Olinkohan liian tyly meidän esikoiselle? ov
Olen viimeisilläni raskaana ja kävin tänään neuvolassa. Mulla ja miehellä oli tänä aamuna iso riita (joka sovittiin, kun mies tuli kotiin!) ja esikoinen sattui näkemään tuon ja lisäksi sen, että pahoitin mieleni, kun yksi kaveri soitti ja perui yhden sovitun menon, jota olin odottanut kuin kuuta nousevaa.
Esikoinen (10v) oli kahdestaan 8v pikkusiskon kanssa kotona (kun 4v ja 6v olivat naapurissa leikkimässä ja kuopus oli mun mukana). Kun tulin kotiin, keittiö oli kuin tornadon jäljiltä, hellalla kiinni palanutta maitoa, jauhoja ja munia pitkin lattioita ym. ym.
Ja keittiön pöydällä komeili joku ihme räpellys, joka sitten osoittautui kakuksi. Esikoinen ylpeänä esitteli, että hän teki äiti sulle kakun, ettei sun tarvi olla enää pahalla mielellä.
Mitä teinkään minä? Raivosin kurkku suorana, koska esikoinen tietää tasan tarkkaan, että hän ei saa koskea hellaan, jos kukaan aikuinen ei ole paikalla. Koska esikoinen on välillä sellainen huit hapeli, joka saattaa jäädä uneksimaan ja jättää esim. hellan päälle. Ja heitin kakun roskiin.
Lapsi tietty pahoitti mielensä ja pyysinkin lapselta anteeksi ennen nukkumaan menoa ja sanoin, että äidillä oli tänään vähän paha päivä enkä mä tarkoittanut mitään pahaa. Mutta siltikin omatunto vielä kaihertaa, miten tuon voisi korvata lapselle?
Kommentit (62)
muulloinkin yhtä kylmää. Päätäkö pitäisi silittää ettei se haittaa plääh
Tällaista vittuilua ja virheen tehneen päällä hyppimistä mä en tajua, en. Millaista onkaan eläminen näiden vittuilijoiden lähipiirissä? En ees tahdo tietää.
Ja noista traumoista. Minulla oli oikeesti karsea lapsuus. Mun äitini pahoinpiteli mua henkisesti ja fyysisesti. Hän ei koskaan pyytänyt anteeksi. Mä tiedän, mitä on oikeasti traumaattinen lapsuus. Siksi en voi tajuta tällaista vaahtoamista yksittäisestä virheestä, jota ap on vielä pyytänyt lapseltaan anteeksi.
Todella aggressiivisia ja pelottavia akkoja täällä. Säälin lapsianne ja kaikkia lähellänne olevia ihmisiä.
Oli todella ikävästi tehty esikoista kohtaan, joka koetti ilahduttaa. Esikoinen luultavasti muistaa episodin koko elämänsä. Se että kaverisi perui sovitun menon, ei todellakaan ole lapsesi vika.
Olisit voinut ilahtua kakusta, mutta painottaa että ikinä ei saa koskea hellaan ilman aikuisen läsnäoloa, jos näin on sovittu.
En ole itsekään mikään pyhimys, mutta yritän oppia virheistäni ja skarpata.
Et voi tietää, onko ap:n käytös muulloinkin yhtä kylmää. Päätäkö pitäisi silittää ettei se haittaa plääh
Mutta teidän vittuilijoiden käytös on kroonisen typerää. Tuollaisilta typeryksiltä pitäis todella ottaa lapset pois. Ette edes kadu vittuilujanne. Ap sentään meni itseensä, te ette mene ikinä.
no mietippä vähän.
Lapsi yrittää lohduttaa äitiään, mutta äiti vaan raivoaa lapselle ja nakkaa tämän tekemän kakun roskiin.
Taitaa olla turha odottaa mitään lohdutuksia jatkossa tältä lapselta :(
Tuli paha mieli tämän lapsen puolesta.
Tehtyä et saa tekemättömäksi eikä lapsi varmaan tuota tapahtumaa tule unohtamaan. Yritä kuitenkin tehdä jotain kivaa lapsen kanssa ja pyytää kunnolla anteeksi.
en voisi ikinä lapseni tekemää kakkua lykätä roskiin.
Ap voi tehdä mitä tahansa kun ei kontrolli pelaa ollenkaan, hakee vaikka kirveen ja alkaa mäiskiä.
Julma olit, mutta vielä uusi päivä kaiken muuttaa voi.
en voisi ikinä lapseni tekemää kakkua lykätä roskiin.
Ap voi tehdä mitä tahansa kun ei kontrolli pelaa ollenkaan, hakee vaikka kirveen ja alkaa mäiskiä.
http://vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1014502/auttakaa_kauhea_…
no mietippä vähän.
Lapsi yrittää lohduttaa äitiään, mutta äiti vaan raivoaa lapselle ja nakkaa tämän tekemän kakun roskiin.
Taitaa olla turha odottaa mitään lohdutuksia jatkossa tältä lapselta :(Tuli paha mieli tämän lapsen puolesta.
Tehtyä et saa tekemättömäksi eikä lapsi varmaan tuota tapahtumaa tule unohtamaan. Yritä kuitenkin tehdä jotain kivaa lapsen kanssa ja pyytää kunnolla anteeksi.
Ne, jotka eivät ikinä jaksaneet kuunnella koulussa mitään, ovat suvaitsemattomia supermammoja. Sivistyksen puute näkyy tällä palstalla merkillisen paljon.
on pahempi moka kuin tuon lapsen kohtelu
Mietipä kirjoitetaan yhdellä p-kirjaimella.
no mietippä vähän.
Lapsi yrittää lohduttaa äitiään, mutta äiti vaan raivoaa lapselle ja nakkaa tämän tekemän kakun roskiin.
Taitaa olla turha odottaa mitään lohdutuksia jatkossa tältä lapselta :(Tuli paha mieli tämän lapsen puolesta.
Tehtyä et saa tekemättömäksi eikä lapsi varmaan tuota tapahtumaa tule unohtamaan. Yritä kuitenkin tehdä jotain kivaa lapsen kanssa ja pyytää kunnolla anteeksi.
Ne, jotka eivät ikinä jaksaneet kuunnella koulussa mitään, ovat suvaitsemattomia supermammoja. Sivistyksen puute näkyy tällä palstalla merkillisen paljon.
haukkui hänelle tekemäni joululahjan. Se oli sarjakuva, jonka piirtämisen olin aloittanut viikkoja ennen joulua. Emme olleet kovin varakkaita, joten kun tussit tyhjenivät piirtämisen aikana ei noin vain varaa uusiin, joten loppujälki oli himmeähköä, kun olin nuoleskelemalla yrittänyt saada tusseihin eloa.
Äitini oli hyvä ja huolehtiva äiti läpi lapsuuteni ja välimme ovat nykyäänkin hyvät. Mutta silti tuon joululahjan lyttäämisen ajatteleminen sattuu, vaikka aikaa siitä on parikymmentä vuotta.
Jos lapseni olisi tehnyt minulle kakun en voisi kuvitellakaan, että olisin heittänyt en roskiin.
Jos oikeasti olisitte jaloja ihmisiä, säälisitte kolmansien maiden nälkäänäkeviä lapsia ja lahjoittaisitte rahaa heidän hyväkseen.
Tuollainen av-sääliminen on naurettavaa touhua. Pelkkää oman äitiegopullistelua.
jos hellan käyttö kielletty mutta tylyä tuossa on se kakun heittäminen roskiin. Ihana ajatus lapselta ilahduttaa äitiä ja vaivalla saa kakun aikaiseksi.
Uskon sen että sulla paha mieli ja kadut reaktiotasi.
Tehkää yhdessä esikoisen kanssa kakku yhdessä, niinkuin on täällä jo ehdotettu. Selität asiaa vielä uudestaan ja sanot että uunin käyttö oli väärin mutta sinultakin oli väärin heittää kakku roskiin ja arvostat sitä ajatusta mitä esikoinen yritti, ilahduttaa sinua.
En usko, että tota voi millään simbsalabim-jutulla korvata, vaatii aikaa ja hellyyttä, että lapsiparka pääsee tuon yli.
Miksi ihmeessä noita lapsia pitää vääntää tuossa tahdissa, ja olla sitten aivan hermorauniona?
tämän selkkauksen pitkään, mutta on sinun vallassasi vielä muuttaa se miksi hän muistaa. Hyvä, että pyysit anteeksi. Huomenna otat vielä asian puheeksi. Kerrot, että pelästyit luvattomasta uuninkäytöstä. Sitten myönnät uudelleen, että huutamisesi oli ylimitoitettua, kakun poisheittäminen ilkeää ja täysin tarpeetonta. Pyydät tätä anteeksi. Etkä sano, ettet tarkoittanut mitään pahaa. Se on tietysti totta, mutta saattaa vesittää anteeksipyynnön. kerro kuinka ylpeä ja iloinen olet lapsestasi, ja siitä kuinka ihana tämän yritys ilahduttaa oli.Kerro, ettet missään tapauksessa toivoisi, että hän nyt jättäisi tekemättä mukavia asioita toisille. Kerro, että rakastat häntä ja hän on sinulle niin kovin tärkeä. Ehdota, että leipoisitte yhdessä kakun. ja sitten leivotte sen. Ja syötte yhdessä vaikka ulkona eväsretkellä. Ja tule illalla kertomaan, miten päivä meni.
Toinen epätäydellinen ihminen
mieti jos äitisi olisi toiminut noin
ikävä kyllä :( Mutta kyllä se anteeksi antaa ja elämä jatkuu. Mitähän oikeen jätät kertomatta? Taidat olla aika äkkipikainen muutenkin eikä tämä ole ainoa kerta kun olen lasten mielen pahoittanut?
näiden hurskastelijoiden keskellä! Kuinkahan moni näistä kauhistelijoista on itsekin joskus kilahtanut täysin tai tulee kilahtamaan... Ei, en sano, että hoidit tilanteen hyvin, kun suutuit, mutta kun se on niin... inhimillistä! Parempi mielestäni inhimillinen äiti kuin mikään kone, ja etenkin, kun pyysit anteeksi! Ehkä voisit vielä korostaa lapsellesi, että huusit, kun säikähdit, mitä hellan kanssa jne. olisi voinut tapahtua. Eli pelkäsit pohjimmiltasi lapsen puolesta. Leppoisia kesäpäiviä sinulle ap :)
Pieni lapsi yrittää ilahduttaa. AP mene jonnekin lepolomalle jos noin vaikeaa on elämä.
Sellaisen kysymyksen voisi tietysti esittää, onko omassa käytöksessä jotain vikaa, kun lapsetkin yrittävät saada sinua paremmalle tuulelle, ja sitten heität vielä kakun roskiin.
Tyly, tylympi, suomalainen äiti.
Tällaista vittuilua ja virheen tehneen päällä hyppimistä mä en tajua, en. Millaista onkaan eläminen näiden vittuilijoiden lähipiirissä? En ees tahdo tietää.
Ja noista traumoista. Minulla oli oikeesti karsea lapsuus. Mun äitini pahoinpiteli mua henkisesti ja fyysisesti. Hän ei koskaan pyytänyt anteeksi. Mä tiedän, mitä on oikeasti traumaattinen lapsuus. Siksi en voi tajuta tällaista vaahtoamista yksittäisestä virheestä, jota ap on vielä pyytänyt lapseltaan anteeksi.
Todella aggressiivisia ja pelottavia akkoja täällä. Säälin lapsianne ja kaikkia lähellänne olevia ihmisiä.