Lue keskustelun säännöt.
Kuuluisia viimeisiä sanoja esikoista odottaessa.
03.07.2009 |
Huvitti lukea Anna-lehdestä, miten Lotta Backlund kertoo, miten sitten kun heillä vauva syntyy, vauva elää perheen elämää, perhe ei rupea elämään vauvan ehdoilla.
Jotenkin koomista tuo esikoistaan odottavien uhoaminen, miten paljon fiksumpia ja parempia ihmisiä he ovat, kuin me jo lapsen saaneet tumpelot, jotka olemme joutuneet alistumaan siihen, että lapsi/lapset oikeasti muuttavat ja paljon.
Kommentit (62)
kliseisesti vannottiin, että lelut pysyy lsatenhuoneessa. Olohuoneessahan ei leikitä : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin kun vielä kuvittelevat että jos elää vauvan ehdoilla ei muuta elämää ole. Kun ainakin meillä on eletty vauvan ehdoilla, nukkumiset ja syömiset, mutta ei se tarkoita että pitää kotona jumittaa.
Joo, tätä pidetään lapsettomien keskuudessa ihailtavana. Muttamutta oma lapsuuteni meni perheen ehdoilla = jaloissa tiellä tai nurkassa yksin, enkä ollenkaan pidä hyvänä asinana. Lapsen kuuluu saada huomiota!!
Esim. perhepetiä monet eivät todellakaan aio kokeilla, mutta toisin käy!
lapsen saamisen jälkeen. Musta se idea siinä onkin se elämän muuttuminen, miksi niitä lapsia muuten tehtäisiin?
"meidän vauvalle ei ainakaan tuttia anneta" Sitten kun parin kuukauden päästä yritetään sitä sille kuitenkin antaa, niin hupsista, eihän se enää suostu ottamaan :)
Sitten valitetaan miten rankkaa, kun vauva nukkuukin tissi suussa... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kotiäitiyttä, mutta ei siinä ihan niin käynyt. (vaikka 9 vuotta on yhteensä nyt kotona oltu, mutta esikoisen jälkeen en jäänyt pysyvästi kotiin)
Joku asiantuntija sanoi jossain joku aika sitten, että jos perheen elämä ei mullistu vauvan myötä, niin jotain on pielessä.
Mutta eihän sitä voi etukäteen ymmärtää, miten hurjasti se pieni ihminen maailmaa muuttaa, eihän sellaista osaa edes kuvitella.
ap
"meidän vauvalle ei ainakaan tuttia anneta" Sitten kun parin kuukauden päästä yritetään sitä sille kuitenkin antaa, niin hupsista, eihän se enää suostu ottamaan :) Sitten valitetaan miten rankkaa, kun vauva nukkuukin tissi suussa... :D
että miten sen vauvan saa syömään tuttia. Kahdelle oon yrittänyt heti pienestä, toiselle vähän hanakammin, kun jo tiesin miten hankalaa tutittoman vauvan kanssa on. Mutta en saanut toistakaan syömään tuttia. Miten se onnistuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tutittoman vauvan kanssa?
Ei ole tutti kelvannut kenellekään kolmesta lapsestamme, mutta ei ole ollut myöskään ongelma. Eipä ole tarvinut vieroitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että meidän kaksi lasta ovat olleet aika kovia huutamaan. Olisi ollut kiva kokeilla sitäkin, että jos tutti olisi joskus edes auttanut huutamisen hillitsemisessä. Kuulostaa vaan niin kovin helpolta, että tutti suuhun ja vauva rauhoittuu. Esim. yöllä tutti olisi hyvä, jos toimii.
vasta lähempänä 1v päivää, eikä aiemmin ole edes tarjottu. Sitten se on ollut käytössä päikkäriaikaan ja nukahtamisessa illalla sekä päivällä, jos tulee parku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minäkin kahden lapsen äitinä voisin väittää, että lapset eivät ole muuttaneet elämääni. Tarkoitan tällä perheen harrastuksia ja lomailua, jotka ovat samoja kuin ennen lapsia. Sitä, että edelleen voi käydä ostoksilla kahviloissa ne lapset mukana, että voi käydä shoppailemassa eikä lapset estä että voi käydä kylässä, nyt on vaan lapset mukana.
Ei meillä lapset ole tosiaan muuttaneet sitä arkea mitenkään ihmeellisesti. Siis toki noustaan yöllä syöttämään vauvaa, taapero on mukana arjessa jne, mutta ei se arki nyt ole niin järin dramaattisesti muuttunut.
Te joilla se on muuttunut, niin MITEN se on muuttunut?Enkä muutoksella tarkoita lapsen tuomia itsestäänselvyyksiä (yösyötöt, vaipparumba, leluvuoret jne), vaan sellaisia suurempia muutoksia. Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, että mitä ihmeen suuria muutoksia teillä oikein on ollut?
Meillä ei kyllä oikein mikään ole muuttunut aikaan verrattuna ennen lapsia.
Käydään samaan aikaan nukkumaan, on samat harrastukset, on samat lomakohteet. No auto jouduttiin vaihtamaan farmariin, se varmaan se suurin muutos.
"meidän vauvalle ei ainakaan tuttia anneta" Sitten kun parin kuukauden päästä yritetään sitä sille kuitenkin antaa, niin hupsista, eihän se enää suostu ottamaan :)
Sitten valitetaan miten rankkaa, kun vauva nukkuukin tissi suussa... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saavat yhden ja jattavat siihen tai sitten korkeintaan kahteen. tyon maara yllattaa. toinen on etta haluavat synnyttaa luomusti... ilman mitaan kivunlievitysta.. juupa.
muutos ihan muttamisesta. Vaihdettiin ydinkeskustan vuokra asunto ihanaan omistus kolmioon pohjoisemmassa. Etäisyys on verottanut aika paljon sitä lähtemistä lapsen kanssa. Kaivarin kahvittelut on vaihtunut jumboon, nyt kun se on ollut paljon lähempänä. Nuorena aikuisena ja suht lapsettomissa piireissä yhteys ystäviin on vähentynyt huomattavasti. Terassilla istuminen vaihtui täällä lelukasojen välissä istumiseen :) Toisaalta omasta perheestä on tullut läheisempi, tarkoitan nyt isovanhempia. "Hankalan" ja vaativan vauvan kanssa matkustaminen on meiltä jäänyt kokonaan toistaiseksi pois. Ensimmäiset puolivuotta harjoiteltiin vaunussa kulkemista huutamatta... Jotenkin ei se lentäminen enää houkuta :)
Toisaalta pieniä asioita, mutta kaikki yhdessä samaan aikaan muuttaa asioita todella.
Mutta valita en todellakaan, ikinä en vaihtaisi lapsen saamista pois :)
Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, että mitä ihmeen suuria muutoksia teillä oikein on ollut?
- kävimme aikaisemmin paljonkin matkoilla "couples only" resorteissa jonne ei saa viedä lapsia -> lomailukohteet vaihtuivat (tai kohde voi olla sama mutta täysin eri tyylinen)
- kävimme aikaisemmin miehen kanssa noin 1 x vko ulkona hyvin syömässä viikonloppuiltana, paikkoina esim. Chez Dominique, Kulosaaren Casino, Palace, Lehtovaara jne jne -> eipä ole tullut mieleen viedä näihin paikkoihin pe-la iltana vauvaa/taaperoa mukaan, ravintoloissa käydään yhä mutta erilaisissa (meillä löytyy lapselle hoitaja viikonloppuillalle ehkä max kerran kuussa)
- käytiin myös leffassa kaksistaan paljonkin (lemppareina erilaiset räiskintäpalat) -> kun lapselle ei ole hoitajaa niin eipä tuollaista 3v ikäistä ota viimeiseen toimintaräiskeeseen mukaan
- käytiin myös pari kertaa vuodessa miehen perheen kakkoskodissa Espanjassa kaksistaan ja yksi matkan kohokohdista oli istua isolla terassilla aamuaikaiseen, juoda viiniä (ei pullokaupalla mutta kuitenkin ;)) ja parantaa maailmaa -> toki käydään lapsen kanssa yhä tuolla Espanjassa mutta eipä ole tullut istuttua terassilla aamuviiteen asti kertaakaan kun tietää että lapsi ei herää sen myöhemmin aamulla vaikka vanhemmat olisivat menneet vasta aamusella nukkumaan + en halua juoda enempää viiniä kun olen vastuussa lapsesta vaikka hän sillä hetkellä nukkuisikin
- sunnuntaiaamut! Ah sitä lapsettoman elämän onnea. :) Noustiin klo 10 maissa, olin tehnyt lauantai iltana valmiiksi täytettyjä croissantteja tmv jääkaappiin josta ne haettiin sänkyyn aamulla, luettiin rauhassa lehteä sängyssä, noustiin ehkä 12 maissa kunnolla -> nykyisin...noustaan 8 maissa, lehdenluku...noh, tuleehan se luettua (jossain vaiheessa päivää ainakin ;))
Voisin jatkaa loputtomiin. Heittäisin takaisin että kuinka hyvin peruselämää on tarvinnut elää jos ei elämä muutu kun lapsi tulee? Vai onko lapsi hoidossa jatkuvalla syötöllä?
Eikä se mielestäni ole mitään uhoamista. Jos ihmisellä ei ole ennestään lapsia niin tuskin sitä kaikkea siihen liittyvää pystyy tajuamaan ennen kun vauva syntyy. On aivan mahdotonta käsittää mitä kaikkea lapsen saamiseen liittyy, hyvä kun edes pystyy sisäistään sen että olen raskaana ja saan lapsen. Kaikki aikanaan. Ei ne lapsettomat kuvittele olevansa mitenkään fiksumpia tai parempia, he ovat kokemattomia vain.
Suotakoon kaikille oikeus miettiä ja suunnitella tulevaisuuttaan, kyllä sen sitten huomaa miten aiat oieasti menevät kun on sen aika.
Enää ei tehdä ex-tempore matkoja/illanviettoja/muita juttuja, ei treenata salilla 6krt/vko ja muut urheilut päälle, ei aamuisin lähdetä töihin meikit naamaan/vaatteet päälle-meiningillä, ei jäädä notkumaan kavereiden kanssa kaupungille töiden jälkeen ex tempore. Ja kahdenkeskinen aika on kiven alla, meillä lapsenlikka saadaan 1-3krt/vuodessa.
kaikkihan me olemme siinä samassa veneessä olleet. Ja kyllä joillakin esikoistaan odottavilla on oikeasti se ajatus, että muut äidit, joilla elämä kääntyykin vauvasirkukseksi, eivät ihan niin fiksuja ja tiedostavia olleet alunperinkään.
Eikä se mielestäni ole mitään uhoamista. Jos ihmisellä ei ole ennestään lapsia niin tuskin sitä kaikkea siihen liittyvää pystyy tajuamaan ennen kun vauva syntyy. On aivan mahdotonta käsittää mitä kaikkea lapsen saamiseen liittyy, hyvä kun edes pystyy sisäistään sen että olen raskaana ja saan lapsen. Kaikki aikanaan. Ei ne lapsettomat kuvittele olevansa mitenkään fiksumpia tai parempia, he ovat kokemattomia vain. Suotakoon kaikille oikeus miettiä ja suunnitella tulevaisuuttaan, kyllä sen sitten huomaa miten aiat oieasti menevät kun on sen aika.
melkein jokaisen lausunnon olen saanut pyörtää.