Itseään kunnioittava nainen synnyttää keisarileikkauksella

Sillä luonnollistahan on, että hampaat kuluvat ja aikaan tippuvat suusta. Luonnotonta on niitä alkaa korjata ja yrittää iät ajat säilyttää leukaperissä.

Samoin on luonnollista, että ihmiset kuolevat. Syöpään, sydänsairauksiin, tapaturmiin. Luonnotonta on, että näitä tauteja yritetään parantaa. Siis sinun logiikkaasi seuraten.

Kuolema on luonnollista, totta! Kukaan ei vielä tietääkseni ole selviytynyt hengissä elämästä, joten tuo vertaus ei sovi tuohon.

Sairauden hoito on myös luonnollista, kuten kivunhoito, joskaan sitä ei enää juurikaan tapahdu luonnollisin keinoin.

Luonnollista on, että ihminen älykkäänä olentona käyttää älyään, osaa vertailla parantumismahdollisuuksia ja toimia sen mukaan. Eläimetkin hoitavat kipua pysymällä paikallaan, nuolevat haavojaan (myös lajikumppanien), poistavat punkkeja ja kirppuja. Se on siis luonnollista, vaikka meillä onkin järeämmät keinot.

Mitä tulee naisen alistamiseen, sitä synnytys ei ainakaan länsimaissa ole. Jokaisella naisella (täällä) tavallisesti on mahdollisuus pidättäytyä seksistä, käyttää ehkäisyä halutessaan ja ehkäisyn puuttuessa on mahdollisuus vielä aborttiinkin. Adoptiokin tietyin ehdoin mahdollista. Naisen ei mikään pakko ole synnyttää, se on oma valinta! Jos joku nyt pelkää synnytystä, voi titenkin kokea asian alistamisena, mutta tilanteeseen on hankkiuduttu omaehtoisesti joten alistaminen on lähtöisin vain itsestään.

Itse asiassa olen ihan liian vanha tänne vauvalehden palstalle. Vauvantekoajat ovat kauan aikaa sitten olleet ohi. Esikoiseni synnytin kolmisenkymmentä vuotta sitten, alateitse tottakai. Siitä on oikeastaan muuttunut vain... no, synnytysvalmennus on ehkä kattavampi ja isät synnytytksessä mukana.



Miniäni on raskaana ja hän toistelee minulle niitä samoja mantroja, joita minulle toisteltiin silloin 80-luvulla: ainoa oikea synnytystapa on alatiesynnytys. Se on äidille ja lapselle turvallisempi, tulee oikea bakteerikanta, vauvan keuhkot saavat tehokkaan alun, leikkaus on aina leikkaus.



Puhuin myös äitini kanssa, jolla on kokemukset sitten sieltä 50-luvulta. Ja hän osaa nämä samat teesit myös ulkoa. Silloin ei nainen voinut sanoa edes, että pelottaisi. Tosinainen synnytti heinäpellon laidassa ja jatkoi sitten heinäntekoa... Eivät nuoret tytöt paljon seksistä, raskaudesta tai muustakaan tienneet. Eivät olleet isät auttamassa vauvanhoidossa tai kotitöissä.



Meille tolkutetaan, että näin asiat ovat aina olleet ja näin ne tulevat aina olemaan. Joku toinen päättää kuinka plajon kipua synnytyksessä meidän kuuluu kestää, kuinka pitkä synnytyksen tulee olla. Meillä naisilla ei siinä tilanteessa juuri sanansijaa ole.



Haluaisin, että te nykyaikaiset ja modernit, madonnasukupolven naiset alkaisitte kyseenalaistaan näitä synnytysteesejä. Kukin tehköön kuten tahtoo, mutta ne jotka haluavat parhaan mahdollisen kivunlievityksen ovat sen ansainneet. Sektion haluavan pitäisi se saada ilman sen suurempia perusteluja.



Olen nähnyt työelämässä ja niin monessa asiassa, että tämä on edelleenkin miesten maailma. Hullua on tällaisen mummeli-ikäisen mielestä, että miehet edelleenkin ovat suuna päänä selittämässa synnytyksestä sitä ja tätä. Ja me naiset menemme kuin pässit narun perässä.



Olen yllättynyt, että täälläkään asialle ei löytynyt enemmän vastakaikua.

Ja lisää, kiitos!



Minusta se leikkaus on suurempi riski kun synnytys taas on tarkotettu alateitse. Muuten meillä olis vatsassa iso vetoketju.



Minusta minun kuuluu saada synnyttää alateitse, ei millään keinotekosella leikkauksella jossa on isot riskit.

Miehen sukuelimet on vastaavassa paikassa kuin naisella. Tämä ei ole mitään naisen alistamista.



Ihana! :D

Itse en enää yhden epäonnisen alatiesynnytyksen jälkeen ryhtyisi moiseen uudestaan. Toisaalta, ei tuo sektiokaan herkku kokemus ollut mutta inhimillisempi sentään. Alatiesynnytyksen helvetillisiin kipuihin verrattuna sektiosta toipuminen oli lasten leikkiä.



Minusta sektion pitäisi olla omavalintaista enemmän kuin nykyään.

-Joku toinen päättää kuinka plajon kipua synnytyksessä meidän kuuluu kestää, kuinka pitkä synnytyksen tulee olla. Meillä naisilla ei siinä tilanteessa juuri sanansijaa ole.-



Kun eihän kukaan voi luvata kivutonta synnytystä, ei siinä ole kenelläkään mitään sanansijaa. Ei lääkäri voi luvata kivutonta synnytystä tai sektiota. Parhaimmillaan alatiesynnytys on muutaman tunnin rääkki, joka loppuu kun vauva on ulkona. Pahimmillaan se voi olla mitä vain. Mutta onnistuneesta alatiesynnytyksestä toipuu aivan varmasti nopeammin kuin sektiosta. Siksi meistä suuri osa haluaa synnyttää alakautta kivusta huolimatta. Miksi meidän pitäisi haluta sektiota?

tapa, silloin kun riskit ovat vain kohtuulliset ja on edellytykset, että se onnistuu.



Sektio on paras vaihtoehto silloin kun näin ei ole, mutta minua ei haittaa, eikä elämääni liikuta pätkääkään, vaikka joku haluaisi sektion ja siksi sen saisi. Tietysti yhteiskunnalliselta kannalta ajatellen se on kalliimpaa ja siitä syystä ei välttämättä voi saada kovin montaa lasta. Toisaalta taas länsimaissa lasten lukumäärä on jo muutenkin kovin pieni per naista kohti. Miten sen nyt sitten ottaa.

mutta jokainen joka tietää oikeasti jotain lääketieteestä ja niistä riskeistä joita nukutukseen ja/tai epiduraali-ym. sektion mahdollistaviin leikkauksiin liittyy, sekä esimerkiksi haavan aiheuttamasta stressistä elimistölle solutasolla ja aineenvaihdunnassa ja infektioriskistä, verenvuodon vaarasta, veritulppariskistä jne jne jne, synnyttää ilomielin. Olen synnyttänyt kolmesti, kaksi kertaa puudutettuna ja kerran luomuna. Jos nyt olisin menossa synnyttämään, tekisin sen luomuna. Huippukokemus, ja sitä endorfiinimyräkkää ei korvaa mikään, mikä siitä synnytyksestä tuli!

Olen synnyttänyt 5 kertaa, ensimmäinen sektio, toisessa kohtutulehdus ja spinaalipuudutus (kauhea kokemus), seuraavassa (käynnistetty)epiduraali jonka takia jouduttiin antamaan oksitosiinitippoja, sama seuraavassa (käynnistetty myös).

Viimeisin luomu, sillä luomusupistukset olivat niin paljon kesympiä että en tajunnut edes synnytyksen olevan niin pitkällä eikä kipulääkettä ehditty antaa.

Ja kyllä, luomuna aion synnyttää seuraavankin, nopeampi ja helpompi kuin muut. Epiduraalikin usein vähentää supistuksia jonka takia joudutaan antaa oksitosiinia, jonka takia supistukset kovempia ja kivuliaampia.

mieltä, että alatiesynnytyksessä nimenomaan pääsee helpommalla. Ainakin näin meillä monen lapsen äideillä se varmasti on niin. Kun neljännen lapsen pyöräyttää, on saman tien ihan normaalissa kunnossa, eikä synnytys ole mikään kohtuuton operaatio. Ja saahan siihen lääkitystä. Sektio taas vaatisi pitkän toipumisajan, haava olisi monta päivää kipeä.



Minä leikkasin neljännen lapsen syntymästä neljä päivää pihamme nurmikon, luuletko ap, että neljännen sektion jälkeen olisin siihen pystynyt?

samallakin naisella. Itse olisin 2 lapsen äitinä kirjoittanut samalla tavalla kuin sinä. Nyt olen 3 synnytystä lisää kokenut, toinen toistaan helpompia:) Yleensä se helpottaa useampien synnytysten myötä, ensimmäinen alatie on se vaikein.

Itse en enää yhden epäonnisen alatiesynnytyksen jälkeen ryhtyisi moiseen uudestaan. Toisaalta, ei tuo sektiokaan herkku kokemus ollut mutta inhimillisempi sentään. Alatiesynnytyksen helvetillisiin kipuihin verrattuna sektiosta toipuminen oli lasten leikkiä.

Minusta sektion pitäisi olla omavalintaista enemmän kuin nykyään.

Kun eihän kukaan voi luvata kivutonta synnytystä, ei siinä ole kenelläkään mitään sanansijaa. Ei lääkäri voi luvata kivutonta synnytystä tai sektiota. Parhaimmillaan alatiesynnytys on muutaman tunnin rääkki, joka loppuu kun vauva on ulkona. Pahimmillaan se voi olla mitä vain. Mutta onnistuneesta alatiesynnytyksestä toipuu aivan varmasti nopeammin kuin sektiosta. Siksi meistä suuri osa haluaa synnyttää alakautta kivusta huolimatta. Miksi meidän pitäisi haluta sektiota?

Jos on jo kokenut yhden kamalan alatiesynnytyksen sitten sektiopäätös voi varmaankin olla helpotus. Jos ei ole vielä yhtään lasta synnyttänyt (eikä mitään tietoa synnytystä haittaavista tekijöistä kuten ahtaasta lantiosta tai isosta lapsesta) niin miten sitä voisi tietää onko se oma synnytys todennäköisestä ihan kamala vai hieno kokemus.

Omat synnytykseni ovat olleet "helppoja", eivät toki kivuttomia. Alle tunti tuskaa per lapsi (=juuri ja juuri keritty sairaalaan kun olen tajunnut synnytyksen olevan käynnissä). Missään tapauksessa minun ei olisi kannattanut valita sektiota. Se ei mitenkään olisi voinut olla helpompi tai kivuttomampikaan vaihtoehto.

eikä se niin kauheeta ollut kuin monet olivat antaneet ymmärtää. Toisin sanoen synnytys oli helppo. Pitää muistaa että kaikki eivät koe samanlaisia hillittömiä tuskia. Toisilla kipukynnys voi olla korkeampi, kuten minulla. Itse en missään nimessä haluaisi sektioon. Enkä myöskään halua että selkääni työnnetään mitään piikkejä (epiduraali).

Minusta on ihan kamalaa, että vielä tänä päivänäkin naisen täytyy ennen synnytyksen alkua hermoilla sen takia, että saako kivunlievitystä ja millaista saa.



Mutta kai se sitten on niin, että niin kauan kun me naiset olemme tukkanuottasilla keskenämme niin tämäkään asia ei muutu.



Myös verovarojen käyttöön synnytyksessä, ja etenkin sektiossa, vedotaan. Kyllä minä jättäisin verovarat käyttämättä paljon mieluummin esim. humalassa sattuneiden onnettomuuksien korjaamiseen tai ylipainon + tupakoinnin aiheuttamien sairauksien parantamiseen. Ilomielin pistäisin nämä rahat synnytysten inhimillistämiseen. Eiköhän tiede olisi löytänyt keinot Keski-Suomen ilokaasuongelmaankin ennen kuin oli sitten pistettävä pillit pussiin.



On myös järkyttävää, että synnyttäjä on edelleen kätilön mielipiteiden tai hyväntahtoisuuden varassa. Kyllä tänä päivänä pitäisi jo olla mahdollista ottaa vaikka asianaja synnytykseen mukaan, joka valvoo asiakkaansa, siis synnyttäjän, oikeuksia.



Mutta kun me naiset emme ole solidaarisia toisiamme kohtaan, niin turha on odottaa että tämäkään asia muuksi muuttuu.

kivunlievityksen poistoinnosta jne, ei ole itse koskaan kokenut sitä, miten mainiosti luonto parhaassa tapauksessa hoitaa synnytyksen. Olen synnyttänyt sekä epiduraalilla, että luomuna, enkä koskaan enää ottaisi epiduraalia, saatika sektiota, jos vain asia riippuu minusta itsestäni. Luomusynnytys oli mahtava kokemus (epiduraali häiritsi tapauksessani synnytyksen etenemistä pahasti ja sai minut pahasti tokkuraan) ja jos joku ei sitä halua uskoa, en voi sille mitään.

kivunlievityksen poistoinnosta jne, ei ole itse koskaan kokenut sitä, miten mainiosti luonto parhaassa tapauksessa hoitaa synnytyksen. Olen synnyttänyt sekä epiduraalilla, että luomuna, enkä koskaan enää ottaisi epiduraalia, saatika sektiota, jos vain asia riippuu minusta itsestäni. Luomusynnytys oli mahtava kokemus (epiduraali häiritsi tapauksessani synnytyksen etenemistä pahasti ja sai minut pahasti tokkuraan) ja jos joku ei sitä halua uskoa, en voi sille mitään.

Ensimmäinen synnytys nimenonaan n. 30 vuotta sitten oli luomu. Sain toki kamman käteeni, jota sain puristella. Repeydyin niin pahasti, että istuin uimarenkaan päällä useamman viikon. Luomua oli niin viimeisen päälle. Seuraavat olivat sektioita. Pahoinvoitilääkitys ei ollut sitä luokkaa kuin nykyään. Oliko edes. Oksensi kaaressa. Alakautta en enää voinut synnyttää, sillä siinä rytäkässä ensimmäisellä kerralla menivät värkit sen verran pahaan kuntoon.

Omalta kohdaltani ei tarvitse enää huolehtia synnytyksistä. Se on mennyttä elämää. Haluaisin vain, että tulevilla sukupolvilla olisivat nämäkin asiat paremmin. Mutta ei taida löytyä muita halukkaita asiaa parantamaan.

ollaan pari tuntia heräämössä, koska sektio tehdään spinaalipuudutuksessa. Hiukkasen epäilen juttuasi.

ja täytyy kyllä sanoa, että itse olen toipunut sektioistani todella nopeasti. Olen päässyt toisena päivänä kotiin, imetys onnistunut ja itse olen noussut sängystä ja hoitanut vauvani heti seuraavasta päivästä lähtien, ts. iltapäivällä ja illalla leikattu, -> aamulla noussut vuoteesta.



Mutta minun kohdallani kätilöt kyllä ihmettelivät, miten olen toipunut niin hyvin sektiosta, että hoidan vauvani heti alusta saakka itse. Nämä ovat yksilöllisiä juttuja, joten minä kyllä olisin varmasti ollut ruohonleikkuu kunnossa jo neljäntenä päivänä, jolloin ahkerasti jo vaunulenkkeilin... ;)



Mutta en olisi sektiota halunnut, ahdas lantio syynä.

sektio lisää hurjasti riskejä tulevissa raskauksissa, raskausten välissä pitää olla useimmiten reilu tauko, eikä niitä voi tehdä usein kovin montaa. Itse olen läpikäynyt sekä suunnitellun sektion että normaalisynnytyksen ja juuri tulevien raskauksien takia olen helvetin onnellinen, että sain synnyttää toisen lapseni normaalisti. Totta kai sektio oli miljoona kertaa helpompi "synnytys"tapa, itse valitsisin ehdottomasti alatiesynntyksen turvallisempana vaihtoehtona.

enkä kyllä muista, että haava olisi ollut kipeä. Leikkauksen jälkeen otin yhden kerran kipupiikin jolla nukuin yön ylitse ja aamusta särkylääkettä, niitä söin n. viikon ajan ja sitten olin ihan kuin ei mitään olisi koskaan tapahtunut. Helppo juttu oli minun sektioni, mutta kuten edeltä sanoin, en olisi halunnut sitä. Henkisesti siis vaikeampi, vaikka rakastuin vauvoihini heti, sain kokea sen mielettömän ihanan rakastumisen tunteen heti kun sain lapsen itselleni endorfiinimylläkän, ei mitään tällaista ollut.



Itselleni vain jäi jotenkin henkisesti olo, että olen jäänyt ikuisesti vaille jotain, minkä muut ovat kokeneet. Muuten koen äitiydessä onnistuneeni hyvin, raskausajan olin terve, hyvinvoiva, enkä lihonut kuin 9kg. Silti noin voi vaan joskus mennä.

keisarinleikkauksesta päät

tää lääkäri.

sektio lisää hurjasti riskejä tulevissa raskauksissa, raskausten välissä pitää olla useimmiten reilu tauko, eikä niitä voi tehdä usein kovin montaa. Itse olen läpikäynyt sekä suunnitellun sektion että normaalisynnytyksen ja juuri tulevien raskauksien takia olen helvetin onnellinen, että sain synnyttää toisen lapseni normaalisti. Totta kai sektio oli miljoona kertaa helpompi "synnytys"tapa, itse valitsisin ehdottomasti alatiesynntyksen turvallisempana vaihtoehtona.

En muuten Linkolasta kauheasti välitä, mutta kyllä hän siinä oikeassa on, että itsensä voi monistaa, mutta siihen se pitäisi jättää. Siis kaksi lasta on hyvä lukumäärä. Sen jälkeen jos haluaa lapsia, niin voi vaikka adoptoida.

Yhdysvalloissa tehdään tätä paljonkin. Ensin tehdään yksi tai kaksi biologista lasta ja sen jälkeen adoptoidaan esim. Kiinasta, Afrikan maista, Etelä-Amerikasta.

Näen, että kyllä maailmassa lapsia riittää. Mutta ei riitä lapsille rakastavia sylejä, hyviä elinoloja. Suomalaiset lapset ovat etuoikeutettuja tässä maailmassa.