Lue keskustelun säännöt.
2 lasta, kotiäitinä ja mies "elättää" minua...
05.08.2009 |
Tai ainakin esittää muille sellaista elättäjää ja on oikea marttyyri muille, jos ei aina saa tehdä mitä haluaa "x ei päästä".
Kuitenkin mies käy vähintään kerran ellei kahdesti viikossa omilla reissuilla, oli se sitten harrastus tai muu illanvietto. Eli vapaa-aika menee sutjakasti, ei toki perheen ehdoilla, vaan omilla.
Ja tosiasiassa maksan omat kuluni, suurimman osan lasten kuluista, maksan lisäksi meidän nettiyhteydet, tv-luvan. Mies makselee omissa nimissään olevaa taloa ja autoa. Teen kaikkeni, jotta säästämme ruoassa, sähkönkulutuksessa, vedenkulutuksessa yms. Teen parhaani, jotta miehellä ei olisi raskaan työpäivän päälle arkisin kotitöitä lainkaan. Aina on ruoka edessä ja puhtaat vaatteet kaapissa. Imuria mies ei tunnekaan. Ensimmäinen sana, joka tulee JOKA päivä kun kotiutuu. Sanoo vastassa oleville lapsille "voi kun väsyttää, mennään nukkumaan". Sitten oikaisee sohvalle odottamaan ruokaa, syö, sitten on vuorossa tunnin ruokalepo. Tietysti mies on väsynyt kun nousee aikaisin työhön, ymmärrän.
Ja kuinka ympäristö säälii miestä. Voi kun on raskas työ, voi kun sen nyt täytyy työn vastapainoksi saada rentoutua, eihän se nyt harrastukset mitään haittaa, pitäähän se poikien kanssa saada "välillä" viettää kosteita iltoja. Älä ole niin tiukkapipo vaimo. Eipä siinä mitään.
Mutta mies ei suo minulle mitään harrastusvapaita, illanviettoja (alkoholia en edes käytä), päiväunista puhettakaan. Tätähän ei tietysti kukaan meidän ystävistä tiedä, ei miehen ystävistäkään. Jos onnistun kerran puolessa vuodessa lähtemään jonnekin, nimenomaan itseäni ajatellen, sitä edeltää monen päivän vääntö. Ja parin kolmen päivän jälkimurjotus. Ruokakauppaan kyllä pääsen yksin tai jos lapsille täytyy ostaa vaatteita, silloinkin pääsen yksin. Mutta jos sielläkään vierähtää aikaa, niin johan tulee tekstaria perään. Naapuriin en voi ilman lapsia poiketa kahville, vaikka mies olisi kotonakin. Tai jos menen, korkeintaan tunti ja tekstaria pukkaa...
Ja entäs sitten, jos ilman lapsia pääsen kotoa ulos. Heti on "kyttämaijat" liikeellä ja taivastellaan miten mies joutuu vielä työn lisäksi lapsia hoitamaan. Ai miten niin joutuu omia lapsia hoitamaan, olis kiitollinen että sai omia lapsia joiden kanssa voi aikaa joskus viettää.
Ja tarjoaahan mummotkin itseään lapsenvahdiksi. Kerran pari vuodessa jotta saamme miehen kanssa omaa aikaa. Oma aika on vain miehen silmissä sitä, että lähdetään jonnekin vetämään pää täyteen ja juhlimaan kavereiden kanssa. Eipä vois vähempää kiinnostaa.
Tai sitten mummot tarjoutuu lapsenvahdiksi, että minä saan vapaapäivän. Tämä tietysti tarkoittaa mummojen silmissä sitä, että nyt siivoamaan. "saat pestä ikkunat, suursiivota, käy kaapit läpi" Joten eihän tuota viitsi lähteä harrastuksiin tai mihinkään, vaan tulee sitten siivottua...
En mitenkään katkera, mutta tänään vaan ottaa päästä niin perhanasti kaikki!!
Kommentit (45)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin tuolla kenen nimissä omaisuus on, on oikeasti merkitystä. Jos olette naimisissa, niin onko teillä avioehtoa?
Jos olet avoliitossa tuossa tilanteessa, niin sinä et käytännössä omista mitään. Jos olet naimisissa sinulla käsittääkseni on avio-oikeus tuohon omaisuuteen, asuntoon ja autoon. Paitsi jos se on avioehdolla määrätty toisin, toivottavasti ei...
Kunnioita itseäsi ja pidä huoli että sinäkin saat oman elämän.
Yhteiset menot ja vastuut, jos kerran on yhteinen perhe. Onhan mieskin niiden teidän lastenne vanhempi.
En ymmärrä miten nykypäivän naiset voivat alistua moiseen! Mies ja nainen ovat ihan yhtä arvokkaita. Miksi ihmeessä sinun pitäisi elää täysin toisen määrättävänä?!
Tasa-arvo on tätä päivää. Kunnioita itseäsi ja huolehdi, että lapsillasikin on hyvä olla.
Meillä on erilainen tilanne, mutta olisi voinut käydä noinkin. Olisin halunnut aikoinaan jäädä hoitovapaalle. Miehelle se oli ok, ”jos sulla on siihen varaa”. Halusi, että maksan jatkossakin puolet perheen menoista. Kotihoidontuki olisi kattanut ainoastaan osuuteni lainanlyhennyksistä, joten vastikkeisiin, ruokaan, sähköön, vakuutuksiin jne. ei rahaa olisi riittänyt. Siis minulla. Miehen tulot on mun palkkatuloja 2-3 kertaa isommat, joten rahasta ei ollut kyse vaan periaatteesta. Kysyessäni voisiko hän maksaa enemmän, kun olisin siis kotona lasta hoitamassa, sain vastauksen, jonka muistan tänäkin päivänä: ”Mähän en maksa sulle siitä, että makaat kotona”. Kyllä sattui ja sattuu edelleen, kun ajattelen minkä epäluottamuslauseen sain.
Yritin vielä keskustella asiasta pariin otteeseen, mutta miestä ei kiinnostanut koko aihe. Joten menin töihin heti vanhempainvapaan päätyttyä ja lapsi meni hoitoon. En kehdannut kertoa totuutta kenellekään, nolotti niin paljon, että mieheni pitää minua loisena. Joten ihmettelijöille selitin, että lapsi tarvitsee kavereita, pitää oppia tulemaan toimeen muidenkin lasten kanssa jne. Monesti itkin itsekseni, että miksi minun mieheni ei voi olla kuten muut, esim. työkaverini, jotka ylpeinä kertoivat kuinka vaimo on kotona lasten kanssa. He olivat ylpeitä siitä, että saivat elättää perhettään. Olemme olleet yhdessä toistakymmentä vuotta ja aina on kulut laitettu tasan, en ole koskaan mielestäni antanut aihetta tuollaiseen epäilyyn.
Kun luin kirjoituksesi, tajusin viimein, että noinhan meilläkin olisi käynyt. Mieheni kuulostaa hyvin samanlaiselta luonteelta kuin sinun; jos jotain omastaan antaa, tekee sen marttyyrinä ja minä saisin aina kuulla, että itsehän halusin olla kotona ilman tuloja. Tämä siis oli jälkeenpäin katsoen meille paras päätös, vaikkei se siltä silloin tuntunut. Minulla on vapauteni, tuloni ja perheensisäinen tasa-arvo. Silti välillä itkettää kun ajattelen, että 4-vuotiaan lapsen elämästä on 3 vuotta kadonnut jonnekin arjen vauhtiin :(
Esimerkiksi tuon mummojen tarjoaman lastenhoitoavun suhteen. Jos tarvitset vapaapäivää niin se on hitto vieköön VAPAApäivä ei SIIVOUSpäivä. Olkoot mummot mitä mieltä tahansa. Pyydä heiltä apua suoraan äläkä anna olettaa, että olet joku 24/7 työkone. Ja keitä nämä "kyttämaijat" ovat, jotka taivastelevat sitä, että mies hoitaa omia lapsiaan? Jos jollain on jotain sanottavaa, niin sano takaisin tiukasti. Älä anna ihmisten jyrätä itseäsi. Tämä tarkoittaa myös miestäsi. Toisten käytöstä et voi suoraan muuttaa, mutta itseäsi voit ja viestittää täten muille, että et enää siedä moista kohtelua.
Mielestäni ei ole kohtuutonta jos mies käy 1-2 kertaa viikossa harrastuksessa tai jossain JOS tämä on vastavuoroista mitä teillä ei ilmeisesti ole.
Äitisi ei ole naimisissa miehesi kanssa. Hänen mielipiteen voit jättää laskuista pois. Toisekseen miehesi on keskinkasvuinen kakara. Älä anna hänen masentaa itseäsi, et pärjää ym.
Jos teidän päivät ovat tappelua 365 päivää vuodessa, suosittelen lämpimästi eroa.
Olen itse perheestä jossa samanlainen arki. Lapsena toivoin ettei minua olisi, olin omasta mielestäni syypää riitoihin. Toivoin pienenä joka päivä että vanhempani eroaisivat. Olen aikuisena pysähtynyt miettimään että elämä olisi voinut olla helpompi jos olisivat eronneet. Siihen kylläkin meni 22v.
Pakkaa kamat ja lähde äläkä palaa. Eropaperit saat netistä.