te joiden puoliso on pettänyt

...mennyt ja vetänyt päin näköö sitä toista naista jos en olis ollut viidennellä kuulla raskaana. Oli niin helvetin paha olla että! Ikinä en ollut aatellut että mun lasten perhe hajoo samalla tavalla kuin mun lapsuuden koti mutta niin vaan kävi. Ylös on siitä suosta noustu ja aikaa kulunut jo 6 vuotta, välitkin saatu jopa puheväleiks tän perheenrikkojan kanssa.

Yhteistä taivalta oli takana reilu puoli vuotta: tapailua, yöpymisiä yms. Vakavalla pohjalla suhde ei sinänsä ollut, eikä kummallakaan ollut intressejäkään siihen suuntaan - viimeistään iso ikäero olisi ollut jarru siihen.



Vähitellen mulle alkoi tulla tunne, että jokin on suhteessa muuttunut. Muutaman viikon tunnettani ihan vaan sisälläni sulattelin ja tarkkailin miehen käytöstä "uusin silmin". Klassiset pettämisen merkit (-mikäli teihin av-mammoihin on luottaminen ;) olivat olemassa: seksihalut olivat vähentyneet reippaasti, puhelin oli aina äänettömällä, kun olimme yhdessä, kun yritin soittaa illalla n. 21 maissa, ei vastattu jne.



Sitten tilaisuuden tullen petin kaikki aiemmat periaatteeni ja tsekkasin miehen puhelimen. Viestit paljastivat totuuden: oli olemassa joku, joka piti aiheellisena kutsua miestä viestissään rakkaaksi. Itselläni ei ihan niin vahvat tunteet olleet kuvassa, mutta kyllä se siitä huolimatta pysäytti. Vaikea oli tehdä ratkaisua, miten asiaan suhtautuisin, kun en halunnut myöntää, että olin puhelinta urkkinut :(



Annoin tilanteen edetä omalla painollaan. Ja alaspäinhän siinä mentiin ja lujaa. En enää pystynyt luottamaan mieheen (ihme?) ja sehän tietysti näkyy kaikessa. Eli "yhteiselämä" jatkui noin pari kuukautta ja siinä se sitten oli.

Olimme eläneet avoliitossa 5-vuotta. Mieheni oli ollut baarissa, oli kotiintultuaan nukahtanut, puhelin soi yöllä vieraasta numerosta. Minä vastasin, joku nainen kyseli miestäni. Siitä alkoi sitten seuraavana aamuna selvittelyt. Mieheni sitten tunnusti pettäneensä pelehtien muutamia kertoja tämän naisen kanssa.



Itselläni ei siinä vaiheessa enää kovin kummoisia tunteita miestä kohtaan edes ollut, joten päällimmäinen tunne pettämisen ilmi tullessa oli se, ettei vaan kukaan muu saisi tietää. En tiedä mikä siinä niin noloa olisi ollut...Yritimme jatkaa suhdettamme, mutta joidenkin kuukausien päästä erosimme, koska minä en enää pystynyt luottamaan pätkääkään mieheen. Aloin kytätä ja kysellä, eikä se tuntunut enää itsestäänkään sen arvoiselta suhteelta.