Mua hävettää kun lapsi ei saanut opiskelupaikkaa...

Sinun tehtäväsi ei ole myöskään katsoa aikuisen lapsen lukemisia vaan tukea häntä.

tytöllä ja mihin paikkoihin haki?

Haki lukemaan psykologiaa (jonne aika vähän luettavaa), kauppatieteitä ja ammattikorkeakouluun liiketaloutta, jonne ei myöskään tarvinnut juurikaan lukea.



ap

Sinun tehtäväsi ei ole myöskään katsoa aikuisen lapsen lukemisia vaan tukea häntä.

niin tehtäväni ja myös oikeuteni on katsoa, että tyttö lukee ja tekee jotain sisäänpääsyn hyväksi. Kyllä hän kirjastossa ja valmennuskurssilla istui, mutta mistään en voi tietää, onko lukenut huolella.

ap

opiskelemaan ei pääse, ellei lue kirjoja ulkoa.

että kauppatieteelliseen. Jompaan kumpaan tai ei kumpaankaan. Jos hakee useampaan paikkaan, niin vain yhteen sellaiseen johon pitää päntätä. Muut sellaisia johon voi päästä pelkillä papereilla esim. matemaattis-luonnontieteellisellä puolella monet alat.

mutta esim. psykaa lukemaan ei ole helppo päästä ainakaan Helsinkiin. Etenkin, jos osaa psykologiaa, muttei niinkään matikkaa.

Itsekin pääsin sinne vasta toisella yrittämällä ja kirjoitin 5 laudaturia ja yhden eximian.

(äidinkieli L, A-englanti L, A-ruotsi L, D-ranska L, psykologia L, lyhyt matematiikka E)



voit sanoa kyselijöille, että haluaa tiettyyn kouluun, jonne vaikea päästä, eikä kovasta yrittämisestä huolimatta päässyt, mutta yrittää ensi vuonna uudelleen.

luuloon, että pelkät paperit riittää...

Mikäs siinä on hävettävää. Tämän vuoden aikana olis tärkeintä miettiä mille alalle lapsi haluaa, nuo valinnat eivät kovasti täydennä toisiaan... Sisäänpääsy nykyaikana on lähes mahdotonta, jollei ole todella todella motivoitunut.



Eli ammatinvalinnan ohjaajalle pohtimaan tulevaisuutta. Ja koittakaa saada tytön oma ääni kuuluviin, haluaako se oikeasti korkeakouluun vai odotetaanko sitä vaan siltä.



Äitinä sulla on nyt kasvun paikka. Tuo ei todellakaan ole häpeän paikka.

päöässyt liiketaloutta lukemaan ammattikorkeaan jos on kuitenkin fiksu tyttö? Taisi tosiaan jättää kaiken sen varaan, että varmasti jossain tärppäisi eikä nähnyt vaivaa.



Psykologiaa ei ole helppo päästä lukemaan ja samoin kauppakorkeaan pääsy vaatii kovaa pänttäämistä eikä silloin voi oikein lukea useampaan paikkaan.



Kannattaa miettiä mitä haluaa ja panostaa siihen yhteen ja hakea sitten vaikka johonkin varmaan, mikä kyllä tuo liiketalous olisi voinut olla pienellä vaivalla..

Haki lukemaan psykologiaa (jonne aika vähän luettavaa), kauppatieteitä ja ammattikorkeakouluun liiketaloutta, jonne ei myöskään tarvinnut juurikaan lukea. ap

PSYKOLOGIAAN ON MELKEIN VAIKEINTA PÄÄSTÄ KAIKISTA OPISKELUPAIKOISTA. OLETPA SÄÄLITTÄVÄ ÄITI! minusta se ei ole mikään häpeä jos heti ei nappaa, ei siis todellakaan tarvitse sukulaisten takia häpeillä. tsemppiä tytölle!!

onneksi ei päässyt sisään. Ja tuskin teki valintakokeissa kaikkensa jos ei hakenut kyseisille aloille omasta halustaan vaan äidin painostuksesta. Anna nuoren itse valita oma tulevaisuutensa äläkä yritä pakottaa toteuttamaan SINUN unelmiasi.

Esim. psykologiaan on todella vaikea päästä ja se vaatii kyllä ihan kunnon keskittymisen. Lukemisen määrä ei ole olennaista vaan se, että pitää osata laskukaavat ulkoa sekä soveltaa niitä.



Ei silloin voi samaan aikaan lukea kauppatieteiden pääsykokeisiin. Jos olet pakottanut tytön lukemaan noihin molempiin, saat syyttää itseäsi.

olen saanut sellaisen kasityksen etta Suomessa kaikki paasevat koulutukseen, eivat vain ne joilla on rahaa maksaa?

t.ulkosuomalainen.

Tuossa oli nyt se ongelma että tyttösi olisi pitänyt päättää mihin haluaa hakea ja keskittyä siihen. Ihan varmasti olisi silloin päässyt.



Mutta nyt oikeasti haluan tsempata sinua äiti. Olen rekrytoijana isossa yrityksessä joka palkkaa paljon myös suoraan yliopistosta/korkeakouluista tulevia ja seuraan myös heidän etenemistään meidän työpaikallamme. Hankalimpia tapauksia ovat olleet sellaiset kuuden ällän ylioppilaat (tytöt tai pojat) jotka ovat suht. helposti saaneet vielä nämä ällänsä ja jotka ovat heti päässeet opiskelemaan juuri sitä mitä ovat halunneet. Opiskelut he ovat liidelleet läpi saaden hyviä arvosanoja. Ja sitten he ovat yhtäkkiä työelämässä ja se ensimmäinen isompi epäonnistuminen tapahtuu vasta työelämässä tai tietenkin jo työnhakuvaiheessa. Sitä ei ole ollenkaan mukava katsoa. Ihminen joka on aina ollut huippu ei pystykään käsittelemään millään tavalla sitä että ei olekaan täydellinen.



Eli tuota kokemusta vastaan oli oikein hyvä että tyttäresi kohtasi epäonnistumisen nyt eikä jatkanut vaan liitelyä ajatuksella että "mä nyt haen vähän kaikkialle kun en tiedä mitä haluisin tehdä ja mietin sit et mihin näistä mä menen kun kaikkiin kuitenkin pääsen". Käy tyttäresi kanssa keskustelu siitä että ensi kevääksi pohtii mitä _oikeasti_ haluaa opiskella ja sitten tsemppaa siihen 110%.



Tutuille, sukulaisille, työtovereille yms ehdottaisin että sanot hieman naurussasuin että tyttö ei tainnut oikein tietää vielä minne haluaa ja sen vuoksi luki moneen paikkaan. Ja että eihän tuolla tavalla nyt minnekään pääse.



Tsemppiä!

ekalla yrittämisellä

ja JOS HAASTattelutilanteessa erehtyy saznomaan hakeneensa muuallekin ja vieläpä ihan eri alaa niin siihen päätty tilanne

eli ei kannata sanoa psykaa hakiessa et hakenyt kauppatieteitä

ne haluu et sinne hakee vaan ne jotka todella sinne haluu

miten tyttösi hakee noin erilaisiiin ammatteihin ylipäätänsä



miettis nyt mitä haluaa ja sit panosta syks

siihen ja keväällä tosi ahkeraan



ei se ole kenenkään syy jos ei pääse, monesti tekee vaan hyvää kun on yks välivuosi, kasvaa ihmisenä ja saa miettiä saa työkokemusta yms

Tuollainen hajauttaminen ei kannata. Kannatta keskittyä vain yksiin pääsykokeisiin.



Ihmettelen kyllä miksei tyttösi päässyt lukemaan liiketaloutta ammattikorkeaan. Kys. vallinnassahan todistuksella on suuri rooli. Minä pääsin ammattikorkeakouluun lukion päästötodistuksella (ka 9,1) ihan helposti. Pisteeni riittivät kaikille linjoille.

Suomessa on pääsykokeet, eli vain soveltuvista parhaimmat pääsee opiskelemaan.



Ihan kaikille ammattikoulun linjoille ei ole pääsykoetta, vaan valitaan papereiden mukaan.

Mieti sitä!



Tyttäresi pääsee opiskelemaan ehkä ensi vuonna tai ei koskaan mutta on silti arvokas ihminen.



Ei opiskelupaikka ole maailman tärkein asia. Tyttärestäsi tuntuu varmaan sata kertaa pahemmalta kuin sinusta.



Miksi meidän pitää esittää täydellistä?

nyt kuulostaa äidiltä joka haluaa lapsensa olevan paras ja lapsi sitten mielyttää lukemalla kirjoja sen sijaan että eläisi nuoren elämää... anna lapselle aikaa, välivuosi voi tehdä todella hyvää, saa aikaa omille ajatuksille jatkuvan lukuputken sijaan, ja sitäpaitsi, harva sisään pääsevä on suora abiturientti... olisitn ylpeä että hän on kirjoittanut noin hyvin, se vaatii paljon jaksamista ja oman ajan uhraamista..