Miksi lapsia neljä tai jopa enemmän?
Mikä saa naiset nykyisinkin pykäämään tänne maailmaan neljäkin lasta? Uskovaiset ovat asia erikseen.
Perusteina olen kuullut, että vauvat ovat niin ihania, lapset ovat niin ihania, heistä on toisille seuraa jne.. Vauva on vauva ohikiitävän hetken. Lapset taas löytävät seuraa, kun vanhemmat vähän näkevät vaivaa. Vanhempien seura taas on kortilla. Lapset ovat mustasukkaisia, jos eivät saa samaa kuin sisarensakin. Elämää kuin haukanpesässä. Ja sitten se aikuisuus. Olisiko enemmän riitoja kuin sopua. Ja lopuksi riidat perinnöistä. Nimimerkki; Vähempikin riittää!
Kommentit (63)
Mitä korkempi koulutustaso, sitä vähemmän tenavia. Uskon tämän johtuvan muusta kuin siitä, että vanhemmat eivät välitä lapsista. Lukeneisuus tuo myös aika monelle kyvyn ajatella asioita vähän laajemmin.
Akateemisen tutkinnon suorittanut ihminen on käyttänyt yleensä enemmän vuosia (ja yhteiskunnan varoja!!!) sen tutkintonsa suorittamiseen ja ajattelee ehkä, että kun olen pitkään kouluttautunut niin haluan hyvän työpaikan, jossa edetä.
Vai olisko niin, että akateemisen tutkinnon kanssa takapenkille ei mahdu kuin 1 lapsi?
..enempää. Tämän lisäksi tuemme kehitysmaissa olevia 'kummilapsiamme'. Mielestäni emme ole itsekkäitä -päinvastoin. En voi mitään sille, että pidän suurperheitä suoraan sanoen jos ei nyt yksinkertaisina lapsitehtailussaan niin ainakin sellaisina, jotka eivät kykene näkemään maailman tilaa riittävästi sen oman lisääntymisenä sokaistumana.
lapsen kanssa!!
Kun on vuosia ja taas vuosia saanut käyttää KAIKEN liikenevän ajan VAIN ja ainostaan itseensä niin ei kertakaikkiaan tule vähemmällä omalla toimeen ja niinpäs kuvioihin ei sovi kuin korkeintaan 1 lapsi...mielellään ei tehtäis sitäkään, mutta kun se nyt ainakin vielä tuntuu olevan "oikean" perheen "edellytys" että on edes yksi lapsi, niin se tehdään!
Sitten lapasi puetaan viimeisen päälle ja käytetään näytillä kaupungilla ja leikitään niin perhettä että!;D Ja tottakai ollaan paljon parempia kuin muut ja se tuodaan esille joka ikisessä asiassa!!
lapsen kanssa!!
Kun on vuosia ja taas vuosia saanut käyttää KAIKEN liikenevän ajan VAIN ja ainostaan itseensä niin ei kertakaikkiaan tule vähemmällä omalla toimeen ja niinpäs kuvioihin ei sovi kuin korkeintaan 1 lapsi...mielellään ei tehtäis sitäkään, mutta kun se nyt ainakin vielä tuntuu olevan "oikean" perheen "edellytys" että on edes yksi lapsi, niin se tehdään!
Sitten lapasi puetaan viimeisen päälle ja käytetään näytillä kaupungilla ja leikitään niin perhettä että!;D Ja tottakai ollaan paljon parempia kuin muut ja se tuodaan esille joka ikisessä asiassa!!
vähemmällä omalla AJALLA
ja lapsi, ei lapasi;)
Joku tykkää isosta perheestä, joku pienestä ja joku asuu yksin koko elämänsä. Mitäpä se muille kuuluu, pääasia, että itse on tyytyväinen:)
Toi ei muuten pidä paikkansa! ;D
4 lasta on aika vähän loppujenlopulta ja jos lykkää lapsia opintojen aikana tai vaikka tekis 7 ensin niin voi lukea itselleen hyvän ammatin!
Juuri keväällä luin naisesta joka luki lääkäriksi ja 7 lasta.
Ja entä isät? Miten koulutus heissä näkyy? Vaikka on monta lasta..
Hyvä lähteä taas naisia mollaamaan!
Me ollaan saatu 4 lasta 5 vuodessa, olen alle 30- vuotias eihän tässä mitään elämää enää varmaan ole!! :D
4
.yhden lapsen äiti. Koskaan en ole pitänyt lastani koriste-esineenä ja pukenut häntä 'viimeisen päälle'. Päinvastoin. En ole halunnut, että lapsestani tulee pintapuolinen muotinukke, vaan humaani ja toiset huomioon ottava ihminen. Luulen, että oikeaan suuntaan ollaan menossa...
Meillä tehtiin päätös kolmannesta lapsesta koko perheen kiertäneen mahataudin jälkeen.
Ja heti kun kolmas oli syntynyt saatiin noro ja 3 viikkoa oli kaamea tauti meillä, vauvan käytin polilla nesteytyksessä. Mies oli työmatkalla.
Joten vatsatauti ei kaada maata!
4
Joku esitti, että pitäisi suorittaa ennen lisääntymsioikeutta 'lapsiajokortti'. Kannatan lämpimpästi. Lapsen ja nuorten kehitysestä pitäisi jotakin tietää jokaisen ennenkuin tulee vanhemmaksi. Vaikkapa parin vuoden koulutus esim. iltakurssina. Eiköhän aika monen pelit ja vehkeet menisi vintille...
Ootko ollu hereellä yläasteella?
On seksi- ja sukupuolivalistusta jos jonkunlaista.
Se ettet tiedä millasta on olla vanhempi on sinun ongelma, ei minun. Luuletko että kaikilla on samalaista kuin sinulla?
Mikä tollasen "kortin" pointti muka on? Estää seksihalut, vauvakuume? Ei kuule toimi kumpaankaan!
Perheen ongelmiin voi tarjota enempi apuja mutta öm, onko nämä muka jotenkin yhteydessä siihen montako lasta sinulla on vai minkä ikäsenä teet lapsen, onko piiri jota käyttää?
Mikä järki on estää ihmistä lisääntymästä, keski-ikäkin esikoiselle on 28 niin se on todella korkealla! ;D
.. kuin lapsen ja nuoren kehityspsykologia. Sitä ei koulussa ehditä käsitellä.
Enkä koskaan ole psykologiaa opiskellut, enkä tarvinut.
Ja lapset pärjää minun ja isänsä kanssa ilman psykologiaa myös!
Kyllä on kumma kun kaikkeen tarttee jotain koulutusta!
Tekö olette niitä uusavuttomia?
47
Mieheni kanssa toivoimme isoa perhettä ja onneksemme olemme sellaisen saaneet. Sisarusten välistä elämää on antoisaa seurata, heillä on seuraa toisistaan. Iloineen ja suruineen he ovat veljiä ja siskoja toisilleen, lopun elämäänsä. Sisaruussuhde on ja pysyy! Isommat pitää pienempien puolia, oppivat jakamaan ja huolehtimaan toisistaan ja kavereistaankin eri tavalla kuin ainokainen.
Mietin sitäkin, että jos minulla itsellään ei olisi sisaruksia, olisin todella onneton. Siskoni ja veljeni ovat minulle kaikki kaikessa.
Onneksi jokainen pari päättää itse perheensä koon. Minusta se ei kuulu muille.
Meillä on mieheni kanssa molemmilla akateemiset koulutukset ja unelmien työpaikat. Lisäksi meillä on 6 lasta. Olemme nuoria vanhempia, rakastamme lapsiamme ja kaikki heistä ovat olleet toivottuja.
Suorastaan säälittää sellaiset yhden lapsen vanhemmat, jotka ovat kusessa jo sen yhden kanssa. :)
... nykyisin vaan on. Teet mitä hyvänsä työksesi tai harrastat mitä tahansa, ilman oppia et pärjää. Mutta. Lapsia saat lykätä maailmaan ilman minkäänlaisia valmiuksia. Miksi lapsenkasvatuksesta ei haluta hankkia tietoa, kun sitä on saatavilla yllin kyllin? Sorry. Emme elä enää kivikaudella, jolloin toimimme vain vaistojen varassa. Kirjallinen perhehtymimen lapsen kehitykseen on lapsen arvostusta.
Minä olen akateemisen loppututkinnon suorittanut, ja minulla on vakituinen työpaikka eräässä suuressa ja tunnetussa firmassa Suomessa. Miehelläni on myös akateeminen loppututkinto ja vakituinen työpaikka.
Silti meillä on kolme lasta, ja voi olla tulevaisuudessa vielä neljäskin tulee. Aika näyttää, miten käy.
Eikä meidän lapset ole mitenkään merkkivaatteisiin puettuja näyttelyesineitä. Lapset pitävät ihan tavallisia marketista ostettuja vaatteita. Ei meille ole mitenkään erityisen tärkeää se, että miltä joku näyttää ulospäin.
lapsen kanssa!! Kun on vuosia ja taas vuosia saanut käyttää KAIKEN liikenevän ajan VAIN ja ainostaan itseensä niin ei kertakaikkiaan tule vähemmällä omalla toimeen ja niinpäs kuvioihin ei sovi kuin korkeintaan 1 lapsi...mielellään ei tehtäis sitäkään, mutta kun se nyt ainakin vielä tuntuu olevan "oikean" perheen "edellytys" että on edes yksi lapsi, niin se tehdään! Sitten lapasi puetaan viimeisen päälle ja käytetään näytillä kaupungilla ja leikitään niin perhettä että!;D Ja tottakai ollaan paljon parempia kuin muut ja se tuodaan esille joka ikisessä asiassa!!
Olen 35. Minulla on maisterin koulutus, vakituinen virka...
Miehelläni on keskiasteen hyvä koulutus ja töitä niin paljon kuin vain ehtii tehdä. Lapsia on nyt kolme ja kaikki voivat harrastaa mieluisiaan asioita. Vaatteita ostetaan lähinnä alennusmyynneistä, mutta hyvällä maulla. Omakotitalo, kaksi autoa. Kotona leivotaan, laitetaan ruokaa... Kerran vuodessa olemme käyneet lasten kanssa ulkomailla. Eletään järkevästi, luontoa kunnioittaen.
En ymmärrä miksi en olisi voinut hankkia tätä tulevaa neljättä?
Minä ja mieheni olemme molemmat suurperheistä, harkittu omia lapsia useampi vuosi, nyt on eka tulossa ja ollaan aina tiedetty, että yksi tai max. kaksi lasta riittää meille. Tiedän, mitä pikkulasten kanssa oleminen ja eläminen vaatii, kun olen teininä hoitanut pikkusisaruksiani, enkä näe itseäni suurperheen äitinä. Haluan, että elämässä on myös aikaa levolle ja olemiselle ilman päämääriä, en pidä hektisestä elämänrytmistä. Toivon, että osaan omalle lapselle opettaa olemisen keveyttä ja pienistä asioista nauttimista :)
Taitaa olla ainoa asia missä voi todeta että jos haluaa, niin saa. Hitsi, mäkin olisin halunnut seitsemän, mutta sain vain kolme. Maailman ihanimmat tosi tuli mulle. ;o))
Hatunnosto suurperheille minulta.
nyt toinen lapsi tulossa ja haaveillaan miehen kanssa että saataisiin ainakin 4 lasta :)