Lue keskustelun säännöt.
Just, tällaisestakin voi näköjään loukkaantua...
16.07.2009 |
Meillä on ollut tapana käydä kerran viikossa (aina lauantaina) tapaamassa anoppia. Joskus jopa mennään perjantaina saunaan ja sitten vielä lauantaina. Lauantai on siis sellainen päivä, että kaikki anopin lapset tulevat syömään. Ohjelma on siellä aina sama: ensin syödään ja anoppi puhuu sukulaisten asioista, sitten luetaan lehtiä ja lähdetään kotiin. Tähän menee noin 2-3 tuntia plus matkat yhteensä ehkä 1,5 tuntia, koska asutaan ihan eri puolilla kaupunkia. Tuntuu jotenkin, että koko lauantai menee hukkaan ja ohi tosi nopeasti näiden vierailujen takia.
Anoppi on aika tylsä hössöttäjä ja mieskin alkaa nyt kypsyä äitiinsä. Itse en ole ehdottanut näiden kyläilyjen lopettamista, koska ajattelin sen olevan miehelle tärkeää. Kerran tuli puhetta viikonlopun vietosta ja mies sanoi kyllästyneellä äänellä, että "taas täytyy sinne äidille mennä kuluttamaan aikaa". Sanoin, että ei meidän ole mikään pakko mennä sinne joka viikonloppu. Mies oli samaa mieltä, ja nyt päätettiin, että mennään vain joka toinen tai joka kolmas lauantai sinne.
Tänään anoppi soitteli, että kai te taas lauantaina tulette, ja kun mies oli sanonut, että ei huvita käydä siellä lauantaina, niin anoppi suuttui. Eihän hänellä tule sitten enää kuin kolme poikaa kylään samana päivänä... No mies olisi ehkä voinut valita sanansa vähän paremmin, mutta kuitenkin...
Onko muka harvoin, jos nähdään kerran kahdessa viikossa?
Kommentit (24)
vaikka anopista ja perheestä tykkäiskin. Itse voisin ajatella joka toista viikkoa. Ja sisaruksia on useampia, niin tartteeko kaikkien olla joka kerta mukana. Sais anoppi seuraa joka viikko ja varmaan kuukauden sisällä tulisi ainakin kerran nähtyä koko poppoo.
Itsestä viikot menee niin nopeasti, että on kiva keskittyä viikonloppuisin ihan vaan perheen kanssa olemiseen. Toki ajoittain käydään molemmimmissa mummoloissa ja harvemmin kevereiden luona. Mutta työ vaan syö mehut, että enempään ei kykene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensiksi sanot, että miehesi totesi äidilleen, ettei "huvita" tulla. Ja nyt vertaat sitä omaan lausahdukseesi, ettette "jaksa" tulla.
Kasva aikuiseksi.
Aikuinen ihminen kunnioittaa toisen tunteita eikä väen väkisin loukkaa häntä. Mitäs, jos miehesi sanoo sinulle: ei nyt huvita nähdä sun naamaasi, akka - on muuten taatusti sulla erilainenreaktio kuin jos miehesi sanoisi: voi kulta, nyt en kyllä haluaisi muuta kuin viettää jonkun hetken ihan itseni kanssa.
Kyllä sinä tiedät eron, et vain välitä. Siinäpä se.
Tyhmää aina huijata, että olisi muka jotain menoa. Ja kyllä mä pysyisin sanomaan äidilleni, että tänä viikonloppuna ei jaksa tulla, eikä hän varmasti suuttuisi. Anoppi taitaa olla herkempää sorttia... ap
syömässä ja reissu kestää yleensä n. 3 h. Minusta se on ihanaa kun pääsee kerran viikossa valmiiseen pöytään, mutta meillä onkin hyvä tunnelma. Toisaalta jos meillä on jotain muuta ohjelmaa niin silloin jätetään mummolla käynti väliin. Ehkä tekin voisitte vähän harventaa niitä käyntikertoja, silloin ei olisi tarvetta töksäyttelyllekään.
Ja samoin muut sisarukset.
Mikäs sen kivempaa? Saa vaihtaa kuulumiset ja samalla sisarukset näkevät lapsiamme (heillä ei vielä omia).
Lapsillekin tulee paljon läheisemmät välit sukuun kun näkee usein. Vai onko ainoa hyväksytty keino läheisten välien luomiseen yökyläily, mitä täällä aina joka välissä toitotetaan?