Lue keskustelun säännöt.
Perheessä lapsia,joilla täysin erilainen taloudellinen asema kuin muulla perheellä?
29.06.2009 |
Meillä käyvät loma-aikoina ja joskus viikonloppuisin miehen tytöt, jotka asuvat muulloin äitinsä kanssa. Tyttöjen toisessa perheessä (meidän) on minun ja mieheni lisäksi kaksi pientä lasta (6v ja 2v).
Meillä on sellainen rahatilanne kuin nyt normaalisti on, kun toinen on hoitovapaaalla ja toinen käy töissä (ja maksaa palkasta lisäksi reilut elatusmaksut). Isä maksaa tietysti myös mm. lasten matkoja meille (lentomatkat n. 600 euroa 3-4 kertaa vuodessa). Elämme siis aika säästeliäästi.
Tyttöjen äiti ansaitsee hyvin ja haluaa tietysti käyttää rahaa lapsiinsa. He matkustavat noin kerran kuukaudessa johonkin Euroopan kaupunkiin viikonloppumatkalle ja lisäksi 2-4 kertaa vuodessa johonkin kauemmas viikoksi tai pariksi. Tytöt eivät itse asiassa aina jaksaisi matkustaa meille, sillä he ovat kuulemma kyllästyneet jatkuvaan matkusteluun. Ulkomaanmatkoille he kyllä lähtevät mielellään. Mieheni joutuu siksi joskus lentämään tyttöjä tapaamaan ja yöpymään silloin hotellissa, syömään heidän kanssaan ulkona ym (meitä surettaa se, että koko perhe ei pääse silloin tapaamaan tyttöjä).
Tytöt ovat myös tottuneet siihen, että jos he haluavat jotain, he myös saavat sen. Jos uusi kännykkä menee rikki, he saavat heti uuden- ei sitä viedä edes huoltoon. Jos jompikumpi haluaa kannettavan, se käydään ostamassa (ja ei mikään halpa, vaan paras, mikä markkinoilla on), ja toiselle tietysti myös samanlainen. Ja pelejä. Jos peli on huono, käydään seuraavana päivänä ostamassa joku toinen. Elokuvissa tytöt käyvät kerran viikossa, joskus kaksi. Tässä vain pari esimerkkiä. Yhtään valehtelematta siis tyttöjen elämä on sitä, että jos he haluavat jotain, he myös saavat sen, hinnasta riippumatta.
Meille tullesssaan tytöillä on aina reilusti rahaa mukana- viimeksi kummallakin oli viikon reissulle 300 euroa. Tytöt ovat 11v ja 13v. Omia rahojaan he eivät kuitenkaan koskaan käytä, sillä heistä on mukava vain pitää niitä lompakossa. Tai sitten he saattavat ostaa esim. meikkejä tms. Kaikki muut (jäätelöt, karkit, limut, leffat, lehdet, vaatteet) kuuvuvat vanhempien maksettavaksi- siitä 100 euron kuukausirahasta huolimatta.
Mieheni on huolissaan siitä, että lapset eivät opi koskaan rahan arvoa eivätkä rahankäyttöä. Minäkin olen. Mieheni on koettanut jutella asiasta äidin kanssa, mutta hän ei halua kuunnella. Nyt tytöt ovat alkaneet valitella, kun me emme tee "mitään kivaa", kun he ovat meillä. Panostamme yhdessä olemiseen, telttailemme, retkeilemme, käymme uimassa, pyöräilemässä ym ja kerran kesässä huvipuistossa tms. Säästämme sitä varten ja käymme heidän kanssaan välillä myös syömässä ulkona ja jäätelöt ym saavat joka päivä. Mutta he kaipaavat ulkomaanmatkoja, leffoja, huvipuitsoihin ym (käymme leffassa ja huvipuitsossa heidän kanssaan välillä, kun on varaa). He ovat myös alkaneet "leveillä rahoillaan "kyllä MULLA on rahaa"/ "kyllä äiti maksaa" / "vitsit kun teilläkin olisi rahaa niin voitais"/ "mulla on jo kolmas pleikka kolmonen, eiks teillä oo yhtään"... Isompi lapsistani on alkanut jo kysellä, miksi hänellä ei ole sitä ja tätä ja miksi me ei koskaan matkusteta sinne ja tänne, missä siskotkin ovat matkustaneet..
Onko kenelläkään edes hiukan samankaltaista tilannetta?
Mieheni kärsii tilanteesta eniten perheessämme. Hankalaa, kun ei pysty vaikuttaa omien lasten arvomaailmaan.
Kommentit (188)
ap vaikuttaa todella fiksulta tyypiltä! Ymmärrän täysin. Meillä on onneksi asiat niin, että miehen lapset eivät meille tullessaan edes odota muuta, kuin että saisivat viettää aikaa isänsä, minun ja sisaruksiensa kanssa. Enimmäkseen olemmekin kotona ja lähikulmilla, välillä käydään retkillä tms. Vanhemmat lapset ovat innoissaan, jos saavat auttaa kokkaamisessa ja tarjoilla ruokaa muulle perheelle. En tiedä tekevätkö tätä kotonaan, veikkaan että eivät. Lasten äiti ostelee aika paljon vaatteita ja tavaroita ja vie lapsia erilaisiin paikkoihin, joten luulen että lapset välillä kaipaavatkin "vain olemista" ja esim. sitä, että istutaan sohvalla ja katsotaan telkkaa. Meillä ei onneksi ole koskaan tullut ongelmia pelisäännöistä, rahankäytöstä eikä mistään muustakaan, kiitos ap kun sait minut jälleen huomaamaan tämän!
eikä vaan luule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen poika saa kovin vähän äidillään, lähivanhemmalla. Meillä taas on materiaa, josta lapsi pääsee kuin "murenista" osalliseksi. Mies maksaa elarit ja osallistuu kaikkien kolmen (tämä lapsi ja kaksi yhteistä) elättämiseen tasapuolisesti, mutta meillä vaan elintaso on niin paljon korkeampi, että täällä on enemmän kaikkea huveista ja herkkuruuasta lähtien. Lapsi pääsee niistä osalliseksi käydessään, mutta me teemme kaikkea myös väliaikoina ja yhteiset lapset on mm. puettu paljon paremmin, koska minä vastaan vaatehankinnoista. Joskus ostan miehenkin lapselle jotain, omilla rahoillani, mutta kyllä ne ensisijaisesti tulee omille ostettua.
Eniten pelkään, että aikuisiällä tästä tulee vielä isompi ongelma, koska siinä vaiheessa tämä lapsi tulee huomaamaan eron vielä suurempana, kun varakkaat vanhempani ovat jo nyt aloittaneet ennakkoperintöjen siirtämisen myös lapsenlapsille.
Ja aikuisina te päätätte miten puolisosi lapset teillä viettävät aikaa ja miten käytätte yhdessä rahaa/aikanne. Jos teinejä nyt tympii säästäminen/teidän elämäntyyli niin ehkä he jossakin vaiheessa osaavat arvostaa heihin käytettyä aikaa ja huomiota pelkän ostamisen/materian sijaan. Oma mielipiteeni on, että ei lapsille tule antaa kaikkea mitä ne sattuvat haluamaan. Itse yritän ainakin opettaa lapsille rahan käyttöä ja säästämistä, vaikka olisi rahaa ostaa niille mitä ikinä haluavat. Rajoitan myös sitä mitä esim. isovanhemmat ostavat lapsille, kun joulut alkoivat mennä sellaisiksi, että ei viitsitty edes lahjoja aukoa ja jos jonkun paketin avasi niin se lenti alle minuutissa nurkkaan, että ai tällänen plaah. Nyt kun saavat vähemmän niin osaavat arvostaa ja pitää paremman huolen siitä mitä saavat. Kaikki hankinnat myös mietitään tarkkaan ja lasten pitää tehdä itse valintoja mitä he pitävät tärkeinä. Missään puutteessa en lapsia kiduta tai pidä "ryysyissä" vaan kohtuus kaikessa. Elämässä voi jollakin olla muitankin arvoja kuin shoppaaminen...
Lapset ovat kiertäneet maapallon ympäri meidän mukana muutamaan kertaan, mutta totta puhuen joskus voi enemmän ilonkiljahduksia aiheuttaa vaikka yhteinen uintireissu (hinta 0 euroa). Eli oma pointtini on, että jatkakaapa vaan teidän tyylistä elämistä ja tytöt sopeutuvat siihen. Voi viedä aikaa, mutta hiljaa hyvää tulee. Asiasta kannattaa keskustella tyttöjen kanssa, että kaikki eivät innostu materialismista ja kuluttamisesta vaikka siihen rahaa olisikin.
ap vaikuttaa todella fiksulta tyypiltä! Ymmärrän täysin. Meillä on onneksi asiat niin, että miehen lapset eivät meille tullessaan edes odota muuta, kuin että saisivat viettää aikaa isänsä, minun ja sisaruksiensa kanssa. Enimmäkseen olemmekin kotona ja lähikulmilla, välillä käydään retkillä tms. Vanhemmat lapset ovat innoissaan, jos saavat auttaa kokkaamisessa ja tarjoilla ruokaa muulle perheelle. En tiedä tekevätkö tätä kotonaan, veikkaan että eivät. Lasten äiti ostelee aika paljon vaatteita ja tavaroita ja vie lapsia erilaisiin paikkoihin, joten luulen että lapset välillä kaipaavatkin "vain olemista" ja esim. sitä, että istutaan sohvalla ja katsotaan telkkaa. Meillä ei onneksi ole koskaan tullut ongelmia pelisäännöistä, rahankäytöstä eikä mistään muustakaan, kiitos ap kun sait minut jälleen huomaamaan tämän!
eikä vaan luule.
Nimenomaan sanoin että LUULEN, enkä muuhun ole pyrkinytkään. Turha tuo kommenttisi.
Mikähän se mahtaa olla se elämänmuoto joista nämä turhautuneet eukot eivät revi krtitiikkiä??? Ei oo ihme että suomalaiset lapset voi pahoin kun kasvaa tällaisten korppikotkien siipien suojissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kauluspaitoja, niin on teistäkin jotain iloa jollekin
ed. jatkaa:)))
Mutta mä oikeesti kärsin jossain vaiheessa siitä että mun vanhemmat oli niin pihejä. En mä missään retkuissa kulkenut, mutta en nyt ihan muodinmukaisissakaan. Matkusteltiin tosi harvakseen ja silloinkin piti aina sitä penniä venyttää. Pyörä oli vanha vaihteeton ja uutta en saanut vaikka surkeesti itkin kun hävetti se vanha romu. Köyhemmissäkin perheissä lapsien varustuksiin ja vaatteisiin satsattiin enemmän kuin meillä.
No, ei siinä mitään. Muutin pois kotoa, opiskelin ja menin töihin. Niin vaan kävi että kun ikinä en ollut oikein mitään kivaa saanut ja aina puhuttiin siitä miten tärkeää on säästäminen jne. mä rupesin vastapainoksi tuhlaamaan, mikä johti sitten siihen että huomasin jossain vaiheessa olevani suurissa veloissa ja luottotiedot oli menneet.
Okei, nyt on velat maksettu ja oppirahat. Mutta mä kyllä olen varma että tää mun tuhlailu johtu justiinsa siitä että aina piti vanhempien olla niin saatanan pihejä tietyissä asioissa, pikkasen liian periaattellisia ja joustamattomia.
Että näinkin voi käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
veikkaan, että ap kirjoittaja hakee jotain kultaista keskitietä. Sitä ainakin itse yritän omien lasteni kanssa. Ovat saanet matkustaa, on kivat vaatteet ja leluja. En kuitenkaan halua hukuttaa niitä muovikrääsään ja ostaa niille kaikkea mitä millonkin sattuu päähän juolahtamaan. Joskus voi olla myös ihan paikallaan pohtia tiettyjä laskutoimituksia, kuten vaikak, että montako tuntia pitää olla mäkkärillä töissä, jotta jää verojen jälkeen sen verran rahaa, että voi ostaa uusimman läppärin tms. Ihan vaan vaikka esimerkin vuoksi.
Miehen- ja minun- ongelma on se, että mielestämme tytöt saavat todella vinoutuneen kuvan rahankäytöstä. Rahaa vain tulee koko ajan ja heti, kun keksii haluta jotain, sen saa. Meitä molempia huolestuttaa, miten tytöt ikinä oppivat ymmärtämään rahan arvon. Entä, kun he lähtevät opiskelemaan, tai työelämään?
voitte silloin antaa heille neuvoja, miten venyttää penniä. Itse en ole aivan noin yltäkylläisyydessä elänyt, koska lapsuudessani perheemme oli aika pienituloinen. Teini-iässä äitini ryhtyi yksityisyrittäjäksi ja alle 10v:ssa hänestä tuli melko varakas. Isäni teki silloin myös töitä ja molemmilla suuri palkka. Se näkyi myös siinä, että pystyin saamaan kaikenlaista tavaraa, mitä halusin ja reilusti rahaa.
Tästä huolimatta minusta tuli ihan maltillinen rahankäyttäjä. Tosin veljestäni, joka sai vaikka ja mitä (samalla lailla kuten minä), tuli ikuinen ruikuttaja. Hänellä ei koskaan ole tarpeeksi.
Nyt kun olen todella lapsiperheellinen, tulen kyllä ihan omillani toimeen ja osaan tarpeen mukaan elää pienestikin. Lapsille en kuitenkaan haluaa materialistista asennetta opettaa.
Ehkä itseni "pelasti" sekin, että vanhempani rikastuivat vasta, kun olin melkein täysi-ikäinen ja suurimman osan elämää en ole saanut aina kaikkea, mitä olen halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällainen aloitus on ollut aiemminkin täällä.
No sillä tavalla se liittyy, että lapset ovat tottuneet tekemään noita asioita lähes joka päivä eikä esim. huvipuisto enää tunnu oikein miltään, kun sellaiseen pääsee joka kesä sellaisen viitisen kertaa, plus vielä talvella muissa maissa huvipuistoon 4-6 kertaa. Mutta silti "mentäiskö vaikka huvipuistoon kun ei muutakaan keksitä".
Kyllä mun neljä- ja kuusivuotiaatkin haluaisi tehdä hauskoja asioita joka päivä vaikkei heillä kummallakaan ole yhtään rahaa. Saahan sitä pyytää, äiti sitten suostuu jos suostuu. Ei tuo liity rahaan eikä lasten äitiin mitenkään.
Tähän pakko kommentoida. Meidän lapsella on kultapassi Tykkimäkeen, saa siis käydä kesän aikana vaikka joka päivä (saa 1 rannekkeen/päivä). Ja vielä tuntuu huvipuisto huvipuistolta. Tuo kultapassi maksaa 99 euroa. terveisin Köyhä Kouvolasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos heillä on käyttöraha mukana, niin ei teidän tarvitse mitään tytöille ostaan. Kunhan annatte sen normaalin ruuan. Ei miehesi ole velvollinen maksamaan lentomatkoja ulkomaille. Riittää, että maksaa ne elatusmaksut.
Mihin ihmeeseen sun lapset enää tarvitsee kuukausirahaa, jos rahaa heillä on muutenkin? Ymmärrän kyllä kuukausirahan, jos lapsilla ei ole rahaa, mutta jos on, niin miksi ihmeessä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puolustavat ärhäkästi sitä, että totta kai rahaa saa ja pitää upottaa luxuselämään, jos sitä kerran on!! Totta kai on ihan upeaa ja mahtavaa, että äiti pistää rahaa haisemaan eikä ole tavis köyhä white trash yh-lumppu...
Ap on mielestäni hyvinkin oikeilla jäljillä, vaikken ihan varmaksi osaakaan sanoa, oliko aloitus yhtä hyvää tarkoittava kuin millaiseksi se oli verhottu. Mutta tosiaan; kyllähän lasten pitää oppia ymmärtämään rahan arvo jo pienenä, eikä mikään yletön törsääminen ja materialismi sellaista mahdollista!
Silti lasten äiti voi olla ihan "hyvä äiti", vaikka ostaakin parasta ja aina kaiken, minkä lapset haluavat. Ehkä mamma koettaa sillä tavoin hyvittää jotakin, joka lapsilta puuttuu - ehkä hajonneen perheen, ehkä pitkiä työpäiviä tms.? Tietysti rahaan ja materiaan hukuttamisella on paljon huonoja puolia, joita kermaperseet eivät halua nähdä tai myöntää. Miten kukaan voi sanoa "pärjänneensä omillaan", jos kuitenkin takaraivossa on koko ajan tietoisuus siitä, että pappa betalar kaiken, jos tulee tiukka paikka? Silloin voi sanoa pärjäävänsä omillaan, kun ei ole ketään kenen kukkarolla käydä tiukan paikan tullen!
Elämän onnellisuus rakentuu todellakin muiden asioiden varaan kuin materiaalisen yltäkylläisyyden. Perusturva pitää olla; ruokaa, juomaa, puhtaita vaatteita, kiva koti. Läheisyyttä ja lämpöä ei voi korvata rahalla. Sääli, jos joissakin perheissä vielä niin kuvitellaan tällä valistuksen ja viisauden aikakaudella (jossa oikeasti arkiviisaus tuntuu olevan kiven alla).
Lapsen pitää saada ihan kaikki mitä se haluaa jos rahaa kerran on.
Lastahan ei voi kasvattaa ilman että sille ostetaan kaikki mitä se haluaa
Jos lapselle opetaan vähän rahan käyttöä ja mitä voisi tehdä ilman rahaa se on TYLSÄÄ ja tämä opetetaan myös lapselle. Siivoaminenkin on vastenmielistä ja sitä varten palkataan siivoojat. Myös tämä opetetaan lapselle.
Mitä väliä saako työpaikan ja opiskeleeko kun perii rikkaan maminsa. Voi vaan jatkaa huoletonta elämäänsä.
Jos ja kun kaikki eivät näin lastaan kasvata ovat he köyhiä outoja kummajaisia. Alinta kastia joiden ei pitäisi lapsia tehdä koska ei ole siihen varaa!!
Lapsesi siis saa kaiken mitä haluaa..
jos hajottaa saa automaattisesti uuden?
Käy leffassa monta kertaa viikossa?
Käy ulkona syömässä monta kertaa viikossa?
Käy ulkomailla useasti vuoden aikana?
lukea enää kaikkia vastauksia, on täällä sen verran idiootteja liikkeellä..AP, luulen, että täällä on 1 tai kaks jotka yrittää kusettaa sua ja saada suuttumaan, älä mee siihen lankaan. Oikeesti, olet uskomattoman pitkäpinnainen, mä en olis katsellu tollasia pikkupaskiaisia päivääkään, vaan olisivat lentäneet kuin leppäkeihäät seuraavalla koneella kotiin.
JOs mun tytär erehtyis kerran sanomaan, että ei leiki jonkun kanssa, kun sillä ei ole rahaa tai "vaan" pleikka1 tai muuta yhtä typerää, niin tyttö olis arestissa vuoden eikä sais sinä aikana yhtä ainoota tavaraa eikä käytäis missään. Alkais arvostaa sitä mitä joskus harvoin saa. Onneks en ole kasvattanut tuollaisia pikkuhirviöitä kun miehes tytöt kuulostavat olevan.
Säälin heitä oikein todella, koska kun he astuvat ihan aikuisten oikeeseen maailmaan, niin tulevat vielä kokemaan rankan todellisuuden. Elämässä ei aina selviä kaikesta rahalla ja jos se rahantulo lakkaa, niin kovaa tulee olemaan tyttösillä..Ymmärrän täysin huolesi ja miehesi huolen, ja tyttöjän äiti tekee todellakin heille karhunpalveluksen käytöksellään. Mutta. Elämä on.
Enpä ole vielä sellaista ihmistä tavannut, joka ei puhu jostakusta läheisestään paskaa...
Minä kun en asu Porvoossa, niin meillä ei ole tapana puhua tuohon sävyyn ihmisistä joita rakastamme ja joista välitämme.
Itse pidän matkustamisesta. Lapsuudessani perheelläni ei ollut varaa matkustaa, kun vanhempani lyhensivät asuntolainaa. Omista kesätuloistani säästin reissaamiseen (15-vuotiaasta alkaen) ja niukalla opiskelijabudjetillakin kävin ulkomailla n. joka toinen vuosi. Jos jollakulla on paljon rahaa, miksei sitä voi käyttää muihin maihin ja uusiin kulttuureihin tutustumiseen? Ulkomailla rentoutumiseen? Miten runsas ulkomaanmatkailu tekee ihimisestä huonon? Jos mulla olis tosi suuret tulot, veisin perheeni 5-6 kertaa vuodessa ulkomaille. Lomalla on ihanaa kokea uutta ja nauttia erilaisesta yhdessäolosta. Kyllä sitä arkeakin silti ehtii.
Yletöntä materialismia en tavaroiden suhteen hyväksy. Vaikka koti olisi varakas, ei lasten pidä saada kaikkea mahdollista aina ja heti. Toki on selvää, että varakkaat vanhemmat haluavat ostaa lapsilleen laadukasta, mutta määrässä pitää olla joku tolkku. Eihän ole itsestäänselvää, että muksut tulevaisuudessa saavuttavat saman elintason.
ap vaikuttaa todella fiksulta tyypiltä! Ymmärrän täysin. Meillä on onneksi asiat niin, että miehen lapset eivät meille tullessaan edes odota muuta, kuin että saisivat viettää aikaa isänsä, minun ja sisaruksiensa kanssa. Enimmäkseen olemmekin kotona ja lähikulmilla, välillä käydään retkillä tms. Vanhemmat lapset ovat innoissaan, jos saavat auttaa kokkaamisessa ja tarjoilla ruokaa muulle perheelle. En tiedä tekevätkö tätä kotonaan, veikkaan että eivät. Lasten äiti ostelee aika paljon vaatteita ja tavaroita ja vie lapsia erilaisiin paikkoihin, joten luulen että lapset välillä kaipaavatkin "vain olemista" ja esim. sitä, että istutaan sohvalla ja katsotaan telkkaa. Meillä ei onneksi ole koskaan tullut ongelmia pelisäännöistä, rahankäytöstä eikä mistään muustakaan, kiitos ap kun sait minut jälleen huomaamaan tämän!