Lue keskustelun säännöt.
suunnittelen itsemurhaa
11.08.2009 |
minulla 1,5v ja 3,5 vuotiaat tytöt.
Mieheni on varmasti hyvä isä lapsille, vaikka äiti olisikin poissa. Ehkä hän löytäisi uuden ihmisen joka ei ole näin paska ihminen, kun minä.
Minulla ei ole yhtään ystävää. Kukaan ei koskaan halua tavata minua. Elän vaan yksin ja itken sisälle päin. Kaikki luulee, että minulla on hyvin asiat. Ei vaan ole. Tahdon pois täältä, elämäni on yhtä paskaa. Olen niin yksinäinen.
Tänäänkin minulla oli sovittu tapaaminen moen kuukauden jälkeen toisten ihmisten kanssa. No eilen ja tänään peruivat kaikki tulonsa.
Minä en jaksa pettyä enää, enkä toivota, että löytäisin jonkun aikuisen ihmisen jonka kanssa jutella edes joskus.
Mieheni keskittyy lapsiin, minulle ei jää mitään.
Sydämeni itkee kaikki päivät ja illat.
Kommentit (56)
41/56
|
11.08.2009 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Tuntui pahalta lukea viestiäsi..En millään väheksy pahaa oloasi.Sinulla on varmasti paha olla.Aina ei vättämättä itsekkään osaa sanoa miksi paha olo on.Itselläkin on välillä psha olla vaikka minulla on ihana 8kk ikäinen poika,koira ok-talo ja avomies...siltin välillä olo on niin uupunut.Aina on murheita mitä kantaa mukanaan...itsekkin olen miettinyt psykologia koska välillä tuntuu että pää räjähtää.itellä suurin syy varmaan masennukseen on myös ajoittainen yksinäisyys.Olen paljon kotona,mies tekee pitkää päivää töissä ja kavereila ei kaikilla ole vielä perhettä ja he menevät menojaan.Eikä heidän kanssa ole enää mitään yhteistä.No kaksi hyvää ystävää minulla on ja he ovat kultaakin kalliimpia.Toivon että sinäkin löydät edes yhden hyvän ystävän.Sitten jaksaa jo paljon paremmin.Voimia sinulle!!Yritä jaksaa tyttöjesi takia!!He rakastavat sinua juuri sellasena kuin olet.Olet heillä tärkeä.Ja vielä haluan lisätä noihin muutamaan edelliseen viestiin...että kuinka jotkut ihmiset voi olla noin kylmiä??Vittuillaan ja vähätellään toisen pahaa oloa!Kyllä monenlaista sakkia löytyy!!Ei taida heilläkään asiat loppujen lopuksi niin hyvin olla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että antaa esimerkkejä, miten paljon pahemmin asiat voisivat olla.
Siinä ohitetaan sen ihminen hirveä kokemus täysin ja lisäksi lisätään taakaksi yhteisön paheksunta. Ei ihme että itsareita tehdään niin paljon. AINA on joku jolla on asiat huonommin. Kuka sillä periaatteella saa sanoa että minulla on äärimmäisen paha olla? Hirveissä kivuissa riutuva syöpäsairas viimeisen kymmenen sekunnin aikanà?
jossa joku mieltää syövästä parantuneen olevan yleensä empaattinen, juuri nyt ei vain empatiaa irronnut vaan epäempaattisesti ilmoitti ettei sitä valittajille irtoa.
Muiden empatiasta en ole nähnyt merkkejä suuntaan enkä toiseen joten hengitä syvään ja syö vaikka jäätelö.
Ja ei taida auttaa se, että vakuutta asioiden voivan olevan huonomminkin. Ajatuksenakin tuntuu hieman huvittavalta ;-)
piti sanomani
jossa joku mieltää syövästä parantuneen olevan yleensä empaattinen, juuri nyt ei vain empatiaa irronnut vaan epäempaattisesti ilmoitti ettei sitä valittajille irtoa.
Muiden empatiasta en ole nähnyt merkkejä suuntaan enkä toiseen joten hengitä syvään ja syö vaikka jäätelö.
Ja ei taida auttaa se, että vakuutta asioiden voivan olevan huonomminkin. Ajatuksenakin tuntuu hieman huvittavalta ;-)
eikä tuon apn kokemus nyt niin hirveältä kuulosta ja totta puhuen hänen elämänsä päätös ei oikeasti kosketa, kuin hänen läheisiään(joille se on katastrofi), muille se on otsikko jossain pikku uutisessa, jos sitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen alkanut miettiä poispääsyä. Ei sitä ymmärrä kukaan ja näille--go for it--tyypeille voin vain toivottaa vitun hyvää ja onnellista loppuelämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten sinä autat tätä ap.ta?
Ap tarvinnee ihan toisen kanavan saadakseen apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä tuon apn kokemus nyt niin hirveältä kuulosta
Mutta kun se voi silti olla jotain aivan järkyttävää. Silloin kun itse kärsin toistuvista masennuksista ja kovasta ahdistuksesta mulla ei ollut mitään oikeata hätää elämässä tyyliin syöpä tai ulosottokierre tai lapsen kuolema. Silti elämä oli pai-na-jais-ta. Sitten avattiin lapsuuden solmut ja opettelin kokemaan tunteita ja sen sellaista, ja sain työkaluja työstää elämää. Ne oli puuttunut multa kokonaan, kun masentuntu äitini ei pystynyt niitä minulle antamaan.
NYT tervehtymisen jälkeen minulle on tullut oikeasti äärimmäisen hankala elämäntilanne, mutta voi tuhat kertaa paremmin kuin masentunteina vuosinani, koska pärjään itseni kanssa. Tuskaa ei pidä mennä arvottamaan ulkoisten asioiden perusteella!!
niin en oikein sitäkään. Kerron vain mitä mieltä olen näistä jotka ovat nostneet itsensä elämän sankareiksi ja toisten yläpuolelle kokien olevansa oikeutettuja vähättelemään toisia....
miten autetaan ja miten ei?
Sinua se tuntuu kovasti nyppivän, tuuleeko siellä ylhäällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mihin sinä sitä ymmärrystä tarvitset, jos olet poislähdössä? Muista sitten, että lapsesi+muut läheisesi saavat siitä ihan helvetin pahan olon, mutta mitä sen sitten on väliä,vai mitä?
kuka nyt itsensä miksikään sankariksi on nostanut? Ajattelet kovin musta-valkoisesti. Ja empatiasi on selvästi rajoittunutta,heh. Toisille katkennut kynsi on maailmanloppu, toiset kasvavat koettelemusten kautta ihmisinä, meitä on joka junaan ja näiden kanssa on eläminen. Hae ap apua mielenterveystoimistosta, muualta sitä tuskin löytyy. heips!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerron vain mitä mieltä olen näistä jotka ovat nostneet itsensä elämän sankareiksi ja toisten yläpuolelle kokien olevansa oikeutettuja vähättelemään toisia....
minulla 1,5v ja 3,5 vuotiaat tytöt. Mieheni on varmasti hyvä isä lapsille, vaikka äiti olisikin poissa. Minä en jaksa pettyä enää, enkä toivota, että löytäisin jonkun aikuisen ihmisen jonka kanssa jutella edes joskus. Mieheni keskittyy lapsiin, minulle ei jää mitään. Sydämeni itkee kaikki päivät ja illat.