Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ottiko mies nokkinsa turhaan vai loukkaisinko ihan oikeasti?
11.08.2009 |
Mies oli juuri jutellut veljensa kanssa puhelimessa ja kertoi minulle etta hanen aitinsa oli ongelmissa siskonsa (eli miehen tadin) kanssa.
He ovat erittain laheiset siskokset, ja anoppi tyoskentelee talle siskolleen. Viime elokuussa anoppi meni kaukomatkalle eraisiin haihin, muttei ole koskaan kertonut siskolleen mitaan tuosta matkasta (ei ollut mitaan syyta matkaa salata mutta hanella on tallainen salamyhkainen puoli, etta haluaa salailla jotain asioita...)
Nyt sitten tama anopin sisko oli nahnyt eraan heidan sukulaisensa luona kotivideon noista haista ja naki siskonsa videolla, ja anopin ja hanen siskonsa valit ovat kireat.
Sanoin miehelleni ihan leikillani etta no sina olet sitten ihan kuin aitisi, salailette molemmat asioita joita ei taytyisi salailla ja nain saatte aikaan turhaan ongelmia.
Mieheni nimittain 2 vuotta sitten oli tutustunut tyokuvioissa eraaseen naiseen joka oli toisessa tyopisteessa toissa ja kerran valehteli mulle soittavansa eraalle miehelle ja soittikin talle naiselle jne jne. Kuvio oli hankala ja erittain outo, miehen selitys oli etta jos olisi kertonut minulle tuosta naisesta en olisi muka ymmartanyt, mutta katsoi paremmaksi salailla. Kun sitten sain tietaa tuosta tottakai olin epaluuloinen, koska kaikki oli tehty selkani takana.
Kommentit (31)
Kaivelit vanhan, jo selvitetyn asian uudelleen esille.
Ja aika harva ihminen - sinäkään tuskin - tykkää siitä, että jos ollaan ensin vähän naureskeltu sinun vanhempasi outoja tapoja, toinen väittää sinun olevan samanlainen hölmö.
"No sinähän olet ihan kuin äitisi, aina nalkuttamassa tyhjästä..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos mies loukkaantui niin kai sinä silloin loukkasit häntä, vai kuinka?
Sitä ei silti tarvitse vetää esiin silloin, kun miehesi on äitinsä käytöksestä kummissaan.
Eikä ainakaan siinä yhteydessä kaivaa esiin esimerkiksi sellaista tapausta, joka on jo aikaa sitten selvitetty.
PS: miehelläsi saattoi olla hyvinkin hyvä syy epäillä sinun heittäytyvän mustasukkaiseksi siitä soitosta...
jos mies loukkaantui niin kai sinä silloin loukkasit häntä, vai kuinka?
asiasta liian herkasti. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun se on ollut osa sitä sen kasvamista tuo salailu. Mun äiti tekee sitä ihan samaa ja osin itsekkin sorrun siihen. Miestäni raivostuttaa tuo että toimitaan ns selän takana.
Muuhun ei pysty koska olen sen luontoinen.
Sitä ei silti tarvitse vetää esiin silloin, kun miehesi on äitinsä käytöksestä kummissaan. Eikä ainakaan siinä yhteydessä kaivaa esiin esimerkiksi sellaista tapausta, joka on jo aikaa sitten selvitetty. PS: miehelläsi saattoi olla hyvinkin hyvä syy epäillä sinun heittäytyvän mustasukkaiseksi siitä soitosta...
Ma en voi ymmartaa, eika kukaan muukaan...
Ja miehella ei siis tosiaankaan ollut kyseessa vain yksi soitto naiselle. Kavikin hanen luonaan, menimme koko perhe hotelliin yoksi toiseen kaupunkiin ja mies soitti autossa talle naiselle, ja kun kysyin kenen kanssa juttelit, valehteli eraan miehen nimen. Kun menin iltaisin toihin, ja jos yritin soittaa hanen puhelimensa oli aina varattu, nain meni pari kuukautta kunnes tajusin etta nyt ei ole kaikki ihan kohdallaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun se on ollut osa sitä sen kasvamista tuo salailu. Mun äiti tekee sitä ihan samaa ja osin itsekkin sorrun siihen. Miestäni raivostuttaa tuo että toimitaan ns selän takana. Muuhun ei pysty koska olen sen luontoinen.
ap
Sitä ei silti tarvitse vetää esiin silloin, kun miehesi on äitinsä käytöksestä kummissaan. Eikä ainakaan siinä yhteydessä kaivaa esiin esimerkiksi sellaista tapausta, joka on jo aikaa sitten selvitetty. PS: miehelläsi saattoi olla hyvinkin hyvä syy epäillä sinun heittäytyvän mustasukkaiseksi siitä soitosta...
Ma en voi ymmartaa, eika kukaan muukaan... Ja miehella ei siis tosiaankaan ollut kyseessa vain yksi soitto naiselle. Kavikin hanen luonaan, menimme koko perhe hotelliin yoksi toiseen kaupunkiin ja mies soitti autossa talle naiselle, ja kun kysyin kenen kanssa juttelit, valehteli eraan miehen nimen. Kun menin iltaisin toihin, ja jos yritin soittaa hanen puhelimensa oli aina varattu, nain meni pari kuukautta kunnes tajusin etta nyt ei ole kaikki ihan kohdallaan. ap
mieshän petti sua selvästi tai ainakin suunnitteli sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä ei silti tarvitse vetää esiin silloin, kun miehesi on äitinsä käytöksestä kummissaan. Eikä ainakaan siinä yhteydessä kaivaa esiin esimerkiksi sellaista tapausta, joka on jo aikaa sitten selvitetty. PS: miehelläsi saattoi olla hyvinkin hyvä syy epäillä sinun heittäytyvän mustasukkaiseksi siitä soitosta...
Ma en voi ymmartaa, eika kukaan muukaan... Ja miehella ei siis tosiaankaan ollut kyseessa vain yksi soitto naiselle. Kavikin hanen luonaan, menimme koko perhe hotelliin yoksi toiseen kaupunkiin ja mies soitti autossa talle naiselle, ja kun kysyin kenen kanssa juttelit, valehteli eraan miehen nimen. Kun menin iltaisin toihin, ja jos yritin soittaa hanen puhelimensa oli aina varattu, nain meni pari kuukautta kunnes tajusin etta nyt ei ole kaikki ihan kohdallaan. ap
mieshän petti sua selvästi tai ainakin suunnitteli sitä.
ja silloin kun tuo tapahtui niin lopulta tulin siihen tulokseen etta mies ei ollut pettanyt. Vaikka siihen ensin lujasti uskoin.
Mies sanoi etta sen vuoksi salaili koska "ymmartaisin vaarin".
Mutta en tassa nyt ala puimaan tata tapahtumaan (tamakin on aaveella puitu aikoinaan ;o))
Vaan kysyn nyt tuosta loukkantumisesta.
ap
kun väitit hänen salailevan asioita ja viittasit KAKSI VUOTTA SITTEN tapahtuneeseen asiaan. Et sitten tuoreempaa esimerkkiä löytänyt väitteesi tueksi?
Mitäköhän sinusta voi sanoa, kun sinulle ei voi kertoa puhelusta vastakkaista sukupuolta olevalle ihmiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun väitit hänen salailevan asioita ja viittasit KAKSI VUOTTA SITTEN tapahtuneeseen asiaan. Et sitten tuoreempaa esimerkkiä löytänyt väitteesi tueksi? Mitäköhän sinusta voi sanoa, kun sinulle ei voi kertoa puhelusta vastakkaista sukupuolta olevalle ihmiselle.
Mun vika. Pyydan noyrimmasti anteeksi jos pahoitin sun mielesi, olisihan se taytynyt tietaa etta aaveella puolletaan aina miehia...
oikeastaan on turha miettiä, loukkaantuiko miehesi av-raadin mielestä aiheesta tai ei.
Hän loukkaantui, piste. Jos haluat, että sopu palaa, niin pyydät anteeksi ja selität, että tarkoituksesi ei ollut kaivella menneitä eikä moittia miestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikeastaan on turha miettiä, loukkaantuiko miehesi av-raadin mielestä aiheesta tai ei. Hän loukkaantui, piste. Jos haluat, että sopu palaa, niin pyydät anteeksi ja selität, että tarkoituksesi ei ollut kaivella menneitä eikä moittia miestäsi.
En tiedä, mitä kitkeriä nutturoita täällä av:ssa nyt oikein on, mutta kysymyksesi herätti monenlaisia ajatuksia.
Se, että miehesi loukkaantui, oli kaiketi odotettavissa. Monesta syystä. Ensinnäkään "kukaan" ei halua tulla verratuksi vanhempiinsa, semminkin, kun kyse on epämiellyttävistä piirteistä, hyvät piirteet otamme itse kukin mielihyvin vastaan ja kiitokset myös.
On sitä paitsi todella kypsää (ja harvinaista!) että kukaan ylipäätään osaa ottaa kiritiikkia rakentavassa mielessä vastaan.
Uskoisin, että anoppisi saisi vähintäinkin maniaraivarin, jos kehtaisitte väittää hänen olevan muita ihmisiä huomioon ottamaton jättäessään niinkin simppelejä juttuja kertomatta kuin matkoja-kutsuja-tapaamisia sun muuta sellaisia.
Tunnen kyseisen ihmistyypin. Kyseessä on usein ympäristöään kontrolloivasta ja mainipuloivasta henkilöstä, joka itse haluaa tietää kaiken toisista mutta ei jaa toisille mitään itsestään.
Hän heittää pieniä hippuja syöteiksi tyyliin: olin tänään ip kaupungilla. Johon sinä: ai - kiva, kenet tapasit? Hän: No - vähän niitä ja näitä. Johon sinä: Ai, ei sitten ollutkaan treffejä? Hän: Oli, oli. Sinä: Kuka? Hän: Ihan kivan ihmisen.
Ja lopuksi sinä lopetat kiukuissasi ja nöyryytettynä.
Sillä sinähän et ollut utelias vaan halusit jatkaa vain kohteliaasti hänen aloittamaansa keskustelua.
Yleensä nämä piirteet kulkevat suvussa ja jos sinä olet huomannut miehessäsi salailun piirteitä, ovat ne mitä luultavimmin peräisin äitinsä toimintamallista. Se, että vedit esille pari vuotta sitten sattuneen tapahtuman ei mielestäni muuta tosiasiaa miksikään. Ethän sinä mielestäni alkanut inttää. Sen kun otit sen esille.
Mutt, kuten sanoit: totta helkkarissa niin mies kuin anoppiisi raivoaa, jos nostat kissan pöydälle. Mutta ehkä he jonakin päivänä muuttavat luutuneita tapojaan - eivät kuitenkaan, jollet uskalla ottaa raivoamisia vastaan.
Voimia.
Vai muka absurdi kysymys...kuinkahan monta kertaa tälläkin palstalla on huudettu kuorossa että kyllä kyllä, olet loukkaantunut ihan turhasta!
Tämmöisiähän täällä aina joskus kysellään, "loukkaannuinko/suutuinko turhasta kun..."
jos mies alkaisi heittämään kommenttia kaksi vuotta sitten tapahtuneesta pettämisEPÄILYSTÄ, niin kyllä muakin ketuttaisi! Annoit ap kommentillasi ymmärtää, että en ole tätä unohtanut, ja aion ottaa asian esiin aina kun mua sattuu huvittamaan elämäsi loppuun asti. Nice. Vaikka miehesi olisikin pettänyt sua, asian pitäisi olla tähän mennessä jo puitu!
Toinen on se, että aika usein miehen äiti on miehelle aika pyhä olento. En alkaisi omallekaan erittäin järkevälle ja kärsivälliselle miehelleni panettelemaan hänen äitiään.
Ap, älä ihmeessä kuuntele näitä "jos se kerran loukkaantui, teit väärin, pyydä anteeksi"-juttuja. Olen viimeiset vuoden seurannut ystävättäreni (onneksi nyt päättynyttä) parisuhdetta, jossa hän uskoi tuohon ajatukseen. Kun mies loukkaantui ja hermostui, se oli aina hänen vikansa ja asiaa piti pahoitella ja anteeksipyydellä ja katua, kun ystävättäreni kerran oli ollut niin loukkaava. Suhde päättyi, kun mies alkoi muun tyrannoinnin ohella uhkailla "miks sun pitää aina tehdä noin? mun tekee vaan mieli lyödä sua ja mä en halua (=ole kiltisti ja samaa mieltä tai mojautan ja se on sun vika kun loukkasit)".
Ei ole terve ajatus, että vika on aina itsessä kun joku menee pieleen ja pitäisi pyydellä anteeksi.
Toisen mielen pahoittamisesta voi ja pitääkin olla pahoillaan, mutta anteeksi sitä ei tarvitse pyydellä tai katua sitä, jos on ollut oikealla asialla/käyttäytynyt normaalisti.
Ja mun mielestä toi juttu oli aika hyvä läppä, en kokenut ollenkaan, että sillä olisi kaiveltu menneitä huonolla tavalla. Tossahan nimenomaan totesit, että miehesi on kunnon mies, mutta pimittelyt saavat sen toisinaan näyttämään muulta. Toki joku voi tuollaisesta ottaa nokkiinsa, mutta ei noin kevyestä pitäisi mykkäkouluun tms. ruveta. Mies loukkaantui aika kevyestä, ei tuota tarvitse anteeksi pyydellä, mutta olisihan se hyvä sanoa, ettet tarkoittanut loukata ja vähän lepytellä kotirauhan nimissä.
Ap, älä ihmeessä kuuntele näitä "jos se kerran loukkaantui, teit väärin, pyydä anteeksi"-juttuja. Olen viimeiset vuoden seurannut ystävättäreni (onneksi nyt päättynyttä) parisuhdetta, jossa hän uskoi tuohon ajatukseen. Kun mies loukkaantui ja hermostui, se oli aina hänen vikansa ja asiaa piti pahoitella ja anteeksipyydellä ja katua, kun ystävättäreni kerran oli ollut niin loukkaava. Suhde päättyi, kun mies alkoi muun tyrannoinnin ohella uhkailla "miks sun pitää aina tehdä noin? mun tekee vaan mieli lyödä sua ja mä en halua (=ole kiltisti ja samaa mieltä tai mojautan ja se on sun vika kun loukkasit)". Ei ole terve ajatus, että vika on aina itsessä kun joku menee pieleen ja pitäisi pyydellä anteeksi. Toisen mielen pahoittamisesta voi ja pitääkin olla pahoillaan, mutta anteeksi sitä ei tarvitse pyydellä tai katua sitä, jos on ollut oikealla asialla/käyttäytynyt normaalisti. Ja mun mielestä toi juttu oli aika hyvä läppä, en kokenut ollenkaan, että sillä olisi kaiveltu menneitä huonolla tavalla. Tossahan nimenomaan totesit, että miehesi on kunnon mies, mutta pimittelyt saavat sen toisinaan näyttämään muulta. Toki joku voi tuollaisesta ottaa nokkiinsa, mutta ei noin kevyestä pitäisi mykkäkouluun tms. ruveta. Mies loukkaantui aika kevyestä, ei tuota tarvitse anteeksi pyydellä, mutta olisihan se hyvä sanoa, ettet tarkoittanut loukata ja vähän lepytellä kotirauhan nimissä.
että vinoilu loukkaa toista. Ihan turhaa, olkoon ap pääkkö vaan ja ihmetelköön suureen ääneen, kun siippa turhista hermostuu.
Hei, ap voi olla oikeassa siinä, että mies muistuttaa äitiään. Ei sitä ASIAA siis tarvitse pyytää anteeksi.
Mutta sitä voi pyytää anteeksi, MITEN ja missä tilanteessa asian ottaa esille.
Luehan tarkemmin.
-se, jonka mielestä ap:n olisi syytä pyytää anteeksi, että loukkasi kommentillaan toista, tahattomasti tai tahallaan -
Alue: Aihe vapaa
ymmärrä käsitettä "ottaa nokkiinsa turhasta". jos mies loukkaantui niin silloin loukkasit ihan oikeasti ja sinun kuuluu pyytää anteeksi. piste.