Lue keskustelun säännöt.
Mieheni sisko haki lapseni mökille.
24.07.2009 |
Hän tuli paikalle, ilmoitti asiansa, nyt olisi mökkireissu tiedossa ihan juuri nyt. Mökillä olisi lapseni täti, siis hän, avopuolisonsa ja avokin kaksi lasta.
Olenko ainoa, joka reagoi tällaiseen ilmoitukseen? Miehen perheessä puolustellaan, että, sisko nyt on sellainen, tulee kysymään, että sopiiko, jos ei, niin ei. Jos sisko olisi vaikka soittanut, että sopisiko tällainen järjestely, niin mieheni olisi voinut viedä lapsen tätinsä luokse, kun oli juuri ajamassa työpaikkaansa siskon naapuriin.
Sekavaa sepustusta taisi tulla. Olen se, joka sinnittelee Pohjois-Norjassa anoppilassa. Joka päivä tulee uusia tuulia elämään eikä oikeastaan aina hyviä. Mutta silti, en hyväksy sitä, että minut laitetaan sellaiseen asemaan, että lapsi lähtee nyt, ja jos ei, niin olet paha ihminen. Ja meidän perheellämme oli myös suunnitelmia seuraaviksi päiviksi.
Kommentit (8)
niin sanot, että "meillä on viikonloppuna muuta menoa, mutta maanantaina sopii". Silloin voit pitää kiinni omista tärkeistä suunnitelmista ja vastaavasti suhtautua positiivisesti kyläilykutsuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulumisesi ovat mielenkiintoisia, olisi kiva lukea niitä enemmänkin :)
Mun miehen isän suvussa on tapana, että kyläilyistä ei ilmoiteta lainkaan! Anoppia otti aikoinaan tosi paljon päästä, kun ei ollut varannut ruokia, eikä ollut siivonnut yms. Toisaalta anoppi sanoi ymmärtäneensä vuosien varrella, että appiukon suvun väki ei edes halunnut, että heitä varten siivottaisiin ja kokattaisiin. Minulle hän onneksi ilmoittaa apen sukulaisten saapumisesta, jotta osaan etukäteen varautua.
lapsi välttämättä pääsee mukaan siltä seisomalta. Itsekin tunnen tuollaisia ihmisiä, jotka soittavat ex tempore tyyliin "hei, lähdetkö tänään, kahden tunnin päästä Ruotsiin kanssani viikonlopuksi". He ovat impulsiivisia ihmisiä, jotka elävät elämäänsä löysin rantein, eivät halua tai jaksa aina suunnitella kaikkea etukäteen ja suhteutuvat suunnittelemattomaan tekemiseen rennosti. Ei kai siinä mitään pahaa ole? Totta kai he sitten ymmärtävät, että suunnittelematon tekeminen ei aina sovi ihmiselle, jolle sitä ehdottaa!
Minusta on aika ikävää, että toiset valittavat, kun sukua ei kiinnosta lapset ja lasten hoitaminen eikä koskaan ole omaa aikaa, ja sitten kun jonkun sukulainen tulee ja ehdottaa, että "voisin viedä lapsen kivalle mökkiviikonlopulle", ei sekään ole hyvä! Aina pitää ajatella asioista negatiivisesti!
Oliskohan niin, ap, että sinulla on vähän kiltin tytön syndromaa? Miten niin sinut nyt asetettiin asemaan, jossa olet ikävä ihminen, jos teille ei ex tempore -toiminta olisi sopinut?
Minusta tädin ehdotus ei ollut mitenkään ikävä, vaikka suomalaiseen ennalta suunniteltuun elämänmalliin vähän vieras ehdotustyyli olikin. Ja nähdäkseni sinulla oli kaksi ihan käypää vaihtoehtoa vastata:
a) Joo, tosi kiva idea. Pakkaanpa tästä lapsen vaatteet, otatko kahvia sillä aikaa.
tai
b) Idea olisi tosi kiva, mutta meillä on valitettavasti jo huomiselle sovittuna menoa. Mitäs jos mies tuo X:n maanantaina pariksi päiväksi sinne mökille?
ja nyt ei käy. Joskus toiste sitten. Minäkin kysyn aika yhtäkkiä aina kummilastani mukaan, koska joskus juttu ovat samantien ideoita tai äkkilähtöjä,jolloin on aikaa vain muutama tunti pakata laukut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, en ihmettele, että koet olosi vaikeaksi, jos sekin, että miehen sukulaiset ovat innostuneita ja kiinnostuneita hoitamaan lastanne ja viettämään aikaansa hänen kanssaan, on sinusta ikävää ja sellaisen ehdottaminen on jotenkin sinua VASTAAN tehtyä toimintaa (ellei sitä ehdoteta juuri niin kuin SINÄ tykkäät toimia ja olet tottunut toimimaan).
Minusta sinä kuulostat juuri näiltä muutosta pelkääviltä ihmisiltä, joilla on omassa päässään tietty käsikirjoitus siitä, miten asioiden pitäisi mennä, ja jos jokin rikkoo tämän käsikirjoituksen, he hermostuvat ja suuttuvat siitä muille ja näkevät muissa jotain vikaa (ja huom! Itsekin olen tälläinen ihminen, mutta ainakin tiedostan sen, ja yritän aina ajatella asioita toiselta kantilta).
En ymmärrä, mikä ongelmasi on, etenkin, jos muut sukulaiset ovat sanoneet, että miehesi sisko on juuri tuollainen, ja jos ehdotus ei sovi, niin sitten ei. Olsit siis voinut aivan hyvin kieltäytyä ehdotuksesta olematta mitenkään ikävä ihminen.
Mikä tässä nyt sitten mättää? Se, että miehesi sisko on erilainen kuin sinä (impulsiivisempi)? Ei kai nyt sentään se, että hän halusi viedä veljenlapsensa mökille?
mä olen aina ollut sellainen että innostun kaikesta. Olen aamulla kysynyt pomolta voinko lähteä duunista 2 h aikaisemmin kun lähtisin Prahaan.
Mun mies taas, on NIIN hankala. Aluksi oli innostunut, nyt kun on lapsi, on just sellainen pitää miettiä.
Me ollaan tänään lähdössä reissuun, hän tunti sen jälkeen kun oli lähtenyt töihin ilmoitti kyllä hän voisikin tulla.
No, onneksi tunnen mieheni ja olen pakannut jo valmiiksi koko porukalle, mutta ihan oikeesti, me ollaan erilaisia ja sen mukaan pitää mennä.
Mä olen yrittänyt miehelleni sanoa hei, tämähän on mukavaa, ei meillä ole mitään tekemistä, mutta kun hänen pitää päässään kelata että joo, huomenna lähdetään ajamaan Turkuun, jonne on 1,5 h ajomatka ja nähdään ystäviä, jotka ollaan tunnettu 10 v.
En ymmärrä sua ap, mutta hei, en ymmärrä miestänikään. Tsemppiä, kyllä tälläisen kanssa voi elää, siitä todisteena pitkä avioliitto ja maailman suloisin pieni poika.
Olen lukenut muitakin sun tilityksiä ja en voi kuin ihmetellä, miten jaksat. Oletko sanonut asiasta miehellesi? Ehkä hän voisi pitää puhuttelun suvulleen?
Toki jokaisella perheellä ja suvulla on omat, kummalliset tapansa ja "ulkopuolisen" on vaan niihin sopeuduttava... Oletteko muuten miettineet, että jatkossa sinä et menisikään anoppilaan koko kesäksi?