synnyttäessä kuultua

Kuulin kuinka joku toinen synnyttäjä huusi "Ai v*ttu stana, mä en halua tätä, mä en halua tätä!!!!"

Varmasti huusi vain kivun vuoksi, mutta olisin kyllä ollut itse kauhun vallassa synnytyksen aikana, jos tuon huudon olisin kuullut ennen omaa synnytystäni, joka siis oli ensimmäinen minulle..



Itselle ei sitten sanottu kovasti mitään. Joku vähän hoputti, koska synnytys vain kesti ja kesti..

synnytysosastojen sangyt pitaisi polttaa.

olin kuulemma huutanut kätilölle, että ota vittuun ne sormesi sieltä mun pillusta... Kätilö oli sanonut, että tämä on kylläkin vauvan käsi, lapsi syntyy nyrkki poskella. Olin siihen tokaissut, että no ota se sitten pois sieltä. Kätilö sanoi, että mä en kyllä nää vittuja missään, mutta rouva on hyvä ja ponnistaa, niin eiköhän se tämä käsikin täältä ulos tule.



Ei nyt mikään niin huippujuttu tämä..



Mutta kolmannen kohdalla mies sanoi lapsen synnyttyä, että sehän tuli helposti. En vieläkään tiedä oliko se kohteliaisuus vai loukkaus.

Olisi pitänyt haistattaa paskat saman tien...

Kätilöni taisi ponnistusohjeita mainitessaan sanoa, että ponnista niinkuin työntäisit ulos isoa kakkaa. Vertaus ei mielestäni ollut kovinkaan kaunis...

että ei tässä nyt kuule perkeleet auta kun kirosin...



Hauskoja juttuja löytyy täältä. Miesten suusta:



http://www.vauva-lehti.fi/keskustelut/alue/7/viestiketju/117640/_alytto…





:D

En totellut kylläkään, vaan annoin äänen tulla.



Mies sanoi myöhemmin kyllä, että olin myös pyytänyt että tappaisivat mut.



Itse en muista synnytksestä paljoa mitään. Paitsi sen tärkeimmän, että IKINÄ enää en sitä tee!

kaverini pääsi keisarinleikkaukseen (myöhemmin toisen lapsen myötä selvisi, että hänellä on liian kapea lantio synnyttämään alateitse sen kokoiset lapset, kun hän on saanut, lähes 4-kiloisia). Kätilö oli sanonut kaverilleni, että:



"Näin siinä käy, kun lapsi synnyttää lasta."



Olihan kaverini nuori saadessaan esikoisensa, 23-vuotias, mutta ei sentään enää lapsi. Iän kanssa ei ollut mitään tekemistä synnytyksen päätymisestä sektioon.



Itse huusin kuopuksen ponnistusvaiheessa huumorimielellä, että: "Ei tunnu missään!" Kyseessä oli syöksysynnytys, jossa vauvan pää oli jo emättimessä, kun ehdimme sairaalaan. Sattui niin pirusti, eikä mitään kipulääkitystä tietenkään ehditty antamaan. Edes vaatteita ei ehditty vaihtamaan ja vauvan syntyessä paikalla oli ainoastaan kätilö ja isä. Kipua ei kokonaisuudessaan ensimmäisestä supistuksesta kestänyt kuin vajaan tunnin (ja sinä aikana meni myös vedet), joten kauaa en tosiaan kivuista kärsinyt. Kätilö itse vastasi, että ainoa kipulääke tässä vaiheessa on ponnistaminen. Oikeassa oli.

Ihan karmeeta että te kehtaatte kirota noin synnärillä.

Ei tulis mieleenkään. Jotenkin ala-arvoista.

että "ai saatana!" Mutta aika hyvin se loppujen lopuksi meni, kun kyseessä oli nopea synnytys, enkä ehtinyt saamaan mitään kipulääkettä.

mutta sitten kun olin vähän aikaa karjunut alettiin ihmetellä, että olenko jotenkin erityisen kipuherkkä kun tuolla tavalla mölisen. Huusin ilmeisesti väärällä tavalla...?

saa monet löytämään heti oikean suunnan :)



Miten sen voisi sanoa kauniimmin. Onko suunnan näyttäminen kauniimpaa :)

Olin saamassa esikoista ja vauvan päähän piti pistää se anturijuttu.Iso mieslääkäri työnsi kouransa mun sisään laittaakseen sen anturin.Sattui ihan veesti!Selkä kaarella olin siinä ja tää tohtori siihen,että "yritä nyt rentoutua äläkä tolleen kourista,makaa siinä vaan paikallas" Karjasin silloin,että "sopii tulla perkele itte tähän yrittää maata paikoillaan!"

jotta kyllä tolla perällä on helppo synnyttää. Johon mä karjuin takapenkiltä, että keskittyy vaan ajamiseen, jos ei halua kätilöksi tien vierellä alkaa. Löytyi se kaasukin autosta.



Miehellä ei ole ajokorttia ja en ollut ajokunnossa.

Tai siis ole hiljaa ja keskity ponnistamiseen. Synnytys oli kestänyt siinä vaiheessa 16 tuntia. Ponnistuvaihe kesti 56 min. Jotenkin tuntui, että jos olisi vähän saanut pitää ääntä, niin se olisi auttanut ponnistamisessa.



Yhdelle kaverilleni kätilö/hoitaja oli sanonut, että: turpa kiinni ja kun valitteli kun sattui kun synnytys jouduttiin käynnistämään ja supistuksia tuli koko ajan.

puhkaistessaan kalvoja kun olin 3cm auki ja se kävi aivan uskomattoman kipeää kun kaiveltiin sieltä takaa sitä kohdunsuuta, ja itkua väänsin siinä ja huusin niin lääkäri sanoi välineet sisälläni että; puhkaistaanko vai lähdetkö kotiin? Puhkaistiin.

Sama lääkäri ennen tätä toimenpidettä sanoi, kun olin käynyt hänen luonaan pelkopolilla ja tuolloin hän oli ollut todella asiallinen ja ymmärtäväinen, ja jotenkin hain hänestä tukea siinä kun synnytystäni käynnisteltiin tipalla ja halusin vielä jutella hänen kanssaan, niin sanoin että jos ei lähde tällä tippakäynnistykselläkään, niin sitten haluan sektion (takana mulla traumaattisia synnytyksiä). Tähän tämä lääkäri tokaisi että jos tehdään sektio niin voidaan samalla tehdä sterilisaatio! Tuo oli niin uskomaton kommentti etten ymmärrä mitä hän sillä tarkoitti! Kaikki lapsemme ovat olleet toivottuja (3 lasta) ja tätä kolmatta en meinannut uskaltaa ruveta edes yrittämään vaikeitten synnytysten takia.

Totesi kätilö kun tuli huoneeseen ja minä ja mieheni naureskelliin. Siinä vaiheessa kuulemma olisi pitänyt kiroilla ja karjua, ei nauraa...

miksi kätilöt saattaa kieltää sen huutamisen: lapsi nimittäin nousee takasin ylöspäin, kun lihakset jännittyy väärästä paikasta ja sillä tavalla synnytys hidastuu. Jostain syystä kätilöt vain harvoin perustelevat tätä pyyntöä siinä ponnistusvaiheessa. Minullekin tämän selitti vasta ystäväni, joka sattuu olemaan kätilö.

"Jos tää tuntui pahalta, niin odotas, kun huomenna pitää mennä vessaan."



Pilke silmäkulmassa sanoi kylläkin, ja jopa nauroin vitsille vaikka seuraavana päivänä sitten melkein paniikissa pakotin itseni vessaan.