Mua hävettää kun lapsi ei saanut opiskelupaikkaa...

Mitä sitä häpeämään, uusia mahdollisuuksia tulee kyllä. Aika laajalla skaalalla tyttäresi on hakenut koulutukseen, mutta...

-aina voi mennä avoimeen yliopistoon lukemaan esim. kauppatieteitä ja hakea ensi keväänä uudestaan, avoimen kurssit hyväksytään täysimääräisinä

-kysellä amk:sta peruutuspaikkoja

tai

-vaikka viettää välivuosi ulkomailla (?)

mikä on oma koulutuksesi!



Itse pääsin yliopistoon vasta neljännellä yrittämällä :D Hyvän uran olen luonut välivuosista huolimatta. Keräsin työkokemusta rutkasti opiskelukavereihin nähden...

Paras ystavani oli ja on tietysti edelleen oikein kertakaikkisen alykas. Silloin oli mahdollisuus kirjoittaa kuusi laudaturia, minka ystavani tekikin. Paastotodistus 10 taynna.



Han joutui yrittamaan useamman kerran, etta paasi luokanopettaja koulutukseen. Se oli hanen unelmansa ja siita han piti kiinni. Kyllahan sita ihmeteltiin, etta miksi ei paase sisalle kun on niin hyva & alalle sopivakin.



Ystavani on tehnyt opettajan tyota nyt jo hyvan tovin ja nauttii siita todella.



Tyttaresi ei ole ainoa, joka ei paassyt opiskelemaan. Tama oli oikein hyva harjoituskierros, etta ensi vuonna menee sitten lukemisetkin nappiin.



Onnea teille molemmille! Ihanaa, etta valitat tyttaresi hyvinvoinnista.

olisi kamalaa jos oma äiti ajattelis tuolla tavalla, että joutuu omaa tytärtä tuon takia häpeämään. Nykypäivänä opiskelemaan ei vain kävellä sisään, sinne pääsy on todella vaikeata. Kaikista tärkeintä on että haluaa oikeasti sille alalle minne hakee. Tyttärelläsi ei tunnu olevan vielä ollenkaan selvillä mitä haluaa tulevaisuudessa tehdä eikä tarvitse ollakaan. Minusta oli ainakin tosi mukavaa viettää välivuotta lukion jälkeen, sai vähän hengähdystaukoa opiskeluista. Sillon voi matkustella, tehdä töitä ja vaikka mitä. Anna tyttärellesi aikaa miettiä mitä oikeasti haluaa, äläkä ohjaile häntä sinne mihin itse haluaisit hänen hakeutuvan.

Tytöllesi kehittyy persoonallisuushäiriö tuollaisessa kasvatuksessa. Sinulle ei riitä mikään! Heti kun hän pääsee yliopistoon, aloittaa hän sitten monivuotisen terapian aiheesta vaativa äitini, jolle mikään ei koskaan ollut kyllin hyvää.

en ole näyttänyt pettymystäni tytölle, vaan kannustanut yrittämään ensi vuonna uudelleen ja lohduttanut. Lisäksi en ole pakottanut tyttöäni näille aloille, vaan on ne itse valinnut kiinnostustensa mukaan. Sanoin hänelle, että kannattaisi keskittyä vain yhteen, mutta hän halusi yrittää useampia.



Itse olen VTT.



ap

tekee hyvää, hän ehtii oikeasti miettiä mitä tulevaisuudessa haluaa. Tämä ei ole häpeän paikka vaan normaalia elämää.

että lapsestass ei tulekaan akateeminen? Onko tohtorisäidin vaikea sietää "tavis"lasta? Kaikkien ei tartte olla samanlaisia. Älä vaadi lapseltas liikoja, vaikka itse oletkin lukenut!

vaikeapääsyiseen paikkaan samanaikaisesti, olet käytännössä heittänyt rahat roskiin maksaessasi valmennuskurssit. Sinulla pitäisi olla realistisempi käsitys siitä, mihin tyttärellä on edellytyksiä.



Tyttösi ei ole tajunnut miten vaativat pääsykokeet ovat.

taide, musiikki- ja teatterikouluihin mutta en sita etta pitaa omin nokkineen opiskella psykologiaa etta paasee opiskelemaan psykologiaa.

t. ulkosuomalainen

taide, musiikki- ja teatterikouluihin mutta en sita etta pitaa omin nokkineen opiskella psykologiaa etta paasee opiskelemaan psykologiaa.

t. ulkosuomalainen

Ne, joilla parhaat paperit, pääsee? Sitten koulutuksiin pääsisi paljon sellaisiakin, joita ei se ala kiinnosta.

taide, musiikki- ja teatterikouluihin mutta en sita etta pitaa omin nokkineen opiskella psykologiaa etta paasee opiskelemaan psykologiaa. t. ulkosuomalainen

heti jne



Anna armoa, maailma on kova muutenkin.

Kyllä minuakin ottaisi päähän, ettei lapsi pääsisi opiskelemaan, jos on maksettu tonnin valmennuskurssit...

paikkoihin missä vaaditaan huippupaperit ja kunnolla osaamista pääsykokeissa.



Pitäisi turvata selustaa ja hakea myös johonkin mihin takuuvarmasti pääsee.

Kuulostaa aika epäkypsältä touhulta muutenkin - kannattaisiko ensin miettiä, mihin oikeasti haluaa ja keskittyä sitten siihen. Eikä räiskiä summa mutikassa minne sattuu.

Ihan vaan "idiootti" VTT:t maksaa muksuilleen. Fiksut pääsee opiskelemaan ihan muutenkin.

Psykologiaan on erittäin vaikea päästä, eikä ylioppilaskirjoituksilla ole mitään tekemistä pääsykokeen kanssa.



En ihmettele, ettei tyttösi päässyt, jos on jakanut voimansa noin.



Itse kirjoitin vain E ja L arvosanoja, ja hain oikikseen, jonne pääsee huomattavasti suurempi prosenttiluku kuin psykologiaan. Luin kuin hullu sen 4kk, mitä pystyi, enkä todellakaan tehnyt mitään muuta ja silti otti kaksi pyrkimiskertaa että pääsin sisään.

Tärkeintä on että keskittyy täysillä pääsykokeisiin. Jos ap on tiennyt tyttären hajauttavan keskittymistä kahteen ihan eri tyyppiseen pääsykokeeseen jotka vaatii runsasta lukemista ja opettelua, ei pitäisi tulla yllätyksenä ettei ovet aukene.



Tytölle tämä voi tulla yllätyksenä, mutta kokeneemmalle aikuiselle ei pitäisi.

toisistaan olla?



Ihan perusasioita psykologian puolelta: Koska ei päämäärä vielä selvillä, on motivoitumisessa puutteita. => mikä näkyy pääsykoetuloksessa - ja vielä näköjään näillä kummallakin alueella.



Ja kuka luulee, ettei psykologian pääsykokeisiin juurikaan tarvitse lukea!?



Taisi elämä näyttää teidän perheelle, että välivuosi on juuri sitä mitä tytär nyt tarvitsee - ja taas psykologisen merkityksen takia: Kypsyäkseen ja tiedostaakseen todellisen suuntautumisensa.



Tule VTT alas sieltä akateemisen maailman näyttämöltä ja onnea tytölle ensivuoden hakuihin!