Mua hävettää kun lapsi ei saanut opiskelupaikkaa...

en ole näyttänyt pettymystäni tytölle, vaan kannustanut yrittämään ensi vuonna uudelleen ja lohduttanut. Lisäksi en ole pakottanut tyttöäni näille aloille, vaan on ne itse valinnut kiinnostustensa mukaan. Sanoin hänelle, että kannattaisi keskittyä vain yhteen, mutta hän halusi yrittää useampia.

Itse olen VTT.

ap

Yksi vuosi pitkässä perspektiivissä ei ole niin iso juttu kuin miltä se nyt vaikuttaa. Itse kirjoitin aikani hyvät paperit, enkä päässyt hakemaani oppilaitokseen. Välivuotena opsikelin avoimessa yliopistossa. Nyt minulla on kaksi tutkintoa, joista toinen maisterin paperit. Kannusta häntä hyödyntämään välivuosi esim. avoimessa yliopistossa, opinnot saa sitten hyväksiluettua varsinaiseen tutkintoon.

Lapsesi ei ole jatkeesi, vaan hän on oma erillinen yksilönsä ;)

tyttäresi opinnot avoimessa yliopistossa. Ei maksa hirveän paljon ja jos opiskelee psykaa ja taloustieteitä, niin näkee samalla, että kumpi oikeasti kiinnostaa. Välivuosi ei edes mene hukkaan, kun noi opinnot hyväksytään sitten kun vaan pääsee yliopistoon sisälle.



Ei sitä ammattikorkeakouluunkaan pääse tuosta vaan! Monille aloille on satoja hakijoita ja vain parikymmentä otetaan sisään. Vaikka oliskin hyvät paperit, niin esim. valintakoehaastattelu saattaa mennä mönkään.

paikkoihin missä vaaditaan huippupaperit ja kunnolla osaamista pääsykokeissa.

Pitäisi turvata selustaa ja hakea myös johonkin mihin takuuvarmasti pääsee.

Mielummin välivuosi ja uusi haku, kuin opiskelua jossain ei-niin-kiinnostavassa opinahjossa. Suurin osa yliopistoon pääsijöistä EI pääse ensimmäisellä hakukerralla, varmaankin syynä on heikko motivaatio ja riittämätön pääsykokeisiin valmistautuminen. Ja psykologiaa on todella vaikea päästä opiskelemaan.

t. eräs välivuoden pitänyt, joka pääsi yliopistoon ei ensimmäisellä, vaan toisella hakukerralla

TSEMPPIÄ!

Jos se liiketalous kiinnostaa, niin merkonomiksi pääsee varmasti opiskelemaan, kun vaan kävelee kouluun. Ensimmäisen kuukauden aikana porukkaa menee ja tulee, ettei perässä pysy. Nyt vaan soittoa koululle



Yo-merkonomiopinnot kestää 2-vuotta ja siitä pääsee jatkamaan amk-puolelle. Voin kokemuksesta sanoa, että on tehokkaampaa kuin mikään valmennuskurssi kauppakorkeaan. Opiskelu on niin sen verran käytännönläheistä, että valkenee se kauppatieteidenkin maailma kummasti (jos on motivaatiota)

VTT:n monen ällän tytär voi amikseen mennä! Mikä häpeä!

vaikkei tuo nyt ihan amis olekaan...



Ajattelisin kuiteskin, että parempi se, kuin lähimäkkärin ranskiskeittimen rasvanputsaaja (mikä sekään ei huono ole), tai syljeksiä kattoon himassa.



Kauppaopistossa on kuiteski ihan kivaa, opiskelijoille kuuluu ilmainen ateria ja muutenkin pääsee opiskelijaelämän makuun. Lisäksi opiskelutahti on mun mielestä sellainen mukavan löysä, jää aikaa esim työntekoonkin=)



T: 47

Lukuvuoden alussa porukkaa tosiaan lopettaa amk:ssakin, joten kannattaa ehdottomasti soittaa sinne.



Useita vuosia sitten minulle soitettiin koululta jokunen viikko lukukauden alettua ja tarjottiin opiskelupaikkaa tuolloin pyrkimästäni koulutusohjelmasta.



Tai sitten sinne avoimeen yliopistoon, jos/kun tytär on miettinyt tarkemmin mikä kiinnostaa.

Perusvirhe on tosiaan hakea kahteen eri paikkaan. Ensi vuonna sitten parempi yritys ja haku kunnolla sitten siihen yhteen mihin haluaa. Varavaihtoehdoksi joku jonne pääsee papereilla.



Mä aloitin valtsikassa 1993 ja silloin meidän kurssilla oli alle viidesosa ekan vuoden ylioppilaita.

väitetään että suurin osa nuorista jää ilman opiskelupaikkaa ja nuorisotyöttömyys nousee selvästi.



90-luvun laman aikaan oli sama juttu. Silloin oli myös opiskelupaikat tiukassa ja kyllä potutti ja hävetti nuortakin jäädä ilman opiskelu- ja työpaikkaa.

Sitten kun tuli joku setä tai täti selittämään että pitää mennä töihin, niin teki mieli potkaista. Niitä aikuisten sanomisia sitten itkettiin kavereiden kanssa :(



Tuo sinun asenteesi näkyy varmasti läpi ja tyttösi tietää että häpeät. Yritä skarpata ja kannustaa tyttöäsi myönteisellä tavalla.

Tämä tyttöhän on vaikka voinut olla kiinnostunut kulutustottumusten, markkinoinnin jne. psykologisista aspekteista. Minuakin kiinnostaa monet asiat, jotka ovat hyvin kaukana toisistaan!

ja heti luokion jälkeen hain myös vähän minne sattuu. En päässyt. Luin eniten kiinnostamaani alaa avoimessa yliopistossa sen välivuoden.



Seuraavana keväänä hain kaikkiin Suomen yliopistoihin, joissa ko. alaa voi opiskella. Keksityin vain ja ainoastaan siihen ja valtaosassa pääsykoekirjatkin olivat samoja. Pääsin silloin kolmeen paikkaan ja sain valita parhaimman päältä!



Ei tyttäresi elämä kaadu yhteen (tai vaikka kahteenkaan) välivuoteen!

Tämä tyttöhän on vaikka voinut olla kiinnostunut kulutustottumusten, markkinoinnin jne. psykologisista aspekteista. Minuakin kiinnostaa monet asiat, jotka ovat hyvin kaukana toisistaan!

Kauppakorkeaan on viisi kirjaa, jotka opetellaan ulkoa ja josta tulee monivalintaväittämiä.

Psykologiaan luetaan vähän muuta, mutta vedenjakajana on tilastomatematiikka, jossa on lähes pakko käydä valmennuskurssi ja laskea tuntikausia harjoituslaskuja, jotta pärjää.

Perslihakset ja muisti ovat hyödyksi, kiinnostumista ei kukaan kysy.

Olen vähän samoilla linjoilla kuin tuo rekrytoija: hyvä juttu! Nyt nimittäin tyttösi voi tehdä jotain todella tärkeää tulevien opiskeluvuosien suhteen ja mennä töihin! suosittelen seuraavia aloja:



- mäkkärin kassa

- siivooja

- ravintolan tarjoilija

- kaupan kassa



Jotain, mikä on ns. oikeaa työtä. Oppii tekemisen meiningin! Vielä tärkeämpää: hyvä työpaikka välivuotena varmistaa sen, että sitten opiskellessa saa kesätöitä samasta paikasta. Tai työkokemuksen perusteella jostain muualta.



Sovi tytön kanssa että asuu kotona mutta maksaa nimellistä vuokraa (vaikka 50 eur/kk) ja tienaa rahat työllä. Parempaa kokemusta et voi tytölle antaa!

Tämä tyttöhän on vaikka voinut olla kiinnostunut kulutustottumusten, markkinoinnin jne. psykologisista aspekteista. Minuakin kiinnostaa monet asiat, jotka ovat hyvin kaukana toisistaan!

Kauppakorkeaan on viisi kirjaa, jotka opetellaan ulkoa ja josta tulee monivalintaväittämiä. Psykologiaan luetaan vähän muuta, mutta vedenjakajana on tilastomatematiikka, jossa on lähes pakko käydä valmennuskurssi ja laskea tuntikausia harjoituslaskuja, jotta pärjää. Perslihakset ja muisti ovat hyödyksi, kiinnostumista ei kukaan kysy.

ellei sitten ole aivan surkea matematiikassa ja loogisessa ajttelussa. Kokeessa vaadittavat tilastotieteen asiat ovat yksinkertaisia, mutta niitä täytyy vaan osata soveltaa. Itselläni sisäänpääsy jäi ekalla kerralla kiinni siihen aineisto-osaan (siis Helsingissä), mutta toisella kerralla panostin siihen ja pääsin sisään :)

mutta meillä monet koulussa psykologiasuuntautuneet tytöt (anteeksi yleistys) olivat juuri niitä, joilta yksinkertainen yhtälökään ei sujunut. Eli he tarvitsevat apua eivät niihin psykan asioiden ymmärtämiseen, vaan siihen matikkaan.

Sovi tytön kanssa että asuu kotona mutta maksaa nimellistä vuokraa (vaikka 50 eur/kk) ja tienaa rahat työllä. Parempaa kokemusta et voi tytölle antaa!

omalta lapseltani, ainakaan alle 20v. Aika ihmeellistä ajattelua...

näistä yliopistojen pääsykokeista. Psykologin opintoihin tosiaan tarvitaan enemmän matikkapäätä kuin empatiaa. Joensuun yliopisto taitaa olla ainoa, jonne psykologiaa voi hakea lukemaan ilman tilastomatikan pänttäämistä ja pitää lukea vain pääsykoekirjat (psykologiaa ja filosofiaa). Jotkut vastaajat ilmeiseti luulevat, että yliopiston pääsykokeissa tehdään jotain soveltuvuustestejä. Ei tehdä, pääsykokeissa on kirjatentti, poikkeuksena tuo psykologia, johon on tilastomatematiikan tentti. Yliopistoon pääsyssä on tärkeää hyvä muisti ja se että jaksaa lukea pääsykoekirjat monta monta kertaa läpi, on se ratkaiseva tekijä.

Kauppakorkeaan on viisi kirjaa, jotka opetellaan ulkoa ja josta tulee monivalintaväittämiä.

Psykologiaan luetaan vähän muuta, mutta vedenjakajana on tilastomatematiikka, jossa on lähes pakko käydä valmennuskurssi ja laskea tuntikausia harjoituslaskuja, jotta pärjää.

Perslihakset ja muisti ovat hyödyksi, kiinnostumista ei kukaan kysy.

Ulkomailla otetaan kaikki halukkaat sisään, koska he ovat maksavia asiakkaita (toki joissain maissa jotain karsintaa todistuksilla).



Suomessa taas lähdetään siitä, että opiskelu on halpaa (jolloin se on kaikkien sosiaalisten ryhmien saavutettavissa), mutta maksaja haluaa vastinetta rahoilleen: valmistuneita, motivoituneita ammattilaisia.

Perslihakset ja muisti ovat hyödyksi, kiinnostumista ei kukaan kysy.

[/quote]

[/quote]

tuntikaupalla kirjoja ulkoa, jollei ole oikeasti kiinnostunut.

vaikka tuskin hän täällä ehtisi pyöriä... niin kiireellinen ja tärkee tyyppi...