Mitä mieltä Härkösen kirjasta heikosti positiivinen?

ja oli rehellisesti ihminen, puutteineen päivineen, turhamaisine pikku piirteineen. Mitä sitä silotella, mikä on rosoista. Mitä kaunistella, kun elämä on myös rumaa ja raadollista.



Sitä en tiedä, miten oma lapsensa tulee suhtautumaan teokseen.

Häräntappoase oli aikoinaan hyvä, mutta nämä viimeisimmät kirjat ovat lähestyneet yksi toisensa jälkeen jonkinlaista kummallista narsistisen minäminämaailman ja harlekiinikirjallisuuden risteytymää. Onkohan Härkönen Kutri Mannisen kaveri?

jotenkin "sensaatio"hakuinen, kylmä ja populistinenkin. Toisaalta oli siinä tuttujakin tunteita. Kokonaisuutena en pitänyt.

A) Hän osaa kirjoittaa. B) Hänellä on sanottavaa. C) Loppu ei aina ole onnellinen.



Ja ennen kuin kioskikirjailijat hyökkäävät: suomalainen viihde/pokkarikirjallisuus on usein paljon parempaa kuin Harlekiinit.

A) Hän osaa kirjoittaa. B) Hänellä on sanottavaa. C) Loppu ei aina ole onnellinen.

Ja ennen kuin kioskikirjailijat hyökkäävät: suomalainen viihde/pokkarikirjallisuus on usein paljon parempaa kuin Harlekiinit.

pari ahdistavaa kohtausta - esimerkiksi ne tunteet, mitä väsyneellä äidillä oli lastaan kohtaan, kun hän sekapäisenä jo suunnitteli lapsen kuolemaa suurin piirtein.



Ymmärrettävää mutta ahdistavaa tekstiä, kokonaisuudessaan.

kirjoista suurin osa, ellei peräti kaikki, ovat tekotaiteellista kökköä, jatkuvaa, rasittavaa märinää ja narinaa.

synnytyksen jälkeen. Kirjan luettuani tunsin, että en ole yksin ja joku on todella vielä sekopäisempi kuin minä! Arvostan Härkösen avoimuutta.

Maku meni koko ihmiseen. Olin siihen asti pitänyt häntä fiksuna ja ajattelevana ihmisenä, mutta luettuani ko. kirjan, pidän häntä ainoastaan itsekeskeisenä paskana.



Terkuin kolmen lapsen onnellinen äiti.

todella hyvin ja rohkeasti kirjoitettu vaikeasta ja vaietusta aiheesta. Pidän valtavasti kaikista härköisenj kirjoituksista, mutta viimeisin oli ehdottomasti paras. Kertoi miehen haluttomuudesta parisuhteessa, olikohan nimi "ei kiitos".

Härkönen on yksi parhaimmista suomalaisista kirjailijoista.

että kirjaa ei voi ymmärtää, ellei itse ole kokenut samaa. Lievää babybleusia en lukisi samaan kastiin.



Mun mielestä kirja oli rohkea teko, mennä nyt sorkkimaan sitä kaikkein pyhintä asiaa maan päällä. olen täysin varma, että kun lapsi aikanaan lukee kirjan, hän ei saa traumoja. Asioita voi selittää lapselleen.

Mä olen lukenut useampaankin kertaan. Mulla ei ole ollut synnytyksen jälkeistä masennusta, mutta en kokenut ollenkaan hankalaksi samaistua.



Mulla on tosin ollut itsellä monta keskenmenoa, joten se osa kuulosti hyvin tutulta.



Minustakin on rohkeaa kirjoittaa negatiivisista tunteista ja vielä omalla nimellä. Äitiys on niin mystifioitua, että kaikista äitiyteen liittyvistä tunteista on varmasti edelleenkin vaikea puhua ääneen. Monethan eivät voi edes itselleen myöntää kokevansa joskus negatiivisia tunteita eivätkä edes voi myöntää olevansa väsyneitä.

tuli ikävä kuva anna-lenasta ihmisenä. kuka nyt niiden hajuvesipullojen (vai mitä ne nyt sitten olikaan) kanssa synnärille menisi.



en pystynyt samaistumaan yhtään mihinkään kirjassa. luin loppuun kun härkösen tyylistä kirjoittaa kuitenkin pidän, mutta kovin oudolta tuo tarina tuntui. kävi sääliksi hänen ex-miestään joka tuntui kirjan perusteella ihanalta ihmiseltä.

Mä oon kyllä siinä mielessä "outo", etten ole pitänyt yhdestäkään Härkösen kirjasta. Mut silti mä aina luen ne. En kyllä itselleni osta. Joteskin vaan hänen kirjoitustyyli ja "ajatusmaailma" ei niin hirveesti uppoa.

Ja tuntuu vähän, että aina hakee hiukan sensaatioita ja huomiota. Mutta tää siis vaan mun mielipide.

synnytyksen jälkeisessä hormonikatastrofissa. Olo oli ihan kauhea, helpotti tietää että jollakin muullakin on ollut. Mulle äitiyden alku ei ole ollut kovin ruusuinen, ihmettelen aina niitä kommentteja että "olo oli ihan euforinen". En pystynyt iloitsemaan lapsesta ollenkaan.

Muutenkin kaikin tavoin yliarvostettu "kirjailija".

Loppuunkäsitelty oli taas todella hyvä. Nauroin ja itkin, sekä vihdoinkin päästin menneet.



Minusta Härkönen kasvaa kirjoittajana.

se Härkösen huumori!! Olen nauranu maha kippurassa melkein kaikki Härkösen kirjat läpi. Toi heikosti positiivinen oli kyllä aika rankka kirja mun mielestä, mä siis jotenkin järkytyin, että joku toi NIIN raadollisesti esiin kaikki pimeimmätkin tuntemuksensa. Sinänsä aika rohkeata.

Terveisiä pallomerestä-kirjaa lukiessa meinasi oikeesti tulla pissat housuun välillä =) Oli ihan uskomattoman hauska pläjäys!!

Tuntui tosi pinnalliselta koko nainen. Tuntui käsittämättömältä että aikuisella ihmisellä on sellaisia odotuksia ja ajatuksia. Rouvasta sai tosi kaupungilaissnobin kuvan.

Härkösen pakinoista. Ja näistä hänen oman elämänsä kuvailuista. Hänen romaaninsa eivät miellytä, Häräntappoasetta lukuun ottamatta.

Tykkäsin tosta Heikosti positiivisesta, sujuvaa kerrontaa. Ärsyttävää oli ne kohdat joissa hän valitteli julkkiksena olemisen vaikeutta.