Lue keskustelun säännöt.
Painostaako muilla anoppi ja suku antamaan lapselle nimen joka esiintyy suvussa?
30.07.2009 |
Olen ihan kurkkua myöten täynnä tätä painostusta!!!!
Pitäisi antaa pojalle nimi jota inhoan sydämeni pohjasta vain sen takia, että se kulkee heidän suvussaan. Kun tyttömme syntyi ei kukaan missään vaiheessa painostanut minua laittamaan tytölle esim. omaa toista nimeäni... ja nyt tämä show tästä pojan nimestä. Miten perustelen anopille ja sen puolen sukulaisille, että inhoan sitä nimeä. En voi sanoa sitä noin, koska loukkaantuvat varmaan verisesti minulle ja loukkaantuvat varmaan jos poikamme ei nyt sitä nimeä saa. Mieheni on anopin puolella ja siksi tämä asia on nyt tuplasti vaikeampi. Mitä teen?
Kommentit (46)
olet aika pahassa tilanteessa. Miehelle äidin mielipide merkkaa siis enemmän kuin oman vaimon eli et varmaan jatkossakaan kauheasti tukea saa jos anoppi on eri mieltä esim. lastenne kasvatusasioissa.
On itsestään selvää, ettei lapselle voi antaa nimeä, joka kummasta tahansa vanhemmasta on vastenmielinen. Muilla ei ole asiaan - mitään - sanottavaa, joten sitä ei heille tarvitse mitenkään perustellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehellä kaksi tyttöä edellisestä liitosta. Heidän ensimmäiset nimet ovat yhdessä exänsä kanssa päättäneet, mutta toiset ja kolmannet ovat juuri tällaisia suvusta tulleita - joista suurinta osaa mieheni inhoaa! :(
Hän ei mielellään halua ihmisille edes kertoa, mitkä hänen tyttöjensä koko nimet ovat, koska "muuten ihmiset ajattelevat, että hän on laittanut niin hirveät nimet". Ja itseasisiassa minunkin mielestä niistä (neljästä nimestä) kaksi on aika rumia, etenkin toinen ihan inhokki-listaltani.
ja tuossa tilanteessa en etukäteen kertoisi sitä kenellekään. Sitten kun on kastettu, on myöhäistä enää jupista.
Eli anopin ja sukulaisten mielipiteitä ei tässä asiassa tarvitse kuunnella. Mutta miehesi täytyy. Ja jos hän haluaa tämän nimen, niin asiaan on löydettävä joku ratkaisu. Meillä on nimiasiassa ajateltu niin, että on löydyttävä kumpaakin miellyttävä nimi. Ne, joista jompikumpi ei ole pitänyt, on unohdettu heti. Jos miehesi vain jankkaa tätä yhtä, eikä suostu ajattelemaan muita, niin sitten on kyllä vaikeaa.
nimet ovat kauniita tai sitten äiti on hänen elämässään se ykkönainen, jota kuunnellaan ja toteutetaan kaikki toiveet, oli oma vaimo mitä tahansa mieltä. Jatkossakin voi tulla ongelmia jos anoppi sellaista tyyppiä joka tuputtaa neuvojaan.
Aika monella nimellä on rinnakkaismuotoja, varsinkin perinteisillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin ton ap:n tokan viestin vasta nyt kunnolla: ongelma taitaakin olla se, että mies ei uskalla uhmata äitiään tai päättää itse asioistaan. nimi on nyt tässä sivujuonne.
jos saa, niin voit perustella, että koska sukunimi peritytyy mieheltä, on tasapuolista, että etunimissä seurataan sun suvun perinteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi harmi, kuinka hankala tilanne.
Itse ilmoitin miehelle heti kättelyssä, että mitään suvussa olevaa nimeä ei lapselle laiteta, vaan annetaan kokonaan tuoreet ja uudet nimet.
Lisäksi sanoin, etten halua sellaista nimeä, josta tulee mieleyhtymä johonkin henkilöön esim. lapsuuden luokkatovereihin, etenkään jos mieleyhtymä on negatiivinen.
Tämä sopi miehelle ja nimet päätettiin yhdessä. Sukulaisten mielipidettä ei edes kysytty. Miksi olisi edes pitänyt?
Sanotte, että haluatte pojalle tuoreet ja uudet nimet, ei mitään kierrätettyjä, niin ei tule nimestä pojalle "suorituspaineita".
Toisaalta voisiko ko. nimeä muuttaa jotenkin esim. Joona->Joonas, Markku->Marko eli siis nimeen joka olisi vähän sinnepäin?
ja nyt kun lapsi on syntynyt, niin puhutellaan häntä vain pikku-Paavona...sori niille, joiden lapsi on Paavo nimeltään, minä vain en satu siitä pitämään.
Pitäisi kuulemma ehdottomasti olla lapsen nimenä, kun heillä tämä Paavo on suvussa kulkenut.
Olen yrittänyt perustella, että ovathan ne "uudet" nimetkin sitten suvussa ja poika jokatapuksessa kantaa sukunsa sukunimeä varmimmin kuin tyttö.
Joku ehdotti ketjussa nimen väännöstä joksikin muuksi saman kaltaiseksi...miten tuosta väännät mitään?!
Millä tavoin ovat painostaneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojan toinen nimi kulkee suvussa niin, että se on ollut jo 8:lla sukupolvella... kaikilla miespuolisilla. Tosi vaikea kieltäytyä!
Onneksi omassa tapauksessani nimi on kaunis ihan omasta mielestäkin. Ainoa syy miksi en olisi laittanut olisi ollut se, että anoppia olisi ollut tosi kiva näpäyttää. ;)
Mutta perinne meni edelle kuitenkin.
niin et sitä tietenkään lapsellesi anna! Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jopa kortti tuli sairaalaan lapsen synnyttyä "Pikku-Paavon vanehmmille onnea"
Jatkuvat puheet jo raskausaikana lapsesta tällä nimellä ja nyt kun lapsi on syntynyt, niin puhutellaan häntä vain pikku-Paavona...sori niille, joiden lapsi on Paavo nimeltään, minä vain en satu siitä pitämään.
Pitäisi kuulemma ehdottomasti olla lapsen nimenä, kun heillä tämä Paavo on suvussa kulkenut.
Olen yrittänyt perustella, että ovathan ne "uudet" nimetkin sitten suvussa ja poika jokatapuksessa kantaa sukunsa sukunimeä varmimmin kuin tyttö.
Joku ehdotti ketjussa nimen väännöstä joksikin muuksi saman kaltaiseksi...miten tuosta väännät mitään?!Millä tavoin ovat painostaneet?
Minä olisin halunnut pojasta Paavon mutta mies ei lämmennyt. =( Nyt sitäkin harmittaa, kun miehen painostuksesta laitettiin "moderni" nimi joka on nyt tosi yleinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimi on kyllä suvusta mutta kyllä oli ihan oma päätös.
Ja hyvä nimi onkin, tykkään :)
Eikä sellaisia suvun nimiä oikein olekaan.
Pojalla on toisena nimenä pappani nimi.
Tytölle tulee toiseksi nimeksi sellainen nimi
joka sattumalta löytyy mieheni ja minun sukujen lähihistoriasta.
kolmantena nimenä, niin suku kutsuu häntä silti Paavoksi, eivätkä oikealla etunimellä. Kauheaa painostusta tollanen. Pidä pääsi, lapsi on sinun, ei suvun.
kolmantena nimenä, niin suku kutsuu häntä silti Paavoksi, eivätkä oikealla etunimellä. Kauheaa painostusta tollanen. Pidä pääsi, lapsi on sinun, ei suvun.
Paulus, Paul, Pauli, Paulo, Påval, Pavel. Nimen alkuperä: Paavali.
on anopille ihan hyväntahtoinen hellittely nimi niin kauan kuin muuta nimeä ei ole.
Miehen mielipiteellä oli suurempi painoarvo sukunimeä valittaessa (minulla avioliitossa tyttönimeni, joten se olisi ollut yhtä hyvä vaihtoehto) ja minulla sen sijaan suurempi päätösvalta etunimen suhteen. Toisen nimen päätimme yhdessä. En silti ikinä olisi edes harkinnut nimeksi jotain, mistä mieheni ei olisi myös pitänyt.
Me ilmoitimme nimen heti vauvan synnyttyä ja kävi myöskin niin, että anoppi VAATI meitä sen vaihtamaan. Syynä oli se, että hän oli joskus 30 vuotta sitten tavannut samannimisen - sananmukaisesti - "vähän hullun" ihmisen.