Mitä mieltä Härkösen kirjasta heikosti positiivinen?

Varmasti Anna-Leena on saanut paljon lokaa niskaansa rehellisyytensä takia.



Kirja oli ahdistavaa luettavaa. Kuitenkin on todella hienoa, että joku puhuu niidenkin naisten puolesta, joille kaikki äitiyteen liittyvät asiat eivät käykään luonnostaan.

Luin sen suurin toivein, kun itsellänikin ollut vaikeuksia saada lasta. Jotenkin hän ei nyt tuntunut pääsevän asian "sisään" ollenkaan. Jäi jotenkin pinnalliseksi koko aihe hyvästä yrityksestä huolimatta.

eikä todellakaan "tullut luonnostaan" äitiys. Mutta ei mun tunteet silti olleet sellaisia kuin kirjassa kuvattiin ja mua ällötti se, miten naivia ja itsekeskeistä se kirja noista tunteista teki.



Lisäksi mua inhottaa ajatus, että nuo olivat oikeasti Härkösen tunteita. En tiedä olivatko, mutta ainakin minä itse nyt niistä yli päässeenä en haluaisi lapseni joutuvan tietämään tai lukemaan niistä, puhumattakaan, että lapseni pitäisi ajatella koko muun maailmankin tietävän niistä! TUommoinen rehellisyys kun ei koske vain itseä, vaan myös muita, niin että minusta se ei ole ihan oikein niitä muita kohtaan.

Itse synnytin pian kirjan ilmestymisen jälkeen, ja minua kohdeltiin todella varovaisesti synnytysosastolla, jossa jouduin olemaan tavallista pidempään. Tajusivat kyllä ensimmäisen 10 tunnin jälkeen, että en taidakaan olla valittajatyyppiä. Sen jälkeen huumori suorastaan tulvahti synnytykseen mukaan.