Jos joku kertoo jostain ongelmastaan tai negatiivisesta tunteestaan, miksi niin monen täytyy heti yrittää ratkaista asia alkamalla neuvoa?

Liittyy kehnoon tieoisuuteen omasta käytöksestä. Moni ei kestä toisen tunteita ja alkaa aggressiivisesti ratkoa niitä. Nämä on vähän yksinkertaista sakkia.

luulen että minun pitää auttaa ja ahdistaa toisten huolet , haluaisin että kaikilla olisi asiat hyvin

Ehkä hän olettaa, että häneltä halutaan neuvoja?

Eipä ole tullut mieleenkään, että joku kertoisi mulle murheitaan, mutta ei haluaisi kuulla minulta ratkaisuehdotuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole tullut mieleenkään, että joku kertoisi mulle murheitaan, mutta ei haluaisi kuulla minulta ratkaisuehdotuksia. 

Tätä juuri tarkoitin.. Toiset ovat vähän yksinkertaisia.

Vierailija kirjoitti:

luulen että minun pitää auttaa ja ahdistaa toisten huolet , haluaisin että kaikilla olisi asiat hyvin

Lisäät vain toisen huolia, kun alat ahdistua niistä. Manageeraa itse omat ahdistuneisuuden tunteesi.

Toiset ovat ratkaisukeskeisiä ihmisiä. Toiset eivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole tullut mieleenkään, että joku kertoisi mulle murheitaan, mutta ei haluaisi kuulla minulta ratkaisuehdotuksia. 

Tätä juuri tarkoitin.. Toiset ovat vähän yksinkertaisia.

Hienoa, että tunnistat oman yksinkertaisuutesi, ja lähdet mukaan voivotteluun ja itkupotkuralliin. Sillä ne asiat selviävät, että tunnetaan se tunne, ja sitten koko ongelma on hävinnyt.

Jos jollakulla on ongelma joka ahdistaa häntä, pyrin poistamaan sen ahdistuksen miettimällä ratkaisuja ongelmaan.  En tajua sellaista että valitetaan vain valittamisen ilosta.

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole tullut mieleenkään, että joku kertoisi mulle murheitaan, mutta ei haluaisi kuulla minulta ratkaisuehdotuksia. 

No hyvä että nyt (toivottavasti) selvisi sinullekin että moni haluaa vain helpotusta oloonsa puhumalla, ei välttämättä ollenkaan kaipaa tai tarvitse mitään neuvoja ja päsmäröintiä. Kaikelle on aikansa ja empaattinen kuuntelu on äärimmäisen tärkeää, ei se että aletaan ratkoa (omalla vajavaisella ymmärryksellä) ongelmaa jos ihminen ei ole siihen valmis. Voi käydä niinkin että tilanne ainoastaan pahenee kun noudattaa ulkopuolisen ohjeistusta.

Suomalaiset eivät ole kauhean empaattisia tai hyviä tunnetaidoissaan.

Ei kiinnosta olla kenenkään nenäliina tai tunnepeili. Jos alan neuvomaan, niin toivottavasti tajuaa häipyä siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole tullut mieleenkään, että joku kertoisi mulle murheitaan, mutta ei haluaisi kuulla minulta ratkaisuehdotuksia. 

No hyvä että nyt (toivottavasti) selvisi sinullekin että moni haluaa vain helpotusta oloonsa puhumalla, ei välttämättä ollenkaan kaipaa tai tarvitse mitään neuvoja ja päsmäröintiä. Kaikelle on aikansa ja empaattinen kuuntelu on äärimmäisen tärkeää, ei se että aletaan ratkoa (omalla vajavaisella ymmärryksellä) ongelmaa jos ihminen ei ole siihen valmis. Voi käydä niinkin että tilanne ainoastaan pahenee kun noudattaa ulkopuolisen ohjeistusta.

Kannattaa vaieta eikä kuormittaa ihmisiä murheilla. Mene ammattilaisen pakeille.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset eivät ole kauhean empaattisia tai hyviä tunnetaidoissaan.

Todella. Ei kai he itselleen mitään voi mutta täytyy sanoa että onneksi minä ja ystäväni emme ole tuolalisia. Emme me valita valittamsien ilosta tms mutta kuten joku sanoi, kaikelle on aikansa, joskus on aika itkeä ja surra eikä siihen tungeta mitään ratkaisuja eikä mitätöidä toisen tunteita ja vaikeaa elämäntilannetta vaan ollaa ntukena ja hyväksytään sen ihmisen tuska. Ei se sitä tarkoita että siihen jäädään loputtomiin uhriutumaan, vellomaan ja rypemään vailla halua muutokseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole tullut mieleenkään, että joku kertoisi mulle murheitaan, mutta ei haluaisi kuulla minulta ratkaisuehdotuksia. 

No hyvä että nyt (toivottavasti) selvisi sinullekin että moni haluaa vain helpotusta oloonsa puhumalla, ei välttämättä ollenkaan kaipaa tai tarvitse mitään neuvoja ja päsmäröintiä. Kaikelle on aikansa ja empaattinen kuuntelu on äärimmäisen tärkeää, ei se että aletaan ratkoa (omalla vajavaisella ymmärryksellä) ongelmaa jos ihminen ei ole siihen valmis. Voi käydä niinkin että tilanne ainoastaan pahenee kun noudattaa ulkopuolisen ohjeistusta.

Eli kaataa pa&kasäkkinsä ja oman ahistuksensa toisen päähän? Että oma olo hetkeksi helpottuisi ja toiselle tulisi paha olo. Mahtavaa.

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole tullut mieleenkään, että joku kertoisi mulle murheitaan, mutta ei haluaisi kuulla minulta ratkaisuehdotuksia. 

Näin minäkin nuorempana kuvittelin. Aikuiset ihmiset kuitenkin yleensä tietävät itsekin,  miten ratkaista ongelmansa.  Eivät siis tarvitse neuvoja.  Eri juttu,  jos toinen nimenomaan kysyy neuvoja johonkin asiaan. 

Loputon tunnevalidointipuhe tai sen kaipuu on oire medikalisoituneesta yhteiskunnastamme.

Terapeutit ja psykologit tarjoavat ratkaisuna kaikkeen asiasta keskustelua (yllätys, se on heidän bisneksensä!) ja tuolta sektorilta tämä tyhjänjauhamisen preferointi on sitten valunut ihmisten keskinäiseenkin kommunikaatioon.

Ihan hyvä perusohje on että neuvoja annetaan jos niitä kysytään.  Oman elämänsä vaikeuksista kertova kaipaa myötätuntoa, ei päsmäröintiä.  Ei niillä asiantuntemattomilla neuvoilla kukaan mitään tee.  

Ei minulla ole velvollisuutta vastaanottaa ikäviä tunteitasi sen enempää kuin sinulla mitään minun tunteitani. Etsi seuraa joka haluaa velloa negatiivisuudessa jos se on juttusi.

Miksi he sitten kertovat minulle ongelmistaan?  Mitä he haluavat minun sanovan?