Miksi on niin vaikea ottaa asioita suoraan puheeksi?

kirjoittaisit kirjeen?



Minä käsittelen vaikeimmat asiat erään ystäväni kanssa sähköpostitse. On helpompaa kertoa asiansa, kun tietää, ettei toinen voi huutaa päälle ja keskeyttää tai marssia ulos.



Jos oikein haluat säväyttää, niin kirjoita se kirje sen kuusivuotiaasi nimissä. "Mummi, mikset koskaan ota meitä yökylään, vaikka serkut pääsevät?" ;-)

Mieti etukäteen, miten otat asian esille. Ei hyökkäävästi eikä syyllistävästi, vaan asiallisesti ja rauhallisesti. Minä esim. kysyisin, että "Oletko huomannut, että siskoni lapset ovat sinulla hoidossa huomattavasti useammin kuin meidän lapset?" Äitisi todennäköisesti tokaisee tähän jotain ympäripyöreää vähättelyä, minkä jälkeen voit sanoa, että "En tiedä, miten selittäisin lapselle sen, että serkut saavat mummin huomiota paljon enemmän kuin hän. Hänkin kaipapisi mummilta aikaa ja huomiota ja tulisi todella mielellään joskus yökylään."



Onko siskosi elämä jotenkin erityisen hankalassa vaiheessa tai onko hänellä jotain suuria ongelmia, jotka selittäisivät tilanteen? Usein vanhemmat paapovat sitä, joka ei oikein selviä yksin ja muut lapset jäävät sitten vähemmälle huomiolle. Se voi olla merkki siitä, että äitisi pitää sinua aikaansaavana ja osaavana ja ajattelee, että sinä selviät yksinkin. Vai uskotko, että oikeasti siskon lapset ovat hänelle tärkeämpiä kuin sinun lapset?

ja tutkaillut miten ihmiset ottavat vaikeit asioita esiin. Niin tässä yksi tapa. Ensin kuvailet tilanteen ihan ilmaqn tunteita ja kauniisti, että äiti Lillin lapset olivat täällä kesäkuussa 10 kertaa yökylässä ja ostit heille hevosen. Meidän lapset eivät ole olleet milloinkaan. Toiseksi kerrot miltä tuntuu. Minusta tuntuu kurjalta, koska koen tai luulen että Lillin lapset ovat sinulle rakkaampia. Kolmanneksi kerrot mitä haluat. Haluaisin että meidänkin lapsemme saavat hevosen ja kutsuja mummin luo yökylään.