Muita joita harmittaa ettei nainut miestä rikkaasta suvusta?

Nuorempana ei harmittanut, mutta nyt vanhempana ja perhellisenä harmittaa. Meillä on todella tiukkaa rahasta, jatkuvaa taistelua raha-asioista ym. Ei ole varaa ostaa omaa asuntoa, matkustaa tms.



Olisi se vaan kiva elää vähän vapaammin ja maksaa omaa asuntoa, mutta kun ei ole varaa :(



Välillä on käynyt mielessä, että miksi helvetissä menin naimisiin rakkaudesta, enkä rahasta!!??

Toivottavasti omilla lapsilla on parempi tuuri

mulla isä aina painotti että ei saa mennä rahasta naimisiin, ja hullu uskoin sitä! No, onneks omat vanhempani edelleen silloin tällöin antavat rahaa, jotta lapset voi harrastaa jne. Jotenkin silti tuntuu aika hullulta että omilla lapsillani on paljon ankeampi lapsuus kuin mitä minulla oli 30 vuotta sitten, vaikka yleisesti elintaso kait on Suomessa noussut.

Olenko ainut joka katuu valintaansa ainakin jollain tasolla? Tuntuu että elämäni olisi niin paljon helpompaa kun miehellä olisi varallisuutta ja/tai hyvät tulot ja hän osaisi olla niin kuin "kunnon miehen" kuuluu (ajaa venettä, grillata lihaa, ajaa autoa, pelata golfia, olla isäntänä kun meillä vieraita). Oma isäni on sekä varakas että osaa kaiken em. vaikkei olekaan suomenruotsalainen :) .

[/quote]

No on sulla kriteerit "kunnon miehelle"!

Jos sulla on muuten hyvä mies, niin kehoittaisin pikkuisen miettimään, onko miehelläsi hänen arvoisensa vaimo, kun tuollaista mietit.

Olenko ainut joka katuu valintaansa ainakin jollain tasolla? Tuntuu että elämäni olisi niin paljon helpompaa kun miehellä olisi varallisuutta ja/tai hyvät tulot ja hän osaisi olla niin kuin "kunnon miehen" kuuluu (ajaa venettä, grillata lihaa, ajaa autoa, pelata golfia, olla isäntänä kun meillä vieraita). Oma isäni on sekä varakas että osaa kaiken em. vaikkei olekaan suomenruotsalainen :) .

No on sulla kriteerit "kunnon miehelle"!

Jos sulla on muuten hyvä mies, niin kehoittaisin pikkuisen miettimään, onko miehelläsi hänen arvoisensa vaimo, kun tuollaista mietit.

No jokaisella on omat kriteerinsä, mut mun mielestä on noloa ettei mieheni esim. aja autoa, grillaa, eikä osaa syödä rapuja. On ainoa ystäväpiiristäni joka on noin "moukka". Hän siis todellakin erottuu joukosta.

Raha-asioiden suhteen meille on tulossa sitten joskus helpotusta kun vanhempani kuolevat, tulen saamaan suuren perinnön, onneksi. En aio laittaa vahinkoa kiertämään vaan jakaa siitä sitten omille lapsilleni ettei heidän tarvitse köyhäillä vaikka sattuisivatkin valitsemaan köyhän miehen.

kun ne suomenruotsalaiset on terveempiä ja onnellsiempia, ja elää ysikymppisiksi, joten perinto tulee vasta kuuskymppisenä :D



oikeesti, puolison rikas suku ei näy meidän elämässä *millään lailla*. Joululahjatkin on tyyppiä villasukat.

ja opetin sille ravunsyönnin ym. Kannustin kouluttautumaan, etenemään uralla, uhrasin oman urani miehen uran takia ym. Nyt ollaan rikkaita.



Kannattaa hieman siis vilkaista sinne peiliin.

ei haittaa nuo sivistysjutut, koska osaa kyllä ne (ei kyllä golffaa eikä aja veneitä, onneksi). On ihan ok töissä, joku 44 000 vuositulot.



Mutta on köyhän yh:n poika, anopilla 5 lasta, anopilla kunnan vuokra-asunto, varmaan ei jää mitään perittävää kuin hautajaiskulut maksettavaksi.



itse oo keskituloisen perheen ainut lapsi, perin joskus omakotitalon ja kesämökin, mutta ovat 300 km täältä.



Kaverin mies on paljon tyhmempi, rumempi mutta rikkaampi, ja perinyt nyt jo pääkaupunkiseudulta ison asunnon jossa asuvat, on kesähuvilaa meren rannalla, jossa vierailla, purjevene, loma-asunto ulkomailla, antavat lapsenlapsille 1000 e maksavia lahjoja. kaveri sanoi mulle suoraan että nuo vaikutti hänen naimisiinmenoon.



Siis joskus pistää kateus itseäni, kun mietin että on se elämä joillakin helppoa, mutta silti valitsisin oman mieheni uudestaan.

kun ainoat rikkaat miehet joiden kanssa koskaan missään romanttissävyisissä merkeissä tapasin olivat aivan vääränlaisia minulle. En ole koskaan torjunut hurmaavaa miljonääriä joka olisi vienyt minulta jalat alta.



Toki olisi mukavaa jos olisi enemmän rahaa, mutta turha sitä on koko ajan ajatella. Onneksi oma palkkani riittää kyllä ihan järkevään elintasoon.

minun mieheni oli kaikkea tätä kaipaamaasi ja paljon paljon enemmän. Silti jätin hänet köydän mutta ihanan ja rakastettavan miehen vuoksi, jonka kanssa elän onnellisena.

Rikkaaksi voit tulla itsekin, mutta sydämen lämpöä ei löydy niinkään helposti - ja se on kyllä loppujen lopuksi tässä maailmassa tärkein asia.

olenpa huomannut, että mitä rikkaampi perhe, sitä pihimpi elämä.

kun ne suomenruotsalaiset on terveempiä ja onnellsiempia, ja elää ysikymppisiksi, joten perinto tulee vasta kuuskymppisenä :D oikeesti, puolison rikas suku ei näy meidän elämässä *millään lailla*. Joululahjatkin on tyyppiä villasukat.

Minäkin menin naimisiin rakkaudesta...ei ehkä fiksu teko. Oma mies on ihana, osaa kyllä kaikenlaista, on lahjakas ja älykäs ja huippuhyvä isä mut köyhiä ollaan kuin kirkonrotat. Tähän mennessä minä olen tuonut enemmän rahaa taloon, nyt en voi kun haluan hoitaa lasta.



Kyllä niin kadehdittaa kaverit, jotka tajus naida jonkin Nokian insinöörin, ei ole taloushuolia ja voi olla kotona vuositolkulla! Jos voisin valita uudelleen, niin miettisin talouspuolta ihan eri tavalla. ...siis sitähän oppis rakastamaan ketä tahansa normaalia ihmistä, ja hyvä taloudellinen tilanne voi olla aivan yhtä hyvä kriteeri ihastumiselle kuin viehättävä hymy tai urheilullisuus.

Mua harmittaa, etten ottanut miestä, jonka kanssa sopisi luonteet ja muut intressit paremmin yhteen.



Ja muuten, köyhästäkin pojasta voi tulla taloudellisessa mielessä rikas. Niin meidänkin tapauksessa on käynyt, mutta sivistystaso ja erityisesti ns. sydämen sivistys, arvomaailma ym. ovat sieltä köyhemmästä päästä.



Ollapa viisas ja rakastettava mies, vaikka köyhempikin.

Taitaa olla kyseessä ihan joku muu kun rakkaus teidän "suhteessa"! Säälin miestäsi että on noin paskan akan saanut! Jos vain raha ratkaisee ala vetää suhteesta ja eti joku vanha rikas ukko jonka huorana voit olla ja siivellä elää. Halveksittavaa!

Mieheni on ihan ihana ihminen, mutta sen palkka on aika surkee. Sillä on ihan kivat vanhemmat, mutta ne on suht köyhiä, eikä mieheni, vaikka on ainoa lapsi, tule siis perimään kuin yhden asunnon. Mieheni ei ole tottunut mihinkään "hienoon", esim. rapujuhlat olivat hänelle uppo-outo asia. Olemme olleet yhdessä jo kymmenen vuotta ja minua on nyt alkanut harmittaa että mieheni ei ole "kokenut" , herrasmiestapoihin kasvatettu ja rikas. Ei haittaisi vaikka olisi suomenruotsalainenkin ;-) . Olenko ainut joka katuu valintaansa ainakin jollain tasolla? Tuntuu että elämäni olisi niin paljon helpompaa kun miehellä olisi varallisuutta ja/tai hyvät tulot ja hän osaisi olla niin kuin "kunnon miehen" kuuluu (ajaa venettä, grillata lihaa, ajaa autoa, pelata golfia, olla isäntänä kun meillä vieraita). Oma isäni on sekä varakas että osaa kaiken em. vaikkei olekaan suomenruotsalainen :) .

elämäni olisi, jos olisin nainut nuoruudenrakkauteni, jonka kanssa seurustelinkin kuutisen vuotta. Hän oli erittäin vauraasta ja sivistyneestä suvusta, oma taustani taasen on paljon vaatimattomampi, ainakin sosioekonomisessa mielessä. Rakastettuni oli kaikinpuolin hyvä kumppani, fiksu ja huomaavainen. Minä vain en koskaan osannut sopeutua siihen elämäntyyliin ja totta puhuen tämä taisi olla anoppikokelaallenikin helpotus. Minulla oli jatkuvasti tunne, etten ollut täysin tervetullut jatke sukuun.





Lisäksi minua itseäni vaivasi ajatus, että olimme tavallaan toisillemme ensimmäiset vakavammat seurustelukumppanit. Niinpä pitkällisen harkinnan jälkeen halusin lopettaa suhteen siinä vaiheessa, kun poikatstäväni alkoi puhua kihloista.



Nykyään olen naimisissa kaikinpuolin ihanan ja rakastettavan miehen kanssa. Meitä yhdistää samanlainen tausta ja olen aina tuntenut olleeni tervetullut mieheni sukuun. Mieheni ei ole rikas, vaikkakin korkeasti koulutettu, mutta tulemme ihan kohtuullisesti toimeen.

Olen kohtuullisen tyytyväinen osaani:)



Pelkästä rahasta en ikinä kyllä ketään naisi, mutta eipä siitä pätäkästä haittaakaan olisi, jos tulisi kaiken muun hyvän päälle. Näin mummonikin jo opetti=D

Itse nain köyhän miehen, joka on tehnyt uraa ja saanut rahaa. Itsekin olen kohtalaisen varakas, vaikka ihan tavallisista lähtökohdista. Meillä on 3 lasta ja ei tarvitse miettiä raha-asioita.

Tässä asiat minun näkökulmastani.:



Mies pelaa Golfia -- on siis 3-4 iltaa viikossa ja usein sunnuntait kentällä. Tosi kiva olla lasten kanssa kotona. Joo olisi varaa palkata hoitaja mutta ei viitsi aina jättää niitä ilman vanhempia. Itsekin pelaan mutta päästään kerran vuodessa yhtä aikaa pelaamaan, kun on ne lapset, joiden luota ei raaski olla pois.



Mies osaa syödä rapuja ja niitä kutsujakin olisi mutta kuka hoitaisi lapsia sillä aikaa. Joten eipä paljon niissä käydä.



On kesämökki ja olisi varaa veneeseen. Mies on aina töissä, ja lomalla on pinna kireällä. Mökissäkin on aikalailla hoitamista ja muuten hyvien ja luotettavien apureiden saaminen ei oo mikään itsestään selvyy.



On kaksi hienoa autoa pihassa. Ei ne oikaeasti tuo iloa yhtään. Yhtä onnellisia oltiin silloin, kun ne oli tavallisia autoja.



On iso omakotitalo Espoossa. Jatkuvaa kodin hoitaminen, pihanlaitto vie voimia. Siitä huolimatta, että meillä käy 12 tuntia ulkopuolista apua viikossa siivoamassa ja silittämässä, tulee kotitöitä mun kontolle ainakin 10 tuntia viikossa.



Tappelu rahasta.. enää ei tapella siitä, että mihin rahat riittää vaan siitä, mihin niitä sijoitetaan.



Vapaa-aikaa on varmasti keskimääräistä vähemmän. Miehen ns. sivistynyt elämän tapa vie aikaa perheeltä.



Olen usein haaveillut, että mieheni olisi esim. luokanopettaja ja tekisi lyhyttä työpäivää. Olisi kotona aikaisin ja oikeasti osallistuisi perheemme elämään enemmän.

Mutta ei se meitä ole auttanut yhtään. Asumme vuokralla ja niin pois päin. Olisi pitänyt naida rikas mies.



Eli ei ne rikkaat sukulaiset mitään auta.

Eli ei ne rikkaat sukulaiset mitään auta.

Kertoo muuten paljon myös syistä, miksei ap:lla ole rikasta miestä, tuo koko aloitus. Jos olettaa, että rahat tulevat jonain ilmaislahjana vanhemmilta, ei ole ehkä itsekään kovin välkky rahakkaiden miesten magneetti.

Mä en ymmärrä, miten joku voi laittaa rikkauden tärkeäksi kriteeriksi. Sittenpä itkee ja elää ahdistavaa elämää, kun on valkannut miehensä tilipussin perusteella. En tarkoita, etteikö voisi saada muutenkin todella ihanaa miestä, joka on rikas, mutta kyllä kai se harvinaista on, että kaikki palat loksahtaa paikoilleen.

Ap:lle ja muille "rikkaan suvun" perään kuolaaville pitää vielä sanoa, että halojata, ei se raha aina (yleensä!!!) tule vanhemmilta, vaan ihminen itse rakentaa elämänsä myös taloudellisessa mielessä. Jos itse on tasoa puupää, tuskin kukaan kovin fiksu ja potentiaalisesti myös hyvätuloinen mies kiinnostuu. Eli ehkä kannattaa satsata älykkääseen ja eteenpäinpyrkivään tyyppiin, jos haluaa myös taloudellista turvaa. Ei ne rahat yleensä taivaasta tipu tai ole valmiina tilillä tolvanamiehellä.

Edelliselle; onko sun mielestä fiksuus= hyvät tulot? Ei pidä paikkaansa! Tiedän monia fiksuja miehiä, joilla ei ole hyvät tulot, koska heidän alallaan palkat on keskitasoa tai alle. Ja toisaalta tiedän sellaisia rikkaita miehiä, joitten kohdalla ei voi kuin ihmetellä, että kuka noikin on palkannut. Elämässä vaan ei fiksuutta automaattisesti palkita rahalla.

Ainoa millä rikastuu, on bisnesäly. Kaikki muu on rahan kannalta turhaa.

Edelliselle; onko sun mielestä fiksuus= hyvät tulot? Ei pidä paikkaansa! Tiedän monia fiksuja miehiä, joilla ei ole hyvät tulot, koska heidän alallaan palkat on keskitasoa tai alle. Ja toisaalta tiedän sellaisia rikkaita miehiä, joitten kohdalla ei voi kuin ihmetellä, että kuka noikin on palkannut. Elämässä vaan ei fiksuutta automaattisesti palkita rahalla.