Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

En enää pidä lapsestani, ahdistavaa

Vierailija
29.07.2025 |

En oikein voi muuallekaan avautua niin avaudun tänne. Ehkä täällä on joku toinenkin samassa tilanteessa? Rakastan lastani ja teen kaikkeni hänen eteensä mutta en enää pidä siitä ihmisestä joka hänestä on tullut. Hän on vain niin kauhean vaikea. Varmasti vika on minussa jotenkin ja hän sitä sitten jossain terapiassa käsittelee aikanaan mutta en vaan voi tunteilleni ja ajatuksilleni mitään. Juuri tällä hetkellä vain haaveilen hetkestä kun hän lähtee pois kotoa ja samalla pelkään että hän ei kykene itsenäiseen elämään koskaan ja jää helmoihin pyörimään. 

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 |
29.07.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Anna sijoitukseen ja elä elämääsi. Kannattaa ottaa pian yhteys lastensuojeluun.

Vierailija
2/10 |
29.07.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko joku erityislapsi? Ne voi olla aika haastavia. Been there done that.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/10 |
29.07.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Moni taas ei pidä äidistään. Siitä oli ketjukin pari päivää sitten.

Vierailija
4/10 |
29.07.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä sellaisesta ei kehdata puhua.

Isoäidin hoiviin joksikin aikaa ?

Vierailija
5/10 |
29.07.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ala korjaamaan suuntaa. Et kertonut, mitä ne asiat ovat, joten vaikea neuvoa

Vierailija
6/10 |
29.07.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyvin yleistä, mutta tabu. Moni katuu vanhemmuutta. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/10 |
29.07.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Anna sijoitukseen ja elä elämääsi. Kannattaa ottaa pian yhteys lastensuojeluun.

Et kai oikeasti luule että lapsia vain "annetaan" sijoitukseen? Se on pitkä ja kivinen polku edes niille, jotka oikeasti sijoitusta tarvitsisivat.

Vierailija
8/10 |
29.07.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Varmasti on samassa tilanteessa olevia ja olleita, mutta toinen asia on, että myöntääkö kukaan edes anonyymisti (mutta ilkeilijöitä kyllä löytyy). Eivät kaikki pidä myöskään vanhemmistaan, vaikka mitään selkeää syytä (kuten lapsuudessa joku turvattomuus vaikka, tai pahempaa) ei olisikaan. Tähän vielä päälle se, että vaikeudet voivat vääristää tuntemuksia, jolloin jäljellä on esimerkiksi se syvään juurtunut rakkaus, mutta sekin tuntuu laimealta kun ei lapsen kanssa koe mitään iloja ja/tai onnistumisia.

 

Ap, haluatko avata teidän tilannetta enemmän? Tai oikeastaan, vaihda vaikka vau.fi-sivuston keskustelujen puolelle, siellä on nähdäkseni asiallisempi meno, ihmiset oikeasti yrittää ymmärtää ja auttaa...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/10 |
29.07.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Solkipäällä paljaalle!

Vierailija
10/10 |
29.07.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miehen sukulainen on peräkammarin poika, joka asuu yli nelikymppisenä isin ja äitin luona. Ollaan kovasti ihmetelty miksi. Mutta ei kehdata suoraan kysyä, koska se ei ole meidän ongelma. Herättäähän se ihmettelyä, jos aikuinen mies asuu vielä kotona. Joskus ne vanhemmat kuolla kupsahtaa niin jää peräkammarin poika yksin, eikä ole edes omaa perhettä.