Ottiko mies nokkinsa turhaan vai loukkaisinko ihan oikeasti?

kuin se, että saiko mies loukkaantua vai ei.

Jokainen valitsee suhtautumisensa toisen käytöksen itse. Mies valitsi loukkaantumisen. Harvoin se on parisuhdetta eteenpäinvievä tapa reagoida.



Mies ihmettei miehensä käytöstä ja ap avasi sitä hänelle kertomalla, missä tilanteessa mies oli itse käyttäytynyt samoin. Minusta tämä oli täysin hyväksyttävä tapa pyrkiä avartamaan toisen näköalaa.



Mielestäni ap:llä ei ole mitään anteeksipyydettävää.

Mies ihmetteli siis äitinsä käytöstä ja ap avasi asiaa hänelle.

Näin kirjoitit ensin:

Hän loukkaantui, piste. Jos haluat, että sopu palaa, niin pyydät anteeksi ja selität, että tarkoituksesi ei ollut kaivella menneitä eikä moittia miestäsi.{/i]

Eli jos loukkaa jotakuta, on sovun nimissä pyydettävä anteeksi joka tapauksissa (=todettava julkisesti, että vika oli minussa, tein väärin, vaikkei näin olisi ollut).

Jos tarkoitit jotakin muuta, olisit toki voinut kirjoittaa niin. (Ja jos tämä ei ollut sinun viestisi, kerro toki, mikä näistä se oli, jotta voin lukea sen tarkemmin.)

Ja näin viimeksi:

Joo, mitäpä sitä pyytelemään anteeksi,

--

Hei, ap voi olla oikeassa siinä, että mies muistuttaa äitiään. Ei sitä ASIAA siis tarvitse pyytää anteeksi.

Mutta sitä voi pyytää anteeksi, MITEN ja missä tilanteessa asian ottaa esille.

Luehan tarkemmin.

-se, jonka mielestä ap:n olisi syytä pyytää anteeksi, että loukkasi kommentillaan toista, tahattomasti tai tahallaan -

Eli ikävän asian sanomista ääneen ei tarvitse pyydellä anteeksi vaan sitä, että sen mahdollisesti tuo esille tahdittomalla tavalla. Tätä mieltä minäkin olen:

Toisen mielen pahoittamisesta voi ja pitääkin olla pahoillaan, mutta anteeksi sitä ei tarvitse pyydellä tai katua sitä, jos on ollut oikealla asialla/käyttäytynyt normaalisti.

--

olisihan se hyvä sanoa, ettet tarkoittanut loukata ja vähän lepytellä kotirauhan nimissä.

Toista kuitenkin voi loukata tuomalla esiin ikävän tosiasian, joka on tarpeen sanoa tai jonka esiin tuominen olisi syytä kestää, vaikka sen tekisi kuinka hienovaraisesti. Silloin on aivan turhaa ja hieman arveluttavaakin nöyristellä, kotirauhaa voi paikkailla muin keinoin - joten tarkemmallakin lukemisella tahaton "asiallinen" loukkaus ei kuulu kaduttaviin asioihin.

Reagoin alkuperäisellä viestilläni tosin ensisijaisesti kakkosen horinoihin, mutta olen näemmä täysin eri mieltä myös sinun kanssasi.

Tässä ei ole oikeastaan enää edes kyse ap:n sanomisesta (koska mielipiteeni siitä on se, että on yllättävää, että joku edes jaksaa ottaa kierrosta tuollaisesta - heittohan oli aika hauska ja harmiton), vaan siitä, että elämä ei ole aina kivaa ja myös puoliso sanoo (ja oikeastaan pitääkin, jos puoliso on hyvä) toisinaan asioita, joita ei haluaisi kuulla, eli joiden kuulemisesta loukkaantuu. Se on syytä kestää murjottamatta/katumatta. Myös ikävien asioiden kohtaamiseen pitää löytyä selkärankaa, kummaltakin.

- Se, jonka mielestä nöyristely on turhaa, jos ei ole toiminut arveluttavasti

Hän loukkaantui, piste. Jos haluat, että sopu palaa, niin pyydät anteeksi ja selität, että tarkoituksesi ei ollut kaivella menneitä eikä moittia miestäsi.

Joo, mitäpä sitä pyytelemään anteeksi,

--

Hei, ap voi olla oikeassa siinä, että mies muistuttaa äitiään. Ei sitä ASIAA siis tarvitse pyytää anteeksi.

Mutta sitä voi pyytää anteeksi, MITEN ja missä tilanteessa asian ottaa esille.

Luehan tarkemmin.

-se, jonka mielestä ap:n olisi syytä pyytää anteeksi, että loukkasi kommentillaan toista, tahattomasti tai tahallaan -

Toisen mielen pahoittamisesta voi ja pitääkin olla pahoillaan, mutta anteeksi sitä ei tarvitse pyydellä tai katua sitä, jos on ollut oikealla asialla/käyttäytynyt normaalisti.

--

olisihan se hyvä sanoa, ettet tarkoittanut loukata ja vähän lepytellä kotirauhan nimissä.

tuossa ap:n aloituksessa. Tuohan on kuin jostain Kauniista ja rohkeista, tosi sekavat juonikuviot kaikilla. Puuttuvat ääkköset vielä ärsyttää lisää.

sillon minä taas sanoisin että "se koira älähtää johon kalikka kalahtaa". En tykkää yhtään salaliusta. Asiat pitää sanoa suoraan vaikka sitten joku vähän loukkaantuisikin. Eli miehelläsi ja tämän äidillä on huonot tavat kun salailevat asioita.



**************



Äänestä paitaa "cutebunny":

seppala.fi/s/designkilpailu/?id=30132

sosiaalisesti pikkuisen kömpelö? Jos sanot kenelle tahansa, että olet ihan samanlainen kuin äitisi / isäsi varsinkin jossakin huonossa asiassa, se on ilkeää vaikka olisi tottakin. Joskus on vain parempi sulkea suunsa. Sinua tuntuu jääneen kaivamaan nuo menneet miehesi epärehellisyydet (jotka ovat varmasti hämmentäviä ja loukkaavia sinua kohtaan) ja niinpä sivaltelet tilaisuuden tullen takaisin, koska oikeasti haluaisit että välillänne ei olisi epärehellisyyttä. Ja jos toinen ihminen sanoo missään tilanyeessa, että on loukkaantunut se on aito oikea tunne. Ei ole mitään objektiivista mittaria josta voi katsoa onko tunne oikeutettu. Se tunne tulee ihmisen sisältä ja sinun kuuluu pyytää anteeksi ja kertoa mistä tuo raipan isku on saanut alkunsa.

Sanon aina ukolle että se on ihan kuin isänsä :) Ei se siitä suutu.

Kiitos kaikille vastauksista. Kovasti tata olikin nakojaan pohdittu. Aiti on miehelle aika pyha, mutta itse han saa puhua hanesta miten vain, jos mina sanon jotain, voi voi miten kamalaa...

En kyllakaan koskaan kommentoi kuin positiivisesti tai neutraalisti, ja en uskonut tamankaan olevan mikaan suuri juttu mutta mies otti siita itseensa. Ehka kavi tosiaan niin kuin joku edella sanoi "se koira alahtaa johon kalikka..."

Kuitenkin kiitos kommenteista, oli mukava saada muidenkin mielipiteita, kun suurimman osan naita asioita pohtii vain omassa pienessa paassaan ja alkaa lopulta uskoa etta itse on vain se typerys.. If you know what I mean.



ap

Mun isä on alkkis ja itse kyllä puhun hänestä "miten vain", mutta kyse onkin MUN isästä. En tosiaan tykkää jos joku muu alkais samaan tyyliin kommentoimaan mun perheenjäsentä.

Aiti on miehelle aika pyha, mutta itse han saa puhua hanesta miten vain, jos mina sanon jotain, voi voi miten kamalaa...