Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Iski kateus toisten perhe-elämästä
23.07.2009 |
Käväisin lapseni luokkatoverin kotona tänään lapseni mukana kutsuttuna. Voi masennus. Olen aina ajatellut, että luokkatoverin vanhemmat vaikuttavat tosi mukavilta ja kivoilta ihmisiltä, kun olen nähnyt heitä nopeasti esim. vanhenpainilloissa.
Mutta nyt iski kateus. Koti oli omistustalosta, uudesta kerrostalosta ja sisustettu aivan viimeisen päälle kauniisti ja laadukkaasti. Tiedän, että perhe matkustaa paljon Amerikassa ja heillä on uusi auto. Lapset ovat kauniisti puetut ja laadukkaisiin vaatteisiin. Vanhemmilla on kummallakin hyvät työt ja jotenkin heistä näkee, että he jumaloivat toisiaan. Lapseni luokkakaverikin on sellainen oikein mukava ja fiksu ”perussähläri”.
Minä en ikinä voi tarjota lapsilleni tuollaista kotia, jossa kaikki on kaunista ja harmonista. Rakastan lapsiani totta kai, mutta jotenkin heistä tuli niin täydellinen fiilis. Ja hetkeäkään ei tullut sellainen pröystäilevä kuva, vaan he ovat aidosti sellaisia maanläheisiä, menestyneitä ja kivoja ihmisiä.
Äh, PMS taitaa vaivata.
Kommentit (45)
Olen iloinen kaikesta, mitä heillä on. Serkulla on ollu tosi vaikea lapsuus, joten hän kyllä kaiken hyvän ansaitsee..
Mutta.. Heillä on miehen puolelta ihanat isovanhemmat, jotka hoitaa paljon ja mielellään lapsia. Kysyvät oikein, että saako lapset taas tulla. Meillä ei kysytä.
Rahaa myös antavat heille, ostivat juuri auton jne. Omaa asuntoa serkku miehensä kanssa katselee, ja isovanhemmat tulevat siinäkin rahallisesti apuun.
No, meillä ei ole kummankaan vanhemmilla sellasia rahoja, eihän sille mitään voi.
Tuntuu vaan ittestäki pahalta, kun olen kateellinen, olen itselleni kiukkuinen siitä. Tuntuu lapselliselta ja hävettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateus on vähän erilaista silloin, jos joku on saanut kaiken ilmaiseksi, kuin silloin jos sen eteen on tehty töitä. Meidänkin ystäväpariskunta sai toisen vanhemmilta rahat taloon ja autoon (!!). Kivahan siinä on sitten elellä, velattomassa asunnossa ja rahaa jää paljon muuhunkin mukavaan. He ovat kivoja ihmisiä, ja kiva että elämälle on noin hyvät puitteet, mut silti...me ei olla miehen kanssa koskaan saatu vanhemmiltamme mitään, ei heillä ole mistä antaa. Jotenkin käsittämätöntä että jonkun vanhemmat noin vaan jakelee satatonnisia.
joka ei koskaan väsy. Hän on kotiäiti kuten minäkin. Miehensä kyllä juttelee tavallisesti väsyttävistäkin asioista kuten kuinka lapset valvottaa jne mutta perheen äiti on aina tyyni ja jaksaa.
Ehkä se on kateutta. Toisaalta en voi uskoa ettei hän ikinä väsy joten ei ole mitään kadehdittavaa. Luulen että kaverini osaa "pitää kulissit pystyssä" ja mua ehkä ärsyttää se epäluottamus joka siitä meidän välille syntyy.
joka ei koskaan väsy. Hän on kotiäiti kuten minäkin. Miehensä kyllä juttelee tavallisesti väsyttävistäkin asioista kuten kuinka lapset valvottaa jne mutta perheen äiti on aina tyyni ja jaksaa. Ehkä se on kateutta. Toisaalta en voi uskoa ettei hän ikinä väsy joten ei ole mitään kadehdittavaa. Luulen että kaverini osaa "pitää kulissit pystyssä" ja mua ehkä ärsyttää se epäluottamus joka siitä meidän välille syntyy.
Ja lukeudun itse niihin. Ärsyttää tuollaiset kateelliset kanat joiden mielestä elämässä pitäisi jatkuvasti kotkottaa.
Alue: Aihe vapaa
iso kaunis talo, hienot autot yms. On kiva, ettei ole toimeentulosta huolta. Mutta en ymmärrä sitä, miksi monet täällä ajattelevat, että raha = onnellisuus, tai sitten yrittävät selittää, ettei raha välttämättä takaa onnellisuutta. Tiedoksi vaan, että raha ja onnellisuus ovat kaksi ihan eri asiaa, miksi niistä pitää puhua samassa lauseessa? Uskovatko ihmiset, että jos saisi paljon rahaa, niin elämä olisi onnellista? Millä perusteella? Raha kyllä helpottaa arkea ja tuo turvallisuutta. Mutta onnellisuus muodostuu esim. lasten terveydestä ja parisuhteen toimivuudesta, mielekkäästä työstä ja hyvistä ystävistä.