Ymmärtäisittekö tämän, jos kertoisin

luulin ensiksi että on kyse varmaan kokonaisesta illallisesta tai jopa yökylästä saunoineen kaikkineen.

Hei ihan totta. Kahvikekkerit.

Kerro ensiksi tälle sukulaisellesi rehellisesti miten hankala lapsi on. Ja sitten keität sen veden ja viskaat Lidlin murut joukkoon tai cappuccinot.

Kakun saat valmiina kaupasta ja pikkuleivät kanssa.

En ymmärtäisi en.

Äläkä sano, että minä olen tavis-äiti.

Sillä en ole.

ja ratkaisu on tehty.



Kiitos paljon teille ymmärtämättömille, suvaitsemattomille ja ilkeille äideille: valkoinen valhe on todellakin nyt paikallaan.



ap

huostaanotettujen lasten kanssa työni puolesta ja itsekin toiminut tukiperheenä....joten ymmärrän ap sinua täysin!! Ja niin kuin sanoit, noilla lapsilla on välillä hyviä ja välillä huonoja jaksoja. Kehityksen myötä lapsi läpikäy erilaisia asioita...ja tuo ei todellakaan monen haavoitetun lapsen kohdalla ole mitään tavallista "uhmaa", niin kuin joku tuolla ehdotteli. Se, minkä ikäisenä lapsi on adoptoitu, ei vaikuta asiaan millään lailla. Jos se elämän ensimmäinen vuosi on ollu traumaattinen, niin se voi heijastua lapsen kehityksessä vielä paljon, paljon myöhemminkin.

Eli....jos teillä nyt on "tilanne" tulenarka...niin eihän mikään pakko ole vieraita vastaanottaa...toisaalta vierailu (=kahvittelu) ei kestä kauhean kauaa, joten voisit itsekin asennoitua siihen, niin että se toisi pientä vaihtelua teidän arkeenne. Voithan sanoa, että lapsi on ollut vähän huonovointinen viime aikoina, jos vieras sitä kovin ihmettelee. Ja suoraan voit myös sanoa, että et nyt halua asiasta enempää keskustella. Siitä nyt ei kukaan voi loukkaantua!

Et halua sukulaisen näkevän kotiasi, pidät jotain kulissia yllä virtuaalimaailmassa ja ehkä suoltanut valheitakin ja ne paljastuisi vierailun aikana.



Syytät lasta ettet voi tavata - säälittävää.

"Talo elää tavallaan vieraat käypi ajallaan."



Olet hysteerikko jos et voi 4 vuotiaan lapsen vuoksi ottaa vieraita vastaan.

luettuasi vastauksemme. Teit ratkaisusi jo ennen kysymyksen esittämistä. Odotit saavasi ratkaisullesi tukea.

Mutta en usko, että kukaan voi auttaa toista myöntelemällä vain. Vaikka tietäisikin sisimmässään, että myönteleminen ei ratkaise mitään.

Kysyit. Sait vastauksia. Joille suljet korvasi.

Usko tai älä, mutta en usko, että monikaan meistä vastaajasta väheksyy elämänne hankaluutta. Mutta se ei poissulje sitä, että emme vain ole samaa mieltä kanssasi.

Emme siis ymmärrä.

ja ratkaisu on tehty. Kiitos paljon teille ymmärtämättömille, suvaitsemattomille ja ilkeille äideille: valkoinen valhe on todellakin nyt paikallaan. ap

en ole ap, mutta ottaa niin päähän nää teidän typerät kommentit!!! Kyllä ette ymmärrä kans mistään yhtään mitään!! Mutta onneksi Suomessa on niin hyvä Pride- koulutu / valinta systeemi sijais- ja adoptioperheille, että teidänkalatisten ei ikinä tarvitsekaan haaveilla edes sijaislapsista / adoptiosta!!



Have a nice day, besseswisser!!

ei ne tavisäidit useinkaan ymmärrä. Se näkyy tässäkin ketjussa.

T: se toinen adoptioäiti

ja ratkaisu on tehty.

Kiitos paljon teille ymmärtämättömille, suvaitsemattomille ja ilkeille äideille: valkoinen valhe on todellakin nyt paikallaan.

ap

ja ratkaisu on tehty.

Kiitos paljon teille ymmärtämättömille, suvaitsemattomille ja ilkeille äideille: valkoinen valhe on todellakin nyt paikallaan.

ap

Itse olen pienen lapsen äiti, ja olen tottunut pienestä pitäen siihen että kotona on aina paljon porukkaa, vieraita, sukulaisia, ja milloin kenenkin kavereita. Tapaan itsekin paljon ystäviä, nyt äitiyslomalla ollessani. Olen vahvasti sitä mieltä, että riippuu ystävästä voiko sanoa asioita suoraan vai ei. Toiset ovat ihmiset ovat vaan empaattisempia kuin toiset. Sitä on ihan turha kiistää. Jos itselläni tilanne etten jaksakkaan sovittua tapaamista, sanon joko suoraan, tai ihan pokkana sanon ilman mitään selityksiä, ettei meille sittenkään mitenkään sovi tänään. Ei selittelyjä, mutta ei myöskään valheita. Eihän sellaisesta nyt voi loukkaantua kuin juuri sellainen vähemmän empaattisempi ystävä, ja sehän on ihan hänen oma häpeänsä:) Ja mitä hyvään äitiyteen tulee, niin hyvä äiti laittaa oman jaksamisensa aina kahvittelujen edelle:) Eli ihan oikeassa olet kun kuuntelet omaa tunnettasi.

Lapsi on adoptoitu niin pienenä, että ei voi kokea hylkäämisen tuskaa.

Yhtä hyvin voisit väittää ettei kivunlievitys ole tarpeen vauvoille, koska eivät muista enää kipua myöhemmin. Ei ole mitään merkitystä sillä koska lapsen hylkäämiskokemus on tapahtunut. Itseasiasa isomman voi olla helpompi se jälkeenpäin käsitellä, koska ymmärtää mistä on kysymys.

Ap. Ihan varmasti on meitä ymmärtäväisiä ihmisiäkin olemassa. Sululaisestasi en tiedä, mutta itse ainakin ymmärtäisin, jos suoraan sanoisit miksi ei voi tulla kylään.

T toinen 3 lapsen (biologisen, jos sillä nyt on mitään merkitystä) äiti

mikäli tämän ketjun tavisäidit todellakin ymmärtäisivät, niin voisin kertoa totuuden. Mutta noin suuri joukko oli tuota ilkeää kommenttia ja muutama muuten vaan vähätteli.

Sukulaiseni ei oo sosiaalialalla, ja tämä on varmaan aika ainut kontakti adoptioon tai sijoituksiin.

Tilanne näyttää todella siltä että parempi tavata kun meillä on parempi vaihe menossa.

Kysymys ei siis edes ollut siitä, otanko vieraita ylipäätään, vaan kerronko totuuden vai valkoisen valheen.

ap

luettuasi vastauksemme. Teit ratkaisusi jo ennen kysymyksen esittämistä. Odotit saavasi ratkaisullesi tukea.

Mutta en usko, että kukaan voi auttaa toista myöntelemällä vain. Vaikka tietäisikin sisimmässään, että myönteleminen ei ratkaise mitään.

Kysyit. Sait vastauksia. Joille suljet korvasi.

Usko tai älä, mutta en usko, että monikaan meistä vastaajasta väheksyy elämänne hankaluutta. Mutta se ei poissulje sitä, että emme vain ole samaa mieltä kanssasi.

Emme siis ymmärrä.

ja ratkaisu on tehty. Kiitos paljon teille ymmärtämättömille, suvaitsemattomille ja ilkeille äideille: valkoinen valhe on todellakin nyt paikallaan. ap

mutten ole tavisäiti. Minulla on terveydellisiä ongelmia, jotka aiheuttavat tiettyjä hankaluuksia perheemme arkeen.



Olen huomannut, että on parasta ajatella omaa jaksamista ennen perheen ulkopuolisia. On aivan ok, että välillä on rankkaa ja joskus itkettää. Jos ei halua jonkun näkevän omaa väsymystä tai lapsen käytöstä yms., niin ei tarvitse tavata tätä ihmistä juuri silloin.



Vaikka itse on oman tilanteensa tietoisesti ottanut vastaan (adoptio, sairaana lapsen synnyttäminen, tms.) niin ei se helppoa aina ole. Jotkut eivät ymmärrä sitä, että välillä voi olla rankkaa, vaikka lapsella hyvät, rakastavat vanhemmat ja ok perhe-elämä. Joskus on hyvä sulkea korvat muiden mielipiteiltä tai olla vaikka ottamasta vastaan vieraita jonkin aikaa.



Joskus on hyvä ladata akkuja omassa rauhassa hetken ja nauttia perheen ulkopuolisten seurasta, kun on parempi tilanne perheessä. On nimittäin inhottavaa vastaanottaa ihmetteleviä kommentteja omasta arjesta ihmisiltä silloin, kun kaipaisi tukea tai vain leppoisaa kahviseuraa.

Sano ihan suoraan, että tilanne on niin kamala, että saatat jopa pillahtaa itkuun, että älkää ihmetelkö. Kerro suoraan, että kahvit saattaa jäädä juomatta, jos lapsella iskee kauhea tilanne päälle, että silloin heidän on vain pakko lähteä.

Kyllä taas av-mammat suoltaa niin ala-arvoisia kommentteja ap:lle että hävettää. Ettäkö alle vuoden ikäisen lapsen hylkääminen ei jätä minkäänlaisia jälkiä lapseen?! Ja toisissa ketjuissa täällä haukutaan ja lytätään ne vanhemmat jotka uskaltavat aloittaa keskustelun aiheesta vauvan jättäminen yön yli hoitoon... onko pieni ristiriita?



Tsemppiä sulle ap lapsesi kanssa. Olet hyvä ja ymmärtäväinen äiti adoptoidulle tyttärellesi. Ja jos hivenenkään epäilet että sukulaisesi on perus av-mammatasoa niin keksi todellakin valkoinen valhe syyksi vierailun perumiselle. Toivottavasti teillä elo pian tasaantuu ja helpottuu. *halaus*