Ymmärtäisittekö tämän, jos kertoisin

vaan joku joka ymmärsi että jotkut landesukulaiset saavat vuoden puheenaiheen tuollaisesta.

T: yksi ihan tavis-äiti, joka ei kyllä itsekään haluaisi jotain etäisiä sukulaisia kaikkia hetkiään tarkastelemaan eikä arvostelemaan, varmaan myös sitten ei-normaali äiti

musta 5-6 v tapaamistaukoa on etäinen, jos on kuitenkin ollut mahis tavata (tää sukulainen on käynyt ap:n lähellä. veikkaan että ap asuu jossain missä on joku lapsiperheen vakikohde, eli joko Tampereella tai Helsingissä

PS. Eihän ap:kaan pimitä kaikilta muilta, vaan aika ilmeisen etäiseltä sukulaiselta. Jossakin kai kirjoitteli ettö joku tutumpi saisi kyllä tullakin mihin tilanteeseen vaan

Jos olisin vielä ollut väsyneen oloinen, tai jopa itkuisan, niin voin kuvitella että sen jälkeen siellä puhuttaisiin juurikin niin että "pitikö väkisin hankkiutua tuohon, kun ei siitä sweklvästi äidiksi oo", "ei kestä mitään vaikeuksia", "kyllä se niin on että luonto tietää kenestä on äidiksi" jne. sheissea niin että kiva kiva.

MUTTA TOIHAN ON TOTUUS!! AP:han ei selvästikään kestä minkään vaikeuksien joutumista päivänvaloon! Siitä ei ole normaaliksi äidiksi. Miksi ap:n pitää näitä totuuksia vielä yrittää pimittää kaikilta muilta?!

Miksei ap ota lusikkaa kauniiseen käteensä ja ryhdy oikeasti kasvattamaan lastaan. Kurittomuus kitkentään ja jos läheisyydenkaipuudesta on kyse niin anna ap sitä läheisyyttä sitten vaikka 24/7! Voit pitää lastasi vaikka sylissä koko vierailun ajan jos se on ainoa tapa että hän on rauhassa.

lapset ei määrää perheen tahtia ja koko elämää



tuolla menolla lapsesta tulee tyranni joka määrää kaikesta

herättää sukulaisissa jos ei voi tavata lasta ja teitä.



Jokainen jolla on lapsia tietää että lapset osaa raivota ja oikutella, tärkeää on se miten lasta kasvatetaan ja ohjataan.

noista niin helvetin täydellistä lähiö-av-mammoista.



Teet niin kuin tuntuu.



Mä oon perunut kun oon ollut väsynyt valvomisesta, en oo sanonut syytä, vaan että vauvalla on kuumetta tms. Helpompi niin.



Nyt kun vauva on jo 3,5 v niin en tosiaan esim. kerro vierailuja tai reissuja etukäteen lapselle, koska ne voi aina peruuntua, joku sairastuu, tulee paha ilma jne.



Joten enpä usko että AP:kaan kertoo päivätolkulla aiemmin, että nyt joku lapsen kannalta täysin tuntematon sukulaisperhe tulee, joten miten se lapsi tietää, jos jotain on peruttu tekstarilla/meilitse tai vaikka soittamalla kun on lapsen luota pois.



Varmaan lapsi vaistoaa että äiti on väsynyt, mutta myös sen, että hänestä huolehditaan. eikä millään tuu tyranniksi sen takia että äiti on niin väsynyt ettei jaksa nyt melko vieraita kyläilijöitä.

Tämä ketjuhan on suosittu, tosin hyvin ikävällä tavalla.



No kiva kun ootte kaikki niin normaaleja ja täydellisiä äitejä. Eläkää lasitalossa sitten. Levittäkää kaikki asianne kaikille sukulaisillenne. Myös niille rakkaille anopeille.



Joku puhui juoruilusta, ja juuri se on se mitä en halua. Joku kommentoi että lapsesta tulee tyranni. No lapsi ei tiedä koko vierailusta eikä siitä että peruin sen kun kävin hakemassa postista paketin ja isi oli kotona silloin.



Joku kirjoitti, että siitä perumisesta tulee supinaa. Tulkoot, mikäli sopiva pieni sairaus sen saa aikaan. näitäkin sukulaisia kutsuttiin mm. ristiäisiin, joten ovet on olleet avoinna. Kukaan ei oo sieltä 600 km:m päästä tullut 3 vuoden aikana.



Tosiaaankin ottaisin kylän nyt jos joku ystäväni olisi tulossa, joku joka on ollut elämässämme enemmän läsnä. Tässä suhteessa olen vielä silleen epävarma, onko meillä muuta yhteistä kuin yksi yhteinen esi-isä.



Toivotin tervetulleeksi uudestaan ja vannotin, että kun seuraavan kerran tulevat paikkakunnalle, soittavat. asumme juuri erään tällaisen lapsiperheen lomakohteen lähellä, siksi he säännöllisesti ovat täällä käyneet.



Tänään oon seesteisempi. ei itketä yhtään, oon vaan tosi väsynyt. Nyt meen lapsen kanssa päiväunille.



enkä usko että enää kommentoin tätä.

ymmärtaisin hyvin

sukulainen, joka asuu kaukana ja en oo nähnyt varmaan 5-6 vuoteen (ei päässyt ristiäisiin). Ja on nyt tulossa vain käymään kotikaupungissamme ja soitti meilasi jo alkukesästä, että voisi pistäytyä samalla perheineen. Ei oo siis koskaan nähnyt lastamme.

ap

Ota kotiisi lyhyelle tapaamiselle. Keksi vaikka joku meno tai kehitä sellainen, ettei ole liian kauaa. Ei se kahvien juominen sukulaisen kanssa voi olla noin vaikeaa?

se ettet halua sukulaisesi saavan "vääränlaista käsitystä" kuulostaa kyllä kompleksiselta ajatukselta. Jos olet väsynyt, asia on selvä, sitten ei vieraita. Mutta jos haluat näyttää perheesi mahdollisimman kirkkaassa valossa ja sen takia odottelet parempia aikoja, olet mielestäni hakoteillä. Eikö sukulaisesi kestä tavallista elämää? Pitääkö sun pitää joitain kulisseja pystyssä, eli et halua muiden näkevän lapsesi uhmaa? Lapsi kyllä vaistoaa ja oppii häpeämään itseään tuolla tavalla.

Voithan sanoa vieraalle että teillä on nyt vähän väsyttävä kausi menossa, sillä se on kuitattu jos haluat jotenkin lapsesi käytöstä selittää. Kai se vieraskin tajuaa että lapsillakin on huonoja ja hyviä päiviä ja kausia. Pyydä kylään vaan, jos siis väsymys ei ole se päällimmäinen ongelma.

Näin minä toimisin!

vastauksia täällä. Moni vastaus on sellainen, että kyseistä ihmistä en kutsuisi kylään koskaan.



Kaikkia ihmisiä ei vain ole luotu ystäviksi ja ymmärtäväisiksi kavereiksi. Sinulla ap on oikeus kutsua kylään vieraita silloin kun haluat. Jos et jaksa, niin peruuta kutsu. Täällä vastanneista varmaan moni ihan uteliaisuudesta haluaisi änkeytyä kylään. Et näiltä tyypeiltä mitään moraalista lupaa asiaan tarvitse. Kuvailemasi lapsen käytös ei normiuhmalta vaikuta, kyllä se on vaikeampaa uhmaa. Sitäkään ei jotkut vastajista tunnu ymmärtävän. Heillä on puutetta joko sisälukutaidossa tai elämänkokemuksessa. Jokaisella on oikeus suojella itseään ymmärtämättömiltä ihmisiltä. Saattaa olla että kutsumasi vieras ei sellainen ole, mutta koska et nyt tunne vierailua jaksavasi, peruuta se.

elämäänsä.

Totta ihmeessä pikkuvauvan traumat siirtyvät lapsen mukana - ovathan raskauskuukaudetkin tärkeät ihmislapsen kehityksessä.

Siitähän tässä ei ole kyse.

Vaan siitä, että meiltä muilta kysytään, ymmärtäisimmekö häntä tietyssä tilanteessa.

Nyt kun lähes kaikki sanovat: ei - me emme ymmärrä, ap ilmoittaa, ettei usko meitä, koska olemme TAVIKSIA. Höh - miksi hän ei ilmoittanut, että haluaa vastaukset vain taviksilta. Minun vastaukseni oli muuten: ei en ymmärrä, vaikka en ole tavisäiti eikä lapsemme ole tavislapsi.

Syyn olen kirjannut aiemmin enkä lähde sitä uudelleen jankuttamaan.

Jos vain ap haluaa lukea avoimin silmin ja sydämin, hän löytää oikean toimintamallin. Mutta sitä hän ei näköjään halua löytää. Paska juttu hänelle. Ja lapselle.

tässä nyt ollut jo keskustelua, mutta laitanpa tällaisen kommentin. Mieheni sisar on adoptoitu ja alusta lähtien on ollut erilaisia ongelmia johtuen lapsena koetuista traumoista. Adoptoitiin perheeseen kaksivuotiaana. Eli kyllä varmasti AP tietää mistä on kysymys. Kyllä tavallisen uhman osaa erottaa siitä mistä esim. on annettu jo etukäteen varmasti varoituksia adoptioprosessissa. Mutta ole vain ap rehellinen ja kerro sukulaiselle, että nyt on huono tilanne, mutta kun tilanne helpottaa niin tervetuloa kylään.

Ei n 1 tuotiaana tapahtunut adoptio välttämättä selitä kaikkia oikkuja. Lapsella voi olla uhmaa ja ongelmia muutenkin. Meillä myös toivottu ja 13 V vuotta odettettu adopitiolapsi. uskon silti, että ihan tavis äidilläkin ja vaikeita hetkiä niin normiuhman kun tavalista haastellisempien erityslasten ( ja tällä tarkoitan diagnisoituja lapsia)

Minuta tuntuu että vetäidut iiian paljon tuon adopion sujaan niin ettet edes anna _ tavis? äitien ymmärtääkän tilannetta.

Kutu vieraasi kylään , mutta kerro samalla että itselläsi ja lapsellasi on menossa hanklal vaihe , joten toivot ymmärrystä jos et jaksa seurustella pikään tai lapsi saa kiukkukohtauksia.









Mutta tää ei oo mikään 3 v päällä ollut tilanne, vaan on ollut ihan helppoja vaiheita, jolloin voi itsekin niin ihanasti unohtaa koko adoption ja erityisyyden ja välillä on vaikeampaa, kuten nyt.



ap



[]

Pääsisit itse hetkeksi tuulettumaan ja ei tarttis kuitenkaan selvitellä raivareita?

En valitettavasti jaksanut lukea koko ketjua, mutta vastaan silti.



Mun mielestä on reilua nostaa asia esille ja esittää vieraalle, että kaikesta huolimatta, vaikka ette olekaan nähneet vuosikausiin, nyt on teidän perheellä huono hetki.



Kyllä se vaan on niin, että sinä tunnet lapsesi parhaiten ja voit luottaa siihen jatkossakin. Adoptiolapsi voi olla taustansa vuoksi hieman erilainen kuin biologinen lapsi.



Kun kerrot ystävällesi perheen muuttuneesta tilanteesta, kerro toki samalla, että myös hän on sinulle tärkeä, vaikka ette olekaan nähneet aikoihin. Kirjoita vaikka jälkeenpäin ihan oikea kirje ystävälle.

ongelma on ollut tiedossa jo pitkään.



Tapaa, mutta jossain muualla kun teillä kotona.

Olisiko mahdollista, että lapsi jää kotiin vaikka isänsä kanssa, ja sinä lähtisit johonkin mukavaan kahvilaan rentoutumaan ja vaihtamaan kuulumisia? Tässä kohden voi olla joku valkoinen valhe, lapsi oli niin väsynyt että jäi iskän kanssa kotiin tms.

Jos olet tosi-tosi väsynyt ja tilanne kotona aivan päällimmäisenä fiiliksissä, niin etukäteen kantsii miettiä, mitä vastaa "mitä kuuluu" kyssäriin ja miten luovii jutut vähemmän itkuherkille vesille. Kysele vaikka aktiivisesti sukulaisesti omasta elämästä, yleensä ihmiset haluaa puhua itsestään!

Itse olen taistellut homehelvetissä (liipasimella niin terveys, parisuhde, koti, perheen perustaminen, työpaikka, omaisuus), ja oma kokemukseni on, että ihmiset, joilla itsellään ei ole kokemusta elämän hankalemmista puolista ei vaan kerta kaikkiaan ymmärrä. Turha edes yrittää selittää tai aidosti kertoa, mitä kuuluu, miten suuria murheita kantaa. Heille tärkeintä on pintakuohu: minne lähdetään kesälomareissuun, mitä syödään tänään, keitä kutsutaan kylään. Itsestäkin ois aivan ihanaa, jos ei tarvisin tuon kummoisemmilla asioilla elämässään päätänsä vaivata :-)

Tsemppihali, sä olet lapsesi rakas äiti. Itse en ole äiti, mutta olettaisin, että tuo väsymys ja itkuherkkyys kertoo siitä, että lapsi on sulle tosi rakas, haluaisit, että hänellä olisi asiat hyvin ja voisi hyvin. Täytyy olla tosi kuluttavaa seurata vierestä pienen tuskaa hylkäämiskokemuksensa takia. Mutta tärkeintä on: sinä VÄLITÄT lapsesta! Jos lapsi olisi yhdentekevä, niin ethän sinä silloin tuntisi tämän asian suhteen näin voimakkaasti! Näin maallikkona luulisin, että tuo välittämisesi, lapsen rinnalla pysymisesi voi pikku hiljaa korjata hylkäämiskokemuksen jättämiä vaurioita.

Älä välitä näistä palstan räksyttäjistä. Pääasia, että itse tiedät, mitä ja miksi teet. Koirat haukkuu ja karavaani kulkee.

Pääsisit itse hetkeksi tuulettumaan ja ei tarttis kuitenkaan selvitellä raivareita?

Ei voi muuta sanoa kuin että nostan hattua sinulle ja muillekin adoptioäideille! Kaikella kunnioituksella. Adoptio on hieno juttu, kaikki sitä ei uskalla, tai kaikista ei vaan ole siihen.Voit sanoa ihan suoraan että nyt ei vaan jaksa, tulkoon kyläilemään sitten paremmalla ajalla. Voimia ja jaksamista uhmahetkiin sinulle. äläkä välitä tästä paskasakista mitkä päästää suustaan sammakoita.

mutta toisaalta pitäisin ihan normi uhmana ym. kuten itse sanoit. Mutta itse toivoisin mielummin että sanoisit suoraan miten asia on, etkä rupeaisi keksimään syitä. Koska siitä voisi tulla tunne ettet halua ollenkaan olla tekemisissä.

etteivät kyläilijäsi ymmärtäisi mieti kumpi on tärkeämpää: Ottaa riski, että he eivät ymmärrä ja suhde saattaa muuttua hankalaksi tai sitten päästää valkoinen valhe.



Yleensä noudatan omassa elämässäni sitä, että jääkööt typerykset matkanvarrelle. Mutta jotkut, esim sukulaiset saattavat kuitenkin pyöriä kuvioissa.



Toisaalta ei pidä aliarvioida ihmisten, varsinkaan läheisten empatiakykyjä!

Tsemppiä!

Sano vain reilusti miten asia on, totuus yleensä kannattaa.