Lue keskustelun säännöt.
Kuuluisia viimeisiä sanoja esikoista odottaessa.
03.07.2009 |
Huvitti lukea Anna-lehdestä, miten Lotta Backlund kertoo, miten sitten kun heillä vauva syntyy, vauva elää perheen elämää, perhe ei rupea elämään vauvan ehdoilla.
Jotenkin koomista tuo esikoistaan odottavien uhoaminen, miten paljon fiksumpia ja parempia ihmisiä he ovat, kuin me jo lapsen saaneet tumpelot, jotka olemme joutuneet alistumaan siihen, että lapsi/lapset oikeasti muuttavat ja paljon.
Kommentit (62)
Kuunneltuani ystävieni lukuisia valituksia siitä, kuinka lapsi ei nukahda ilman tuttia ja yöllä taas herää 100 kertaa, kun se tutti putoaa. Ja seuraavaksi sitten siitä tutista ei enää päästäkään eroon, niin koin kyllä paljon helpommaksi sen tutittomuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikkihan me olemme siinä samassa veneessä olleet. Ja kyllä joillakin esikoistaan odottavilla on oikeasti se ajatus, että muut äidit, joilla elämä kääntyykin vauvasirkukseksi, eivät ihan niin fiksuja ja tiedostavia olleet alunperinkään.
Jos elämä muuttuu sirkukseksi, eikä sitä voi mitenkään hallita niin siinä tapauksessa mielestäni ko ihminen ei sitten ole kovin fiksu. Jos ei siis saa elämäänsä hallintaan ja syyttää siitä lapsia.
Nimenomaan teoreettisesti lahjakkaalla naisella, jolla älylliset asiat ovat aina olleet järjestyksessä, mutta käytännön kokemusta on vähemmän, voi olla vauva-arki raskasta. Eikä se tee ihmisestä vähemmän fiksua, vaan ihan vain lahjat ovat muualla, kuin käytännön arjen hallinnassa.
Ja toisekseen, voi olla iso henkinen kriisi se, että elämässä on aina pärjännyt hienosti, saanut helpolla huippuarvosanoja jne, kun taas äitiys on niin toisenlaista. Kaikkensa saa antaa, eikä silti meriittejä kerry. Sekin vaatii sopeutumista, vaikka toki kokemus on arvokasta kasvua ihmisenä.
kaikkihan me olemme siinä samassa veneessä olleet. Ja kyllä joillakin esikoistaan odottavilla on oikeasti se ajatus, että muut äidit, joilla elämä kääntyykin vauvasirkukseksi, eivät ihan niin fiksuja ja tiedostavia olleet alunperinkään.
Jos elämä muuttuu sirkukseksi, eikä sitä voi mitenkään hallita niin siinä tapauksessa mielestäni ko ihminen ei sitten ole kovin fiksu. Jos ei siis saa elämäänsä hallintaan ja syyttää siitä lapsia.
Ja se oli ainakin pirun vaikeaa. Ja en oikein edes osaa kuvitella miten se enää voisi olla hankalampaa tutin kanssa. Kyllähän meillä vauva heräsi jo ilman tuttiakin 5 - 15 kertaa yössä. Heräisikö tutin kanssa sitten 30 kertaa...
Ja vaativampi vauva vain huusi taukoamatta tunteja. Tuskin sekään voi enää tutin takia pahemmaksi muuttua. Eli siksi minua kiinnostaisi kokeilla vauvanhoitoa myös tutin kanssa, koska ei ole enää muuta mahdollisuutta kuin että tutti helpottaisi.
Kuunneltuani ystävieni lukuisia valituksia siitä, kuinka lapsi ei nukahda ilman tuttia ja yöllä taas herää 100 kertaa, kun se tutti putoaa. Ja seuraavaksi sitten siitä tutista ei enää päästäkään eroon, niin koin kyllä paljon helpommaksi sen tutittomuuden.
Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, että mitä ihmeen suuria muutoksia teillä oikein on ollut?
- kävimme aikaisemmin paljonkin matkoilla "couples only" resorteissa jonne ei saa viedä lapsia -> lomailukohteet vaihtuivat (tai kohde voi olla sama mutta täysin eri tyylinen)
- kävimme aikaisemmin miehen kanssa noin 1 x vko ulkona hyvin syömässä viikonloppuiltana, paikkoina esim. Chez Dominique, Kulosaaren Casino, Palace, Lehtovaara jne jne -> eipä ole tullut mieleen viedä näihin paikkoihin pe-la iltana vauvaa/taaperoa mukaan, ravintoloissa käydään yhä mutta erilaisissa (meillä löytyy lapselle hoitaja viikonloppuillalle ehkä max kerran kuussa)
- käytiin myös leffassa kaksistaan paljonkin (lemppareina erilaiset räiskintäpalat) -> kun lapselle ei ole hoitajaa niin eipä tuollaista 3v ikäistä ota viimeiseen toimintaräiskeeseen mukaan
- käytiin myös pari kertaa vuodessa miehen perheen kakkoskodissa Espanjassa kaksistaan ja yksi matkan kohokohdista oli istua isolla terassilla aamuaikaiseen, juoda viiniä (ei pullokaupalla mutta kuitenkin ;)) ja parantaa maailmaa -> toki käydään lapsen kanssa yhä tuolla Espanjassa mutta eipä ole tullut istuttua terassilla aamuviiteen asti kertaakaan kun tietää että lapsi ei herää sen myöhemmin aamulla vaikka vanhemmat olisivat menneet vasta aamusella nukkumaan + en halua juoda enempää viiniä kun olen vastuussa lapsesta vaikka hän sillä hetkellä nukkuisikin
- sunnuntaiaamut! Ah sitä lapsettoman elämän onnea. :) Noustiin klo 10 maissa, olin tehnyt lauantai iltana valmiiksi täytettyjä croissantteja tmv jääkaappiin josta ne haettiin sänkyyn aamulla, luettiin rauhassa lehteä sängyssä, noustiin ehkä 12 maissa kunnolla -> nykyisin...noustaan 8 maissa, lehdenluku...noh, tuleehan se luettua (jossain vaiheessa päivää ainakin ;))Voisin jatkaa loputtomiin. Heittäisin takaisin että kuinka hyvin peruselämää on tarvinnut elää jos ei elämä muutu kun lapsi tulee? Vai onko lapsi hoidossa jatkuvalla syötöllä?
- Aiemmin kävitte ravintoloissa, nyt käytte ravintoloissa
- aiemmin kävitte Espanjassa kaksin, nyt kolmisin
- aiemmin heräsitte klo 10, nyt klo 8
Siis HALOO. Järki käteen, Ei se elämä teillä kyllä kovin paljoa ole muuttunut! Kuten itsekin varmaan huomaat, muutokset koskevat lähinnä vapaa-aikaa ja ovat sellaisia, joista olisitte varmaan aikanaan luopuneet ilman sitä lastakin...
Tätä minä juuri tarkoitin kun tuolla aiemmin kirjoitin, että lapsi EI muuta elämää. Ei minusta ainakaan tämän kirjoittajan mainitsemat muutokset nyt niin kovin kummoisia ole. Koskevat vain lomia ja vapaa-aikaa - se arki siellä kotona on varmaan aika samanlaista kuin ilman lastakin.
Ja meillä niitä lapsia on kaksi, joten tiedän mistä puhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, että mitä ihmeen suuria muutoksia teillä oikein on ollut?
- kävimme aikaisemmin paljonkin matkoilla "couples only" resorteissa jonne ei saa viedä lapsia -> lomailukohteet vaihtuivat (tai kohde voi olla sama mutta täysin eri tyylinen)
- kävimme aikaisemmin miehen kanssa noin 1 x vko ulkona hyvin syömässä viikonloppuiltana, paikkoina esim. Chez Dominique, Kulosaaren Casino, Palace, Lehtovaara jne jne -> eipä ole tullut mieleen viedä näihin paikkoihin pe-la iltana vauvaa/taaperoa mukaan, ravintoloissa käydään yhä mutta erilaisissa (meillä löytyy lapselle hoitaja viikonloppuillalle ehkä max kerran kuussa)
- käytiin myös leffassa kaksistaan paljonkin (lemppareina erilaiset räiskintäpalat) -> kun lapselle ei ole hoitajaa niin eipä tuollaista 3v ikäistä ota viimeiseen toimintaräiskeeseen mukaan
- käytiin myös pari kertaa vuodessa miehen perheen kakkoskodissa Espanjassa kaksistaan ja yksi matkan kohokohdista oli istua isolla terassilla aamuaikaiseen, juoda viiniä (ei pullokaupalla mutta kuitenkin ;)) ja parantaa maailmaa -> toki käydään lapsen kanssa yhä tuolla Espanjassa mutta eipä ole tullut istuttua terassilla aamuviiteen asti kertaakaan kun tietää että lapsi ei herää sen myöhemmin aamulla vaikka vanhemmat olisivat menneet vasta aamusella nukkumaan + en halua juoda enempää viiniä kun olen vastuussa lapsesta vaikka hän sillä hetkellä nukkuisikin
- sunnuntaiaamut! Ah sitä lapsettoman elämän onnea. :) Noustiin klo 10 maissa, olin tehnyt lauantai iltana valmiiksi täytettyjä croissantteja tmv jääkaappiin josta ne haettiin sänkyyn aamulla, luettiin rauhassa lehteä sängyssä, noustiin ehkä 12 maissa kunnolla -> nykyisin...noustaan 8 maissa, lehdenluku...noh, tuleehan se luettua (jossain vaiheessa päivää ainakin ;))Voisin jatkaa loputtomiin. Heittäisin takaisin että kuinka hyvin peruselämää on tarvinnut elää jos ei elämä muutu kun lapsi tulee? Vai onko lapsi hoidossa jatkuvalla syötöllä?
- Aiemmin kävitte ravintoloissa, nyt käytte ravintoloissa
- aiemmin kävitte Espanjassa kaksin, nyt kolmisin
- aiemmin heräsitte klo 10, nyt klo 8Siis HALOO. Järki käteen, Ei se elämä teillä kyllä kovin paljoa ole muuttunut! Kuten itsekin varmaan huomaat, muutokset koskevat lähinnä vapaa-aikaa ja ovat sellaisia, joista olisitte varmaan aikanaan luopuneet ilman sitä lastakin...
Tätä minä juuri tarkoitin kun tuolla aiemmin kirjoitin, että lapsi EI muuta elämää. Ei minusta ainakaan tämän kirjoittajan mainitsemat muutokset nyt niin kovin kummoisia ole. Koskevat vain lomia ja vapaa-aikaa - se arki siellä kotona on varmaan aika samanlaista kuin ilman lastakin.
Ja meillä niitä lapsia on kaksi, joten tiedän mistä puhun.
.. lapsi EI muuta elämää. Ei minusta ainakaan tämän kirjoittajan mainitsemat muutokset nyt niin kovin kummoisia ole. Koskevat vain lomia ja vapaa-aikaa - se arki siellä kotona on varmaan aika samanlaista kuin ilman lastakin.
Ensiksikin lapsen synnyttyä olen ollut kotona, poissa työelämästä 2 v per lapsi. Töihin palattua aamulla herään huonojen yöunien jälkeen ennen kukonlaulua yrittäen saada itseni ihmisen näköiseksi ennen lasten heräämistä. Käytännössä he kuitenkin heräävät aikaisin ja tekevät aamutoimista huomattavan hankalat.
Lapsille kamat päälle ja hoitoon. Töihin kiireellä ruuhkassa. Ennen menin ennen aamuruuhkaa, mutta hoitopaikka ei ole silloin vielä auki. Töistä kesken palaverin nolona lapsia hakemaan kiireellä ruuhkassa. Ennen olin töissä usein iltaan asti. Päivällistä lasten vuoksi, ennen vain voileipää.
Leikkimistä ja kodinhoitoa aivan eri mittakaavassa kuin ennen. Lasten iltapuuhat ja nukutukset, ei tv:n katselua. Töistä jääneitä paperihommia yöhön asti (ennen tein työt työpaikalla). Yritystä rakastella. Homma keskeytyy kuopuksen kauhukohtaukseen jne.
Kyllä se arki on muuttunut aika perustavanlaatuisesti. Toki tiesin tämän jo ennen kuin lapsia toivottiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas näitä kahdeksansia ihmeitä. Kyllähän se elämä on muuttunut juuri kirjoittajan mainitsemilla tavoilla. Muutos on juuri se, että ei voi tehdä samalla tavalla kuin yksin/kahdestaan eläneenä.
Terv. Lapsettoman elämä muuttaisi muotoaan
- Aiemmin kävitte ravintoloissa, nyt käytte ravintoloissa
- aiemmin kävitte Espanjassa kaksin, nyt kolmisin
- aiemmin heräsitte klo 10, nyt klo 8
Siis HALOO. Järki käteen, Ei se elämä teillä kyllä kovin paljoa ole muuttunut! Kuten itsekin varmaan huomaat, muutokset koskevat lähinnä vapaa-aikaa ja ovat sellaisia, joista olisitte varmaan aikanaan luopuneet ilman sitä lastakin...
Tätä minä juuri tarkoitin kun tuolla aiemmin kirjoitin, että lapsi EI muuta elämää. Ei minusta ainakaan tämän kirjoittajan mainitsemat muutokset nyt niin kovin kummoisia ole. Koskevat vain lomia ja vapaa-aikaa - se arki siellä kotona on varmaan aika samanlaista kuin ilman lastakin.
Ja meillä niitä lapsia on kaksi, joten tiedän mistä puhun.
-Edellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja teen vain tämän yhden.
Lapsia on 4.
ja teen vain tämän yhden. Lapsia on 4.
Itseasiassa vielä naimisiin mennessäni (27 v.) olin sitä mieltä, ettei välttämättä ollenkaan lapsia. Kolmas tulossa. En ole kyllä varma vieläkään, olenko "äitityyppiä", kun täälläkin nyt roikun, enkä ole esim. lapsieni kanssa ulkona, mutta onhan noita nyt sitten tullut, enkä poiskaan antais.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, että mitä ihmeen suuria muutoksia teillä oikein on ollut?
Kyllä lapsiperheen elämä on ihan erilaista kuin lapsettoman parin, ainakin meillä. Tässä jotain esimerkkejä:
- baari-illat jääneet kokonaan
- muutto ydinkeskustasta vähän etäämmälle pientaloalueelle, rajoittaa spontaania kaupungille lähtemistä
- muutkin spontaanit lähdöt vähentyneet, menot suunniteltava lasten ruoka- ja nukkumisajat huomioiden. Pienimmät 2 v eivät kestä kovin suurta joustoa omissa aikatauluissaan, nälkäisinä kiukuttelevat ihan järkyttävästi
- kahviloissa käydään, mutta rauhallinen kahvittelu ja juttelu on mahdotonta. Koko ajan pitää huoltaa ja vahtia jälkikasvua.
- ravintoloissa käynti vähentynyt merkittävästi ja hienommat illalliset jääneet lähes kokonaan pois. Perheravintoloissakin käynti on oma urakkansa, kun mukana on kolme leikki-ikäistä
- lomamatkat vähentyneet ja lomakohteet muuttuneet. 5-hengen lomareissu maksaa paljon enemmän joten se jo rajoittaa matkustelua. Lisäksi kaupunkiloma on meidän porukalla mahdoton ajatus, nykyään lomakohteina aurinkorannat, ruotsinlaiva, puuhamaat.
- mahdollisuus omiin harrastuksiin hävinnyt. Omaa aikaa jää klo 21-22 ja silloin jo niin uupunut ettei jaksa takamustansa sohvalta nostaa
- kahdenkeskinen aika miehen kanssa, mitä se on???
- shoppailu (ajan viettäminen ostoksia tehden, kuljeskelu kaupoissa ym) loppunut lähes kokonaan, lapset eivät todellakaan viihdy ostoskierroksilla ja oma huomio menee shoppailun sijasta kokonaan lasten vahtimiseen. Ehkä yhden vauvan kanssa vielä voisi onnistua, mutta ei kolmen leikki-ikäisen. Nykyään ostan vaatteet netistä tai pikaisilla täsmäiskuilla.
Ja nyt en valita oman elämäni synkkyyttä, vaan tuon vain esiin seikkoja jotka muuttuivat lasten saannin jälkeen. Pidän lapsistani ja olen ihan tyytyväinen elämääni, olen saanut siihen lisää sisältöä ja syvyyttä.
.. lapsi EI muuta elämää. Ei minusta ainakaan tämän kirjoittajan mainitsemat muutokset nyt niin kovin kummoisia ole. Koskevat vain lomia ja vapaa-aikaa - se arki siellä kotona on varmaan aika samanlaista kuin ilman lastakin.
Ensiksikin lapsen synnyttyä olen ollut kotona, poissa työelämästä 2 v per lapsi. Töihin palattua aamulla herään huonojen yöunien jälkeen ennen kukonlaulua yrittäen saada itseni ihmisen näköiseksi ennen lasten heräämistä. Käytännössä he kuitenkin heräävät aikaisin ja tekevät aamutoimista huomattavan hankalat.
Lapsille kamat päälle ja hoitoon. Töihin kiireellä ruuhkassa. Ennen menin ennen aamuruuhkaa, mutta hoitopaikka ei ole silloin vielä auki. Töistä kesken palaverin nolona lapsia hakemaan kiireellä ruuhkassa. Ennen olin töissä usein iltaan asti. Päivällistä lasten vuoksi, ennen vain voileipää.
Leikkimistä ja kodinhoitoa aivan eri mittakaavassa kuin ennen. Lasten iltapuuhat ja nukutukset, ei tv:n katselua. Töistä jääneitä paperihommia yöhön asti (ennen tein työt työpaikalla). Yritystä rakastella. Homma keskeytyy kuopuksen kauhukohtaukseen jne.
Kyllä se arki on muuttunut aika perustavanlaatuisesti. Toki tiesin tämän jo ennen kuin lapsia toivottiin.
Mun arki ei olekkaan tuollaista. En ole iltaan asti töissä tai syö illalliseksi vain jotain mitä sattuu olemaan. Kyse siis siitä että ei se niin radikaalisti muutu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ole mitenkään suuresti muuttunut. vauvan kanssa kuljetaan kaupungilla,kahvilla kavereilla shoppailemassa ihan niinkuin ennenkin. käydään viihteellä 1-2 kertaa kuussa miehen kanssa tai niin että vuorotellen. minä myöskin käyn päivittäin lenkillä-vaunujen kanssa ja salilla 2 kertaa viikossa.vauva myöskin nukkuu yöt hyvin..
ja matkustelemaan/mökkeilemään pääsee yhtälailla.
Siis HALOO. Järki käteen, Ei se elämä teillä kyllä kovin paljoa ole muuttunut! Kuten itsekin varmaan huomaat, muutokset koskevat lähinnä vapaa-aikaa ja ovat sellaisia, joista olisitte varmaan aikanaan luopuneet ilman sitä lastakin... Tätä minä juuri tarkoitin kun tuolla aiemmin kirjoitin, että lapsi EI muuta elämää. Ei minusta ainakaan tämän kirjoittajan mainitsemat muutokset nyt niin kovin kummoisia ole. Koskevat vain lomia ja vapaa-aikaa - se arki siellä kotona on varmaan aika samanlaista kuin ilman lastakin. Ja meillä niitä lapsia on kaksi, joten tiedän mistä puhun.
En ole sen viestin kirjoittaja, johon tässä viitataan, mutta kommentoinpa kuitenkin. Minkälaista oma arkesi oli ilman lapsia, jos lasten tulo ei sitä lainkaan muuttanut? Aikuisen arkirutiinit ovat joustavat, pienellä lapsella on yleensä melko tiukka rutiini, josta poikkeaminen aiheuttaa väsymystä, kiukkua ja huutoa. Ja kyllä minusta on aika isoja muutoksia ihan siihen arkeenkin, jos säännölliset illalliset hienoissa ravintoloissa miehen kanssa vaihtuu satunnaisiin käynteihin jossain Rossossa, rauhalliset aamuhetket ja lomamatkan kohokohtana olleet istuskelut pikkutunneille jäävät historiaan.
ole mitenkään suuresti muuttunut. vauvan kanssa kuljetaan kaupungilla,kahvilla kavereilla shoppailemassa ihan niinkuin ennenkin. käydään viihteellä 1-2 kertaa kuussa miehen kanssa tai niin että vuorotellen. minä myöskin käyn päivittäin lenkillä-vaunujen kanssa ja salilla 2 kertaa viikossa.vauva myöskin nukkuu yöt hyvin..
yhden pienen vauvan kanssa ei vielä tarvitse omia tapojaan niin paljon muuttaa, mutta taapero on jo vaativampi. Ja koitapa lähteä shoppailemaan vaikka 3 alle 5-vuotiaan kanssa...
Siis HALOO. Järki käteen, Ei se elämä teillä kyllä kovin paljoa ole muuttunut! Kuten itsekin varmaan huomaat, muutokset koskevat lähinnä vapaa-aikaa ja ovat sellaisia, joista olisitte varmaan aikanaan luopuneet ilman sitä lastakin... Tätä minä juuri tarkoitin kun tuolla aiemmin kirjoitin, että lapsi EI muuta elämää. Ei minusta ainakaan tämän kirjoittajan mainitsemat muutokset nyt niin kovin kummoisia ole. Koskevat vain lomia ja vapaa-aikaa - se arki siellä kotona on varmaan aika samanlaista kuin ilman lastakin. Ja meillä niitä lapsia on kaksi, joten tiedän mistä puhun.
En ole sen viestin kirjoittaja, johon tässä viitataan, mutta kommentoinpa kuitenkin. Minkälaista oma arkesi oli ilman lapsia, jos lasten tulo ei sitä lainkaan muuttanut? Aikuisen arkirutiinit ovat joustavat, pienellä lapsella on yleensä melko tiukka rutiini, josta poikkeaminen aiheuttaa väsymystä, kiukkua ja huutoa. Ja kyllä minusta on aika isoja muutoksia ihan siihen arkeenkin, jos säännölliset illalliset hienoissa ravintoloissa miehen kanssa vaihtuu satunnaisiin käynteihin jossain Rossossa, rauhalliset aamuhetket ja lomamatkan kohokohtana olleet istuskelut pikkutunneille jäävät historiaan.
puhumattakaan toistuvat poissaolot töistä lasten sairastelujen takia, sumplimiset neuvolareissujen ym muiden kanssa, myöhemmin lapsien koulun loma-aikojen kanssa taiteilua jne.
että voin päättää milloin lapsi oppii potalle. :)
äiti jotenki onnistu saamaan meidät potalle unien ja ruuan jälkeen jo ennen 1v ikää.. olin jo epätoivoinen tuon 2v kanssa, kunnes se juhannus vkon loppuna teki ekan kakan pottaan, oivalsi ja on nyt käytännössä kuiva. :)
mutta siis vaikka mä oon isosta perheestä ja ollu lasten kanssa ja nähny paljon.. ni silti on asioita, joissa oon joutunu sanomaan, että luulin..
"Saan tehtyä maisteriopinnot lapsenhoidon ja töissäkäynnin ohella".
Nyt esikoinen 7v enkä ole valmistunut vieläkään.