Ymmärtäisittekö tämän, jos kertoisin

aiotteko te nyt kokonaan eristaytya muista ihmisista ? vierailu vois tehda ihan hyvaakin niin saat muuta ajateltavaa.

sukulainen, joka asuu kaukana ja en oo nähnyt varmaan 5-6 vuoteen (ei päässyt ristiäisiin). Ja on nyt tulossa vain käymään kotikaupungissamme ja soitti meilasi jo alkukesästä, että voisi pistäytyä samalla perheineen. Ei oo siis koskaan nähnyt lastamme.



ap

jonkun tutumman voisin ottaakin, jos voisin avoimesti purkaa mieltäni ja saada ihan hauskan hetken.

Voisin ottaa rennommin, jos olisi nähnyt tytön & tuntisi häntä (siis myös ne hyvät jutut). Tyttöni on luultavsti ainut adoptiolapsi, jonka tuntee.

ap

aiotteko te nyt kokonaan eristaytya muista ihmisista ? vierailu vois tehda ihan hyvaakin niin saat muuta ajateltavaa.

Ei kai uhmaan mitään säännöstöä ole?

mutta mistä hän tietää, jos sanon että lapsi on flunssassa, onko vai ei? Ja samalla aidosti harmittelen, ettei nyt nähdä ja pyydän vielä erikseen että kun tulee seuraavan kerran niin soittaa.

ap

mutta toisaalta pitäisin ihan normi uhmana ym. kuten itse sanoit. Mutta itse toivoisin mielummin että sanoisit suoraan miten asia on, etkä rupeaisi keksimään syitä. Koska siitä voisi tulla tunne ettet halua ollenkaan olla tekemisissä.

musta tuntuu etta sua nyt vaan jannittaa se sukulaisen vierailu kun ette ole nahneet pitkaan aikaan.

tai en ma tieda miten kauheeta teilla oikeestaan on joten paha sanoa. voisithan sa vaikka varottaa vahan etukateen etteivat saikahda jos teidan lapsi riehuu tms.

ole maailman tärkein asia.



Ja on ymmärrettävää, että elämässä on tilanteita, jolloin toivoisi voivansa peruuttaa sopimansa asiat.



Vieraanne ovat silti valmistautuneet viettämään illan kanssanne. Iloinneet siitä. Kieltäytyneet ehkä muista tilaisuuksista.



Totta kai he tulevat olemaan pettyneitä.



Toisin olisi, jos joku teistä joutuisi sairaalaan, tai lähiomainen kuolisi.



Lasten, niin adoptio- kuin joskus omienkin lasten kanssa on silloin tällöin tavattoman raskaita aikoja.



Mutta joku kysyi tuossa aiemmin: aiotteko ehkä eristäytyä. Se oli hyvä kysymys. Sillä näin voi helposti käydä.



Luulen, että minä sinuna kertoisin vierailleni hyvin avoimesti, miten vaikea tilanne teillä on meneillään, ja että et varmaankaan pysty niin täysillä nauttimaan heidän vierailustaan kuin haluaisit ja toivoisit. Ja olemaan niin hyvä emäntä kuin he ovat ansainneet.



Ja pyytäisin heiltä ymmärrystä siihen ja myös siihen, että lapsi saattaa olla kovin hankala.



Mutta sanoisin myös, että jos he (siis kutsumanne vieraat!) haluavat mieluummin peruuttaa tulonsa, ymmärrät senkin.



Mutta MINÄ EN PERUUTTAISI heidän tuloaan.



Anna heidän tulla. He tietävät, että et ole kyennyt valmistamaan kenties niin herkullista ateriaa, ehkä olet kovin väsynyt.



Jos he ovat ystävyytenne arvoisia, he auttavat sinua kutsujen onnistumisessa ja lähtevät asialliseen aikaan kotiin.



Tällaiset tilanteet ja se, miten ystävät niissä toimivat, ovat elämässämme joskus tavattoman arvokkaita kokemuksia.



Voimia sinulle ja miehellesi ja sille pienelle elämänsä alussa tuskailevalle lapsellenne, jotta hän rakastavassa perheessänne löytäisi sen turvallisen pesän, josta on hyvä ponnistaa eteenpäin maailmassa.

mutta mistä hän tietää, jos sanon että lapsi on flunssassa, onko vai ei? Ja samalla aidosti harmittelen, ettei nyt nähdä ja pyydän vielä erikseen että kun tulee seuraavan kerran niin soittaa. ap

mutta toisaalta pitäisin ihan normi uhmana ym. kuten itse sanoit. Mutta itse toivoisin mielummin että sanoisit suoraan miten asia on, etkä rupeaisi keksimään syitä. Koska siitä voisi tulla tunne ettet halua ollenkaan olla tekemisissä.

mut onhan se vahan harmi jos tulee seuraavan kerran vaikka taas 5 vuoden kuluttua.

etteivät ymmärrä että voimat on niin loppu, että jos jonkun otan kylään ja lapsi aloittaa temput voi tulla itkua äidiltäkin. Ja en oo niin läheinen että haluaisin sitä. ja että koko vierailu menisi sen käytöksen puimiseen tai edes koko lapsiasian.

Voihan olla että lapsi olisi vieraskorea, mutta silti voimani eivät nyt vaan riitä.

On sukulainen niin törmätään kyllä väkisin muutenkin.

ap

etteivät kyläilijäsi ymmärtäisi mieti kumpi on tärkeämpää: Ottaa riski, että he eivät ymmärrä ja suhde saattaa muuttua hankalaksi tai sitten päästää valkoinen valhe.

Yleensä noudatan omassa elämässäni sitä, että jääkööt typerykset matkanvarrelle. Mutta jotkut, esim sukulaiset saattavat kuitenkin pyöriä kuvioissa.

Toisaalta ei pidä aliarvioida ihmisten, varsinkaan läheisten empatiakykyjä!

Tsemppiä!

käyvät vaan kahvilla. Eivät oo peruneet mitään tän takia.



En eristäydy, mutta tavisäitien on usein oman kokemukseni mukaan vaikeaa ymmärtää tätä. On jopa sanottu, että jos on itse aktiivisesti hankkiuduttu tähän tilanteeseen, pitää vaan kestää. Joten siksi en enää mielelläni pui asiaa kenen tahansa äidin kanssa.



Tavisäitikin kelpaa kyllä olkapääksi, jos on elämänkokemusta ja sydämen sivistystä ja todella voi ymmärtää että näinkin haluttu lapsi väsyttää, vie mehut ym. enkä ole mikään täydellinen sossujen syynäämä äiti, ihannevanhempi.



Ehkä ottaisin pelkän sen äidin, mutta miestä en voi sanoa tuntevani ja lapsikin on aika vieras.



ap

myos itsellesi apua jos olet tuossa pisteessa ? siis et pysty ottamaan vieraita kahville koska saatat pillahtaa itkuun ja muuta, kylla musta toi vaikuttaa silta etta olet aika ratkeamispisteessa itsekin. joku irtiotto tilanteesta tekis varmaan hyvaa.

niin kauan. Me ollaan nyt vastikään uudistettu ystävyyttä (oltiin joskus lapsina hyvin läheiset).



He ovat käyneet joka vuosi vähintään kerran täällä päin, mutta nyt vasta sitten ehdotti kylään tuloa, kun ollaan kuitenkin vähän toistemme kartoilla kun on ollaan viestitelty FB:n kautta ja myös meilitse.



ap

ja myös neuvolasta, pääsin sielläkin keskusteluapuun ja oon siellä lähinnä itkenyt. Tilanne on vaan nyt niin päällä.

Mutta tää ei oo mikään 3 v päällä ollut tilanne, vaan on ollut ihan helppoja vaiheita, jolloin voi itsekin niin ihanasti unohtaa koko adoption ja erityisyyden ja välillä on vaikeampaa, kuten nyt.

ap

myos itsellesi apua jos olet tuossa pisteessa ? siis et pysty ottamaan vieraita kahville koska saatat pillahtaa itkuun ja muuta, kylla musta toi vaikuttaa silta etta olet aika ratkeamispisteessa itsekin. joku irtiotto tilanteesta tekis varmaan hyvaa.

ja en ymmärrä miksi ei voisi vieraita ottaa vastaan.



Yhtälailla vaikeita hetkiä on biolasten kanssa ja ei se muuta suunnitelmia. Lapsi ei saa määrätä kympillä elämästänne. On sopeuduttava.



Olisi outoa jos et vastaanottaisi sukulaista jota et ole nähnyt vuosikausiin. Sukulaisena loukkaantuisin valtavasti.



Voi toki olla niin ettei äitiys ole sinun juttu.

tarkoitettu äideiksi.



Normaalia uhmaa tuon ikäiseltä lapselta olipa tausta mikä tahansa.



Äitiyteen kasvetaan ja eletään tilanteen mukaan, joikaisella lapsella on uhmakkaita kausia jossain elämänsä vaiheessa.



kolmen biologisen äiti

Lapsi on adoptoitu niin pienenä, että ei voi kokea hylkäämisen tuskaa.

Lapsella voi olla muutakin, esim neurologista häiriötä.

Eihän tiedetä minkälaisissa olosuhteissa lapsi kasvanut äitinsä mahassa.

No minä en ota vieraita silloin, kun lasten kanssa on hankalaa, sillä se sitten näkyy vierailun aikana. Meillä siis kehitysvammainen lapsi.

yksikään nelivuotias ei ole niin hankala ettei voisi vieraita vastaanottaa. Ongelma on sinussa ei lapsessa.

viimeistä ovat juuri niitä äitejä, kenen takia tuo ap nyt ei halua vieraita.



Ei voi ilkeämmin kirjoittaa kuin että äitiys ei ole sinun juttu, sinusta ei ole äidiksi. Luultavsti ovat samasta tietokoneesta tulleita.



Te ette kuule tiedä, mihin voi joutua kun on hylkäyskokemuksia takanaan oleva lapsi.



T: toinen adoptioäiti, joka ymmärtää hyvin jos perut



PS. en ota kantaa totuuden kertomiseen, mutta itse vieraammille heittäisin valkoisen valheen

Niin meidän kuopuksella oli raju uhmakausi. Lapsi tuntui aivan sekopäiseltä ja vei voimat minulta täysin.

Kehitysvammainen lapsemme ei ollut koskaan raivonnut samalla lailla, kuin kuopus.

Täytyy sanoa, että olin tosi poikki lapsen raivareista ja minulla oli sentään kaksi lasta, joista toinen vammainen.

Tempperamenttisilla lapsilla uhma on tosi voimakas.

Kyllä adoptiolapset kokevat taustastaan hylkäämisen tuskaa, vaikka olisi adoptoitu kuinka pienenä hyvänsä. Jopa ihan muutaman kk:n vanhojen on tutkimuksissa todettu pelkäävän tilanteita, jossa se tunne tapahtumasta jota ei aktiivisesti muista, tulee pintaan.

Voi olla muutakin, toki. Mutta voi olla täysin taustasta johtuvaa.

T: se toinen adoptioäiti

Lapsi on adoptoitu niin pienenä, että ei voi kokea hylkäämisen tuskaa.

Lapsella voi olla muutakin, esim neurologista häiriötä.

Eihän tiedetä minkälaisissa olosuhteissa lapsi kasvanut äitinsä mahassa.

No minä en ota vieraita silloin, kun lasten kanssa on hankalaa, sillä se sitten näkyy vierailun aikana. Meillä siis kehitysvammainen lapsi.