Mies haluaa eron

mutta kun elämä on muuttunut sellaiseksi, ettei ole oikein yhteisiä hetkiä eikä kiinnostusta toiseen. Se vaan on liukunut ajan myötä vaikeiden aikojen kautta siihen.



Lapset vie vaan paljon energiaa, ja myönnän, että olen "liian" äiti. Mutta kun yritän vain minäkin selvitä tästä kaikesta arkirumbasta jotenkin. Ja kun noita lastenhoitajia ei ole suvusta tai ystäväpiiristä, niin palkattua lastenhoitajaa ei viitsi kovin usein ottaa kun näitä muitakin menoja on paljon.



asumuseroon päätynyt

Meillä kaikki kahdenkeskinen aika oli minun vastuullani: minä järkkäsin lastenhoitajan, mietin ohjelman, varmistin että miehelle sopii. Sitten oli kyllä yleensä ihan kivaa, kun sain tämän tehtyä.



Lopulta aloin väsyä ja kaiken huippu oli kun mies a) valitti pari kertaa "ohjelmasta" tyyliin "Miksi aina tehdään sitä mitä sinä haluat?" (No, jos herra olisi itse osallistunut silloin suunnitteluvaiheessa...) ja b) loukkaantui kun en illalla kotiin tultua jaksanut seksiä (aamulla kyllä olis huvittanut kun lapset oli vielä hoidossa).



Lopetin kahdenkeskisen ajan järkkäämisen, eikä mies sen perään kysellyt. Lakkasin väkisin pitämästä keskustelua yllä miehen kanssa, jota kiinnostaa enemmän lehti tai tv - eikä meillä paljon nykyään puhutakaan. Nyt mies on katkera, kun meillä on niin kylmät välit (=ei seksiä). Oho, kuinka tässä näin kävi?



En minäkään loputtomiin jaksa olla yksin vastuussa kaikesta kodin ilmapiiriin vaikuttavasta. Hoidan kuitenkin pääsääntöisesti kaikki lasten asiat ja yhteydet sukulaisiin, vaikka mies toki osallistuu kiitettävästi arkeen ja on hyvä isä. Panostin yksin parisuhteeseen monta vuotta - nyt panostan itseeni ja harrastan mieluummin yksin tai sellaisten ystävien kanssa, jotka joskus tekevät itsekin jotain tapaamisten eteen.



Myös asumuseroa miettivä

En tiedä, mitä tästä tulee :( Olen niin pettynyt, ettei mieheni jaksa nyt yrittää. Uskon toisaalta, ettei hänkään ihan hevin luovuta, mutta silti pelottaa.



Meillä toi parisuhteen hoitaminen jäi kai molemmilta. Yksi syy oli se, että sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja arjesta yritettiin selviytyä uupuneen vaimon ja vaativaa työtä tekevän miehen voimin. Ilman lastenhoitajia, huonosti nukkuvien pienten lasten kanssa.



44

Meillä kävi samoin. Jäi se parisuhde hoitamatta.

Parisuhde tosiaan jäänyt hoitamatta. Luotin liikaa siihen, että kyllä sitä ehtii sitten myöhemmin miettiä.



AP

voi tehdä mitään, tutustua uudelleen toisiinsa

Ihan helpolla ei kannata luovuttaa. Käykää parisuhdeneuvonnassa ainakin. Tosi tyhmää luovuttaa silloin, kun on vaikeaa. Sen ajan yli nyt vaan on elettävä. Niin myötä- kuin vastmäessä. Jos parisuhde on jäänyt hoitamatta, alkakaa hoitaa nyt.

Puhuminen onnistuu ja ollaan puhuttukin paljon. Terapiaankin mennään jos päästään, vaikka mies ei uskokaan, että siitä on apua.

Hän ei usko, että voimme löytää toisemme uudelleen. Minä kyllä uskon.



AP

Yhä enemmän näkee näitä eroja, joissa mies lähtee tai pyrkii eroon perheestä kun suhde ei toimi. Aiemminhan lähtijä on lähes aina ollut nainen tutkimusten mukaan.



JSSAP, tiedättehän.



Ja vaikka minut täällä ristiinnaulittaisiin, pidän tätä sukupuoliroolien hiljaista muutosta pelkästään hyvänä. On paljon parempi, että miehet ratkovat parisuhteen ongelmia aktiivisesti näin jurottamisen, väkivallan ja itsemurhien sijasta.



Sori jos tämä mielipiteeni jotakuta loukkaa.

Yhä enemmän näkee näitä eroja, joissa mies lähtee tai pyrkii eroon perheestä kun suhde ei toimi. Aiemminhan lähtijä on lähes aina ollut nainen tutkimusten mukaan.

JSSAP, tiedättehän.

Ja vaikka minut täällä ristiinnaulittaisiin, pidän tätä sukupuoliroolien hiljaista muutosta pelkästään hyvänä. On paljon parempi, että miehet ratkovat parisuhteen ongelmia aktiivisesti näin jurottamisen, väkivallan ja itsemurhien sijasta.

Sori jos tämä mielipiteeni jotakuta loukkaa.

mutta 99,9% tapauksista miehellä on toinen nainen valmiina.

Minun mieheni ei ole muutenkaan mikään perinteinen mies, vaan osallistuva ja tunteellinen. Ihana mies. Jota minä olen kohdellut huonosti ja välinpitämättömästi, kun ei ole ollut voimia muuhun. :(



AP

Ja tässä tapauksessa olen lähes täysin varma siitä, ettei toista naista ole.



AP

Miehet lähtevät ilman toista naista. Itse tunnen kolme tällaista tapausta. Kaikissa mies on hyvin koulutettu ja hyvin toimeen tuileva.

mutta 99,9% tapauksista miehellä on toinen nainen valmiina.

Ystäväni mies halusi myös ns. yht'äkkiä erota. Ei ollut kuulemma kolmatta osapuolta. Silti ei uskonut, että heillä olisi mitään mahdollisuuksia eikä oikeastaan antanut sille mitään mahdollisuuksiakaan. Eron jälkeen selvisi ja mies lopulta myönsikin, että oli kuitenkin se kolmas osapuoli.

Mutta toivottavasti teillä ei ole. JOs mitenkän mahdollista, niin tehkää kaikkenne ettei eroa tulisi. Jos muuten tulette hyvin toimeen ja teillä on samanlaiset arvot ja samanlainen huumori, niin ei se vaihtamalla parane. Surullista on nimeomaan lasten kannalta, kun eivät saa elää molempien vanhempien kanssa.

Puhuminen onnistuu ja ollaan puhuttukin paljon. Terapiaankin mennään jos päästään, vaikka mies ei uskokaan, että siitä on apua. Hän ei usko, että voimme löytää toisemme uudelleen. Minä kyllä uskon. AP

Kun mietin niitä tapauksia, joissa mies on lähtenyt omasta vapaasta tahdostaan, niin ei montaa tapausta tule mieleen, johon ei olisi liittynyt joko toinen nainen tai toisen puoliskoista mielenterveysongelmat. Jos teillä ei ole mielenterveysongelmia kummallakaan, niin sitten sanoisin, että tosiaan 99% todennäköisyydellä miehellä on vähintään toinen katsottuna. Puolen vuoden tai vuoden päästä varmaan olet joka tapauksessa asiassa paljon fiksumpi - yleensä asiat tuppaavat selviämään suuntaan tai toiseen.

Olen sitä mieltä, että käynnissä on perustavan laatuinen muutos sukupuolten välisissä rakenteissa.

Puhumme niin avoimesti kaikista asioista, että mies olisi aivan varmasti tunnustanut sen toisen naisen. En ymmärrä, miksei olisi. Enkä oikein muutenkaan usko tähän.



Ja meillä on tosiaan kaikki muuten hyvin, meillä on aina ollut hauskaa yhdessä ja yhteiset arvot.



AP

Olen eronnut ja se oli yhtä tuskaa niin itselle kuin lapsellekin. Toisaalta uudelat puolisolta myös vaaditaan paljon, koska se entinen on mukana kuvioissa pakosta ja se ei aina ole helppoa.

Ja vielä tuosta ystävästäni; Hänkän ei aluksi uskonut millään toiseen naiseen. Mikään ei oikeastaan viitannut siihen, paitsi se ettei mies enää uskonut millään heidän suhteeseen. Tämäkin suhde oli enemmän netin kautta tapahtunut tapaaminen ja tutustuminen. Ainoastaan miehen puheissa vilahti ns. naisen mielipiteitä, jotka eivät olleet oleenkaan tölle miehelle tyypillisiä. Toivottavasti teillä ei ole sitä kolmatta mukana. Itse kuitenkin kysyisiin asiasta.

Vanhempani meinasivat erota vaikenana aikana (viime lama). Kävivät pariterapiassa ja eivät eronneet, onneksi (heidän onneksi). Ovat nykyisin hyvin onnellisia yhdessä. Terapeutti kuitenkin kysyi ensimmäiseksi, että rakastavatko toisiaan. Jos toinen on sitä mielttä, etei rakasta, niin silloin kuulemma onnistumisen mahdollisuus on huono.

Ystäväni mies halusi myös ns. yht'äkkiä erota. Ei ollut kuulemma kolmatta osapuolta. Silti ei uskonut, että heillä olisi mitään mahdollisuuksia eikä oikeastaan antanut sille mitään mahdollisuuksiakaan. Eron jälkeen selvisi ja mies lopulta myönsikin, että oli kuitenkin se kolmas osapuoli. Mutta toivottavasti teillä ei ole. JOs mitenkän mahdollista, niin tehkää kaikkenne ettei eroa tulisi. Jos muuten tulette hyvin toimeen ja teillä on samanlaiset arvot ja samanlainen huumori, niin ei se vaihtamalla parane. Surullista on nimeomaan lasten kannalta, kun eivät saa elää molempien vanhempien kanssa.

Puhuminen onnistuu ja ollaan puhuttukin paljon. Terapiaankin mennään jos päästään, vaikka mies ei uskokaan, että siitä on apua. Hän ei usko, että voimme löytää toisemme uudelleen. Minä kyllä uskon. AP

niin tokkopa ne puhevälit niin avoimet ovat kuin ehkä joskus ennen on ollut.

Olette jo nyt hyvin onnellisia, etteä teillä voidaan keskustella, teillä on samat arvot ja hauskaa yhdessä. Voiko enempää toivoa. Toki siis se vanhempien välinen lämpö on tärkeä, mutta tuolta pohjalta se varmasti löytyy.

Se on lähes 100% varma, ettei toista noin sopivaa löydy. Ja kuten aikaisemmin jo sanoin, että se seuraava suhde on paljon monimutkaisempi, koska mukana on lapsia. Ei ole ollenkaan helppoa löytää sitä uutta puoliosa, joka 100% hyväksyy toisen miehen/naisen lapset osaksi parisuhdetta. Ja sen lisäksi se exä on mukana siinä parisuhteessa, nin se on monille todella vaikea paikka.

Meillä on uusperhe ja minulla on tyttö edelisestä liitosta ja kaksi yhteistä lasta miehen kanssa. Monesti koen olevani puun ja kuorne välissä, kun on pakko olla tytön isän kanssa tekemisissä ja kestää hänen tempauksiaan ja taas toisaalta mies ei kauheasti tästä miehestä pisä, eikä halua kuulla minun "valituksiani" tästä miehestä. MInusta taas tuntuu, että oel ihan yksin kaiken keskellä ja kaikkia pitäisi miellyttää ja kenellekään ei voi purkaa pahaa mieltään. Minulla ei saa olla mitään vaatimuksia mihinkään suuntaan. Vaikeaa on minulla ja varmasti myös miehelle. Ja vaikeaa vaikka olemme exän kanssa todella vähän tekemisissä ja sekin tapahtuu aina puhelimitse.

Puhumme niin avoimesti kaikista asioista, että mies olisi aivan varmasti tunnustanut sen toisen naisen. En ymmärrä, miksei olisi. Enkä oikein muutenkaan usko tähän. Ja meillä on tosiaan kaikki muuten hyvin, meillä on aina ollut hauskaa yhdessä ja yhteiset arvot. AP