Kertokaa miksi ihmisiä ärsyttää se että olen läski?
Kyllä, olen reippaasti ylipainoinen enkä aio edes laihduttaa. Tiedän riskit. Käyn mäkkärissa ja hesessä mega-aterioilla usein ja syön suklaata paljon. En harrasta liikuntaa. Lapseni ovat hoikkia. Vien bussissa kaksi istumapaikkaa, mutta siinä bussissa missä liikun, on aina tilaa mielin määrin, joten ei tuonkaan pitäisi ärsyttää. Tukkanikin on ohut ja rasvainen, mutta miksi se vaivaa sinua?
Et tunne minua etkä ole vastuussa valinnoistani. Miksi siis huolehdit ja ärsyynnyt? Lapsenikin ovat jo niin isoja ja tukiverkkoa on paljon, että pärjäävät jos sydämeni pettää (ja toisekseen miksi edes heistä huolehdit kun et juuri välitä AIDS-orvoistakaan jne) olen kuitenkin tukevasti elossa ja sairauksia ei ole todettu muita kuin obesiteetti.
Ihmetyttää! Olen ruma, mutta miksi se häiritsee niin paljon? Näemme ehkä kerran elämässämme toisemme 2 sekunnin ajan kadulla tai leikkipuistossa tai siellä hesessä tai jätskikiskan edessä.
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Eli pientä herkuttelua, palkitsemista tai lohdutusherkkua pitkän ajan kanssa, niin aivan varmaan lisää painoa. Hyvin harva lihava mättää hirvittäviä lasteja ruokaa kerralla, ne on niitä 300 kilon jättiläisiä, joista brittiläisissä tirkistely-tv-ohjelmissa näytetään.
Minusta hyvä ruoka ja siitä nauttiminen edellyttää, että on myös tervettä nälän tunnetta.
Toki herkuttelu voi nostaa painoa, mutta reilusti ja pahan näköisesti lihavaksi ei pienellä herkuttelulla tule.
Minä tulen pahoinvoivaksi, jos pitää katsoa toisen mättävän älyttömiä määriä ruokaa sisäänsä, en voi edes kuvitella, että siitä joku oikeasti kulinaristisesti nauttia (tyyliin pari bicmaccia + muiden jämät). Oletan, että siinä on jotain sairasta, syömishäiriötä tms.3) Laihat ihmiset elävät kieltäymyksessä, ja niitä vituttaa, jos joku nauttii eikä edes tunne syyllisyyttä asiasta
Minulla lääkitys lisäsi ruokahalua ja ihminenhän lihoo jos syö vaikka yhden perunan päivässä enemmän kuin kuluttaa. Ei siihen tarvita mega-aterioita. Itse olen ylipainoinen kasvissyöjä, joka ei läträä rasvaisilla tuotteilla mutta käy syömässä noin neljä kertaa vuodessa sen Hesen kasvisortillan.
Vierailija kirjoitti:
Liikun päivittäin sen verran että en puuskuta tai huohota reippaasta kävelystä huolimatta mutta kunnossa noin muuten en ole. Maha tuppaa tulemaan tielle teki mitä hyvänsä jne. Kuitenkin olen tajunnut etten pysty tämän BED-oireyhtymäni kanssa noin vain laihtumaan, joten mitä muutakaan tässä tekisi kuin nauttisi suklaasta ja pitsasta?
Ps. Poikani on hoikka ja syö normaalia kotiruokaa.
BED:iin eivät auta laihdutuskuurit koska ne vain pahentavat sitä. Pitää syödä tunnollisesti päivän aikana viisi pienehköä ateriaa ettei tule niitä heikkoja hetkiä niin usein.
Vierailija kirjoitti:
kun näkee sairaan ihmisen. Luultavasti ylipaino ei johdu mistään tarttuvasta syystä, mutta sairaus se on.
Muutama kuukausi sitten Hesarissakin oli artikkeli, jossa kerrottiin ylipainon tavallaan tarttuvan perheen sisällä kun eletään saman bakteerikannan alaisina. Muutenkin suoliston bakteerikanta vaikuttaa todella paljon ihmisen painoon. Ed Young on kirjoittanut aiheesta kansantajuisia artikkeleita englanniksi.
Ei mua ärsytä ainakaan, kuten ei ärsytä jos joku polttaa omalla pihallaan vaikka, kun ei se haju tule meidän pihalle, ei talot nyt niin vieri vieressä ole. Samoin ei häiritse, jos joku juo paljon jos tekee sen hiljaa siinä kuistilla eikä möykkää. Toisten ihmisten terveysriskit ei siis kuulu mulle tai en niistä ärsyynny. Jos joku haluaa muuttaa elämäntapoja ja kyselee ruokaohjeita tai jumppavinkkejä niin voin sitten "osallistua" asiaan tai totta kai kehun, jos joku kertoo lopettaneensa polttamisen ym. mutta en puutu siihen, jos on ylipainoinen, polttaa, juo tai jollain muulla tavoin aiheuttaa terveysriskin.
Mulla ei ole varaa edes valittaa, koska sattuis omaan nilkkaan jos alkaisin terveydenhoitokuluista mesota. Minun anoreksiaa on hoidettu osastoa myöten, joten kalliiksi on tullut minun alipainoni yhteiskunnalle kyllä.
Itse asiassa joku sanoi, että ylipaino kertoo siitä, ettei välitä itsestään. Ihan niin pitkälle en menis että vois suoraan vetää sen johtopäätöksen, ihmisillä on heikkoutensa ja vahvuutensa ja itsestään huolehtimisessa voi olla joitain heikkouksia ja joitain vahvuuksia, esim. ylipainoinen voi hoitaa kuntoaan liikunnalla ja tupakoitsija voi syödä tosi terveellisesti, että ei joku terveysriski vielä tarkoita, ettei itsestään yhtään välitä. Periaatteessa voi välittää enemmän kuin sohvalla makaava hoikka. Anoreksia kyllä tarkoittaa, ettei välitä itsestään, suorastaan inhoaa itseään ja sellaista itsensä kuihduttamista se on. En nyt ihan samaa sanoisi siitä, että joku on vaikka lievästi ylipainoinen.
Sellainen halveksunnan osoittaminen ei kyllä auta asiaa yhtään. Kaikenlainen elämäntaparemontti vaatii voimia oli sitten kyse siitä, että pääsisi vaikka merkittävästä alipainosta vain lievään alipainoon, tupakoinnin lopetus, laihdutus niin ei sen ihmisen itsetuntoa lyttäämällä asiaa edistetä. tsempata ja kannustaa ja kehua voi kovasti, jos toinen sanoo, että pikkuhiljaa haluis vieläkin terveellisemmin elää eikä mollata takapakista vaan sanoa, että takapakit kuuluu asiaan. Mulle oltiin kilttejä ja empaattisia, kun olin toipumassa anoreksiasta. Kannustettiin vaikka tuli takapakkia ym. Mä en oikein tiedä, miksi niin raadollista kieltä käytetään sitten ylipainoisten epäonnistumisista ja minulle oltiin niin ystävällisiä ja tsemppaavia vaikka meni viikkoja etten edistynyt yhtään. Enemmän minä olen menoerä yhteiskunnalle silloin, kun tarttin kaikenmaailman terapeutit ja ravitsemusterapeutit siihen tueksi, siihen samaan terveelliseen ruokavalioon sain noin paljon tukea alipainon vuoksi. Ylipainoinen taistelee usein yksin.
Tulipas pitkä vastaus. Lyhyesti: mua ei ärsytä, näen kauneutta kaikenkokoisissa ihmisissä ja kukin sitten itse miettii onko aihetta, ja jos on niin milloin, elämäntaparemonttiin.
Vierailija kirjoitti:
Olen urheilullinen ja atleettinen mies, mutta en vahdi toisten painoa. Jokainen kantaa viime kädessä itse oman painonsa. Jos itse on tyytyväinen, on se tärkeintä. Kaikki ovat erilaisia. Lisäksi ymmärrän, että joillakin ihmisillä on elämässään kaikenlaisia ongelmia, joida sitten ehkä peitellään syömisellä. Jos on elämässä huonot lähtökohdat kaikin puolin, ylipaino lienee viimeisin asia, josta henkilö silloin kantaa huolta.
Ongelma on juuri se, että pidemmän päälle lihava ei todellakaan kanna itse omaa painoaan, vaan sen joutuvat kantamaan pelastajat, invataksin kuljettajat, lähi- ja sairaanhoitajat, fysioterapeutit, hautaustoimiston väki ja omaiset vainajaa hautaan laskiessaan.
Tulet vielä kalliiksi yhteiskunnalle kun sairastut ennemmin tai myöhemmin. Lapsesi joutuvat sinusta huolehtimaan ja suremaan kohtaloasi. Et välitä itsestäsi etkä lapsistasi koska et arvosta itseäsi sen vertaa että huolehtisit itsestäsi. En silti inhoa sinua, oikeampi sana olisi huoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ärsyttää usemmasta syystä. Se häiritsee koska et arvosta itseäsi tarpeeksi pitääksesi kropastasi huolta. Vartaloita ei saa tuosta vaan uusia kun vanhan tuhoaa.
Se ärsyttää koska et arvosta sinulle läheisiä ihmisiä senkään vertaa mitä itseäsi. Et ajattele miltä heistä tuntuu jos kuolisit jostain syystä mikä olisi ollut vältettävissä.
Se ärsyttää koska olet huono esikuva muille. Vaikka omat lapsesi olisivatkin normaalipainoisia.
Asenteesi ärsyttää koska se on itsekeskeinen "minulla on lapsia mutta heillä on tukiverkosto jos kuolen" , sama kun sanoisit vaan että ihan sama mitä kenenkään muun elämään kuuluu enhän välitä itsestänikään. Miksi olet hankkinut lapsia jos sinulle on ihan sama elävätkö he ilman sinua?
Asiaa voidaan katsoa kahdelta kantilta. Anorektikko on sairas. Syömiahäiriö on sairaus. Miksi sitten lihavuutta ei luokitella sairaudeksi ja passiteta hoitoon? Jos ihminen viiltelee satuttaa hän itseään, hän on sairas, ei ihmisen kuulu tiedostaen aiheuttaa itselleen pahaa. Miksi lihavuus ei ole sairaus? Miksi läskien pitäisi antaa rauhassa olla läskejä ja "nauttia" siittä pahimmillaan niin että muut kustantavat heidän ongelmiaan. En osaa vastata mutta jos kaikki läskit olisivat (eivät ole) yhtä itsekeskeisellä asenteella kuin sinä, sanoisin että kuolkaa vain läskeihinne. Ettehän te edes välitä.
Huh. Kylläpä kuulostat v-maiselta ihmiseltä.
T77
Ei todellakaan ole veemäinen, vaan puhuu asiaa. Sitä on vain näköjään vaikea kuulla.
Ei minua haittaa lainkaan. Olen jopa ollut ystävä 140kg painavan naisen kanssa ja liikkunut sujuvasti kaupungilla.
En jää katselemaan ihmisiä, pitäisikö?
Minua katsotaan joskus törkeen pitkään, vaikken ole lihava.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei todellakaan ärsytä se, että ole ylipainoinen, vaan se, minkä riskin otat olemalla lihava. Lääketieteellisesti on todistettu, että ylipainoiset saiarastavat enenmän. Joko yhteiskuta maksaa sairaskulusi tai sinä itse - kumman valitset?
Lieköhän ap on vastaamassa tähän vuonna 2009 kirjoittamaansa kirjoitukseen.
On se inhottavaa, ap. Täytyy myöntää, että itsekin vielä vähän aikaa sitten työpaikal en pitänyt yhdestä oikeastaan sairaalloisen lihavasta tyypistä. Olin ylimielinen ja en edes moikannut. Sitten heräsin ja ajattelin, että eihän tälläisestä tule yhtään mitään, minussa on se vika, ei hänessä. No, parin päivän päästä päätin, että heti aamulla nähdessäni moikkaan sille. Niin tein ja tervehti takaisin. Saman päivän aikana vielä tauolla päätin mennä juttelemaan hänelle, jotain kyselin hänen työstään.
Sen jälkeen, kun tajusin luopua asiassa omasta tärkeydestäni, huomasin halveksivat ajatukseni ja ärsyynnykseni ja menin lopulta jopa juttelemaan normaalisti, ei tämä ylipainoinen ihminen ole vähempää voinut närkästyttää minua ja itsestäni tuntuu paljon mukavammalta hänet nähdessäni.
Kokeilkaas muutkin ihmiset luopua tärkeydestänne ja oikeassa olemisen tarpeestanne toisia kohtaan, tekee hyvää!
Ärsyttää lihava opiskelukaverini. Hänellä housut valuvat niin että persvako vilkkuu. Lisäksi hän ajaa aina autolla mahdollisimman lähelle ja maksaa mieluummin korkeita parkkimaksuja kuin jättäisi ilmaiselle paikalle ja kävelisi 300m. Tuollainen laiskuus on tosi ärsyttävää. Tulee sellainen olo, ettei tuo ihminen edes halua tehdä tilanteelleen mitään, kun pienimmätkin liikkumismahdollisuudet minimoidaan.
Samalla ihmisellä on myös Tinderissä kuvat jostain 5 vuoden ja -20kg takaa. Kiva ylläri niille, jotka päätyvät hänen kanssaan treffeille.
läskit nyt vaan on ruman näköisiä. on kaksoisleukaa, rasvasta tukkaa, huonot hampaat ja vaatteet telttoja. se minua heissä ärsyttää.
toki heillä on isommat terveysmenot, mutta se on toissijainen syy. myös laiskuus ja huono itsetunto tms. ja vievät enemmän tilaa.
Täällä on tullut sellaisia perusteluita, jotka itsekin allekirjoitan. Enkä jaksa lukea kaikkea, mutta jo edellämsinittujen lisäksi ajatus siitä, kuinka paljon syötkään ja syömäsi ruoan laatu iljettää. Olen itsekin mielestäni kova syömään, joten joudut todella tekemään "töitä" ollaksesi lihava. Miten ei ole pientäkään itsekuria? Kun syöt, hävettääkö kun mietit maailman nälkäänäkeviä lapsia?
ap on alipainoinen jos hänen antamat pituus ja paino pitävät paikkaansa. Iso ongelma sekin.
Olet itse järjestänyt itsesi sen kokoiseksi. Sairaus on eri asia, siis vaikka lääkityksestä johtuva ylipaino. Mutta ap:n asenne on juuri se pahin. Näyttää myös todella pahalta.
Ettei edes lastensa takia pidä itseään normaalipainoisena. Lapsiparat.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on tullut sellaisia perusteluita, jotka itsekin allekirjoitan. Enkä jaksa lukea kaikkea, mutta jo edellämsinittujen lisäksi ajatus siitä, kuinka paljon syötkään ja syömäsi ruoan laatu iljettää. Olen itsekin mielestäni kova syömään, joten joudut todella tekemään "töitä" ollaksesi lihava. Miten ei ole pientäkään itsekuria? Kun syöt, hävettääkö kun mietit maailman nälkäänäkeviä lapsia?
Sinäkö olet ihan vieressä katsomassa jokaisen ylipainoisen henkilön ruokailutottumuksia? Itse syön terveellisemmin kuin moni normaalipainoinen, olenkin onnistunut laihduttamaan hieman. Se ajatus, että minut tuomitaan tämän asian perusteella ihan totaalisesti ihmisenä, on äärimmäisen masentava ja inhottava. Lihavuuteni syy ei ole tahallinen laiskuus ja mässäily vaan antipsykoottisen lääkkeen aiheuttama erittäin voimakas painonnousu ja metaboliset ongelmat, joiden kanssa olen kamppaillut siitä lähtien, kun tätä lääkettä aloin käyttämään, ja tästä on aikaa jo melkein neljä vuotta. Aineenvaihduntani on paljon hitaampi kuin aiemmin, ja painonpudotus on ollut hankalaa. Se on pitkä prosessi, ei asia joka hoituu käden käänteessä. Se vaatii pitkäjänteisyyttä, kurinalaisuutta ja omistautumista. Kunpa ihmiset lakkaisivat tuomitsemasta ja yrittäisivät miettiä mahdollisia syitä sille, että miksi osa ihmisistä on ylipainoisia.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on tullut sellaisia perusteluita, jotka itsekin allekirjoitan. Enkä jaksa lukea kaikkea, mutta jo edellämsinittujen lisäksi ajatus siitä, kuinka paljon syötkään ja syömäsi ruoan laatu iljettää. Olen itsekin mielestäni kova syömään, joten joudut todella tekemään "töitä" ollaksesi lihava. Miten ei ole pientäkään itsekuria? Kun syöt, hävettääkö kun mietit maailman nälkäänäkeviä lapsia?
Sori, purskahdin nauramaan niin, että tuli kahvit pullanmuruineen pitkin näyttöä.
Viet tilaa muilta. Olet itse valinnut lihavuutesi. Häiritset muita, koska viet niin paljon tilaa esim. julkisissa. Asenteesi taas tulee ilmi aloituksessa. Itsekuri puuttuu ja muita perusasioita. Lisäksi sinulla on syömishäiriö. Miksi ihmisiä ei ärsyttäisi?