Mua hävettää kun lapsi ei saanut opiskelupaikkaa...

Kuten moni muukin on sanonut, niin tyttösi ei ole vielä tiennyt mitä haluaa, hakenut ihan erilaisiin paikkoihin, ja siksi ei päässyt mihinkään. Niin on varmasti tarkoituskin, tarvitaan välivuosi jolloin voi kehittyä ja tietää paremmin mikä kiinnostaa. Ja tehdä vaikka töitä. Ei se nyt herranjesta ole mikään apteekin hyllyltä tilaus, että haetaanpa vaan tänne ja pidetään itsestäänselvänä että päästään! Ei kai tyttösi ole sellaista kuvitellut, sinä ainakin selvästi olet? Meillä oli peruskoulun jälkeen sama tilanne, lapsi haki useaan erilaiseen kouluun, eikä päässyt mihinkään vaikka on ihan ok oppilas. No, ei ollut tarkoituskaaan päästä, sillä 2 vuoden työnteon jälkeen hänelle kirkastui mitä haluaa tehdä, ja pääsi sinne sitten helposti. Työnteosta saa käsittääkseni pisteitä joka paikkaan, ja katsotaan, että sillä vastuullisuudella ja henkisellä kypsyydellä on suuri merkitys, ei vain sillä kunhan haen johonkin kun pitää hakea/äiti käskee/ehkä voisin haluta tuonne, ehkä en. Kaikella on tarkoitus, tytär ei ole vielä valmis noihin kouluihin.



Mutta olet aika tyhmä ja törkeä äiti jos häpeät sitä että lapsi ei päässyt kouluun, mistä olet ylipäänsä keksinyt, että sinne vaan haetaan ja kaikki pääsevät? Saati sen, että on jotenkin hävettävää ettei pääse? Suurin osa ei pääse, haloo.

Kuten moni muukin on sanonut, niin tyttösi ei ole vielä tiennyt mitä haluaa, hakenut ihan erilaisiin paikkoihin, ja siksi ei päässyt mihinkään. Niin on varmasti tarkoituskin, tarvitaan välivuosi jolloin voi kehittyä ja tietää paremmin mikä kiinnostaa. Ja tehdä vaikka töitä. Ei se nyt herranjesta ole mikään apteekin hyllyltä tilaus, että haetaanpa vaan tänne ja pidetään itsestäänselvänä että päästään! Ei kai tyttösi ole sellaista kuvitellut, sinä ainakin selvästi olet? Meillä oli peruskoulun jälkeen sama tilanne, lapsi haki useaan erilaiseen kouluun, eikä päässyt mihinkään vaikka on ihan ok oppilas. No, ei ollut tarkoituskaaan päästä, sillä 2 vuoden työnteon jälkeen hänelle kirkastui mitä haluaa tehdä, ja pääsi sinne sitten helposti. Työnteosta saa käsittääkseni pisteitä joka paikkaan, ja katsotaan, että sillä vastuullisuudella ja henkisellä kypsyydellä on suuri merkitys, ei vain sillä kunhan haen johonkin kun pitää hakea/äiti käskee/ehkä voisin haluta tuonne, ehkä en. Kaikella on tarkoitus, tytär ei ole vielä valmis noihin kouluihin. Mutta olet aika tyhmä ja törkeä äiti jos häpeät sitä että lapsi ei päässyt kouluun, mistä olet ylipäänsä keksinyt, että sinne vaan haetaan ja kaikki pääsevät? Saati sen, että on jotenkin hävettävää ettei pääse? Suurin osa ei pääse, haloo.

Kyllä pääsykokeet mittaavat ennen muuta motivaatiota ja sitkeyttä ja ulkoaoppimista.

Soveltuvuuskokeet ovat asia erikseen.

Suomessa on pääsykokeet, eli vain soveltuvista parhaimmat pääsee opiskelemaan.

Ihan kaikille ammattikoulun linjoille ei ole pääsykoetta, vaan valitaan papereiden mukaan.

Ompas vanha ketju, mutta tuon kaltaisia vanhempia taitaa löytyä ainavaan, varmaan sadanvuoden päästäkin. Huhhuh. Joku tuolla jo aika osuvasti kommentoikin, että hävettäis jos olisi kaltaisesi mutsi. On säälittävää vanhemmalta hävetä lastaan kun ennemmin pitäisi kannustaa. Sääliksi käy lasta...

Sinä ulkosuomalainen joka saa säälipisteitä eteen että varmasti pääsee opiskelemaan niin menisin huutelemaan muualle tai takaisin sinne mistä tulitkin.

minullakaan ei lapsi päässyt jatkolle, mutta kyllä kaikki pakolaiset ja muut tänne tunkevat saavat paikan. Mä oon niin täys tätä maata,perse edellä mennään puuhun.

Sen kyllä tirtää kaikki että kaikki somput ja muut pakolaiset saa extrapisteitä että pääsee jatkoon ei tarvi kun mennä katselemaan kouluihin niin yllätys yllätys kuinka suuri osa on pakolaisia.

Vierailija kirjoitti:

Haki lukemaan psykologiaa (jonne aika vähän luettavaa), kauppatieteitä ja ammattikorkeakouluun liiketaloutta, jonne ei myöskään tarvinnut juurikaan lukea.

ap

Ei jumalavita, tarviiko joku valmennuskurssia noilla aloille??!!!

Vierailija kirjoitti:

Tuossa oli nyt se ongelma että tyttösi olisi pitänyt päättää mihin haluaa hakea ja keskittyä siihen. Ihan varmasti olisi silloin päässyt.

Mutta nyt oikeasti haluan tsempata sinua äiti. Olen rekrytoijana isossa yrityksessä joka palkkaa paljon myös suoraan yliopistosta/korkeakouluista tulevia ja seuraan myös heidän etenemistään meidän työpaikallamme. Hankalimpia tapauksia ovat olleet sellaiset kuuden ällän ylioppilaat (tytöt tai pojat) jotka ovat suht. helposti saaneet vielä nämä ällänsä ja jotka ovat heti päässeet opiskelemaan juuri sitä mitä ovat halunneet. Opiskelut he ovat liidelleet läpi saaden hyviä arvosanoja. Ja sitten he ovat yhtäkkiä työelämässä ja se ensimmäinen isompi epäonnistuminen tapahtuu vasta työelämässä tai tietenkin jo työnhakuvaiheessa. Sitä ei ole ollenkaan mukava katsoa. Ihminen joka on aina ollut huippu ei pystykään käsittelemään millään tavalla sitä että ei olekaan täydellinen.

Eli tuota kokemusta vastaan oli oikein hyvä että tyttäresi kohtasi epäonnistumisen nyt eikä jatkanut vaan liitelyä ajatuksella että "mä nyt haen vähän kaikkialle kun en tiedä mitä haluisin tehdä ja mietin sit et mihin näistä mä menen kun kaikkiin kuitenkin pääsen". Käy tyttäresi kanssa keskustelu siitä että ensi kevääksi pohtii mitä _oikeasti_ haluaa opiskella ja sitten tsemppaa siihen 110%.

Tutuille, sukulaisille, työtovereille yms ehdottaisin että sanot hieman naurussasuin että tyttö ei tainnut oikein tietää vielä minne haluaa ja sen vuoksi luki moneen paikkaan. Ja että eihän tuolla tavalla nyt minnekään pääse.

Tsemppiä!

Olet oikeassa. Itse olen ollut huono ja huoleton lukioaikana ja tyttö kaiken lisäksi. Kirjoitin aika huonosti ja keskiarvo oli alle 7,5. Silti tiesin, että kapasiteettia löytyy tarvittaessa, eikä perheeni koskaan toivonut, että  olisin jotain muuta. Jostain syystä sain jo 20-vuotiaana erään kurssin käytyäni melkoisen äitiyslomasijaisuuden. Sitten pääsinkin jo yliopistoon ja valmistuin keskinkertaisin arvosanoin varsin nopeasti, mutta  täynnä energiaa. Ja sen jälkeen on tärpännyt työnsaannissa varsin hyvin,  vaikka en yhtäkään ällää ole kirjoittanut. Eräs rekrytoija sanoi kerran, että en ole paras, mutta olen sopivin. Olen jalat maassa oleva sisarussarjan nuorin, jota kyllä "koulattiin" sisukkaaksi realistiksi. Vasta jälkeenpäin olen todennut, että hyvä kun olin näin  huono ;)

Kauppatieteellisen tulokset tulee 1.7