Lue keskustelun säännöt.
Ahdistuneet, väsyneet tai stressaantuneet: millaisia fyysisiä oireita teillä on?
21.07.2009 |
Tässä tulee pitkä oirekuvaus. Kuulostaako tämä kenestäkään tutulta?
Minulla on ollut puolen vuoden ajan normaalia enemmän stressiä. Töissä oli vaikeaa koko kevään ja aloin kärsiä työuupumuksen ensioireista. Myös kotona oli huolia lapsen hyvinvoinnista ja jaksamisesta koulussa. Samaan saumaan osui vielä muutto ja tulin raskaaksikin. Olen nyt 9. viikolla.
Toukokussa minulla alkoi olla kummallisia oireita, kuten raajojen ja kasvojen vaihtelevaa pistelyä ja kipuja selässä. Saatoin myös joskus haparoida liikkeissäni, esim. kun nousin portaita.
Puutuminen ja haparointi menivät ohi, mutta tilalle tuli epämääräiset kivut ja väsymys selässä ja raajoissa. Niitä on nyt jatkunut kuukauden päivät. Välillä jalkojani ja selkääni särkee niin kuin olisin kävellyt pitkään kaupungilla huonoissa kengissä. Kipu saattaa kuitenkin mennä nopeasti ohi ja siirtyä esim. käsivarsiin tai sormiin. Ajoittain tuntuu edelleen ohimenevää pistelyä ja harvoin haparointia, mutta ne ovat vähentyneet.
Nyt parin viikon sisällä on tullut myös ahdistusoireita. Suu kuivaa, huulet puutuvat, kurkkua kuristaa, sydän tykyttää (ei koko ajan, vaan "kohtauksittain"). Välillä tuntuu, etten jaksa ketään tai mitään. Aamulla on joskus niin kurja olo, etten haluaisi nousta ollenkaan. Mieliala saattaa kuitenkin parantua nopeasti, kun nousen ja ryhdyn tekemään jotain.
Fyysinen kuntoni on hyvä. Jaksan esim. normaalisti käydä jumpassa tai lenkillä. Raajojen ja selän kivut ja muut tuntemukset ovat siitä kummallisia, että ne usein jäävät jumppasalille. Toisin sanoen liikunta tuntuu auttavan.
Olen käynyt 2 kertaa lääkärissä, ja minulta on otettu runsaasti verikokeita, jotka olivat ok. Lääkärien mielestä oireeni eivät sovi esim. ms-tautiin tai reumaan. Toinen lääkäreistä piti väsymystä ja stressiä todennäköisimpänä selityksenä oireille ja ehdotti myös fibromyalgiaa. Olen menossa varmuuden vuoksi vielä neurologille.
Kuulostaako tämä teistä yhtään siltä, että kyseessä voi olla pitkäaikaisen stressin aiheuttamia oireita? Itse tietysti pelkään kaikenlaisia vakavia sairauksia, "joita ei nyt vain vielä ole löydetty". Pelko lisää ahdistuneisuutta, joka taas tuntuu lisäävän oireita, jotka taas lisäävät pelkoa jne.
Kohtalotovereiden kokemuksia otetaan ilolla vastaan.
Kommentit (21)
Minulla oli pitkään kestäneen stressin ja ahdistuneisuushäiriön fyysisinä oireina sydämen rytmihäiriöitä, epätodellisuudentunteita, hiotusta, ylenmääräistä väsymystä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ai niin: oli mulla vielä jatkuva palan tunne kurkussa.
tuttua joka sana sinulla on selvät stressin oireet.Voisin lisätä tähän vielä verenpaineen kohoaminen,verensokerin muutokset,univaikeudet.
mä nimittäin kärsin just noista oireista pahimman homealtistuksen aikaan lähemmäs parin vuoden ajan. nyt talo korjattu ja elämä takaisin =)
Minulla oli koko toisen lapsen odotusaika yhtä ahdistusta, pelkoa ja fyysisiä oireita, joille ei tutkimuksista huolimatta löytynyt mitään selittävää tekijää. Kun yksi oire oli tutkittu, "kehitin" uuden jne. Olin todella ahdistunut. Mielialalääkkeitä ehdotettiin, mutta sitkuttelin raskauden läpi ja aloitin lääkkeet synnytyksen jälkeen (pystyin myös imettämään, lääkkeet eivät olleet este sille). Diagnoosina synnytyksen jälkeinen masennus, joka ilmeisesti voi puhjeta myös raskauden aikana (siis se on hormoniperäinen juttu). Nyt raskausajasta on kulunut pari vuotta ja olen oma itseni, eikä mitään fyysistä tai psyykkistä oireilua ole ollut (tosin mielialalääkkeitä olen jatkanut pienellä annostuksella edelleen - lääkärin mukaan lääkitystä voidaan alkaa vähitellen nyt purkamaan).
Voimia raskauteen ja luota siihen, että elämä kantaa. *Hali*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oletko lukenut väsymysoireyhtymästä?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Krooninen_v%C3%A4symysoireyhtym%C3%A4
joka oireili niin, että olin hyvin hyvin väsynyt ja nukahdin illalla helposti jo ennen lapsia, mutta jo muutaman tunnin päästä heräsin valvomaan ja pohtimaan työasioita. Lisäksi olin koko ajan hermostunut eli pinna katkesi pienimmästäkin muutoksesta tai vastoinkäymisestä (siis aivan arkipäiväisistä). Hartiat oireilivat myös niin, että heräilin yöllä käsien pistelyyn ja puutumiseen.
Mulla ekana auttoi se, että puhuin pomolleni. Tiedon jakaminen helpotti ahdistusta. Sitten ihan tavallinen loma helpotti myös. En jäänyt sairaslomalle, koska ajattelin, että se ei helpota ahdistustani, koska lisää vaan jo kuormitettujen työkavereideni taakkaa... Normaali loman (talviloma + yksi 5 päivän loma) aloitin aina parin päivän nukkumisella ja sitten vietin perheen kanssa lopun aikaa. Nyt kesäloman (2 viikkoa) jälkeen tiukassa työputkessa nukuin ekan kerran puoleen vuoteen kunnolla!!!
En osaa muuta neuvoa kuin että puhu ihmisille, jotka ovat lähelläsi ja lepää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
googlaa paniikkihäiriö. veikkaan että stressiperäistä oireilua.
Onko sulta otettu kilpirauhaskokeet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kuulostaa liiankin tutulta. Minulla on ollut paniikkioireita/ahdistuneisuutta jo nuoruudessani, välillä ne ovat olleet kadoksissa, mutta yleensä aina stressaavien elämäntilanteiden johdosta palanneet...Olen kuitenkin oppinut tunnistamaan oireiluni ja "hoitamaan" itseäni. Välillä käytin myös lievää lääkitystä, mutta tällä hetkellä en tarvitse. Varsinkin kolmannen lapseni syntymän jälkeen minulle tuli kirjo erilaisia fyysisiä oireita, jotka hyvin todennäköisesti olivat stressiperäisiä. Minulla oli epämääräisiä kipuja mm. kaulan alueella, kurkku oli usein kipeänä (ilman flunssaa), pala kurkussa, en pystynyt kunnolla nielemään, oli kasvosärkyä/toispuoleista päänsärkyä, kaikennäköistä joka päivä. Niskat/hartiat olivat ihan jumissa ja todennäköisesti myös muu kehoni. Liikunta auttoi, mutta pahimmillaan saattoi olla niin, etät kun lähdin vaunukävelylle vauvan kanssa "rentoutumaan", sain hirveän paniikkikohtauksen jossain vaiheessa (eli sydän takoi tuhatta sataa, en saanut henkeä jne...) ja jouduin palaamaan äkkiä kotiin. Elämäni oli suorastaan hirveätä taistelua ja siinä samalla yritin hoitaa kolmea pientä lasta. Menin fyysisten oireitten takia lääkäriin. Kaikki oli kunnossa ja sainpa vielä ultraäänitutkimuksenkin kaulan seudulle (koska olin "varma", että siellä on "jotain"). Onneksi omalääkärini oli nainen ja hyvin ymmärtäväinen, hän oli sitä mieltä, että minun tuli hoitaa itseäni (jumpata ym.) ja yrittää saada elämä "stressittömämmäksi". Lääkitystäkin suositteli, mutta siinä vaiheessa en halunnut. Oireet katosivat pikku hiljaa. Niin pahana ne eivät onneksi ole koskaan palanneet, siitä on nyt n. kolme vuotta. Lääkitystä otin myöhemmin reilut puoli vuotta, koska minulla oli paljon itkuisuutta/hermostuneisuutta ja psykiatri epäili masennusta (en kokenut tosin itseäni masentuneeksi, mutta nuo oireet olivat tosi voimakkaat). Lääke auttoi ja jätin sen pois odottaessani neljättä lastani. Nyt tällä hetkellä suht hyvä tilanne, vaikka vauva vasta pieni. Olen oppinut kuuntelemaan itseäni ja tunnistamaan milloin menee "yli". Mies on toki isona tukena. Minun neuvoni on nyt, että ala tehdä kaikenlaisia sellaisia pieniä asioita elämässäsi, jotka tuottavat sinulle iloa ja nautintoa. Iloitse kasvavasta masusta. Raskaanakin voi syödä tiettyjä mielialalääkkeitä. Kannattaa kokeilla rohkeasti, koska elämänlaatu paranee ihan oikesti niiden avulla, jos on ihan solmussa ja ahdistunut.
t. herkkis
Itse sairastuin keväällä masennukseen. Oireina oli haluttomuus, käsien tärinä, voimattomuus. En jaksanut tehdä pienintäkään kotiaskaretta. Nyt lääkitys menossa ja elämä on taas alkanut maistua elämisen arvoiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap! Jos sinut voi enää tavoittaa..
Minulla on ollut vastaavia jalka (jalkaterä, sääri, reisi, pakara) kipuja kuten kuvailit ja samoin myös välillä tuntuu käsissä ja muuallakin kuten päässä. Vasen pakara on ollut vaikea.
Tuntemukset ovat sähköiskumaisia ja voimakkuudeltaan vaihtelevia, jaloissa myös ihan puutumista ja jomotusta, kuten kuvailit (liian pienet kengät tunnetta).
Huomattuani nämä oireet ahdistuin hyvin paljon, lääkärireissu, päivystysreissu, neurologi, labrakokeet.. Lopulta kuitenkin vaikuttaisi, että ahdistus olisi voinut saada tämän kaiken aikaan. Sain toistuvia ja hyvin voimakkaita paniikkikohtauksia. Illat, aamut ja yöt olivat pahimpia. Leposykkeeni oli jatkuvasti koholla, verenpaine 155/100 ja en pystytnyt nukkumaan kun vain itkin ja liikuin tuskissani ja oli pakkoliikkeitäkin ahdistuksen takia.. Pelkäsin kuolemaa ja lopulta aloin haluta kuolemaa oireiden jatkuessa.
Sain opamoxia, diapamia ja nyt myös essitalopraamia. En bentsoja uskaltanut vielä hirveästi syödä (iltaisin vain) mutta kai se on pakko, jos ahdistuneisuus tämä kaiken sai alkuun. Varmaan kyllä syön kuuliaisesti essitalopraaminkin, jotta saan niskaotteen tästä tuskasta.
Vihdoinkin löysin henkilön, jolla on ollut vastaavia oireita kuin minulla. Tämä lohduttaa kyllä oikeasti... :)
En voi mitenkään uskoa vieläkään, että tämmöiset ajatusten ongelmat saa aivan todellisia kipuja aikaan kehossa.
Minulle tulee nukahtamisvaikeuksia, keskittymiskyvyn häiriöitä ja ahdistusta.
Johtuu työstä, koska lomalla näitä oireita ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kärsin erittäin voimakkaista psykosomaattisista oireista. Tuntuu että sydän pysähtyy, huimaa, tunnen pyörtyväni, pelkään suonen katkeavan päästäni, on ryrmihäiriöitä, keinuttavaa tunnetta, hikoilua jne. Voisin jatkaa listaa loputtomiin. Pahimpina aikoina en päässyt edes ovesta ulos.
Nyt vahvat lääkkeet ja terapia. Silti joudun liian usein turvautumaan päivystykseen. Eikä oireita enää siellä uskotakaan.
Että kokemusta on ja voi invalidisoida
Mulla kaikki nuo ja vielä lisään listaan tämän: hiukset ovat alkaneet lähteä. Suihkukaivo on aina ihan tukossa hiuksista, ei auta biotiini.
Työstressi - > vyöruusu, joka on helvetin kipeä
Kohtalotoveri kirjoitti:
Hei ap! Jos sinut voi enää tavoittaa..
Minulla on ollut vastaavia jalka (jalkaterä, sääri, reisi, pakara) kipuja kuten kuvailit ja samoin myös välillä tuntuu käsissä ja muuallakin kuten päässä. Vasen pakara on ollut vaikea.
Tuntemukset ovat sähköiskumaisia ja voimakkuudeltaan vaihtelevia, jaloissa myös ihan puutumista ja jomotusta, kuten kuvailit (liian pienet kengät tunnetta).
Huomattuani nämä oireet ahdistuin hyvin paljon, lääkärireissu, päivystysreissu, neurologi, labrakokeet.. Lopulta kuitenkin vaikuttaisi, että ahdistus olisi voinut saada tämän kaiken aikaan. Sain toistuvia ja hyvin voimakkaita paniikkikohtauksia. Illat, aamut ja yöt olivat pahimpia. Leposykkeeni oli jatkuvasti koholla, verenpaine 155/100 ja en pystytnyt nukkumaan kun vain itkin ja liikuin tuskissani ja oli pakkoliikkeitäkin ahdistuksen takia.. Pelkäsin kuolemaa ja lopulta aloin haluta kuolemaa oireiden jatkuessa.
Sain opamoxia, diapamia ja nyt myös essitalopraamia. En bentsoja uskaltanut vielä hirveästi syödä (iltaisin vain) mutta kai se on pakko, jos ahdistuneisuus tämä kaiken sai alkuun. Varmaan kyllä syön kuuliaisesti essitalopraaminkin, jotta saan niskaotteen tästä tuskasta.
Vihdoinkin löysin henkilön, jolla on ollut vastaavia oireita kuin minulla. Tämä lohduttaa kyllä oikeasti... :)
En voi mitenkään uskoa vieläkään, että tämmöiset ajatusten ongelmat saa aivan todellisia kipuja aikaan kehossa.
Voi ei, mikä helpotuksen tunne! Minulla on ollut marraskuusta asti päivittäistä rajua stressiä ja ahdistusta. Olen jo pelännyt mm. MS-tautia niin etten unta saa, mutta helpottavaa kuulla että muillakin juuri noita jalkaterän ja säären erikoisia kiputiloja. Lisäksi minulla on ollut erilaisia lihasnykäyksiä, hartia-, niska-, ja yläselkäjumeja sekä hengenahdistusta. Kiropraktikko ja neurologi ainakin vakuutteli että todennäköisesti stressiperäisiä minun oireeni (todella raskas elämänvaihe takana).
Aloittajalla on juuri samanlaisia oireita kun myös minullakin. Itselläni alkoi kaikki erittäin vaikeiden asioiden jälkeen pikkuhiljaa.. Ensin tuli huimausta ja ahdistusta ja pohkeiden särkyä kuvioihin.. Vaihdoin lääkettä cymbaltasta escitalopram actavikseen ja kuukauden jälkeen räjähti käsiin kaikki, yhtäkkiä tuntui että ei pysty edes kunnolla pystyssä olemaan kun olo niinkuin kännissä olisi, päässä huimaava olo ja koko kroppa sen tuntuinen niinkun olisi vaikea hallita itseään. Osastolle menin viikoksi, lääkkeet vaihdettiin voxraan mutta aiheutti enemmän huimausta joten lopetin ja opamoxilla tarvittaessa mennään.. Mutta itseänikin kiinnostaa voiko masennus, paniikkihäiriö, ahdistus vaikuttaa näin moninaisesti kroppaan ja mitä ihmeellisempiä oloja.. Ahdistavaa ja pelottavaa. Neurologille on lähete. Paino on myös tippunut eikä nouse sitten millään.
Itselleni tulee näitä: änkytystä, ajatuksen yhtäkkistä seisahtumista, pahoinvointia (jopa oksentelua jos oikein ahdistaa), voimattomuutta, huimausta, vatsakipuja (koviakin), närästystä.