Eikö teillä saa tosiaan ottaa jääkaapista mitä haluaa?

eli käy kaupassa ja valmistaa ruuan. Mä käyn jääkaapilla juuri silloin, kun haluan ja ikinä mies ei ole valittanut, että olisin ottanut jotain väärää, jotain hänelle korvaamatonta tuotetta jääkaapista.



Mieheni ostaa setin kaupasta ja ruokaa valmistaessaan tutkailee jääkaappia/muita ruokakaappeja ja sitten päättää, mitä tekee.



Lapset ovat vasta 5v ja 7kk eli he eivät vielä edes yritä käydä jääkaapilla vaan syöät onnellisina ruoka-aikoina.

Kun lapsilla on koko ajan suden nälkä? Meillä myös kotona kolme urheilevaa murkkua ja hyvin toimii 5 ateriaa päivässä rytmi. Olisikohan syy lasten sudennälkään juuri tuo jatkuva napostelu?

Ja teille jotka sanotte ettei miestä kohdella kuin lasta. No e i tietenkään. Älkää myöskään antako miehenne kohdella teitä kuin äitiä. Aikuinen mies kantaa vastuun myös ruoka-asioissa. Jos mies syö seuraavan päivän ruokatarpeet, hän varmasti valmistaa uuden aterian?

...syödä ja mitä saa syödä. Heil Hitler!

Niin toooki kaikki saa mun puolesta syödä just mitä lystää. Mutta niin kauan kun mä töiden ja kolmen murkun ohella hoidan sen homman on ihan turha kenenkään urputtaa jos ei saa tyhjentää jääkaappia just ku mä oon perjantairuuhkassa jonottanu tunnin kalatiskilla ja roudannu ne neljä kassia sapuskaa kotiin.

jos jää nälkä ruuan jälkeen niin syödään päälle leipä/kaksi.



Vanhempi lapsi ei närpi kun tietää ruoka-ajat, ja jos ei ruoka kelpaa niin saa luvan odottaa seuraavaan.



Aamupala 8-9

lounas 11-12

välipala 14-15

päivällinen 17-18

iltapala 19-20



Lapset 9v ja 10k, vauvalla toki hiukan eri juttu mutta hänetkin opetetaan samaan aikatauluun.



Meillä ei närpi kukaan muukaan, ei aikuiset koska on hyvä näyttää itse oikeaa esimerkkiä. Ruoka-aikoina syödään maha täyteen niin välissä ei tule nälkä. Diabeetikko-mies saattaa joutua syömään välillä miten ja mitä sattuu jos sokerit laskee liikaa.



Meillä ei muuten edes ole keksejä, mehuja ym mitä närppiä.



Normaalipainoinen perhe ja hampaat kunnossa.

Lapsilla ei ole tarvetta hakea naposteltavaa pitkin päivää.

Ja suoraan sanottuna, olen kuvitellut, että suurimmassa osassa perheitä lapset syövät 5x päivässä. Ilmeisesti näin ei kuitenkaan ole, vaan jokainen syö mitä ja milloin huvittaa. Ihmekös suomalaiset lapset vain lihovat lihomistaan...

jos jää nälkä ruuan jälkeen niin syödään päälle leipä/kaksi.

Vanhempi lapsi ei närpi kun tietää ruoka-ajat, ja jos ei ruoka kelpaa niin saa luvan odottaa seuraavaan.

Aamupala 8-9

lounas 11-12

välipala 14-15

päivällinen 17-18

iltapala 19-20

Lapset 9v ja 10k, vauvalla toki hiukan eri juttu mutta hänetkin opetetaan samaan aikatauluun.

Meillä ei närpi kukaan muukaan, ei aikuiset koska on hyvä näyttää itse oikeaa esimerkkiä. Ruoka-aikoina syödään maha täyteen niin välissä ei tule nälkä. Diabeetikko-mies saattaa joutua syömään välillä miten ja mitä sattuu jos sokerit laskee liikaa.

Meillä ei muuten edes ole keksejä, mehuja ym mitä närppiä.

Normaalipainoinen perhe ja hampaat kunnossa.

kun on tarpeeksi täyttävää ruokaa tarjolla ruoka-aikoina ;)

Lapsille annetaan ruuat, he eivät ota itse. Joskus lapselta kysytään, mitä haluaisi vaikka välipalaksi, mutta edes teini-ikäinen ei ole kovin ratioonaalinen ravitsemusasioissa.

ja termiitit on popsinut kaikki nakit...



Kyllä meillä kysytään jos ottaa ruokaa. Maitoa ja leivänpäälisiä saa ottaa kun niitä on aina.

Ei saa. Käydään kerran viikossa ruokakaupassa, ja jos joku vetäisis iltapalaksi seuraavan päivän ruokaraaka-aineeksi tarkoitetun jutun, niin sithän pitäis lähte käymään joka päivä kaupassa uudestaan.



Toki sellaista perussyötävää löytyy vaikka miten paljon, tyyliin leipää, jogurttia jne, mutta olen kuullut, että joissain perheissä esim. isännät menee ja lämmittää päiväruuan jämät itselleen iltapalaksi ja syö sen. Eipä sitten jäis seuraavaksi päiväksi lapsille ruokaa. Meillä syödään siis ruuat ruuilla ja iltapalat on jotain muuta kuin varsinaista ruokaa.

Ja mulla on aina valmista ruokaa myös pakkasessa, joten jos ei ole nakkeja, tehdään jotain muuta tai sulatetaan pakkasesta. Ei yhdet nakit meidän suhdetta kiristä.

Ajattelepa vaikkapa seuraavaa.



On talvilauantai. Kaupat eivät ole sunnuntaina auki. Aion tehdä sunnuntaina lounaaksi spagettia ja metvursti-chilikastiketta ja päälle laitan kevytmozzarellaa (tuoresellaista) sekä vihreän salaatin. Tarjoomukset jäävät aika hinteläksi jos mies tai lapset lauantaina vetäisivät napaansa koko metvurstin ja mozzarellan. Voisin tarjota vain spagettia tomaattikastikkeessa ilman juustoa/metvurstia. Niin ja sen salaatin.



Tai voisin olla tekemässä aurajuustoperunoita paistin kanssa. Ja aamulla huomaisin että joku on natustellut aurajuuston...

Täh - lasketaanko teillä nakit ja tomaatit noin tarkasti?

...mutta meillä on tasan yksi jos on tekeillä nakkikastiketta vaikkapa seuraavana päivänä. Ja jos joku rohmu on syönyt koko nakkipaketillisen niin sitten ei ole nakkeja pätkääkään.

suunnittelen välipäivien menun aika tarkkaan. Jos joku (mies) syö sitten vaikka tiistain ruuasta pekonin ja herkkusienet omaan pikkunälkäänsä, niin joudun joko tekemään tiistaina jotain tylsää ruokaa, jota saan pakastimen antimista, tai käymään uudelleen kaupassa.



Toisaalta koska aliarvioin usein miehen ruokahalun, pidän kaapissa aina tiettyjä ruoka-aineita, joista mies saa iltapalaksi tehtyä munakkaan tms.

Ja mulla on aina valmista ruokaa myös pakkasessa, joten jos ei ole nakkeja, tehdään jotain muuta tai sulatetaan pakkasesta. Ei yhdet nakit meidän suhdetta kiristä.

Ihan sama mitä äiti on suunnitellut. Jos ei suunnitelmia voikaan toteuttaa niin ei se haittaa.

Hmm...en usko että tuo antaa kovinkaan hyvää esimerkkiä lapsille.

Onko se niin hirveää sitten, jos joudutkin muuttamaan ruokasuunnitelmia? Itsellä on AINA pakastimessa hätävaraa; kinkkua, lihaa, kalaa jne. Että ei todella se maailma siihen kaadu, jos en voikkaan tehdä sunnuntaina nakkikastiketta, teen sitten jotain muuta.

Tai että on katastrofi, että pitääkin mennä kauppaan hakemaan se uusi nakkipaketti. Mä lähetän miehen ostoksille. Samalla saan suklaata.

Meillä kyllä syödään suht säännöllisesti ja ei ole ollut tarvetta jääkaapilla jatkuvasti kenenkään juosta. Mutta EI tulisi pieneen mieleenkään mieheltäni kieltää mitään ottamasta, jos siltä tuntuu. Ihan käsittämätöntä... Ollaan terveitä, normaalipainoisia koko porukka ja koskaan ei ole tällaisesta asiasta tarvinnut edes keskustella. Lapset jo 14 ja 16 ja kaapilla käyvät ja tiuhaan, kun poikia ovat ja kovasti harrastavat ja kasvavat. Mulle tämä on ihan "heprea"juttu!

Ihan sama mitä äiti on suunnitellut. Jos ei suunnitelmia voikaan toteuttaa niin ei se haittaa.



Hmm...en usko että tuo antaa kovinkaan hyvää esimerkkiä lapsille.



Siis täh? Kerrotko lapsille tai miehelle aina, mitä ruokaa teet seuraavana päivänä? Onko teillä koko viikon ruuat kaikilla yleisesti tiedossa? Miten näyttää huonoa esimerkkiä???

Meidän lapset on välillä tosi nälkäisiä, kun urheilevat. Samoin mies. Ja jos on nälkäkuoleman partaalla, mun puolesta saa syödä vaikka jääkaapin tyhjäksi. Haetaan lisää kaupasta, jos loppuu. Ei tässä asiassa säästetä.

Ja mä olen luova kokki, jos jotain ainesta ei ole sitten sovelletaan. Ja jos mitään ei ole, mennään kaupaan hakemaan täydennystä.