Itseään kunnioittava nainen synnyttää keisarileikkauksella

Teiltä kitisijöiltä unohtuu nyt kokonaan, ettei raskaus tai synnytys ole sairaus, joka täytyisi "hoitaa".



Tottakai syöpä hoidetaan sairaalassa, tai hampaat paikataan hammaslääkärillä. Synnytys on sairaalassa vain sitä varten, että siinä JOSKUS tulee lääketieteen käyttötarve. Lähtökohtaisesti se ei sitä olekaan, vaikka pikkukitisijänaisiin vähän sattuukin.

olipa kirjoitus provo tai ei, mutta siis täysin samaa mieltä. Itselläni on kolme sektiota takana enkä todellakaan voi sanoa niistä pahaa sanaa. Pari tuntia leikkauksen jälkeen olen ollut jo käppäilemässä ja haavakivut ovat olleet tosi vähäisiä, haava parantunut hyvin jne. Sektiosta toipumiseen ei todellakaan ole mennyt viikkokausia!

niin kuin itselle ja vauvalle parhaiten sopii.



Minulle on sopinut aivan hyvin alatiesynnytykset, viimeinen oli paras, kun toivuin todella nopeasti (heti synnytyksen jälkeen itse suihkuun ja yllättävän hyvä olo heti) ja spinaalipuudute riitti sopivasti koko avautumisvaiheen ajan.



Ekassa synnytyksessä episiotomiahaava turhaan hidasti toipumista synnytyksesta ja toinen oli niin syöksysynnytys että repesin hieman, tosin nekin haavat parani nopeammin kuin eppari. Siltä pohjalta uskon, että keisarinleikkaushaava voi olla pitkäänkin kipeä. Joten ei sekään täysin kivutonta synnyttämistä ole, ap.



Kaikkea ei voi edeltä käsin päättää, ei myöskään sitä että synnytys olisi täysin kivuton.

ja helpommin kuin keisarinleikkauksesta, ja synnyttämisestä saa ihanan onnistumisen tunteen, kun voittaa pelkonsa.



Ja synnyttää voi monta lasta, keisarinleikkauksessa riskit kasvavat lapsimäärän myötä.

Ei voisi tehdä esim. 8 lasta sektiolla. Ja en todellakaan leikkauksella muutenkaan alkaisi synnyttämään ellei olisi pakko.



Mutta mitä kivuttomuuteen tai kivunlievitykseen tulee niin epiduraali on siihen mainio.



Miltähän nainen näyttäisi esim. 8 sektion jälkeen verrattuna 8 alatiesynnytykseen... =DDDDDD

Pari tuntia leikkauksen jälkeen olen ollut jo käppäilemässä ja haavakivut ovat olleet tosi vähäisiä, haava parantunut hyvin jne. Sektiosta toipumiseen ei todellakaan ole mennyt viikkokausia!

että pari tuntia leikkauksen jälkeen kävelevät ovat suuri harvinaisuus. Itse en muista kuin yhden tällaisen äidin. Yleensä vuorokausi suurinpiirtein menee ennen kuin pääsee ylös sängystä, joskus pidempäänkin.

Itse en ikinä suostuisi vapaaehtoisesti kärsimään jostain leikkauksesta. synnytin just viidennen. Muutama supistus vähän sattui (parikymmentä), ponnistus kesti 6 min eikä revennyt. Nyt 2 viikkoa synnytyksen jälkeen jälkivuoto on melkein loppu ja tekee mieli seksiä ;)

kuin yksikään kolmesta synnytyksestä. Ja en ole mikään putkauttaja vaan ihan on kestänyt 10-15 tuntia nuo synnytykset. Toipuminen on ollut joka kerta nopeaa.

Synnyttämisasiat kuulostavat sinulle tärkeälle, jopa kiihdyksiin asti. Itse muistan raskaus-synnytys-äitiys -huuruissani mesonneeni kauheasti milloin minkäkin asian kanssa, jotka olivat räjäyttäneet entisen maailmani lapsettomana ihmisenä. Nyt näen sen naisen identiteetin uudelleen jäsentämisenä.

Itselläni on myös vahva naiseuden puolustaminen, mutta en tulkitse kaikkea enää niin vahvasti naisasia-silmälasien läpi kuin aiemmin. Apua, nuoruuden intohimoisuus ja ehdottomuus laantuvat...

Niin se vain on siskot. Kokemuksia molemmista ja kyllä keisarileikkaus (sektio) oli selkeästi inhimillisempi. Olemme vain niin tämän patriarkaalisen yhteiskunnan määrittelemiä, että synnytys ilman kipua ja tuskaa on verrattavissa maanpetokseen. Milloin annamme piut paut miesten (ja heidän aivopesemiensä naisten) vimmalle hallita meitä synnytyksen suhteen? Milloin sanomme, että ihmisoikeuksiin kuuluu kivuton synnytys? Lääketiede tulee hamaan tulevaisuuteen jankuttamaan luonnollisen synnytyksen erinomaisuutta. Perustelut lapsen hyvinvointiin pohjaavia. Kukas äiti (=nainen) niitä asettaisi kyseenalaiseksi. Vaan miten olisi käynyt, jos puudutusta ei olisi keksitty hampaiden hoitoon? Tämähän on niitä kokemuksia, jonka miehet ja naiset jakavat. Tai nukutusta leikkauksiin? Tuskin moni antaisi leikellä tai porata itseään ilman puudutusta tai nukutusta. Mutta synnnytys, synnytys pitää hoitaa kuten luoja sen ilmoitti! Ymmärtäkää jo. Tämä on miesten tapa pitää meitä naisia vielä hetken verran pidempään peloissamme, kivuissamme, alistettuna. Ja tokihan koulutus toteutetaan miesten viitoittamin opein. Kuinka monen naisen oli mahdollisuus toimia lääkärinä vielä vuosisadan alussa? Ei kovin monen. Mutta opit pohjaavat vieläkin tälle ajalle. Arvo Ylppö oli hieno mies. Mutta ei hänkään sentään nainen ollut. Joten ajatelkaa kerrankin itseänne. Minkä vuoksi te maksatte veroja? Raadatte raskaasti? Jotta voitte synnyttää kivulla, kuten esiäidit 2000 vuotta sitten? Aika ryhtyä kapinaan ja vaatia nykytieteen mahdollistamaa inhimillisyyttä myös kaikille sitä haluaville synnyttäjille.

mutta jokainen joka tietää oikeasti jotain lääketieteestä ja niistä riskeistä joita nukutukseen ja/tai epiduraali-ym. sektion mahdollistaviin leikkauksiin liittyy, sekä esimerkiksi haavan aiheuttamasta stressistä elimistölle solutasolla ja aineenvaihdunnassa ja infektioriskistä, verenvuodon vaarasta, veritulppariskistä jne jne jne, synnyttää ilomielin. Olen synnyttänyt kolmesti, kaksi kertaa puudutettuna ja kerran luomuna. Jos nyt olisin menossa synnyttämään, tekisin sen luomuna. Huippukokemus, ja sitä endorfiinimyräkkää ei korvaa mikään, mikä siitä synnytyksestä tuli!

Lasta ei kivutta maailmaan saa. Piste. Sellaista keinoa ei ole olemassakaan. Itselleni on tehty sektio ja kyllä, itse synnytys oli kivuton, mutta jälkikäteen oltiinkin sitten tosi kipeitä viikkoja ja lisäksi muistona on alavatsalla tunnoton-arka-kihelmöivä arpi. Kyllä se alatiesynnytys olisi pienemmän paha tie ollut...

valitsisin ilman muuta alatiesynnytyksen!

En haluaisi että kukaan nainen tai mies riistäisi minulta mahdollisuuden tuohon ihmeelliseen tapahtumaan "inhimillisyyden" vuoksi. Varmaan lenkkeily, vuorikiipeily, tatuointien ottaminen ja benji-hypytkin pitäisi kieltää epäinhimillisinä ap:n logiikalla.



Keisarinleikkaus olisi ehdottomasti vasta se toinen vaihtoehto jos alatiesynnytys ei onnistuisi (tai oletettaisiin että se ei tulisi helposti onnistumaan).



Minusta naiseuden parhaita puolia on mahdollisuus olla raskaana, synnyttää ja imettää. Olisin tosi kateellinen jos minulla ei noita mahdollisuuksia olisi vaan mieheni saisi nauttia niistä kaikista.



Synnytys on varsin voimauttava kokemus hyvin onnistuessaan. Valinnanvapaus synnytystavan suhteen olisi tietenkin se paras vaihtoehto feministiseltä kannalta.



PS: Enpä ole koskaan tarvinnut puudutusta hampaita paikattaessa kuten en synnytyksissäkään.

jonka jälkeen voin heti kipaista suihkuun, istuskella normaalisti vauvaa hoidellen ja tehdä juuri sitä, mitä vain jaksan ja mikä huvittaa jo samana päivänä. Se tapa ei ole sektio.

jonka jälkeen voin heti kipaista suihkuun, istuskella normaalisti vauvaa hoidellen ja tehdä juuri sitä, mitä vain jaksan ja mikä huvittaa jo samana päivänä. Se tapa ei ole sektio.

monet itkut olen sen takia jo itkenyt. Kaksi lasta olen synnyttänyt alakautta ja kaikkine vaiheineen ja kipuineenkin ovat olleet erittäin palkitsevia kokemuksia. Osa raskautta ja äidiksi tulemista. Sektio tuntuu kamalalta, kliiniseltä, kylmältä tavalta saattaa oma lapsi maailmaan.



Mutta ei voi mittäään tässä tapauksessa; vauva ei ole kääntynyt ja enää sen saa hänen kokonsa takia edes yrittää alakautta.



t. Äiti rv 38+4

välttää sektion niin hyvin kuin pystyn. Menen vain pakon edessä leikkauspöydälle, en turhaan. Esikoisen synnytettyäni olin jo tunnissa jalkeilla. Istuminen nyt oli ekana päivänä vähän epämukavaa mutta muuten ei niin mitään!

Minua on aina ihmetyttänyt kuinka epälojaaleja naiset ovat toisiaan kohtaan. Ollaan ottamassa pois kivunlievitys, synnytystapa. Asiat pitää tehdä kuten kivikaudella, edelleen.



Ihminen on käynyt kuussa ja rakentanut helkutinmoisen hiukkaskiihdyttimen, mutta edelleen jankutetaan että leikkaus on aina leikkaus ja sisältää suuria riskejä.



Eivät naiset tässä maailmassa pääse eteenpäin ennen kuin lopettavat toistensa nokkimisen. Naiset mielestäni hyväksyvät erilaisuutta vielä heikommin kuin miehet.



Sekin on pähkähullua, että suunnitellun sektion saa vain terveydellisistä syistä tai pelkopolin kautta. Ihmisen omalla mielipiteellä ei ole mitään merkitystä sen kanssa.

Minua on aina ihmetyttänyt kuinka epälojaaleja naiset ovat toisiaan kohtaan. Ollaan ottamassa pois kivunlievitys, synnytystapa. Asiat pitää tehdä kuten kivikaudella, edelleen.

Ihminen on käynyt kuussa ja rakentanut helkutinmoisen hiukkaskiihdyttimen, mutta edelleen jankutetaan että leikkaus on aina leikkaus ja sisältää suuria riskejä.

Eivät naiset tässä maailmassa pääse eteenpäin ennen kuin lopettavat toistensa nokkimisen. Naiset mielestäni hyväksyvät erilaisuutta vielä heikommin kuin miehet.

Sekin on pähkähullua, että suunnitellun sektion saa vain terveydellisistä syistä tai pelkopolin kautta. Ihmisen omalla mielipiteellä ei ole mitään merkitystä sen kanssa.

et säkään hyväksy sitä, että joidenkin rehellinen mielipide on, että alatie on parempi vaihtoehto

täyttä asiaa+++++++++++



minä en nuorena osannu kunnioittaa itteeni.nyt osaan ja siksi aion sektiolla synnyttää tämän neljännen. arvostan itseäni sen verran enempi etten enää suostu normisynnytykseen:))))