Olkaa onnellisia te joilla on oikeasti osallistuvat isovanhemmat

Jos kolme tuntuu mummoista liian rankalta niin voishan se olla lapsista ihan kiva olla mummolassa niin että saa kerrankin ihan yksilöllistä huomiota.



Se ei teidän lastenhoito-ongelmia ratkaise, mutta ehkä ajan kanssa jos isovanhemmat huomaa että kyllähän näiden kanssa pärjääkin.

jossa oli jollain neloset (tosin jo koululaiset) ja mietin että olenko sittenkin päässyt helpolla kun mulla "vaan" kaksoset ja sen jälkeen 2v ikäerolla "yksönen".



ap, ymmärrän että harmittaa. itsekin tuskastelen välillä oman ajan vähyyttä.. meillä sentään joskus päivisin ovat lapset olleet 1h hoidossa kun olen käynyt kaupassa. aaaaaa

oleet tasan 1x yökylässä jolloin hoitoaika oli 12h.

Siinä se.

Avioero on aika lähellä. tosin ei kyllä johdu vain ja ainoastaan siitä.

Tiedän ettei se ole sama mutta auttaisihan sekin.

paitsi että järjestin itse heille hoitopaikan eli päiväkoti oli se paikka.

Työtä tekevä ei voi sitä tehdä. Vanhemmalla on kehitysvamma ja rupesin käyttämään omaishoidon vapaita, kun niitäkään ei olisi saanut käyttää sukulaisten mielestä, sillä lapsen kuuluu saada olla kotona.

Silti kukaan ei tarjonnut hoitoapua.

Tosin kuopus ei ole ollut koskaan yöhoidossa ja ikää 6v. Eikä tule pääsemäänkään.

Kiitos siis subjektiiviselle päivähoidolle.

ja kolmas jo rv40+5.. ja oon luvannu, että meille saa tulla. Oon iän kaiken ollu lasten kanssa ja tiedän, että pärjään. Mutta kukaan ei oo halunnu hyödyntää tarjousta. Ja ku meidän pojat olis niin mielissää leikkiseurasta.. Tosin saan kyllä sitten meidän pojat hoitoon, ku hoitopaikkaa tarvii. Nytkin on ystäväperheen nuorisoa meillä, että jos tulee yllättäväkin lähtö, ni ei tarvi miettiä, mihin pojat.. Siksipä ottaisin ilomielin puolestani lapsia hoitoon. Kun näissä perheissä, joista oon saanu apua, ei enää avun tarvetta ole. Mummolat on niin kaukana, ettei niistä isosti ole iloa. Ja itse asiassa miehen vanhemmat teki oharit.. Eli lupas, että poikkeavat matkalla, lupasin sit meidän 2v pojalle, että mummo ja ukki tulee käymään.. Ja kuinka ollakaan, ku aloin soittaa ja kysyä, että pidänkö saunan lämpimänä, anoppi ilmottikin, että ovatkin ajaneet muuta kautta.. Piti sit vaan selittää 2v:lle, että ei ne tuukaan. Muuten ihan sama, mutta lapsen puolesta harmitti...

matkalle mennessä muksuklubiin päiväksi hoitoon, vuorokaudeksi maksullinen hoitaja kotiin ym. Suuret on puheet olleet teidän sukulaisillanne, mutta ei kannata katkeroitua. Ei ole pahemmin hoitajia meidänkään lapsilla ollut, vanhempi nyt menossa kouluun. Aika menee nopsaan ja muutaman vuoden päästä toivot, että lapset suostuvat lähtemään mukananne johonkin:)

Missä on muksuklubi?

Meiläl myös kolme lasta eikä juuri hoitajia.



Aikaisemmin kun ekat lapset olivat pieniä oli anoppi jopa yli-innokas. Se innostus on kuitenkin laantunut, valitettavasti, sitä mukaa että sukuun on tullut uusia lapsia. Tällä hetkellä anoppi hoitaa VAIN miehen siskon lasta, ainakin kerran viikossa ellei useammin. Meidän lapsia on hoitanut viimeksi, jaa-ah, viime talvena???



Omat vanhempani ovat sittemmin vanhentuneet eivätkä jaksa ottaa lapsia hoitoon. JOs on toooosi hätä, voin kysyä apua mutta pitää hakea lapset pois niin nopeasti kuin mahdollista.



Oma siskoni (47v), jonka lapsia itse hoitelin parikymppisenä, ei ole koskaan halunnut auttaa minua. Siitä olen katkera.



Kaikilla ystävilläni on suuret perheet ja heillä on muutenkin raskasta. Ei heiltä hoitoapua kysellä.



MLL ei toimi paikkakunnalla. Oli tarkoitus että naapurin tytöt alkaisivat hoitaa lapsia täälläpäin, mutta jostain syystä jänistivät?



On tosi kamalaa ettei ole hoitopaikkaa lapsille! Siis sitä ei voi selittää, mutta se ahdistaa.



Toki siihen tottuu että lapset aina mukaan tai jompikumpi kotiin, mutta olisihan mukavaa päästä joskus kaupungille tai syömään yksin miehen kanssa.



Olen kateellinen minäkin!!!

Olen myös kateellinen niille jotka saavat silloin tällöin mennä valmiiseen pöytään syömään vaikkapa vanhempiensa luo. Meillä ei ikinä. Kaikki on aina tehtävä itse.



Talonkin rakennutimme koska tiesimme ettie hoitoapua heru. Emme voineet kuvitellakaan että mies olisi raksalla ja mä hoitaisin.



No itsenäisiä tosiaankin olemme:).

Mutta emme ole koskaan sitten kuitenkaan kokeilleet. Ja jotenkin tuntuu tyhmältä maksaa siitä että joskus pääsis pariksi tunniksi johonkin.



Pääsen pariksi tunniksi mihin vain jos haluan, mutta eniten kaipaan sitä että saisimme miehen kanssa lähteä johonki,ihan mihin vain kahdestaan eikä tarvitsisi kelloa niin katella.



Onneksi meillä toimii muuten tämä homma, molemmat menevät silloin kun on tarve, eikä niistä nurista. Viimeaikoina menoja onkin alkanut tulla enemmän ja enemmän kun ollaan huomattu ettei ikinä päästä mihinkään jos vain ootellaan että päästään molemmat.



Serkku soitti tänään että lähtevät Prahaan miehensä kanssa 4 päiväksi. Heillä tosin vain yksi 3v, mutta tätini, siis serkkuni äiti hoitaa häntä mielellään.



Sitä aina ihmettelen että miksi yleensä se menee niin että joko ei hoideta lapsia ollenkaan, tai sitten molempien vanhemmat kilpaa hoitaisivat lapsia.

Meillä ei edes anoppi hoida lapsia, vaikka käydään heillä välimatkan takia vain noin 2krt vuodessa. No, siis joo, kyllä voidaan kaupassa käydä, mutta ei sitä kunnon parisuhde aikaa tule sielläkään.



Onneksi meillä on hyvä suhde muuten, ei ole vaikuttanut suhteeseemme mitenkään tämä yhteisen ajan puute. Että toisaalta mitä sitä sitten hoitamaankaan jos ei kerran ole tarvetta:)



Ja tosi on että aika menee nopeaan, monet lohduttavat että kun koulu alkaa, niin alkaa kavereilla yökyläilyt ja joskus sitten ihmettelemme mitä teemme kun kaikki ovat poissa. sitä aikaa sitten odotellessa.



Inhottaa vaan kun tuntuu että koko tämän pikkulapsiajan olen vain haikaillut että lapset kasvaisivat, että saisimme huilahtaa. Tuntuu etten ole osannut tästä nauttia sitten yhtään, kokoajan on vain odotukset korkeammalla ja pidemmällä....

Mutta emme ole koskaan sitten kuitenkaan kokeilleet. Ja jotenkin tuntuu tyhmältä maksaa siitä että joskus pääsis pariksi tunniksi johonkin.

Pääsen pariksi tunniksi mihin vain jos haluan, mutta eniten kaipaan sitä että saisimme miehen kanssa lähteä johonki,ihan mihin vain kahdestaan eikä tarvitsisi kelloa niin katella.

Onneksi meillä toimii muuten tämä homma, molemmat menevät silloin kun on tarve, eikä niistä nurista. Viimeaikoina menoja onkin alkanut tulla enemmän ja enemmän kun ollaan huomattu ettei ikinä päästä mihinkään jos vain ootellaan että päästään molemmat.

Serkku soitti tänään että lähtevät Prahaan miehensä kanssa 4 päiväksi. Heillä tosin vain yksi 3v, mutta tätini, siis serkkuni äiti hoitaa häntä mielellään.

Sitä aina ihmettelen että miksi yleensä se menee niin että joko ei hoideta lapsia ollenkaan, tai sitten molempien vanhemmat kilpaa hoitaisivat lapsia.

Meillä ei edes anoppi hoida lapsia, vaikka käydään heillä välimatkan takia vain noin 2krt vuodessa. No, siis joo, kyllä voidaan kaupassa käydä, mutta ei sitä kunnon parisuhde aikaa tule sielläkään.

Onneksi meillä on hyvä suhde muuten, ei ole vaikuttanut suhteeseemme mitenkään tämä yhteisen ajan puute. Että toisaalta mitä sitä sitten hoitamaankaan jos ei kerran ole tarvetta:)

Ja tosi on että aika menee nopeaan, monet lohduttavat että kun koulu alkaa, niin alkaa kavereilla yökyläilyt ja joskus sitten ihmettelemme mitä teemme kun kaikki ovat poissa. sitä aikaa sitten odotellessa.

Inhottaa vaan kun tuntuu että koko tämän pikkulapsiajan olen vain haikaillut että lapset kasvaisivat, että saisimme huilahtaa. Tuntuu etten ole osannut tästä nauttia sitten yhtään, kokoajan on vain odotukset korkeammalla ja pidemmällä....

Kolmea lasta on aika hankala saada hoitoon. Silloin kun lapsia oli 2, niin pääsimme vielä miehen kanssa jonnekin.

Nyt olisi kova "tarve" päästä johonkin aikuisten paikkaa paremmat vaatteet päällä. Viimeksi olen ollut vapaalla pikkujouluaikaan. Käsittämätöntä, että Helsingin hulina on vain muutaman kilometrin päässä, mutta silti niin kaukana...

mutta nyt jo niin tottunut, että minusta olisi outoa, jos olisi joskus joku muu, joka huolehtisi hetken lapsista. Tosin alkavat olla jo niin isojakin, että pärjäävät jo hetken itsekseenkin.



Vanhin kolmesta meillä 11 v. Olemme miehen kanssa koko sinä aikana 2 kertaa olleet yhden yön hotellissa.



No olemme oppineet ja kokeneet yhdessä paljon. Viihdymme hyvin omalla porukalla, tosin mielellään myös kutsutaan vieraita ja kyläillään.



En osaa neuvoa, ihan samassa tilanteessa ollaan.

Täällä se on hyvä tehdä nimettömänä, en jaksa sitä muihin purkaa.



Meillä siis vasta 5-vuotta takana tätä, ja kyllä minusta olisi ihan kohtuullistä että jos vaikka kerran vuodessa joku joka sanoo meitä rakastavansa, ottaisi lapset hoitoonsa. Se olis sitä rakkautta ylimillään.



Mun vanhemmat ostavat kalliita lahjoja mulle ja miehelle syntymäpäivinä ja jouluna. Olen yrittänyt sanoa että suurin lahja olis jos ottaisitte lapset vuorokaudeksi silloin hoitoon, en tarvitse koruja,kylpylälomia enkä kalliiseen liikkeeseen lahjakorttia.



Itseasiassa nyt ottaa päähän vielä enemmän koska ystäväni soitti ja melkein itki puhelimeen kun ei päässytkään festareille tänään lähtemään kun lastenvahdeista toinen oli sairastunut, pääsevät vasta huomen aamulla lähtemään. Lapset ovat hoidossa pari krt kuussa, ja nyt sitten ollaan niin tuohtuneita kun joskus joku sairastuu eikä kaikki mene niinkuin itse haluaisi. Ja näitä ihmisiä riittää...



ap

Tiedän kyllä tunteen, kun muut äidit vielä _kehtaavat_ valittaa, etteivät pääse viikottaiseen(!) jumppaan tms., kun mummo kehtasi ottaa juuri siksi illaksi vesijumppa-harrastuksen, joillekin mummot jopa tekevät ruuan valmiiksi kerran viikossa, joillakin käyvät pesemässä matot/ikkunat/kodin/ajavan nurmikon. Osalla isovanhemmat hoitavat osan harrastuskuskaamisesta, yms. Hoitavat jopa lapset kaikki viikonloput. Usein vastaavat aivan liikaa lastenhoidosta..



Jotenkin kyllä meinaa pimahtaa joskus, kun tämmöinen täyspalvelun saava äiti kehtaa valittaa.

Niin kuulostan todella lapselliselta marisijalta.



Ehkä sitä olen, koska nyt tekin mieli kirkua ja huuttaa ja kieriä lattialla niin että olo helpottuisi.:D:D:D:D



ap

olen onnellinen, kun on edes tuo yksi jäljellä oleva. Välillä tosin mietin jaksamista, kun kulkee vielä töissä ja ehtii vahtimaan lastenlapsiakin pyydettäessä 9-10x/10 pyynnöstä.



Meillä oli viimeksi 2v sitten pääsiäisenä kaikki yökylässä. Tekis jokus taas mieli olla vaan kahdestaan, mutta ei sovi vielä haaveilla, kun imetys päällä...

mihin alan kun ei ole turvaverkkoja.



Mutta huvittaa joskus nämä "ei ole parisuhdeaikaa ja koskaan ei saa olla rauhassa ja mummikin kehtasi mennä ulkomaille"



Oikeasti käyvät 5 kertaa vuodessa viikonloppureissun kahdestaan. Kaupassa ei ole koskaan käyty lasten kanssa vaan viety aina mummolaan ja lapset on melkein joka viikonloppu jommassakummassa mummolassa. Ja voi että, se elämä on joskus raskasta:)

Onko täältä palstan kautta koskaan yritetty järkätä jotain vapaaehtoisuuteen perustuvaa hoitorinkiä tms.? Tyyliin joku ottaa omat lapset päiväksi ja sitten taas vaihdetaan toisinpäin. Tietysti vaatisi molemminpuolista luottamusta ja tutustumista ensin..