15-vuotias tyttöni on raskaana ja neuvolassa oli heti ehdotettu aborttia!

Mieli kuitenkin muuttui kun loppuun luin. Vaikutat harvinaisen fiksulta nuorelta äidiltä. Nuo lapsesi ilonaiheet ovat todella sympaattisia, moni 6-vuotias ei osaa ilahtua kuin uudesta muovikrääsästä tai pleikkaripelistä. Kaikkea hyvää teille:)

Sitä ettei 15-vuotias voisi olla hyvä äiti. Itse sain pojan 15-vuotiaana, poika on nyt 6-vuotias ja HELVETIN hyvin pärjätty!! Asuin 17-vuotiaaksi lapsen kanssa vanhempieni luona ja sen jälkeen muutin nykyisen mieheni kanssa yhteen. Heti kun täytin 18 menin töihin ja nyt 21-vuotiaana olen naimisissa, omistusasuunnossa asuva toisen pojan tuleva äiti. Ikinä ei ole sossua tarvinnut käyttää, mutta en kyllä olisi hävennyt yhtään vaikka olisi tarvinnutkin! Poika ollut 6-vuoden aikana n 10kertaa yökylässä ja ikinä kukaan ei ole sanonut, että olen ollut huono äiti lapselleni päin vastoin, ovat olleet yllättyneitä kuinka hyvin olen kasvattanut pojan ja pärjännyt. Ikinä ei ole joutunut likaisissa vaatteissa kylmissään olemaan eikä joutunut näkemään nälkää. Lapsi on ystävällinen ja muut huomioon ottava pikkuinen. Arvostaa sellaisia asioita mitä teidän lapset ei välttämättä arvosta, kun olette niin hyviä äitejä kun saatte ostettua lapselle kaiken mitä haluavat. Meidän lapsi on onnellinen kun sängyssä on puhtaat lakanat, pilkon lasten ohjelma naposteltavaksi omenan paloja a pidän hyvänä sylissä ja silittelen selkää ennen nukkumaan menoa. Moni teini-äiti on parempi kuin moni muu "aikuinen" äiti. On toki joitain teini-äitejä jotka eivät ole kasvaneet äitiyteen ja lapset ovat jääneet isovanhemmille, mutta älkää aina yleistäkö!

Voiko joku olla niin tyhmä ettei tuota tiedä. Terveydenhoitajan käytöksestä voisi halutessaan tehdä ilmoituksen. Muuten tähän aiheeseen: Jos ihminen itse haluaa lapsensa pitää,niin ei siihen kenelläkään ole mitään sanomista. Kautta aikojen monet tuon ikäiset ovat lapsia saaneet ja heidät myös hyvin hoitaneet. Taitaa tuo 15-vuotias olla ihmisenä kypsempi kuin moni mamma tällä palstalla.

ne aina kysyy että pidetäänkö vai ei..en loukkaantunu siitä koska äitiysneuvoja sano sen niin nätisti "nyt tulee tää ikävä ja pakollinen kysymys onhan vauva tervetullut?" ja sanoin" että enemmän kuin tervetullut" ja siihen se sitten huudahti että "loistavaa! onneksi olkoon kovasti! miltä tuntuu? jne.." ja jatkoi tosi ihanasti.. olen kyllä itsekkin nuori (20) mutta silti sitä mieltä että HARVAA 15vuotiasta (ketä nyt tunnenkin) voisin kuvitella äidiksi:S noh..ehkä poikkeuksia on.. ajattelen itseni iän melkeinpä limittinä.. mutta sepä onkin vain oma mielipiteeni.

kyllä olisin suuttunut jos oltaisiin suoraan tultu selittämään abortista!

.Opettaahaan vanhemmat kaikkia muitakin arvojaan lapsilleen. Ja en todellakaan aio viedä tytärtäni aborttiklinikalle jos hän aikoo abortin joskus tehdä. Tyttäreni nimittäin saa tietää, että vauvan hoitoon saa aina tukea ja apua. En todellakaan tiedä miten suhtautuisin tyttäreeni jos hän kaikesta huolimatta tekisi abortin.



Ja sille joka tekee lapsilleen selväksi että aborttia ei tehdä, kannattaisi ehkä hiukan löysätä pipoa. Onko se sitten parempi vaihtoehto että tyttäresi mahdollisesti tekee abortin salaa vanhemmiltaan? Siinä tilanteessa tyttäresi varmasti tarvitsisi äitinsä tukea.

[/quote]

Suomessa on niin paljon yksinhuoltajia. Oletuksenahan lapsenteossa pitäisi aina olla, että lapsella olisi samankaton alla äiti ja isä lopunelämää. Lähtökohtana ei pitäisikään olla, että hups tehdään lapsi tuosta vaan, ilman mitään takeita tulevaisuudesta. Loppupeleissähän kukaan ei tiedä, miten elämässä käy, mutta voisi lähtökohdat miettiä kuntoon kuitenkin. Itse olen saanut ensimmäisen lapseni 16 vuotiaana, eikä helppoa ole ollut. Edelleen olen samaisen miehen kanssa yksissä, ollut nyt 10 vuotta. Nuoria olemme edelleen ja meillä ei vielä muuta perhettä olekkaan. Alku oli niin hankalaa ja vuodet tässä kulkiessa, että helpommalla olisimme päässeet, jos olisimme ehkäisyn kuntoon hoitaneet. Tai ehkäisy petti ja jälkiehkäisyä ei tullut hankittua. Kyllä se nuoruus meni lasta hoitaessa ja tuntuu, että kaksinkertaisen työn teki lapsen kanssa kuin vanhemmat.

Juttu on muutenkin ihan provo, mutta silti. 15-v on niin lapsi, että voi varmasti sanoa äidilleen "Terkka ehdotti aborttia", vaikka oikeasti olisi kysytty "Onko lapsi toivottu?" Teinit nyt vaan on niin lapsellisia. Ja onni olisi, että saisivat rauhassa olla lapsellisia ja kasvaa aikuisuuteen sitten joskus aikuisena.



Sain lapsen 22-vuotiaana, ja en tod suosittel kenellekään niin aikaisin lapsen tekoon ryhtymistä.

taas näitä. Anna jo olla! Ahdistaako joulu sinua? Onko sinulla läpikäymättömiä asioita menneisyydessäsi esim. oma abortti, joka puskee jälleen päälle.

Turha provoilla. Keksi jokun uskottavampi aihe tai kasva aikuiseksi

Minä sain esikoiseni 22-vuotiaana enkä muista että siinä olisi ollut mitään isompia ongelmia. Fiksuna ihmisenä olin lukenut etukäteen paljon aiheesta ja juttelin jokaisen tuttavapiiriin kuuluvan äidin kanssa. Valmistauduin siis hyvin. Lapsi syntyi, rytmi löytyi nopeasti ja poika nukkui täysiä öitä alle 6kk iässä- ei ongelmia. Syömisen opettelu jne. kävi myös helposti sillä "kyttäsin" herkkyyskausia kaiken suhteen ja otollisena aikana aloin opettamaan uusia taitoja. Neuvolassa tuli vain kehuja, poika oli tempperamentistaan huolimatta hyväntuulinen eikä kitissyt pienistä.



Jotenkin omituista että täällä ajatellaan jokaisen äidin kasvavan yhtä hitaasti ihmisenä kuin mitä omalle kohdalle on sattunut! En tiedä vaikuttaako tämä "kypsyyteeni", mutta olin menettänyt vanhempani ennen pojan syntymää jo enkä ole elämässä muutenkaan päässyt turhan helpolla. Pyytäisin vaan että "oikean ikäiset" äidit muistaisivat ensi kerran nuoria haukkuessaan että jokainen meistä EI käy baareissa tai kärsi "kesken jääneestä" nuoruudesta. Minä en ole koskaan juonut, polttanut tai tehnyt kaikkea mitä yleensä nuorten ajatellaan tekevän enkä koe että olisin mitenkään "vajaa" sen takia. Pidän enemmän kirjoista ja elokuvista.



Ps. Kyllä, minulla on mieskin. Sama tapaus jonka kanssa olin 16-vuotiaasta asti :).



Pps. En ole uskonnollinen tai muuten vaan aivopesty nuorena äidiksi.

Olethan ollut jo aikuinen lapsesi saadessaan. Ei minusta ole samaa puhua ollenkaan 22 vuotiaasta kuin 15 vuotiaasta. Välissähän on seitsämän vuotta. Minullakin oli jo 22 vuotiaana lapsi, enkä pitänyt sitä ollenkaan liian aikaisena. Äitini myös sai ensimmäisen ollessaan 22 vuotias. Olin lukion ja ammatin jo saanut sekä naimisissa ja omassa kodissa. Hyvä aika oli meille perheenperustamiseen. Harvemmin 15 vuotiailla on koulut käytynä ja elämää nähtynä!

vaikka nyky-yhteiskunnassa nuori äiti olisikin. 15-vuotias on paitsi fyysisesti ja henkisesti kypsymätön myös juridisesti lapsi, jolla on esim. oppivelvollisuus kesken. Enpä todellakaan toivoisi omalle tyttärelleni teini-äidin kohtaloa!

kuin ehdottaa aborttia.Tuollainen ehdotus on selkeä virkavirhe.

Kyllä minusta on ihan oikein, että vaihtoehdot käydään läpi ammattilaisen kanssa ja lapsen äiti ja isäkin eli tulevat mummo ja ukki, voisi mukana keskustelussa olla. Se on eriasia sitten, kuinka tuo ammattilainen asiansa esittää, vaikka samaa tarkoittaisi. Yksi ja yleisin vaihtoehto kuitenkin on raskaudenkeskeytys, jos siitä nyt noin nätisti voi sanoa.

Ja mikä todennäköisyys on se, että jos seurustelu alkaa 13-vuotiaana, se myöskin jatkuu loppuelämän? Mielestäni tuon ikäinen ei ole kypsä äidiksi, mutta ei toisaalta neuvolasta olisi saatu aborttiakaan ehdottaa.

Tyttäresi on lapsi, millähän rahoilla meinaa maksaa vuokran ja perheen elannon kun ei ole koulutusta eikä työtä. Sossulusmuja on maa muutenkin täynnä että ei niitä lisää kaivata.

niin kyllä on ihan hyvät mahdollisuudet pärjätä nuorenkin äidin. Meillä muuten oli aikanaan opettaja, joka oli aloittanut seurustelun 13-vuotiaana ja ovat yhdessä vielä nyt eläkepäivinäänkin.

Olin 31-vuotias ja mennyt naimisiin vuosi sitten. Oltiin miehen kanssa yhdessä ensimmäisellä neuvolakäynnillä.

Ja mikä todennäköisyys on se, että jos seurustelu alkaa 13-vuotiaana, se myöskin jatkuu loppuelämän? Mielestäni tuon ikäinen ei ole kypsä äidiksi, mutta ei toisaalta neuvolasta olisi saatu aborttiakaan ehdottaa.

neuvolan täti kysyi minulta, että saako onnitella vai pahoitella.