Ymmärtäisittekö tämän, jos kertoisin

En itsekään ole aina jaksanut kaikkia tavata, kun on huonompia kausia päällä. Näistä vastauksista kyllä voisi päätellä, että valkoinen valhe olisi poikaa! Toisaalta kyllä meitä ymmärtäjiäkin löytyy.

Ihanaa, että juuri sinä olet lapsesi äiti! Huomaa, että sinulla on tahtoa tehdä hänen elämästään miellyttävää!

Ei, minulla ei ole salattavaa. Itse asiassa sukulainen on käynyt täällä aiemmin, joten asuntokin on tuttu (ollaan tässä asuttu jotain 9 v). Muuytkin perusasiani hän tietää, mutta en oo valtavasti puinut tätä lapsiasiaa hänen kanssaan.



Jos hän olisi ollut tullut vaikka pari kk aiemmin, hän olisi tavannut iloiselta, aurinkoiselta ja tomeralta vaikuttavan tytön. Siltähän hän usein vaikuttaa. Mutta nyt tuo päiväkotiin paluu ensi viikon alussa on saanut taas esiin hänen pelkonsa. hän on ollut siellä vuoden, ja siinä on ollut vaiheita. Hän on siellä kyllä sinänsä mielellään, mutta pelkää ettei pääsekään sieltä kotiin :-(.



Hän saattaa raivota, itkeä tätä tuntikausia, vedota ettei tarvisi mennä. Tänäänkin hän huusi ja itki ja suri sitä 2,5 h. Yritin auttaa minkä pystyin, vakuuttaa että tämä on hänen kotinsa ja äiti aina hakee kyllä. Hän itkee niin että ääni on käheänä :-(.



hän on jollain lailla vähän taantunut, seuraa taas mua kuin hai laivaa kuten alussa, ei tyynny lekkimään yksin vaan jos meen vaikka vessaan tai tiskaamaan. tänään hänet sai rauhoittumaan kun hän sai maitoa "tuttipullosta" eli nokkamukista, eli tyynnyttelin häntä sylissä kuin vauvaa ja syötin. Adoptio- ja sijaisperheet tietävät, että tällainen huonoja vauva-aikoja korvaavien kokemusten hakeminen on hyvin tärkeää. Hyviä aikoina hän on kuin normaali ikäisensä eli ei niin takertuva ja syö ihan reippaasti itse.



Olin 2 v kotona ja nyt lyhennetyllä, 4 päivää viikossa. Hän kyllä tykkää siellä saamistaan kavereista ja itsetunto on noussut kohisten. Eli toisalta se päiväkoti tekee hyvää ja pelallakin oltiin sitä mieltä että voi jatkaa. Päiväkodissa ei oo ollut paljoa ongelmia, siis ei terrorisoi siellä ketään. Paljon kuulemma puhuu meistä ja soittelee leikisti useita kertoja päivässä muka mulle töihin ja kertoo että äiti sanoi että on kova ikävä häntä.



Kun postasin tän tänne av-mamma-osastolle, niin tottahan toki haluan mielipiteitä niiltä, joilla ei oo niin paljoa omakohtaista kokemusta. Eli tavis-äideiltä, niin kauhealta kuin se kuulostaakin. Vaikka täällä niitäkin oli, hyvä niin ja kiitos kun puolustitte mua.



Enkä ole eristäytynyt. Ihmisten ilmoilla käydään kyllä. Ehkä en vaan halua ei-niin tutun sukulaisen eka kerran näkevän lapseni tällaisena tai että mä olen aika tosi väsynyt. Joskus myöhemmin sekin käy, kun ollaan taas kuin paita ja peppu, kuin lapsina, jos niin käy taas. Ja kun pystyn rivien välistä lukemaan onko hän ymmärtäväinen eli kannattaako avautua.



Kiitos teille, jotka pidätte tätä väsymystä rakkauden merkkinä. Kyllä mä tätä lasta rakastan, ja niin isänsäkin, ja mummot jne. Vaikeuksistaan huolimatta hyvin ihana, herkkä lapsi.



Mä en oo nyt lähiaikoina menossa heille päin (asuvat kaukana ehkä 600 km?), mutta voisin yrittää päästä yksin tapaamaan heitä johonkin.



Olen nytkin viime aikoina meileissä ja FB-viestinnässä melko paljon keskittynyt heidän elämään, ettei tarvi omasta niin kertoa.



Että semmoista normiuhmaa meillä.



terveisin ap

vaihe rauhassa läpi ja sen jälkeen kerätä taas itse voimia. Ystävälläni on iso adoptiolapsi, aivan ihana ja herkkä, mutta myös haasteita on ollut paljon matjan varrella. Lapsella ei ole mitään erityisongelmaa, muuta kuin adoptoiduksi joutuminen, vaikka se onkin hänen pelastuksensa. Hylätyksi tuleminen seuraa lasta aina, sille ei oikein voi mitään.

ja kertoisit minulle totuuden, saattaisin silti änkeytyä teille kylään tai keksiä jotain vaihtoehtoista tekemistä yhdessä, sillä haluaisin lohduttaa, tukea, viedä ajatuksiasi muualle.. eli jos kyläilijäsi on tällaista tyyppiä, kannattaa valehdella, jos et halua joskus tungettelevaa apua.

Vaikka olisi mikä vaihe, niin sun täytyy pystyä elämään myös omaa elämääsi. Älä anna lapsen uhmien määritellä tekemisiäsi tai tekemättä jättämisiäsi. Jos sille polulle lähdet, niin jonkin ajan kuluttua katkeroidut ja alat syyllistää lastasi elämäsi pilalle menemisestä, vähintäänkin alitajunnassasi, ja lapsesi tulee vaistoamaan sen. Varo siis varomisiasi! Tämä on vakava varoitus.

ja jos jompaa kumpaa, niin miksi?

vaan en vaan halua, että tämä ihminen saa ensikäsityksensä lapsestani ja yhteiselostamme tällaisena, jos tämä on nyt tätä tän viikon, ensi viikkoa ym. kaunako tässä nyt menee.



En halua myöskään sääliä.



Enkä että koko tuo suvun haara saa tämän käsityksen, koska ihan varmaan tätä tapaamista ja lapseni kohtaamista käsitellään sitten kun hän palaa kotiin. (Siellä asuvista ei yksikään oo nähnyt lasta kuin kuvissa.)



Kun tämä ei kuitenkaan oo mikään koko totuus tästä 3 vuodesta.

jos tapaan nämä sukulaiset ½ v myöhemmin. En yleensä oo perunut mitään lapsen takia, paitsin kerran kun sairastui ja oli hyvin korkea kuume, en lähtenyt yksiin juhliin. Ei oo tullut tarvetta aiemmin (aiemmat huonot kaudet on sattuneet hyvään aikaan :-/).

Ja oon myös töissä, josta tykkään paljon, koska sekin on osittain henkireikäni, muuta ajateltavaa.

Ei tämä lapsi mun elämääni pilaa. Päinvastoin, hän on sen suola, suurin rakkaus koko elämässäni.

ap

Vaikka olisi mikä vaihe, niin sun täytyy pystyä elämään myös omaa elämääsi. Älä anna lapsen uhmien määritellä tekemisiäsi tai tekemättä jättämisiäsi. Jos sille polulle lähdet, niin jonkin ajan kuluttua katkeroidut ja alat syyllistää lastasi elämäsi pilalle menemisestä, vähintäänkin alitajunnassasi, ja lapsesi tulee vaistoamaan sen. Varo siis varomisiasi! Tämä on vakava varoitus.

Ei se päiväkotiin meno ole tavislapsillekaan mitään herkkua aina, ja kyllä niitäkin tyynnytellään tuntien huudon päätteeksi nokkamukilla.



Musta sä vaikutat ton perusteella vain kuvittelevan, että kaikilla tavislapsilla elämä on aina yhtä aurinkoa. Kyllä se niidenkin kanssa osaa olla vaikeaa joskus pitkiäkin aikoja, vaikka et sitä uskokaan.



Minä vähättelen tuota sinun ongelmaasi aivan kuin sinä vähättelet muiden lasten uhmaa.



Ja todella tylyä on mun mielestä, että kun tuttavasi tulisi vuosien jälkeen kylään, niin sinä oot valmis perumaan. Että tulkoon sitten vaikka taas viiden vuoden jälkeen uudelleen.

Älä anna lapsen määritellä elämäänne vaikka onkin kyseessä vain joku vaihe. Päiväkotiinkin on mentävä, piste.

Kun lapsesi huomaa, että voi käytöksellään määritellä ketä tapaatte ja milloin, ollaan jo todella huonolla pohjalla. Ja usko pois, lapsi vaistoaa sen jo aika pienestä.

Kerro sukulaiselle rohkeasti lapsen uhmasta ja kiukusta, ihan samanlaista on tavisperheissäkin, jopa ilman adoptioita ja muuta.



Omaan väsymykseen hakisin apua. Jos olet väsynyt 4-vuotiaan kanssa, niin mitä olet teinin kanssa. Sillä niitä vaiheita tulee riittämään.

vaikka luuletkin muuta. Onko sulla henk.koht. kokemusta tavislapsista? Oletko kasvatusalalla? Oletko lukenut kasvatuskirjoja? Miksi teet kärpäsestä härkäsen jos kerran et häpeä lastasi etkä väsymystäsi? Häpeätkö heikkouttasi kasvattajana? Häpeätkö sitä että annat lapsesi pompottaa sinua? Häpeätkö sitä ettei hän ole vuoden jälkeen iloisena menossa tarhaan? Miksi muuten edes puhutte tarhasta jos nyt olette lomalla?



skarppaa ap, skarppaa! Ja ota sukulainen vastaan jos hän kerran on ystäväsi!

siihen toisen väsyneen äidin kiusaamiseen!



Onhan tuo rankkaa ja musta AP:lla on täysi oikeus olla ottamatta vieraita, jos ei jaksa, niin ei jaksa.



Ja jos tää sukulainenkin on käynyt aiemmin AP:n luona 9 vuoden aikana, eikä nyt 5-6 vuoteen, ja lapsikin onjo 3 v ollut AP:n perheessä, ja käy kuitenkin kerran pari vuoteen AP:n kotipaikkakunnalla, eikä oo aiemmin ollut tulossa, onko se niin läheinen ja tärkeä sukulainen sitten kysyn vaan.



Mua suututtaa tuo mollaus!

perua. Jos tiedät sukulaisen "päällepäsmäriksi,kaiken tietäväksi" kertoisin valkoisen valheen. Jos taas uskot ymmärtävän niin totuuden. Valitettavasti ensinmainittuja on olemassa.

Ymmärtäisin selittämättäkin. Ei tartte kuin sanoa että olen liian väsynyt/uupunut ottamaan vieraita. Jos haluaa selittää jotain, musta riittää se kun sanoo että perhetilanne on tällä hetkellä vaativa tai väsyttävä. Rahkeet ei riitä.



Ei tartte mitään hävetä tai laajemmin selittää. Jos toinen ei ymmärrä niin se on hänen ongelmansa. Suojele itseäsi, jaksamistasi ja perheesi jaksamista.

Uudelleen ja uudelleen ihmettelen, onko tämä maa näin täynnä ihmisiä, jotka eivät ole oppineet kestämään pettymyksiä. Kenenkään maailmaa ei kaada se, että ap peruu vierailun. Eikä kukaan siitä kuole.

Ajattelet nyt ensiksi itseäsi ja lastasi, ap! Ja minä kertoisin totuuden.

se ettet halua sukulaisesi saavan "vääränlaista käsitystä" kuulostaa kyllä kompleksiselta ajatukselta. Jos olet väsynyt, asia on selvä, sitten ei vieraita. Mutta jos haluat näyttää perheesi mahdollisimman kirkkaassa valossa ja sen takia odottelet parempia aikoja, olet mielestäni hakoteillä. Eikö sukulaisesi kestä tavallista elämää? Pitääkö sun pitää joitain kulisseja pystyssä, eli et halua muiden näkevän lapsesi uhmaa? Lapsi kyllä vaistoaa ja oppii häpeämään itseään tuolla tavalla.



Voithan sanoa vieraalle että teillä on nyt vähän väsyttävä kausi menossa, sillä se on kuitattu jos haluat jotenkin lapsesi käytöstä selittää. Kai se vieraskin tajuaa että lapsillakin on huonoja ja hyviä päiviä ja kausia. Pyydä kylään vaan, jos siis väsymys ei ole se päällimmäinen ongelma.

Lapsi on adoptoitu niin pienenä, että ei voi kokea hylkäämisen tuskaa.

jos olisin ap ja mulla olisi adoptiolapsi, niin varmaan myös haluaisin että tapaavat lapsen tasaisempana aikana.

Mullakin on nimittäin myös jotain landesukulaisia, joille adoptiolapsi olisi uusi ja eksoottinen tuttavuus. Ja en myöskään haluaisi, että jonkun sellaisen sukulaisen ja koko sukuhaaran ensikosketus olisi hyvin vaikealta vaikuttava tapaus. Varsinkaan kun hän ei oo koko ajan sellainen.

Mä nimittäin kyllä arvaisin, että sen jälkeen päivän puheenaihe ja päivittelyn kohde siellä landesukulaisten keskuudessa olisi kuukausia (jos ei vuosia) mun perhe ja se lapsi. Jos olisin vielä ollut väsyneen oloinen, tai jopa itkuisan, niin voin kuvitella että sen jälkeen siellä puhuttaisiin juurikin niin että "pitikö väkisin hankkiutua tuohon, kun ei siitä sweklvästi äidiksi oo", "ei kestä mitään vaikeuksia", "kyllä se niin on että luonto tietää kenestä on äidiksi" jne. sheissea niin että kiva kiva.

Joten en epäile, että häpeää (eihän muuten olisi hakenyt apuakaan), tai haluaa antaa väärän ylikiillotetun kuvan, tai pitää kulissia, vaan että ihan puhtaasti suojelee lastaan ja itseään pahalta juoruamiselta.

se ettet halua sukulaisesi saavan "vääränlaista käsitystä" kuulostaa kyllä kompleksiselta ajatukselta. Jos olet väsynyt, asia on selvä, sitten ei vieraita. Mutta jos haluat näyttää perheesi mahdollisimman kirkkaassa valossa ja sen takia odottelet parempia aikoja, olet mielestäni hakoteillä. Eikö sukulaisesi kestä tavallista elämää? Pitääkö sun pitää joitain kulisseja pystyssä, eli et halua muiden näkevän lapsesi uhmaa? Lapsi kyllä vaistoaa ja oppii häpeämään itseään tuolla tavalla.

Voithan sanoa vieraalle että teillä on nyt vähän väsyttävä kausi menossa, sillä se on kuitattu jos haluat jotenkin lapsesi käytöstä selittää. Kai se vieraskin tajuaa että lapsillakin on huonoja ja hyviä päiviä ja kausia. Pyydä kylään vaan, jos siis väsymys ei ole se päällimmäinen ongelma.

ei sweklvästi. 1,5 v vähän autto näppiksille...

Jos olisin vielä ollut väsyneen oloinen, tai jopa itkuisan, niin voin kuvitella että sen jälkeen siellä puhuttaisiin juurikin niin että "pitikö väkisin hankkiutua tuohon, kun ei siitä sweklvästi äidiksi oo", "ei kestä mitään vaikeuksia", "kyllä se niin on että luonto tietää kenestä on äidiksi" jne. sheissea niin että kiva kiva.

MUTTA TOIHAN ON TOTUUS!! AP:han ei selvästikään kestä minkään vaikeuksien joutumista päivänvaloon! Siitä ei ole normaaliksi äidiksi. Miksi ap:n pitää näitä totuuksia vielä yrittää pimittää kaikilta muilta?!

Miksei ap ota lusikkaa kauniiseen käteensä ja ryhdy oikeasti kasvattamaan lastaan. Kurittomuus kitkentään ja jos läheisyydenkaipuudesta on kyse niin anna ap sitä läheisyyttä sitten vaikka 24/7! Voit pitää lastasi vaikka sylissä koko vierailun ajan jos se on ainoa tapa että hän on rauhassa.