Tämä on teille, jotka kovasti olette toivoneet tyttölasta ja lopulta saaneet/saatte:

Meillä kahden pojan välissä pikku "prinsessa". Yritän aina antaa hänelle vaihtoehtoja tyyliin "haluatko synttärilahjaksi jalkapallon vai barbin?". Yleensä tyttö valitsee sen barbin, mutta tykkää myös leikkiä veljiensä leluilla.



Tyttö vaikuttaa kyllä tosi urheilulliselta ja saa aikanaan valita, mitä lajeja haluaisi kokeilla. Nyt hän on vasta just täyttänyt 3, ja lähinnä baletista olisi kiinnostunut tällä hetkellä.

Ovatko veljesi saaneet olla sitä mitä ovat?

Saimme kuitenkin pojan ja alkoi nolottaa omat ajatukset: mitä väliä jollain sukupuolella edes on kun syntyi terve ja ihana lapsi??



Kiinnostavaa oli että lähipiirissämme yleinen asenne oli (etenkin tyttöperheillä) että "ai, en mä vaan vois kuvitella itelleni poikaa/poikia". :/ Lopulta meillä oli jäljellä vain poikaperheitä sillä tyttöperheissä kyläillessä jokainenkin reippaampi ele tulkittiin "riehumiseksi". Selitä siinä nyt sitten että juu, kiva kun tyttösi viihtyvät istuen paikallaan 3 tuntia mutta meidän poikaa kiinnostaa enemmän ulkona peuhaaminen...

Olen se kahden pojan jälkeen syntynyt tyttö mitä äitini niin kovasti toivoi. Shoppailukaveriksi, vanhenevan äidin seuralaiseksi jne. Äidiltäni meni tosi kauan hyväksyä se fakta että teini-ikäinen tyttö ai halunnut shoppailla äitinsä kanssa... Minun harteilleni myös asetettiin äidistäni huolehtiminen, ilmeisesti oletus on että tytär tahtoo viimeiseen asti hoivata vanhenevaa äitiään. Äitini jäi yllättäen leskeksi viisikymppisenä ja takertui minuun aivan hulluna. Toivoi mm. etten muuttaisi kauaksi joten yksi suurimmista haaveistani eli ulkomailla opiskelu kariutui siihen, tokihan minä kilttinä tyttönä huolehdin äidistä.



Olin myös poikatyttö, vihasin mekkoja ja hiukseni tuli pitää lyhyenä. Onneksi viisas äitini antoi minun tehdä näin ja kannusti minua siihen :) Mutta noin muuten olen kokenut tämän äiti-tytärsuhteesta huolehtimisen enemmänkin taakaksi ja olen monesti toivonut siskoja jakamaan tätä.

Kyllähän sitä rakastaa jos sellasen saa, niinkuin minä, onneksi meillä on poika myös, mutta ei kai nyt kukaan oikeesti toivo tyttöä?

kun aina joku äiti-ihminen selitti kovaan ääneen, kuinka tytöt ne leikkii aina pelkillä nukeilla, on se jännä miten tytöt haluaa aina hoitaa nukkeja, pojat leikkii vaan autoilla jne. Oma pieni tyttöni kun innoissaan pärisytteli kauhakuormaajalla vieressä :) Onneksi ei vielä ymmärtänyt leikkivänsä "väärin".

Itse asiassa siitä lähtien kun minä synnyin, veljeni taisivat mennä "siinä sivussa" ja minä kun olin nuorin (toiseksi nuorimpaan 4v ikäeroa) niin minuun keskityttiin ja "panostettiin". Pojat myös olivat lyhyellä ikäerolla syntyneitä, joten siksikin leikkivät ja puuhasivat kahdestaan ja minulle jäi äitin hellanteltun rooli :( Varmasti osaksi siksikin kun olin se kauan toivottu tyttö. Kadehdin veljieni vapautta. Vanhemmillani oli semmoinen "noh, pojat nyt on poikia" asenne, valitettavasti. Toki heistäkin huolehdettiin. Ehkä olin tavallaan "rakastetumpi", ainakin äitini osalta kuin veljet, mutta oikeastaan en siis minä itse ollut vaan se tyttöys minussa... minun itseni piti tavallaan pysytellä piilossa sen tyttöyden alla :(



ap

Ihan avoimesti on kertonut kaikille (myös veljieni kuullen) miten aiiiina toivoi tyttöä ja miten on ihanaa kun se xxxxxxxxx eli minä sitten synnyin.



ap

Johtuu varmasti omasta luonteestani, että minusta on aina tuntunut jotenkin äklöttävältä, kun äidit ihastelevat tyttölapsen synnyttyä, että NYT on hänelläkin kasvamassa kaveri, jonka kanssa shopata ja sovitella vaatteita ja lakata kynsiä ja tehdä kampauksia. Tytöt suunnitellaan puettavaksi pinkkiin ja yhdessä leikitään nukkekotileikkejä. Meillä on kolme tyttöä ja kyllähän me kaikki shopataan, mutta prinsessoita meillä ei ole jostain syystä ainuttakaan. Partiolaisia, urheilijoita, valokuvaajia, nörttejä, sisustuksesta ja vaatteista tykkääviä kyllä. Nukkeja on ollut, mutta kaikki ovat jostain syystä pitäneet pehmoeläimistä, peleistä ja rakennuspalikoista sekä piirtämisestä enemmän. Kukaan heistä ei suunnittele ryhtyvänsä sairaanhoitajaksi tai lastenhoitajaksi, haaveita on kuitenkin muuten laidasta laitaan, juristista astronauttiin. Eli näistä tytöistä ei ole tulossa stereotyypin mukaisia tyttöjä. Olen siitä iloinen, vaikka tottahan niitä hoivaajiakin tarvitaan.

ja voi sitä sukulaisten ja tuttujen söpöstelyä. Mutta kas vain, tyttö tuli äitiinsä ja onkin paljon riehakkaampi kuin pojat. Ei ole paljon söpöstelty, ei.

Minulle lapsen sukupuolella ei ole minkäänlaista merkitystä. Ihan jo senkin takia, että uskon enemmän yksilöiden välisiin eroihin kuin sukupuolisiin stereotypioihin. (ei, en kuitenkaan kannata sukupuolineutraalia kasvatusta)



Itse olen aina ollut poikatyttö ja onneksi sainkin olla. Veljeni taas oli se "pikkuvanha hienohelma", joka ei juossut, melunnut eikä ollut aina polvet ruvella.



Minulla nousee jo valmiiksi niskakarvat pystyyn, kun ajattelen, millainen hlvtti on valloillaan, jos joskus saamme tytön. Odotan nyt siis toista lastamme ja miehen suku on päättänyt, että se on tyttö. Ovat puhuneet jo pitkin kyliä kuinka ihanaa on saada sukuun tyttö ja kuinka hellivät sen pilalle, ostavat vaaleanpunaisia vaatteita jne. Ovat jopa jakaneet "hoitovuorot" ja niiden perusteella he asuvat meillä.



Mahdollisen tytön syntyessä saan siis olla oikea paholainen pitääkseni kotimme kotina eikä vieraiden hotellina.



Jos taas lapsi on poika, pelottaa miten pettyneet sukulaiset ottavat hänet vastaan. Varmastikin "vain poikana, plääh". Se hyvä puoli siinä tosin olisi, ettei tarvitsisi olla esittelemässä lasta kaikille :D

mieluummin prinsessoista kuin tyttäristä? Haluavatko äidit sitten olla kuningattaria?



Mua toi prinsessa-puhe huvittaa. Mulla on yksi lapsi ja hän on tyttö, ihana sellainen onkin (4 kk).

ja kovasti toivon kolmannesta tyttöä. AP kirjoittaa asiaa! Itse olen tuota etukäteen jo ajatellut, mutta onneksi en näe itseäni "pikku-prinsessan" äitinä. Ennemminkin näen perheemme sporttisena poikavoittoisena perheenä jossa pelaillaan futista ja kiipeillään puissa. Sopii myös minulle paremmin. Toki jos tyttö (jota ei siis vielä edes ole) itse haluaa olla neitimäinen, niin olkoon...minä en siihen muottiin häntä ainakaan laittaisi!



Toisalta...enpä minä tyttöä tule kuitenkaan koskaan saamaan...

Esikoinen "poikatyttö" ja toinen hoitaa nukkeja. Kolmannesta on vielä liian aikaista sanoa mitään, katsotaan minkälainen tyyppi on. Kyllä me toivottais vielä poikaakin vaikka ymmärrän että tytötkin ovat tosiaan keskenään erilaisia myös. Olisi kuitenkin kiva että olisi molemmpia sukupuolia ja miehen takia toivon että vielä se poikakin tulisi.



Meillä taas jostain syystä on vaan poikaperheitä tuttavissa, harmittaakin kun esikoisella ei oikein ole samanikäistä tyttökaveria. Vaikka toki poikienkin kanssa saa leikkiä...Luulen kuitenkin että tykkäisi jos olisi joku tyttökaverikin.

jonka lempileikkejä on pikkuautoleikit. Ja poika haluaa välillä kynsilakkaa, heh. Että tälläinen sekoperhe mulla :)