Kuuluisia viimeisiä sanoja esikoista odottaessa.

Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, että mitä ihmeen suuria muutoksia teillä oikein on ollut?

Kyllä lapsiperheen elämä on ihan erilaista kuin lapsettoman parin, ainakin meillä. Tässä jotain esimerkkejä:

- baari-illat jääneet kokonaan MEILLÄ EI BAARI-ILTOJA OLLUT ENNENKÄÄN

- muutto ydinkeskustasta vähän etäämmälle pientaloalueelle, rajoittaa spontaania kaupungille lähtemistä ASUTTIIN OMAKOTITALOSSA JO ENNEN LAPSIA

- muutkin spontaanit lähdöt vähentyneet, menot suunniteltava lasten ruoka- ja nukkumisajat huomioiden. Pienimmät 2 v eivät kestä kovin suurta joustoa omissa aikatauluissaan, nälkäisinä kiukuttelevat ihan järkyttävästi NO TÄSSÄ KOHDASSA VOISI SANOA, ETTÄ MEILLÄ EI ELETÄ LASTEN EHDOILLA. KUN LÄHDETÄÄN, LÄHDETÄÄN, JA TARPEEN TULLEN SYÖDÄÄN REISSUSSA. NUORIN ON NYT 4KK JA LÄHTEE SIINÄ MESSIIN MISSÄ MUUTKIN, VAIKKA KUINKA OLISI RUOKA-AIKA TULOSSA. MEILLÄ LAPSET OVAT PIENESTÄ PITÄEN JOUSTANEET AIKATAULUISSAAN, EIKÄ HEILLÄ OLE KOSKAAN OLLUT TÄSMÄLLISIÄ RUOKA-AIKOJA.

- kahviloissa käydään, mutta rauhallinen kahvittelu ja juttelu on mahdotonta. Koko ajan pitää huoltaa ja vahtia jälkikasvua. KAHVILOISSA KÄYDÄÄN. KYLLÄ MEILLÄ 2V VIIHTYY MAITOLASINSA JA PULLANSA KANSSA NÄTISTI PÖYDÄSSÄ JOPA 15 MIN. RAVINTOLOISSA MENNÄÄN AINA LEIKKIPAIKAN VIEREEN ISTUMAAN JA MENNÄÄN VAIN SELLAISIIN RAVINTOLOIHIN JOISSA ON LEIKKIPAIKKA - KÄYDÄÄN MUUTEN MYÖS NAAPURIKAUPUNGEISSA 1-2H MATKAN PÄÄSSÄ JA LAPSET MUKANA, SHOPPAILLAAN KUTEN ENNENKIN.

- ravintoloissa käynti vähentynyt merkittävästi ja hienommat illalliset jääneet lähes kokonaan pois. Perheravintoloissakin käynti on oma urakkansa, kun mukana on kolme leikki-ikäistä. NO TUOHON EN SANO MITÄÄN. MEILLÄ ON YKSI TAAPERO JA YKSI VAUVA, JOSKUS VAUVA ON SYLISSÄ KUN SYÖDÄÄN, MUTTA EN SANOISI KOVIN ISOKSI MUUTOKSEKSI.

- lomamatkat vähentyneet ja lomakohteet muuttuneet. 5-hengen lomareissu maksaa paljon enemmän joten se jo rajoittaa matkustelua. Lisäksi kaupunkiloma on meidän porukalla mahdoton ajatus, nykyään lomakohteina aurinkorannat, ruotsinlaiva, puuhamaat. ON AIVAN YLEINEN VÄÄRINKÄSITYS ETTEI TAAPEROIDEN KANSSA VOI LÄHTEÄ KAUPUNKILOMILLE! MEILLÄ ON TAAPERO OLLUT KAUPUNKILOMILLA JO KAKSI KERTAA. JA SIELLÄ ON USKO TAI ÄLÄ, MUITAKIN LAPSIPERHEITÄ TULLUT VASTAAN. IHAN ITSESTÄSI ON KIINNI LÄHDETKÖ SINNE VAI EI. MEIDÄN TAAPERO EI NUKU MISSÄÄN NIIN PITKIÄ PÄIKKÄREITÄ KUIN LENTOKONEESSA, SE HURINA RAUHOITTAA. VAUNUJEN KANSSA PÄÄSEE IHAN HYVIN LIIKKUMAAN, JOS TEILLÄ ON JO KOLME LASTA, SUURIN VARMAAN OSAA JO KÄVELLÄ?

- mahdollisuus omiin harrastuksiin hävinnyt. Omaa aikaa jää klo 21-22 ja silloin jo niin uupunut ettei jaksa takamustansa sohvalta nostaa. MEILLÄ EI OLE HARRASTETTU MITÄÄN KODIN ULKOPUOLISIA HARRASTUKSIA ENNENKÄÄN, JOTEN EI MUUTOKSIA.

- kahdenkeskinen aika miehen kanssa, mitä se on??? NO JUU, TÄMÄ ON VÄHENTYNYT, SITTEN ON VASTA KUN LAPSET MENEE NUKKUMAAN JA SITTENKIN USEIN ON JOTAIN KOTITÖITÄ TEHTÄVÄNÄ.

- shoppailu (ajan viettäminen ostoksia tehden, kuljeskelu kaupoissa ym) loppunut lähes kokonaan, lapset eivät todellakaan viihdy ostoskierroksilla ja oma huomio menee shoppailun sijasta kokonaan lasten vahtimiseen. Ehkä yhden vauvan kanssa vielä voisi onnistua, mutta ei kolmen leikki-ikäisen. Nykyään ostan vaatteet netistä tai pikaisilla täsmäiskuilla. VOI APUA, MEIDÄN 2,5V EI MUUTA TEKISKÄÄN KUIN OLISI KAUPOISSA! IHAN ONNESSAAN KIERTELEE KAUPOISSA KATSELEE TAVAROITA. TEHDÄÄN USEINKIN PÄIVÄN OSTOSMATKOJA, JOLLOIN SHOPPAILLAAN, KAHVITELLAAN JA KÄYDÄÄN RAVINTOLOISSA JA NÄMÄ OVAT TÄRKEITÄ KAIKILLE, MYÖS KAKSIVUOTIAS TYKKÄÄ NIISTÄ. EN TIEDÄ SITTEN MITEN ON KUN IKÄÄ TULEE 3V TAI 4V, MUTTA 2V:N KANSSA SHOPPAILUREISSUISSA EI OLE OLLUT MITÄÄN HANKALAA. TYTTÖ ON, VAIKUTTAISKO SE?

Ja nyt en valita oman elämäni synkkyyttä, vaan tuon vain esiin seikkoja jotka muuttuivat lasten saannin jälkeen. Pidän lapsistani ja olen ihan tyytyväinen elämääni, olen saanut siihen lisää sisältöä ja syvyyttä.

Kyllä minäkin kahden lapsen äitinä voisin väittää, että lapset eivät ole muuttaneet elämääni. Tarkoitan tällä perheen harrastuksia ja lomailua, jotka ovat samoja kuin ennen lapsia. Sitä, että edelleen voi käydä ostoksilla kahviloissa ne lapset mukana, että voi käydä shoppailemassa eikä lapset estä että voi käydä kylässä, nyt on vaan lapset mukana.

Ei meillä lapset ole tosiaan muuttaneet sitä arkea mitenkään ihmeellisesti. Siis toki noustaan yöllä syöttämään vauvaa, taapero on mukana arjessa jne, mutta ei se arki nyt ole niin järin dramaattisesti muuttunut.

Te joilla se on muuttunut, niin MITEN se on muuttunut?Enkä muutoksella tarkoita lapsen tuomia itsestäänselvyyksiä (yösyötöt, vaipparumba, leluvuoret jne), vaan sellaisia suurempia muutoksia. Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, että mitä ihmeen suuria muutoksia teillä oikein on ollut?

Meillä ei kyllä oikein mikään ole muuttunut aikaan verrattuna ennen lapsia.

Käydään samaan aikaan nukkumaan, on samat harrastukset, on samat lomakohteet. No auto jouduttiin vaihtamaan farmariin, se varmaan se suurin muutos.

En mäkään koe, että elämä on niin kovasti mullistunut, siis onhan se muuttunut mutta se on vaan omasta viitseliäisyydestä kiinni että jaksaako sen lapsen kanssa tehdä erilaisia asioita. Monet kun tuntuu jämähtävän sinne kotiin, kun "on niin hankala ton lapsen kanssa mennä mihinkään". Siis okei, ymmärrän että oikeasti hankalien (esim. koliikkivauvojen, jotka huutaa KOKO AJAN) vauvojen kanssa ei viitsi eikä edes varmasti jaksa puuhailla kovin ihmeellisiä. Tosin me ei miehen kanssa vietetty ennenkään mitään pintaliitoelämää, joten tässä ehkä se syy..

Kyllä minun mielestäni on tasan eri juttu:



* meneekö lomalle pariskuntana couples only resorttiin vaiko perheenä lapsiperhehoteliin koska fiilis on ihan eri

* meneekö syömään (oikeasti) hienoon ravintolaan jossa käyttää aikaa 3-4 tuntia _rauhassa_ syömiseen, keskusteluun sen oman kumppanin kanssa vaiko se että menee syömään lasten kanssa ravintolaan joka on lapsiystävällinen (ts. tuskin michelintähtiluokkaa) ja syömässä tuskin ollaan pitkän kaavan kautta



Jne jne.



Se joka väittää että matka oman kumppanin kanssa on tismalleen samanlainen kuin perheen kanssa puhuu pelkkää potaskaa (tai sitten ei ole kokenut pariskuntalomaa kovinkaan antoisana, sääli jos näin huonosti on asia).



Ja tottahan toki nimenomaan se _vapaa-ajan vietto_ muuttuu kun lapsia tulee. Idioottihan se on joka ei sitä automaattisesti käsitä.



Huhhuh. Ei vaan ymmärrä muutamia, ei.

eipä elämä paljoa muuttunut. Baari-iltoja ei harrastettu muutenkaan, joten siinäkään ei tullut muutosta. Vauva kulkee kätevästi mukana, syö rintaa, kun on nälkä ja nukkuu silloin kun nukuttaa siellä missä nyt sattuu olemaan. Hoitui ravintolat, kaverit (myös ne lapsettomat), lenkkeilyt vaunujen kanssa jne. Ei ongelmia.



Kun toinen vauva synty ja esikoinen oli reilu kaks, muutos oli isompi. Piti ottaa kahden tarpeet huomioon. Isomman päiväunet ja ruokailut, kiukuttelut jne. Niin ja vauvan tarpeet siinä sivussa.



Kolmas lapsi syntyi ja minusta tuntuu, etten yksin noiden kolmen kanssa jaksa lähteä juuri minnekään. Koko perheellä käymme ulkona syömässä ja kahviloissa. Kyläilemme toisten lapsiperheiden luona, mutta lapsettomat paikat on kauhistus! ISommat kyllästyy puolessa tunnissa, kun ei ole mitään tekemistä ja mihinkään ei uskalla koskea.



Kolmelle on huomattavasti hankalampaa saada hoitajaa kuin yhdelle pienelle vauvalle, joten kahden keskistä aikaa miehen kanssa on tosi vähän. On muuten hirmu kätevää, kun nykyään on nettikauppoja. Just lähti huonekalutilaus. Vaatteiden shoppailu on kamalaa kaikkien kolmen kanssa. Jos joku ei usko, niin voin vuokrata nää. ;) Ja ovat muuten vielä rauhallisia lapsia...



Että on arki muuttunut, mutta ei minusta huonompaan suuntaan.

Ihme pilkunviilaajia taas täällä muutama joka ei halua hyväksyä muutoksia

Näille pilkunviilaajillehan (joille elämä ei ole pätkääkään muuttunut jos aikaisemmin matkusti luksusmatkoilla pariskuntana ja nyt lasten kanssa perhelomalla) sopisi sitten myös tällainen skenario:

"Hei sä jäit työttömäksi, onko elämä nyt muuttunut?"

"No, onhan sitä vähemmän rahaa käytössä nyt, aikaisemmin syötiin sisäfilettä ja kokolihaa nyt makkaraa ja jauhelihaa. Lisäksi jouduttiin muuttamaan meidän rivarista pois ja menemään vuokralle kerrostaloon. Ihan noin esimerkkinä nämä vaan."

"Ai mutta eihän sun elämä sitten ole muuttunut juuri laisinkaan. Sä syöt yhä ja asut yhä asunnossa. :) Aikaisemminhan sä tosin söit sisäfilettä ja asuit omassa rivarissa ja nyt sä syöt hookoo blöötä ja asut kerrostalossa vuokralla mutta sä yhä syöt ja asut. Eihän sun elämä siis ole pahemmin ollenkaan muuttunut."

Jepjep. Kannattaisiko näiden pilkunviilaajien nyt hieman miettiä mitä kirjoittavat? On todellakin eri asia mennä luksusmatkalle vain pariskunnille tarkoitettuun hotelliin puolisonsa kanssa kuin mennä lapsia vilistävään hotelliin perhelomalle. Ja on eri asia lähteä syömään Chez Dominiqueen puolisonsa kanssa ja istua siellä tuntitolkulla nauttimassa hyvästä ruoasta ja viinistä ja keskustella kumppaninsa kanssa kuin mennä koko perheen voimin lapsiystävälliseen ravintolaan jossa ollaan max 2 tuntia (joista lapset leikkivät leikkinurkkauksessa tai piirtelevät puuhavihkoon 1,5 tuntia). Ja jossa pikkulapsille joudutaan paloittelemaan ruoka (ja pienimmille syöttämään). Tai mennä sinne aurinkomatkalle ja istua miehen kanssa terassilla tuntitolkulla aamuun asti hyvän viinin ääressä kuin että viettää perhelomaa lasten kanssa.

Se joka ei tätä ole ymmärtävinään on suoraansanoen joko naiivi tai tietämätön.

Joidenkin elämässä vauva tulee elämään mukaan, joidenkin elämän vauva mullistaa.



Itse olen viettänyt aina paljon aikaa kaikenikäisten lasten kanssa, joten osasin paljonkin varautua siihen mitä vanhemmuus on. Sitä en tietenkään jaksanut ääneen kenellekään sanoa, koska tiedän, millaisia katseita kaikkitietävät äidit luovat, jos joku lapseton väittää mitään lapsista tietävänsä :D



Eipä se vanhemmuus kauheasti yllättänyt. Silloin kun oli vaan yksi helppo vauva, elämänmeno ei oikeasti muuttunut juurikaan aiemmasta, vain onnellisemmaksi.

Eli nautimme edelleen samoista asioista kuin ennenkin ja teemme samoja asioita kuin ennen vauvan syntymää. Erona entiseen on, että nyt nämä tekemiset tehdään vauvan tarpeet huomioiden joko yksin, kaksin tai useimmiten kolmistaan.

ole mitenkään suuresti muuttunut. vauvan kanssa kuljetaan kaupungilla,kahvilla kavereilla shoppailemassa ihan niinkuin ennenkin. käydään viihteellä 1-2 kertaa kuussa miehen kanssa tai niin että vuorotellen. minä myöskin käyn päivittäin lenkillä-vaunujen kanssa ja salilla 2 kertaa viikossa.vauva myöskin nukkuu yöt hyvin..

yhden pienen vauvan kanssa ei vielä tarvitse omia tapojaan niin paljon muuttaa, mutta taapero on jo vaativampi. Ja koitapa lähteä shoppailemaan vaikka 3 alle 5-vuotiaan kanssa...

Puhe oli juuri ensimmäistä lastaan odottavista. Tietysti on selvää että on hankalampaa käydä kaupungilla kaupoissa, syömässä ja kahvilla useamman lapsen kanssa. Mutta kuten sanoit yhden lapsen kannsa ei vielä niin vaikeaa että koko arki heittäisi kuperkeikkaa.

jossa joutuu olemaan yli tunnin kaikkineen päivineen. Ei ihme, että hermo menee jos olette Rossossa lasten kanss kaksi tuntia, huh huh!

Meillä menee lasten kanssa tai ilman lapsia ihan sama aika. Ja Chez Dominiquessa jos on varaa syödä ennen lapsia, on kyllä varaa palkata lapselleen hoitajakin - aika monta hoitotuntia varmaan saa kahden hengen Chez Dominique aterian hinnalla... Turha valittaa, mutta hyvätuloisilla kai nyt on lyhempi pinna kun ovat työpaikoilla tottuneet sihteereihin ja assistentteihin, ja nyt sitten pitäisi kaikki tehdä itse, niin oi voi. Mutta me persaukiset käytiin ennen lapsia syömässä Amarillossa ja lasten myötä Rossossa, niin ei se kyllä nyt niin järkyttävän iso muutos ole.

Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, että mitä ihmeen suuria muutoksia teillä oikein on ollut?

- kävimme aikaisemmin paljonkin matkoilla "couples only" resorteissa jonne ei saa viedä lapsia -> lomailukohteet vaihtuivat (tai kohde voi olla sama mutta täysin eri tyylinen) - kävimme aikaisemmin miehen kanssa noin 1 x vko ulkona hyvin syömässä viikonloppuiltana, paikkoina esim. Chez Dominique, Kulosaaren Casino, Palace, Lehtovaara jne jne -> eipä ole tullut mieleen viedä näihin paikkoihin pe-la iltana vauvaa/taaperoa mukaan, ravintoloissa käydään yhä mutta erilaisissa (meillä löytyy lapselle hoitaja viikonloppuillalle ehkä max kerran kuussa) - käytiin myös leffassa kaksistaan paljonkin (lemppareina erilaiset räiskintäpalat) -> kun lapselle ei ole hoitajaa niin eipä tuollaista 3v ikäistä ota viimeiseen toimintaräiskeeseen mukaan - käytiin myös pari kertaa vuodessa miehen perheen kakkoskodissa Espanjassa kaksistaan ja yksi matkan kohokohdista oli istua isolla terassilla aamuaikaiseen, juoda viiniä (ei pullokaupalla mutta kuitenkin ;)) ja parantaa maailmaa -> toki käydään lapsen kanssa yhä tuolla Espanjassa mutta eipä ole tullut istuttua terassilla aamuviiteen asti kertaakaan kun tietää että lapsi ei herää sen myöhemmin aamulla vaikka vanhemmat olisivat menneet vasta aamusella nukkumaan + en halua juoda enempää viiniä kun olen vastuussa lapsesta vaikka hän sillä hetkellä nukkuisikin - sunnuntaiaamut! Ah sitä lapsettoman elämän onnea. :) Noustiin klo 10 maissa, olin tehnyt lauantai iltana valmiiksi täytettyjä croissantteja tmv jääkaappiin josta ne haettiin sänkyyn aamulla, luettiin rauhassa lehteä sängyssä, noustiin ehkä 12 maissa kunnolla -> nykyisin...noustaan 8 maissa, lehdenluku...noh, tuleehan se luettua (jossain vaiheessa päivää ainakin ;)) Voisin jatkaa loputtomiin. Heittäisin takaisin että kuinka hyvin peruselämää on tarvinnut elää jos ei elämä muutu kun lapsi tulee? Vai onko lapsi hoidossa jatkuvalla syötöllä?

- Aiemmin kävitte ravintoloissa, nyt käytte ravintoloissa - aiemmin kävitte Espanjassa kaksin, nyt kolmisin - aiemmin heräsitte klo 10, nyt klo 8 Siis HALOO. Järki käteen, Ei se elämä teillä kyllä kovin paljoa ole muuttunut! Kuten itsekin varmaan huomaat, muutokset koskevat lähinnä vapaa-aikaa ja ovat sellaisia, joista olisitte varmaan aikanaan luopuneet ilman sitä lastakin... Tätä minä juuri tarkoitin kun tuolla aiemmin kirjoitin, että lapsi EI muuta elämää. Ei minusta ainakaan tämän kirjoittajan mainitsemat muutokset nyt niin kovin kummoisia ole. Koskevat vain lomia ja vapaa-aikaa - se arki siellä kotona on varmaan aika samanlaista kuin ilman lastakin. Ja meillä niitä lapsia on kaksi, joten tiedän mistä puhun.

Meilla arki ainakin koostuu just naista pienista asioista, myos siita mihin aikaan taytyy mennaa nukkumaan etta jaksaa herata aamulla lasten kanssa, ja miten ex tempore voi paattaa ja tehda asioita: enne lapsia soitin vaan miehella ja sanoin etta tulenkin vasta silloin ja silloin kun tyossa onkin kiiretta/tapasi vanhan kaverin ja kaydaan kahvilla/halusin kayda viela kotimatkalla kaupassa tme. Nyt kaikki pienetkin arkielaman jutut pitaa sopia ja suunnitella (voiko mies hakea lapset jos mina jaankin toihin, yms.).

Arki on muuttunut paljon. Meilla ehka enemmankin kuin 'vapaa-aika'. Milloin herataan, mita aamulla tehdaan (ja missa jarjestyksessa), mitas ja kuinka usein ostetaan kaupasta, mihin aikaan syodaan (enne illallinen kahdeksalta, nyt vahan jalkeen kuuden, etta saamme syoda yhdessa lasten kanssa!), jne. jne.

Ihanaa on, en valita, mutta en voi tosiaan sanoa, etteiko elama olis muuttunut!!

Mä olin kuvitellut että lapsi vaikeuttaa elämää ihan kauheesti. En pääse minnekään, olen väsynyt yövalvomisista, kuvittelin että lapset sairastelevat paljon lastentauteja jne.



Mulle oli melkoinen yllätys kun huomasin että ei mun elämä loppujenlopuksi paljon muuttunut. Harrastukset jatkui, lapsi nukkui hyvin yöt, ei sairastellut. Liikuin ihan samoin kuin ennen. Käytiin kyläilemässä, shoppailin, kävin ravintolassa syömässä jne. Päikkärit vauva ja pikkulapsi pystyy ottamaan vaunuissa/rattaissa tai vaikka kylässä.



Baarireissut jäi vähemmälle, mutta en niitä nyt niin kaivannutkaan.



Nyt esikoinen on jo teini ja asiat ovat vähän erilailla, toinenkin lapsi on. Mutta en koe että lapset olisivat muuttaneet mun arkea niin että se kauheesti olisi muuttunut.

ole mitenkään suuresti muuttunut. vauvan kanssa kuljetaan kaupungilla,kahvilla kavereilla shoppailemassa ihan niinkuin ennenkin. käydään viihteellä 1-2 kertaa kuussa miehen kanssa tai niin että vuorotellen. minä myöskin käyn päivittäin lenkillä-vaunujen kanssa ja salilla 2 kertaa viikossa.vauva myöskin nukkuu yöt hyvin..

yhden pienen vauvan kanssa ei vielä tarvitse omia tapojaan niin paljon muuttaa, mutta taapero on jo vaativampi. Ja koitapa lähteä shoppailemaan vaikka 3 alle 5-vuotiaan kanssa...

Ennen lapsia shoppattiin 6 putkeen ja lasten (3 alle 4v) kanssa 3-4 tuntia ihan kiva muutos oikeastaan kerkeä olla enemmän kotona

mitä keinoja se sitten on ajatellut käyttää? Keskustalua varmaan =DD

En käytä kasvatuskeinoina kiristystä, uhkailua enkä lahjontaa :)

En menis ikinä ravintolaan jossa joutuu olemaan yli tunnin kaikkineen päivineen. Ei ihme, että hermo menee jos olette Rossossa lasten kanss kaksi tuntia, huh huh! Meillä menee lasten kanssa tai ilman lapsia ihan sama aika.... Mutta me persaukiset käytiin ennen lapsia syömässä Amarillossa ja lasten myötä Rossossa, niin ei se kyllä nyt niin järkyttävän iso muutos ole.

Jos tosiaan aikaisemmin käytiin Amarillossa ja nyt Rossossa niin eipä muutos ole iso. Ja jos on aikaisemmin käynyt huoneistohotellilomalla Gran Canarialla kumppanin kanssa ja nyt menee perhehotelliin Teneriffalle niin eipä se muutos ole iso. Toisilla taas on jos aikaisemmin on syöty paremmissa paikoissa ajan kanssa ja nyt syödään ketjupaikoissa.

En muuten laisinkaan ymmärrä miksi kaksi tuntia ravintolassa olisi kauheaa. Onko sinusta kauheaa olla kaksi tuntia miehesi kanssa kotona kaksistaan? Niin että joudut juttelemaan miehesi kanssa? Oikeasti keskittymään häneen? Missä kantimissa on parisuhde jos sitä ei kestä?

Meistä on todella ihana käydä rauhassa syömässä miehen kanssa. Ottaa alkudrinkki, alkupalat, pääruoka, jälkiruoka, juustot jne jne. Ja takuulla kun esim. ollaan Kulosaaren Casinolla niin siinä menee sellainen kolmisen tuntia. On muuten ihanaa olla ja jutella, syödä hyvin jne. Olla pariskunta ja keskittyä vain toisiimme.

Me ei kai sitten voida "olla pariskunta ja keskittyä vain toisiimme", kun ei käydä hienoissa ravintoloissa ja joudutaan tyytymään vielä huoneistohotelleihinkin. :D



NAurettavaa.

Me ei kai sitten voida "olla pariskunta ja keskittyä vain toisiimme", kun ei käydä hienoissa ravintoloissa ja joudutaan tyytymään vielä huoneistohotelleihinkin. :D NAurettavaa.

Sääli. Tuossa yllä puhuttiin asiaa.

Me ei kai sitten voida "olla pariskunta ja keskittyä vain toisiimme", kun ei käydä hienoissa ravintoloissa ja joudutaan tyytymään vielä huoneistohotelleihinkin. :D NAurettavaa.

Me annetaan aikaa toisillemme silloin kun lapset nukkuu. Ei kahdenkeskiseen aikaan tarvita hienoja ravintoloita tai huonompiakaan vaikka kyllähän nekin välillä ihan mukavaa vaihtelua tuo.

Outoa jos omaan puolisoon voi keskittyä kotona tai tarvitsee ravintolan sen takia että saa keskustelun aikaan.

(oli se sitten kännäystyyli tai joku muu "olemme rikkaita ja matkustamme/syömme hienoissa paikoissa jonne lapsia ei oteta" tyyli) elämä muuttuu enemmän kuin jollain toisella ("elämme peruselämää jo ennen lapsiakin, käymme perusruokapaikoissa ja perushotelleissa" tyylillä).



Mitäs sitä kettuilemaan siitä. Näinhän se vaan on.

Me ei kai sitten voida "olla pariskunta ja keskittyä vain toisiimme", kun ei käydä hienoissa ravintoloissa ja joudutaan tyytymään vielä huoneistohotelleihinkin. :D NAurettavaa.

Me annetaan aikaa toisillemme silloin kun lapset nukkuu. Ei kahdenkeskiseen aikaan tarvita hienoja ravintoloita tai huonompiakaan vaikka kyllähän nekin välillä ihan mukavaa vaihtelua tuo. Outoa jos omaan puolisoon voi keskittyä kotona tai tarvitsee ravintolan sen takia että saa keskustelun aikaan.

Ei sen enemmästä eikä vähemmästä. Miksi on kauheaa olla oman puolisonsa kanssa ravintolassa kaksi tuntia. Eikö riitä juttu?

hurjasti, kun lapsi oli jo vauvasta mega-allergikko, kuten seuraavakin. Yhtä huutoa koko elämä, mutta ihania hetkiä sitten yhtä paljon. Ja itse kannatan nk. attachment parenting -ajatusta, se itsessään muuttaa jo elämää. Suurin muutos on ollut sitten henkistä, ja positiiviseen suuntaan vaan!!!!