Tää palsta on kyllä ihan uskomaton!!

juokse äkkiä karkuun kun vielä ehdit, seura nimittäin tekee kaltaisekseen ;)

vaikka olenkin käynyt täällä jo vuosia.



Mutta sanotaanko näin, että olen täällä siksi, koska aihepiiri kiinnostaa minua (no, ei sentään kaikki jutut, mutta jotkut) ja minusta on välillä kivaa (välillä kauhistuttavaa) seurata, kuinka ihmiset reagoivat eri juttuihin, mitä ajattelevat asioista jne.



Toisinaan kyllästyn näihin juttuihin, enkä käy täällä vähään aikaan, mutta sitten taas tulen takaisin. :) Ja, vaikka se kuulostaakin uskomattomalta, joillakin toisilla palstoilla on vielä paljon tyhmempiä juttuja. Kyllä täällä toisinaan saa aikaan järkeviä/mukavia keskusteluja, vaikka välillä tuntuukin siltä kuin taistelisi tuulimyllyjä vastaan.

Olin aluksi silmät ja tukka ihan pystyssä palstan viesteistä. Sittemmin opin lukemaan rivien välistä ja tajusin, ettei tämä ole mikään kattava läpileikkaus nuorista äideistä (ja muutamista isistä) tai suomalaisista naisista tms.

Tänne varmaan valikoituu masentuneita, yksinäisiä tai uusavuttomia kirjoittajia ja siksi kuva vääristyy.

ja älykäs. Luulin, että vihdoin löysin oman tyhmälle sopivan paikkani.

Terveisin. äo 156

Mua ärsyttää eniten nämä pätijä äidit.

Miten lapsi voi olla hyvin kasvatettu ja niin tottelevainen, kun äideille ei itsekkään ole minkäänlaisia käytöstapoja.

En ole koskaan tavannut ulkomailmassa tällaisia äitejä, kun tällä palstalla on.

Ihmiset nyt vaan ajattelevat joistain asioista eri tavalla ja täällä tulee monesti kirjoitettua hieman kärkevästi. Aina se ei edes ole tarkoituksena, mutta kun täällä jää pois äänenpainot ja eleet, mitkä helpottavat viestin tulkintaa livenä, niin monesti tekstin sävyn tulkitsee pieleen. Ja osa porukkaa varmaan tuulettaa estoitta omia patoutumiaan ja laukoo sellaisiakin totuuksia, joita ei ikimaailmassa kenellekkään heittäisi päin naamaa. Kirjoitetun tekstin perusteella harvemmin edes saa kokonaiskuvaa tilanteesta muodostettua, vaan johtopäätökset on tehtävä vajavaisin tiedoin. Jos joku esim. kysyy neuvoja lapsen nukahtamiseen ja kun porukka neuvoo näitä yleispäteviä; päivärytmi, ulkoilu, rutiinit juttuja, niin kysyjä vetää herneet nenään "On kuulkaa kaikkia noita kokeiltu, mutta kun lapsi ei nuku niin se ei nuku! Älkää tulko pätemään helpoilla lapsillanne". Mistä pitäisi tietää, että näitä on kokeiltu jos kirjoittaja ei sitä itse tekstissään tuo esille?

joiden takana on uusavuttomat, masentuneet ja nyt vasta lapsen tai jopa useita lapsia saaneita vanhempia, jotka ovat yllättyneet siitä miten rankkaa on lapsiperheen elämä.

Ikää itsellä on piirun alle neljäkymmentä, mutta väitän, että kun sain parikymppisenä esikoiseni, niin ei todellakaan tullut yllätyksenä lapsiperheen omat koukerot. Kyllä sitä oli toisinaan väsynyt ja avuton olo, kun ensimmäiseni vieläpä sattui olemaan koliikkivauva ja myöhemmin isommaksi kasvettuaan erittäin vilkas. Ei kertaakaan kuitenkaan tullut vuodatettua, että en kestä tätä elämää lapsien kanssa, haluan pois tästä elämästä tai että olisin jälkikasvuani kuskannut esim. päiväkotiin, että saisin itse kerättyä itseäni kotona yksin kasaan. Ehei, lapset olin halunnut ja halusin elää heidän kanssaan myös sen arjen, ei elämä ole pelkkää ruusuilla tanssimista ja sehän sen elämän suolan tuo.

Miten ne kahdeksan - ja yhdeksänkymmenluvun kersat sitten on kasvatettu kun ajatus on se ettei mun tarvii jos en haluu ja että aina pitää olla kivaa ja mukavaa tai että pienikin vastoinkäyminen masentaa....

Omilleni olen opettanut sitä arkea ja sen kestämistä iloineen ja suruineen. Juhlahetkiä on silloin tällöin ei jatkuvasti. Juhla ei tunnu juhlalta, jos sitä ylläpidetään päivästä toiseen.

Olin aluksi silmät ja tukka ihan pystyssä palstan viesteistä. Sittemmin opin lukemaan rivien välistä ja tajusin, ettei tämä ole mikään kattava läpileikkaus nuorista äideistä (ja muutamista isistä) tai suomalaisista naisista tms. Tänne varmaan valikoituu masentuneita, yksinäisiä tai uusavuttomia kirjoittajia ja siksi kuva vääristyy.

uusavuttomat onnettomat vanhemmat vuodattavat jaksamattomuuttaan täällä ja jos joku uskaltaa kommentoida niitä tai edes varovaisesti ihmellä saati kirjoittaa omaa tarinaansa/kokemustaan siitä, että menee paremmin, kuin suurimmalla osalla tämän palstan ihmisistä, niin jo saa paskaa niskaansa niin että tuntuu "mitäs tänne tulet elvistelemään omaa paremmuuttasi, taitaa olla itsetunto niin heikko, että pitää sitä tällä palstalla pönkittää"

Mitäs mieltä olette kummalla se itsetunto oikeasti taitaa olla heikko?! =)



Toivottavasti tämä palsta ei ole läpileikkaus nuorista vanhemmista? Tosin oman kokemuksen mukaan valitettavasti aika moni asiakas valitettavasti on juttujen kaltainen (työskentelen alalla, jossa tapaan paljon lapsiperheitä).



Mihin tästä vielä mennään?

Minusta on HIENOA, että ihmiset voivat avautua täällä jaksamattomuudestaan. Ja mitäs sitten, jos kyse onkin tästä legendaarisesta uusavuttomuudesta; jossain kai meidän surkimustenkin pitää saada jakaa taakkojamme.



Se on -kuulkaa- parempi päästellä höyryjä ulos av-palstalla kuin tarttua esim. lapsen tukkaan kiinni, kun hermo menee. Mä synnyin 70-luvun alussa ja silloiseen äitiyskulttuuriin kuuluivat psyykkisen väkivallan lisäksi päivittäiset tukkapöllyt, luunapit ja lyöminen. Jos minä sentään voin oman lapseni kasvattaa ilman väkivaltaa, niin se on jo ihan hyvä. Olen monesti täällä valittanut lapsestani ja aion muuten valittaa jatkossakin.



Olen ammatiltani luokanopettaja ja ammatissani näen, että nykyvanhemmat välittävät ja pitävät huolta lapsistaan sata kertaa paremmin kuin menneiden vuosikymmenten vanhemmat.

Ehkä meidänkin sukupolvemme olisi saanut onnellisemman lapsuuden, jos vanhempamme olisivat voineet kysellä tyhmiä uusavuttomuuteensa.

AV, älä koskaan muutu.

asioita, kuin lapsiin liittyviä. Atk, kielitaito, esiintymistaito, koulutus yleensä. Mitä sitten, jos tulee tänne kyselemään toisille itsestäänselvyyksiä. Taito se on sekin; uskaltaa kysyä ja ilmaista mielipiteensä. Itse en ole nuoruudessani uskaltanut kertoa mielipidettäni mistään, sen vaihtohan olisi ollut noloa, jos olisi saanut lisää tietoa jostain asiasta.

ihan pelottaa välillä nämä jutut, siitä miten toi mun lapseni on pilannut mun elämäni tai että miten toi mun kakara on niin ääliö tai että haluan pois tästä elämästä, antaisin mitä tahansa, että saisin elämäni takaisin..



Millainen vanhempi sanoo lapsestaan, että se on ääliö tai että se on pilannut äitinsä elämän?



Kyllä se lapsi on syytön olemassaoloonsa ja jokainen voi katsoa sinne peiliin ja hakea sitä syyllistä sieltä.



terveisin neuvolan th.

oletkohan neuvolan th oikeasti? Jos et ole kuullut, että äiti voi väsyä. Itse jäin leskeksi ja lapsi herätti kipeänä ollessaan yli kuukauden ajan valehtelematta vähintään 30 kertaa yössä. Sukulaisia ei ollut lähellä, eikä sossukaan auttanut. Nykyään rakastan lastani yli kaiken, mutta olisi todellakin parin kuukauden ajan myynyt sieluni, että olisin jälleen lapseton. Tunsin suurta vihaa lastani kohtaan. Oli todellakin tullut pilaamaan elämäni. Sitä vartenhan tänne kirjoitellaan noissa tilanteissa, että koetaan moraalista ristiriitaa. Ne äidit, jotka eivät välitä, eivät edes kirjoita. Muuten oma äitinikin aikoinaan inhosi meitä ajoittain,sydämensä pohjasta, mutta piti silti hyvää ja rakastettavaa huolta meistä.

kaikki provot.. esim abortti- ja homojutut jää lukematta, mutta sit taas jos joku kysyy jotain vilpittömän oloisesti, ni miksi en vastais, jos siitä vaikka olis apua.. Ja onhan täällä aina toisinaan ketjuja, joitten juttujen kans on vaan yksinkertaisesta hauskaa :)

ihan pelottaa välillä nämä jutut, siitä miten toi mun lapseni on pilannut mun elämäni tai että miten toi mun kakara on niin ääliö tai että haluan pois tästä elämästä, antaisin mitä tahansa, että saisin elämäni takaisin..

Millainen vanhempi sanoo lapsestaan, että se on ääliö tai että se on pilannut äitinsä elämän?

Kyllä se lapsi on syytön olemassaoloonsa ja jokainen voi katsoa sinne peiliin ja hakea sitä syyllistä sieltä.

terveisin neuvolan th.

Minä olen se, joka sanoi adhd-lastaan ääliöksi. Koska hän käyttäytyy ääliömäisesti. Mutta en missään vaiheessa väittänyt haluavani pois tai että en jaksaisi tai en tahtoisi ja rakastaisi lasta. Tuskinpa tunnet kovin hyvin adhd-perheen arkea jos et tajua että joskus palaa käämit ja on parempi tuulettaa tunteitaan täällä kuin sille lapselle. Jolle raivoaminen ei auta mitään.

T: ihanan ja kamalan adhd:n äiti

voisitko kommentoida. Ammattitaitoasi kyseenalaistetaan?

vihaavansa mua, kun olin lapsi!!

oletkohan neuvolan th oikeasti? Jos et ole kuullut, että äiti voi väsyä. Itse jäin leskeksi ja lapsi herätti kipeänä ollessaan yli kuukauden ajan valehtelematta vähintään 30 kertaa yössä. Sukulaisia ei ollut lähellä, eikä sossukaan auttanut. Nykyään rakastan lastani yli kaiken, mutta olisi todellakin parin kuukauden ajan myynyt sieluni, että olisin jälleen lapseton. Tunsin suurta vihaa lastani kohtaan. Oli todellakin tullut pilaamaan elämäni. Sitä vartenhan tänne kirjoitellaan noissa tilanteissa, että koetaan moraalista ristiriitaa. Ne äidit, jotka eivät välitä, eivät edes kirjoita. Muuten oma äitinikin aikoinaan inhosi meitä ajoittain,sydämensä pohjasta, mutta piti silti hyvää ja rakastettavaa huolta meistä.

Nykyään on puhuttu asiasta.

en minäkään lapselleni kertonut

t: leski