Erotako vai ei?

parisuhdeterapiaan mars ja latele ehtoja miehelle jatkamiseen liittyen



ps jaksamista ap!!!!

koittakaa jaksaa pienten lasten kanssa, ei se väsymys ainakaan helpota kun yksin on vastuussa.



3kk on vielä lyhyt aika ja varmasti muutenkaan elämä ei ole noin pienten kanssa ihan helppoa.

että erilleen muutto hetkeksi aikaa voisi tehdä hyvää. tosin sillä ehdoin että voit olla varma miehestäsi että pysyy uskollisena.. ja jos hän voisi hoitaa lapsianne välillä niin että saisit oikeasti sitä omaa aikaa ja rauhaa.

lipsumista ei hyväksytä, todellakaan.

Mitä ihmeen neuvoja te oikein annatte ap:lle??



Kerran pettäjä, aina pettäjä. Pitää kunnioittaa itseään sen verran että ei jää pettäjän luokse, jotain rajaa! Onko mikään nöyryyttävämpää kuin se?!



Nyt ap ota itseäsi niskasta kiinni, suhteenne on ohi, katui mies vaikka kuinka paljon. Vai kuinka paljon hän mietti sinua silloin kun päätti mennä sänkyyn toisen naisen kanssa?



Ei tuollainen varmasti koskaan unohdu, ja ainakin minun olisi mahdoton enää jatkaa sellaisessa suhteessa vaikka mies tekisi mitään. Pettäminen tuhoaisi luottamuksen niin täydellisesti ettei siinä vaiheessa enää jatketa yhdessä.



Miettiköön miehesi loppuelämänsä oliko sen arvoinen pano että menettää perheensä.

Parisuhdeterapiaan ollaan menossa tai siis keskusteltiin tänään miehen kanssa taas kerran tästä, kumpikaan ei haluaisi ainakaan lopullisesti erota. Ja oli puhetta, että jos muutamme väliaikaisesti erikseen, niin mies voisi ottaa lapset joka toinen viikonloppu ja esikoinen vois olla myös viikolla yhden yön isällään ja molemmat lapset kahdesti viikossa illan isällään kun minun täytyy päästä harrastukseeni.



Puhuttiin myös siitä, josta joku kertoi edellisessä ketjussa, siis että alkuun isä olisi meillä ja hän nukkuisi vierashuoneessa omina lastenhoitopäivinään. Meidän asunto on kaksikerroksinen ja isä pystyisi hyvin olemaan itsekseen lasten kanssa yläkerrassa. En tosin tiedä, että jatkuuko meidän liitto, näin ainakin toivon. Minusta vaan tuntuu, että nyt olisi pieni tauko paikallaan, siis ettei ihan koko ajan miehen kanssa nähtäis. Tunnen mieheni hyvin ja huomaa, että katuu oikeasti pettämistään ja uskon siihen, ettei pettäisi uudestaan, vaikka väliaikaisesti asuisimme erillään.



En ole ehkä kuitenkaan valmis luovuttamaan näin helpolla vaan haluan yrittää kaikkeni, jotta avioliittomme jatkuisi ja voisimme olla taas onnellisia.



Sen olen miehelle tehnyt selväksi jo nyt, että jos liittomme jatkuu niin uusi pettäminen on sitten suhteen loppu, sillon en enää mieti.



ap

ihmisiä jotka jatkaa pettävän kumppanin kanssa!



Siis miten sellaisesta suhde enää elpyy? Miten voit ap ikinä enää esim. harrastaa seksiä miehesi kanssa??

ja katsoisin auttaako parisuhdeterapia ym.



Minun mies myös petti ja asuimme ensin muutaman kk sen jälkeen yhdessä kuten ennenkin, kunnes päätimme, että muutamme ainakin väliaikaisesti erilleen, isällä olisi lapset viikonlopulla ja saisi käydä tapaamassa viikollakin. Parisuhdeterapian lisäksi tämä erilleen muutto auttoi meitä ja muutimme lopulta takaisin yhteen ja nyt olemme onnellisempia kun koskaan.



Voimia sinulle ap

Ihana lukea, että joku jaksaa vielä yrittää eikä heti ole eroamassa. Minun lähipiirissä kaikki ovat eronneet, joissa on tapahtunut syrjähyppy, vaikka parisuhde olisi ollut miten hyvä ja sitten sen jälkeen lapsia on käytetty kiistakapulana jne, mikä on minusta väärin.



Teillä tulee varmasti olemaan jatkossa raskasta, mutta uskon ja toivon, että selviätte tästä voittajina ja saatte vielä monta ihanaa vuotta yhdessä.



Voimia ja halauksia teille!

Mitä odotat anteeksipyynnön jälkeen tapahtuvan? Miehesi on pyytänyt anteeksi. Nyt on sinun päätettävä tahdotko antaa anteeksi vai et.



Anteeksiannon askeleet:

1.tAHDO, VALITSE, PÄÄTÄ (vastoin tunteitasi) antaa anteeksi

2. Näe myönteisesti hänet jolle olet antanut anteeksi (asenne)

3.Ajattele myönteisesti hänestä

4. Puhu hyvää hänestä

5. Tunteissasi tunne että olet antanut anteeksi.



Haluatteko antaa mallin ja esimerkin omille lapsillenne että jos tulee vaikeuksia niin silloin erotaan. Eikö olisi mahtavaa osiottaa lapsille että rakastatte toisianne ja tahdotte antaa anteeksi ja sopia riitanne. Jos menette yhdessä tämän asian läpi niin tulette saamaan suhteesenne lujuutta . Vastoinkäymysien läpikäymisellä voi löytää myös hyvää rakennusainetta suhteeseen.



Olemme olleet usealla hnmkyn avioliittoleirillä.Ne on olleet aivan mahtavia. Suhteemme on kasvanut samoin me molemmat yksilöinä. Olisi niin paljon kerrottavaa ja vinkkejä annettavaksi, mutta en vain osaa päättää/tietää miten voisin teitä auttaa.Jos sinulla on kysymyksiä niin koitan keretä vastaamaan sinulle.



En kehoita eroamaan. 3 kk on lyhyt aika ja varmasti tunteet ovat vielä pinnalla. En puolustele miehesi tekoa. Se on ollut väärin. Miettikää tarkkaan mitä päätöksiä teette. vaikka nyt erillleen muuttaminen tuntuisikin hyvältä niin se rikkoo myös teidän suhdettanne, samoin kuin pettäminenekin on rikkönut.Myös lapsenne kärsivät siitä kovasti. Kuten myös riitelystä jos riitelette .Eli koittakaa jutella asioista kahden jos vain mahdollista. Mutta lasten paras ja turvallisin koti on vanhempien rakastava ja hyvä avioliitto. Kannustaisin löytämään keinoja millä selvittää tämä tilanne. Tiedän muutamia missä toinen osapuoli on pettenyt ja suhde on eheytynyt. Se on mahdollista myös teillekkin.

Voimia teille molemmille ja kaikkea hyvää perheellenne :O)

Viime yö meni miehen kanssa keskustellessa kaikesta. Päädyimme siihen, että emme muuta erilleen kuitenkaan ja mies antaa asunnon mennä. Lisäksi mies hoitaa lasten (lähinnä kaksosten) heräilyt muutamina öinä, jos vaan saahaan toinenkin kaksosista oppimaan nokkamukiin, pulloa tässä vaiheessa turha yrittää enää. Minä en ole lasten syntymän jälkeen saanut montaakaan yötä nukkua ja se on aiheuttanut väsymystä. Lisäksi harkitsimme hoitajaa kotiin ainakin väliaikaisesti. Jos jatkamme yhdessä niin minä palaan töihin todennäköisesti vasta kun kaksoset 1,5-2v.



Päätin, että annan miehelleni anteeksi ja yritämme jatkaa yhdessä. Viime öinen keskustelu oli antoisa kaikin puolin, pitkästä aikaa kykenimme puhumaan kaikesta ilman riitaa enkä tuntenut ahdistusta/pettymystä mieheni pettämisestä. Toivottavasti parin viikon päästä alkava parisuhdetarapia auttaa, en halua miestäni menettää.



ap

Minusta on oikeasti hienoa että saatte asiat selvitettyä.



Paljon tsemppiä tulevaisuuteen!

Vaikka kuinka ap mies vakuuttaa että ei petä enää, mutta kun tilanne tulee eteen niin se kynnys lähteä pettämään on matalampi kuin edellisellä kerralla.

Mutta sen voin luvata että vaikka annat anteeksi niin et unohda koskaan ja luottamus on iäksi mennyt. Sen kanssa on vain opittava elämään.



Tuo asumusero on ihan hyvä ratkaisu silloin kun tarvitaan hengähdystaukoa. Minä aikonaan sitä ehdotin mutta mies halusi väkisin olla saman katon alla vaikka se oli yhtä helvettiä. Otin sitten kokonaan ja lopullisen eron.

Voit olla tuota mieltä, mutta olemme mieheni kanssa päätöksen tehneet, en ole valmis luovuttamaan ennen kun tiedän, ettei suhde oikeasti toimi. Tämän tajusin, kun eilen iski tajuntaan, että jos mies oikeasti muuttaa ja eroamme ja jään yh:ksi, että haluanko sitä oikeasti ja totesin, että en. Jos suhteemme ei palaa ennalleen niin sitten se on asia erikseen.



Ja tein miehelle selväksi, että jos jatkamme yhdessä niin jatkossa ainakin jonkin aikaa on minulle tilivelvollinen menemisistään, näyttää viestit jne. Tämä oli hänelle ok ja ymmärsi myös miksi haluan näin. Mieheni siis osaa ajatella myös itsensä tilanteeseeni, tietää myös mitä mieltä olen pettämisestä ja siksi osaa todella arvostaa, että annoin vielä tilaisuuden.



Myös tuo antoi minulle toivoa kun viime yönä keskustelimme kaikesta asiallisesti, aiemmin pystyimme keskustelemaan vain lasten huoltajuudesta/tapaamisista asiallisesti, muissa asioissa tuli riitaa tosi herkästi.



ap

vaatii valtavassti työtä saada suhde toimimaan pettämisen jälkeen.



Teidän pitää löytää yhteistä aikaa, ilmeisesti miehesi ei kestä puutetta pikkulapsiaikana. On selvää kun on kolme pientä lasta seksi vähenee parisuhteessa.



Ensimmäinen petturiketju jossa avauksessa ajattelin että jatkaisivat vaikka muulloin olen aina ollut sitä mieltä että pitää erota niin kuin itse tein.



Omalta kohdaltani päätös oli oikea, miehellä taipumus pyörittää kahta naista yhtä aikaisesti. Jonkinsorttinen tauti kyseessä.



Pettäminen on todella yleistä, harvat siitä jää kiinni ja teillä kävi näin. Moni elää suhteessa jossa on pettämistä mutta tieto ei ole kiirinyt puolison korviin.



Vehkeet ei käyttämällä kulu jos kaiken lisäksi onnistuu välttymään taudeilta niin "kaikki on hyvin".



Pettämisessä kyse on tunteisiin osuvasta iskusta, partnerin loukkaamisesta, kunnioituksen puutteesta, itsekkyydestä, nautinnonhalusta.



Vaatii vahvuutta mennä tuon asian yli. Voimia.

Eipä ole niin kokemuksia tuosta pettämisestä (minään osapuolena) mutta jotenkin tuntuisi, että se useimmiten oire, kun varsinainen syy.



Jos kyseessä oli joku kännisekoilu, niin silloin syy on lähinnä miehessäsi ja hänen alkoholinkäytössään. Tässä tapauksessa vaatimus siitä, että olisi selvinpäin _aina_ kun viettää aikaa yksin ei olisi kohtuuton.



Jos miestäsi ahdisti perhe-elämä tai muuta vastaavaa, niin sitten tilanne on tietysti pulmallisempi. Silloin hänen pitää saada prioriteettinsa kohdalleen, tosin siinä mielessä maito on jo maassa, että lapset hänellä on joka tapauksessa.



En halua vähätellä sitä, kuinka pahasti miehesi sinua on loukannut, mutta silti varmaan teitä auttaisi, jos pettämisen syyt olisivat molemmilla jossain määrin selvillä.



Voit toki yrittää rakentaa luottamusta mieheesi vaatimalla saada nähdä kaikki viestit, olla aina tietoinen missä hän menee jne. Luulen, että "pelisäännöt" voivat olla teillä ihan samat, mitä muissakin terveissä suhteissa. Parhaiten luottamus rakentuu, että miehesi ymmärtää pitää sinut ajan tasalla itsekin ja nyt lähitulevaisuudessa hänellä ei pitäisi olla kovin suurta tarvetta "omalle ajalle", ihan lastenkin kannalta.



Jos te olette pidempään olleet yhdessä ja tämä oli oikeasti ensimmäinen kerta, niin tuskin mistään patologista tapauksesta on kyse. Tsemppiä!

jos haluatte sitä molemmat.



Ehkä me olemme outoja, mutta meillä miehen pettäminen pysäytti kamalassa syöksykierteessä olevan avioliiton. Oli pakko rauhoittua miettimään oikeasti tärkeitä asioita. Olimme molemmat sitä mieltä, että meidän perheemme on tärkeintä maailmassa. Se oli hyvä päätös. Nyt olemme onnellisempia kuin koskaan. Ihan totta!

Tottakai tulee riitoja, kun asiat on ihan vaiheessa.

Emme tosiaan ole mikään tuore pari vaan yhteiseloa on takana reilu 13v. Lapsia olisimme halunneet jo aiemmin, mutta ensin ei tärpännyt ja kävimme hoidoissa, näistä tuloksena kaks keskenmenoa. Meille jopa sanottiin, ettemme ehkä koskaan saisi lasta. Yllätys oli melkoinen kun sitten plussasin, pelko keskenmenosta varjosti raskautta, mutta kaikki meni hyvin ja saimme ensimmäisen lapsemme. Ja toisen raskauden huomasin tai aloin epäillä kun esikko oli 5kk.



Tämä oli ensimmäinen kerta kun mieheni petti, syyt tähän on molemmilla selvillä, vaikkei ne siihen kuitenkaan oikeuta... Mies oli viihteellä kyllä, mutta ennen tuota hän oli kuullut suru-uutisen (hänen isänsä kuollut) ja lisäksi toinen kaksosistamme oli tuolloin sairaalassa leikkauksessa ja meillä oli enemmän ja vähemmän riitoja, lähinnä väsymyksestä johtuvia. Kaksosillamme oli koliikki, jonka takia valvottivat aina 7kk ikään, nyt hiukan vähentyneet onneksi. Lisäksi toisella kaksosistamme sydänvika ja oli tuolloin sairaalassa leikkauksessa.



Mies rakastaa lapsiaan ja on heistä onnellinen, mutta kaksosten koliikki aiheutti molemmille väsymystä, minulle eniten ja väsyneenä tulee sanottua asioita, joita ei tarkoita jne.



ap