Mieheni alkaa aina pätemään tiedoillaan
Tänään on jo saarnannut politiikasta heti aamusta.
Myöhemmin, kun kerroin yhdestä kuuntelemastani podcastista, jossa mainittiin kirjailija X, mies alkoi kilpaa kertomaan että hän tietää ja on lukenut kirjan jo teini-ikäisenä. En sitten saanut kertoa omaa mielipidettä.
Sama missä tahansa muussa aiheessa.
Mistä tällainen johtuu? Loppuuko ikinä?
Kommentit (31)
No niin ja nyt sitten pitää alkaa haukkua miestä?
Vierailija kirjoitti:
No niin ja nyt sitten pitää alkaa haukkua miestä?
No ei pidä mutta ei kiinnosta puhua mitään kun aiheeni aina varastetaan ja toinen tiesi jo enemmän.
Tuskin muuttuu tuosta, valitettavasti. Vaihtoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin ja nyt sitten pitää alkaa haukkua miestä?
No ei pidä mutta ei kiinnosta puhua mitään kun aiheeni aina varastetaan ja toinen tiesi jo enemmän.
Jatkoit kuitenkin seurustelua? Eikö tämä tullut esille jo alussa?
Oksettava pätijäukko! Pellolle tommonen pelle, HETI!
Sano sille, että sinunlaisillesi on Jenkilässä nimikin: smartass...
Miten olette ikinä päätyneet yhteen? Ei kai tuo yllätyksenä tullut?
Ärsyttävää. Kysy häneltä, kiinnostaako häntä kuulla mitään, mitä sinulla on sanottavaa. Yleensä ihmissuhteisiin kuuluu vastavuoroisuus. Epäkohteliaat törpöt ovat aina suu vaahdossa kertomassa jotain. Olen siivonnut tuollaiset ihmiset elämästäni, koska he ovat energiasyöppöjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin ja nyt sitten pitää alkaa haukkua miestä?
No ei pidä mutta ei kiinnosta puhua mitään kun aiheeni aina varastetaan ja toinen tiesi jo enemmän.
Jatkoit kuitenkin seurustelua? Eikö tämä tullut esille jo alussa?
Tuli, mutta kuvittelin vuoroni vielä koittavan.
Täällä vähän samaa. Joka asiasta asiantuntijamielipide. Olen tottunut, paitsi jos tiedän jostakin asiasta enemmän ja oikeampia faktoja, en tasan anna tuumaakaan periksi
Huono itsetunto ja alemmuudentunne. Tarve aina "puolustautua", että kyllä MINÄ tiesin ja itse asiassa tiedän paljon enemmän kuin sinä! Ei tule helpottamaan, ellei häiritse miestä itseään ja hän hae apua.
Tunnistin tämän piirteen itsessäni, kun aloin seurustella miehen kanssa, jolla oli sama vika. Miehellä se meni vain äärimmäisyyksiin. Jos hän ei jotakin tiennyt, niin hän selitti ihan keksittyjä asioita pelastaakseen nahkansa ja toivoi saavansa näin viimeisen sanan. Raivostui, jos joskus koetin sanoa, että mielestäni oravat ja lokit eivät ole sukua (liioiteltu esimerkki) ja että voisimme yhdessä tarkistaa asian netistä. Tuossa suhteesa ymmärsin myös oman pätemisentarpeeni nolouden ja olen pyrkinyt sitä hillitsemään.
Pikkuvaimo on hiljaa vaan. Kyllä mies tietää paremmin. Anna miehen olla mies.
Kaipaa huomiota ja hyväksyntää. Kuuntelisit joskus.
Iän myötä karisee tuo pahin pätemisen tarve, ainakin niin minulle kävi. Joskus nuorempana pälätin taukoamatta, nykyään osaan myös kuunnella muita ihmisiä.
Kilpailuhenkinen ihminen?