Olin toinen nainen kunnes mies otti eron ja nyt

minä sinkku... ehdin olla toinen nainen muistaakseni 3kk ennenkuin mies haki eroa.



Nyt yli 10v yhdessä ja 3 lasta.

piti ihan erikseen kertoa "voitosta".

Pelkäättekö että itse tulette petetyiksi ja jätetyiksi?

Olin toinen nainen kunnes mies otti eron ja nyt elämme onnelisina yhdessä.

Saa kivittää!

En kivitä, vaan olen hyvin skeptinen tilanteestasi...tietysti jos olette onnellisia eikä mies hairahtele enää, niin onnea roppakaupalla!

Tosin haluaisin kertoa miten minulle on käynyt (ja on ilmeisesti käymässä, who knows?):

Oli suhde, joka jatkui. Nyt jo 10. vuosi menossa. Mies meni silti naimisiin toisen kanssa 3 vuotta sitten. Oli siis aloittanut "hommansa" tämän naisen kanssa ennen minua. Mies oli pettänyt 1. vaimoaan tämän naisen kanssa n. 12 vuotta ennen kuin erosi.

Ja nyt siis MINÄ olen se salarakas.

Saas nähdä ottaako mies eron nykyisestään ja kosii minua?

No, omalta kohdaltani voin sanoa, että taitaa olla jo liian myöhäistä, koska itsekin menin naimisiin, 4 vuotta sitten.

Elämässä ei joskus vaan ole järjen hiventäkään, minkäs teet.

Että varo vaan, on helvetillinen TOTUUS näissä sanoissa:

KERRAN PETTÄÄ, AINA PETTÄÄ.

se mieskin varmaan vaimonsa kanssa yhdessä yli kaksi vuotta, ennen kuin sinä tulit mukaan kuvioihin?

Pelkäättekö että itse tulette petetyiksi ja jätetyiksi?

Mutta mikään varsinainen pelko se ei ole. Mua lähinnä ärsyttää kun tuntuu että osalta ihmisiä puuttuu moraali. Sellanen lapsellinen lällättäminen on ällöä.

Nykyinen mieheni oli naimisissa tavatessamme. Erotessaan oli hetken aikaa mulle toinen mies seurustelun ohessa, kunnes jätin entisen. Tuosta nyt 8vuotta..

Noh, ihmiset on raadollisia, omaan napaan tuijottajia. Ei ajatella muta kuin omia tunteita, empatiakyky puuttuu.

Miltäs se tuntuu? Ei ole ollut sinulle siis koskaan uskollinen... ; )

Ja tuskin tulee olemaankaan.

siina monia harmaasävyjä välissä. Ihmisten elämä on monimutkaista, joten ihan turha muutaman kirjoitetun rivin jälkeen tuomita ja "tietää" kuinka tulee käymään.

Ei ole suurempaa kliseetä: kuin: "Kerran pettänyt pettää toisenkin kerran".

Vaivasiko asia sinua? Jos, niin miksi? Millaiset välit teillä on miehesi entiseen vaimoon? En oikeasti osaa edes kuvitella, että tieten tahtoen sekaantuisin kenenkään parisuhteeseen. Olen nähnyt sivusta, kuinka loukkaavia sala- ja sivusuhteet ovat, joten en koskaan haluaisi pahoittaa kenenkään parisuhteessa elävän mieltä tunkemalla kolmanneksi pyöräksi. Enkä toisaalta uskaltaisi koskaan täysin luottaa mieheen, joka olisi valmis pettämään nykyistä puolisoaan minun kanssani. Tautikammoisena haluan täysin yksiavioisen suhteen.

Vaivasi ja ei vaivannut. Ei vaivannut, koska tiesin, että heidän avioliitto oli loounut jo vuosia sitten; eivät juurikaan puhuneet toisilleen, olivat "kämppiksiä. Vaivai, koska heillä oli lapsi. Minä pystyn keskustelemaan mieheni eksän kanssa mutta mies ja hän jatkavat samaa rataa kuin avioliiton aikana.

Juurikin tätä "vaimo ei ymmärrä"-osastoa...

Ja te typerät, typerät pikkuvosut menette aina helppoon.

Olen itse aika kaunis nainen, ja minua yrittävät aina ukkomiehet iskeä.

99% heistä selittää, miten liitto vaimon kanssa on vain kulissi, seksiä ei ole enää, ollaan yhdessä vain lasten takia jne.

En todellakaan usko sitä, taatusti on seksiä siellä kotonakin.

jotkut niistä jopa jaksaa kuvietella, että eroaisin aviomiehestäni. Mutta näin ei tule käymään..



Koti on hyvä paikka kera perheeni ja sitten sen ulkopuolella hurvitellaan ;)



T:reissutyöläinen

sellaista miestä joka jättää lapsensa uuden rakkaan takia, tai naista joka erottaa lapset isästään samasta syystä.



Ennenkuin lapsia on tehty niin totta helvetissä on parempi erota ja mennä yhteen salarakkaan kanssa jos sellainen on olemassa, mutta lapset pitäisi laittaa etusijalle sitten kun niitä on siunaantunut ja unohtaa se kuuluisa oma oikeus onneen!

Mutta minua itseäni on joskus petetty ja en halunnut sitä tuskaa kenellekään muulle naiselle. Saati sitten sekoittaa kenekään lasten elämää. Olen seurannut erolasten elämää niin läheltä, että pahaa tekee. Koko elämä on lapsilla mennyt sekaisin.

Mutta jos olette onnellisia niin hyvä kai se on. Toivottavasti on entinen vaimo ja lapsetkin myös. Ja toivottavasti jos oli lapsia, olet myös hyvä äitipuoli, etkä syö lapsia miehen elämästä pois.

Vaivasiko asia sinua? Jos, niin miksi?

Millaiset välit teillä on miehesi entiseen vaimoon?

En oikeasti osaa edes kuvitella, että tieten tahtoen sekaantuisin kenenkään parisuhteeseen. Olen nähnyt sivusta, kuinka loukkaavia sala- ja sivusuhteet ovat, joten en koskaan haluaisi pahoittaa kenenkään parisuhteessa elävän mieltä tunkemalla kolmanneksi pyöräksi. Enkä toisaalta uskaltaisi koskaan täysin luottaa mieheen, joka olisi valmis pettämään nykyistä puolisoaan minun kanssani. Tautikammoisena haluan täysin yksiavioisen suhteen.

Miksi te suurin osa niin kiihdytte tälläisestä aloituksesta??

Pelkäättekö että itse tulette petetyiksi ja jätetyiksi?

Lyhyt, mutta paljastava viestisi kertoo, ettet oikein kykene empatiaan. Katsos, kaikilla ei ole se oma napa koko ajan ensimmäisenä ja ainoana mielessä. Toiset tuntevat pahaa mieltä ja murhetta jopa muiden ihmisten puolesta. Ymmärrätkö edelleenkään? Joku kokee vastenmieliseksi sen, että toinen kerskailee asialla, jossa satutetaan tietoisesti muita ihmisiä. Onneksi näinkin usea.

Miksi te suurin osa niin kiihdytte tälläisestä aloituksesta?? Pelkäättekö että itse tulette petetyiksi ja jätetyiksi?

Lyhyt, mutta paljastava viestisi kertoo, ettet oikein kykene empatiaan. Katsos, kaikilla ei ole se oma napa koko ajan ensimmäisenä ja ainoana mielessä. Toiset tuntevat pahaa mieltä ja murhetta jopa muiden ihmisten puolesta. Ymmärrätkö edelleenkään? Joku kokee vastenmieliseksi sen, että toinen kerskailee asialla, jossa satutetaan tietoisesti muita ihmisiä. Onneksi näinkin usea.

Ja tämä sinun viestisi kertoo että et kyllä ihmistuntemuksellasi voi kerskailla.

Miksi pitää jonkun yhden viestin perusteella tuomitsemaan ja haukkumaan ihmistä??

Minusta ap:n tilanne on ollut selkeä: ap sinkku, mies naimisissa mutta tyytymätön (muutenhan ei vaimo olisi jäänyt). Reilua olisi erota ajoissa, mutta niin tavallista se on, että siinä parisuhteessa roikkuu, kunnes ulkopuolinen tekijä patistaa tekemään ratkaisun. Ei rakastuminen toiseen ja sen ratkaisun teko reilusti sen jälkeen tee automaattisesti ihmisestä pahaa. Pahempia on krooniset pettäjät ja ihmiset, jotka haluavat sivusuhdetta vailla ainoatakaan ajatusta edes erota silloisesta kumppanista. Eroaminen osoittaa sentään jonkinlaista rehellisyyttä itselleen, puolisolle ja sille kolmannelle osapuolelle. Tottakai se sattuu puolisoon, mutta onhan se reilumpaa päästää se puolisokin jatkamaaan elämäänsä, eikä jatkaa huijaamista.



Ja kerran pettäjä ei muuten ole aina pettäjä. Tiedän monen monta tapausta, jossa ei tosiaan siinä uudessa suhteessa ole petetty tai jätetty. Ettekö te oikeasti usko, että joskus puolison kanssa tie vain on lopussa ja ihminen saattaa ihan aidosti rakastua?

että toiseenkin voi rakastua, uskon että avioliitto voi olla kuljettu loppuun, uskon että kerran pettänyt voi olla jatkossa uudelle puolisolle uskollinen.



Mitä en ymmärrä ja missä en näe mitään reiluutta tai rehellisyyttä, vaan ainoastaan ja vain raukkamaisuutta ja pelkuruutta on toisen tietoinen pettäminen ja sen puolusteleminen aidolla oikealla suurella rakkaudella.

on ottaa ero, kun suhteessa ei ole enää jäljellä mitään, eikä toisella tai kummallakaan halua yrittää suhdetta korjata.



Onko lasten edun mukaista, että vanhemmat pysyvät yhdessä, vaikkeivät rakasta ja kunnioita toisiaan lainkaan? Vanhemmat pysyvät yhdessä, mutta jatkavat vain samaa rataa - riitoja, epäkunniottavaa käytöstä ja puhetta, ei minkäänlaista läheisyyttä ja hellyyttä... Kyllä minun mielestäni lapsille on parempi, että vanhemmat eroavat ja solmivat mahdollisesti uuden onnellisen parisuhteen. On parempi, että on kaksi onnellista kotia kuin yksi onneton.



Mikäli kriisien (esim. uskottomuus) jälkeen molemmat ovat valmiita tekemään kaikkensa suhteensa eteen, voi kriisistä päästä yli ja toipua ja kaikki voi vielä muuttua hyväksi. Mutta jos toinen vain roikkuu toisessa, ei aikomustakaan unohtaa. Mitä järkeä on jatkaa?

ihan totta, että avioliitto on ihan "kuollut" kun suhde alkaa. Ei aviopari enää harrasta seksiä ja siksi kolmas osapuoli. Eikä se kolmas aina tiedä, että toinen on naimisissa tai eroamassa.

Kerran pettäjä ei ole aina pettäjä.

59:n kanssa erittäin paljon samaa mieltä



Yritin kaikkea paitsi parisuhdeterapiaa (mies ei suostunut). En jaksanut enää yrittää yksin ja olla yksin, puhuin tästäkin miehelleni. Halusin lopulta eron, en saanut, koska meillä meni kuulemma niin hyvin, vaikka nukuttiin eri huoneissa. Petin, kerroin miehelle ja sain eron. Ero olisi tullut joka tapauksessa joten uuden rakkaan takia en lasta isästä erottanut.

Olen pettänyt joskus aikoja sitten myös kerran, mutta on myös ollut suhteita, etten ole pettänyt, eikä asia olisi tullut mieleenkään.

Nykyisestä suhteesta en vanno enkä vakuuta, koskaan ei tiedä mitä elämässä tapahtuu, mutta jos mies kuuntelee ja ymmärtää ja toimii sen mukaan, niin tuskin tarvitsee pettää ja toivon, että mieskin osaisi puhua jos jokin asia vaivaa.