Lue keskustelun säännöt.
Perheessä lapsia,joilla täysin erilainen taloudellinen asema kuin muulla perheellä?
29.06.2009 |
Meillä käyvät loma-aikoina ja joskus viikonloppuisin miehen tytöt, jotka asuvat muulloin äitinsä kanssa. Tyttöjen toisessa perheessä (meidän) on minun ja mieheni lisäksi kaksi pientä lasta (6v ja 2v).
Meillä on sellainen rahatilanne kuin nyt normaalisti on, kun toinen on hoitovapaaalla ja toinen käy töissä (ja maksaa palkasta lisäksi reilut elatusmaksut). Isä maksaa tietysti myös mm. lasten matkoja meille (lentomatkat n. 600 euroa 3-4 kertaa vuodessa). Elämme siis aika säästeliäästi.
Tyttöjen äiti ansaitsee hyvin ja haluaa tietysti käyttää rahaa lapsiinsa. He matkustavat noin kerran kuukaudessa johonkin Euroopan kaupunkiin viikonloppumatkalle ja lisäksi 2-4 kertaa vuodessa johonkin kauemmas viikoksi tai pariksi. Tytöt eivät itse asiassa aina jaksaisi matkustaa meille, sillä he ovat kuulemma kyllästyneet jatkuvaan matkusteluun. Ulkomaanmatkoille he kyllä lähtevät mielellään. Mieheni joutuu siksi joskus lentämään tyttöjä tapaamaan ja yöpymään silloin hotellissa, syömään heidän kanssaan ulkona ym (meitä surettaa se, että koko perhe ei pääse silloin tapaamaan tyttöjä).
Tytöt ovat myös tottuneet siihen, että jos he haluavat jotain, he myös saavat sen. Jos uusi kännykkä menee rikki, he saavat heti uuden- ei sitä viedä edes huoltoon. Jos jompikumpi haluaa kannettavan, se käydään ostamassa (ja ei mikään halpa, vaan paras, mikä markkinoilla on), ja toiselle tietysti myös samanlainen. Ja pelejä. Jos peli on huono, käydään seuraavana päivänä ostamassa joku toinen. Elokuvissa tytöt käyvät kerran viikossa, joskus kaksi. Tässä vain pari esimerkkiä. Yhtään valehtelematta siis tyttöjen elämä on sitä, että jos he haluavat jotain, he myös saavat sen, hinnasta riippumatta.
Meille tullesssaan tytöillä on aina reilusti rahaa mukana- viimeksi kummallakin oli viikon reissulle 300 euroa. Tytöt ovat 11v ja 13v. Omia rahojaan he eivät kuitenkaan koskaan käytä, sillä heistä on mukava vain pitää niitä lompakossa. Tai sitten he saattavat ostaa esim. meikkejä tms. Kaikki muut (jäätelöt, karkit, limut, leffat, lehdet, vaatteet) kuuvuvat vanhempien maksettavaksi- siitä 100 euron kuukausirahasta huolimatta.
Mieheni on huolissaan siitä, että lapset eivät opi koskaan rahan arvoa eivätkä rahankäyttöä. Minäkin olen. Mieheni on koettanut jutella asiasta äidin kanssa, mutta hän ei halua kuunnella. Nyt tytöt ovat alkaneet valitella, kun me emme tee "mitään kivaa", kun he ovat meillä. Panostamme yhdessä olemiseen, telttailemme, retkeilemme, käymme uimassa, pyöräilemässä ym ja kerran kesässä huvipuistossa tms. Säästämme sitä varten ja käymme heidän kanssaan välillä myös syömässä ulkona ja jäätelöt ym saavat joka päivä. Mutta he kaipaavat ulkomaanmatkoja, leffoja, huvipuitsoihin ym (käymme leffassa ja huvipuitsossa heidän kanssaan välillä, kun on varaa). He ovat myös alkaneet "leveillä rahoillaan "kyllä MULLA on rahaa"/ "kyllä äiti maksaa" / "vitsit kun teilläkin olisi rahaa niin voitais"/ "mulla on jo kolmas pleikka kolmonen, eiks teillä oo yhtään"... Isompi lapsistani on alkanut jo kysellä, miksi hänellä ei ole sitä ja tätä ja miksi me ei koskaan matkusteta sinne ja tänne, missä siskotkin ovat matkustaneet..
Onko kenelläkään edes hiukan samankaltaista tilannetta?
Mieheni kärsii tilanteesta eniten perheessämme. Hankalaa, kun ei pysty vaikuttaa omien lasten arvomaailmaan.
Kommentit (188)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 ja 3, huomaan vastauksistanne, ettei tuttavapiiriinne kuulu ketään tällaisia perheitä. Ja kolmonen, typerähköön kommenttiisi vastaan, että rahkeemme riittävät hyvinkin. Elämme täysin normaalia toinen töissä- toinen hoitovapaalla-perheen elämää. Pystymme ostamaan lapsillemme ruoat ja vaatteet ja joskus jopa käymään esim. telttailemassa.
Teillä eletään teidän malliin. Markkinoikaa asiaa tytöille niin että te ette edes tahdo tuhlata. Harrastakaa heidän kanssaan vain ilmaisia huveja. Enkä minä edes laskisi heitä perheenjäseniksi, vaan vierailijoiksi...
kun täällä ruikutat? Neljä lasta jos tekee, pitää "mieheltä" löytyä sitä rahaa myös.
reilut elatusmaksut vaikka ex-vaimo ansaitsee tsiljoonan kuussa ??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän perheessä alaikäiset lapseni saivat isot perinnöt ja sijoitusneuvojan kanssa keskustelemme, mihin niitä milloinkin kannattaa sijoittaa.
Samalla itse yritän elättää aika pienellä palkalla näitä lapsiani: maksaa puhelinlaskut, kuukausirahat, vaatteet jne.
Hullunkurinen tilanne.
"Teidän äitinne ansaitsee paljon ja voitte siksi ostella kaikkea mitä tahdotte. Se ei kuitenkaan ole tavallista, eikä esim. meilläkään ole varaa elää tuhlaillen. Jos ette sitä pysty ymmärtämään ja hyväksymään, ehkä olisi parempi että ette tulisi meille enää ollenkaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekö ettet sinä pääse käsiksi lastesi rahoihin? Mikset ponnistele yhtään tienataksesi itse kunnolla?
normaaliin elämään, tai niin minä ymmärsin.
Ongelma ei kai ollutkaan raha, vaan noiden vanhempien lasten materialistinen maailmankuva, johon ap ja miehensä haluaisivat vaikuttaa, ja ilmeisesti kokevat että eivät pysty.
Minusta lapset ovat siinä iässä, ettei heitä oikein voi maailmankuvan perusteella tuomita. Tuo ehkä on se kaikkein materialistisin ikä, alkaa tajuta, että eri ihmisillä on eri lailla rahaa käytössä, mutta moraali ja empatia eivät ole vielä niin kehittyneitä, että osaisivat käyttäytyä asiallisesti, ja ymmärtää ympäristön ym merkityksen.
Itse varmaan vaan yrittäisin asioista keskustella, ja tehdä niitä kivoja asioita yhdessä, joita varmasti joskus aikuisena sitten osaavat arvostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ei oikeen ajateltu tätä loppuun asti."
reilut elatusmaksut vaikka ex-vaimo ansaitsee tsiljoonan kuussa ??
saada ap:n vastaus ??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen- ja minun- ongelma on se, että mielestämme tytöt saavat todella vinoutuneen kuvan rahankäytöstä. Rahaa vain tulee koko ajan ja heti, kun keksii haluta jotain, sen saa. Meitä molempia huolestuttaa, miten tytöt ikinä oppivat ymmärtämään rahan arvon. Entä, kun he lähtevät opiskelemaan, tai työelämään? No, äiti varmaankin ostaa tytöille opiskeluasunnot ja kustantaa opinnot, joten ehkä totuus ei tule vielä esille siinä vaiheessa. Mutta entä, jos äidille tapahtuu jotain tai jos hän lopettaakin maksamisen? Lapsilla ei ole mitään käsitystä rahan arvosta. Heille ei myöskään todennäköisesti koskaan tule tarvetta hakeutua kesätöihin, jolloin taas he eivät saa työtodistuksia, joista taas olisi hyötyä työpaikan haussa. Miestäni huolestuttaa, motivoituvatko tytöt ylipäätään koskaan työelämään, koska ovat tottuneet siihen, että raha tulee ilmaiseksi.
Mieheni rahoilla tai sen puutteella ei siis ole tässä huolenaiheissa kovinkaan paljon tekemistä, vaan sillä että hän vanhempana haluaa lapsilleen parasta- eikä se ole pitkällä tähtäimellä se, että lapset saavat aina kaiken heti.
kun täällä ruikutat? Neljä lasta jos tekee, pitää "mieheltä" löytyä sitä rahaa myös.
(Meillä ei ole rahasta puutetta.)
En vain ymmärrä mikä tuossa kirjoituksessasi on se ongelma? Ilmeisesti se että miehesi ex-vaimo lellii mukulansa pilalle.
Tyypillinen uusperheen vaikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä se sulle kuuluu miten ja mihin lasten äiti rahansa laittaa, kun sitä kerran on. Ei kai se äidin ja niiden tyttöjen vika ole että teillä säästetään?
Ettei vaan olis puhtaasta kateudesta taas kerran kysymys.
Käsittämätöntä. Jos ei teillä riitä rahat kaikkeen mitä haluatte, niin menepä vaikka töihin (ehkä kannattaisi kouluttautua ennen sitä). Jos taas rahanne riittävät, niin miksi valitat. Minkä ihmeen takia miehesi edellisen perheen pitäisi elää sinun "arvomaailmasi" mukaan. Olisit iloinen tyttöjen puolesta. Vaikka heillä ei olekaan biologista isää jokapäiväisessä elämässään, niin heillä on taloudellisesti hyvin toimeentuleva äiti. Hyvä niin, on tarpeeksi niitä yh-äitejä, jotka saavat kituuttaa palkkapäivästä toiseen.
näiden tyttöjen äiti tienaa hyvin? Eli ilmeisesti miehesi siis tienaa TODELLA hyvin?
kaikki ja äidin ei tarvitse laittaa rahaa mihinkään. Kyllähän isä ostaakin lähes kaiken, äiti maksaa pojasta 140€/kk. Ulkomaille tms poika ei äidin perheen mukana pääse, vaan meidän kanssa ainoastaan.
Ärsyttää kuunnella kotona sitä mankumista, kun pitäis saada mopo, kannettava, uusi puhelin, Mp-soitin jne. Ja rippileiristä isä mietti ääneen, että maksaisikohan äiti siitä osan, niin poika oli aivan ihmeissään, että miksi? Hyvin on äidin opetus mennyt perille pojalle...
Miehesi taas kuuluisi keskustella asiasta tyttöjen äidin kanssa, eikä nyyhkiä sinulle.
Teillä eletään teidän malliin. Markkinoikaa asiaa tytöille niin että te ette edes tahdo tuhlata. Harrastakaa heidän kanssaan vain ilmaisia huveja. Enkä minä edes laskisi heitä perheenjäseniksi, vaan vierailijoiksi...
Tytöt lasketaan ehdottomasti perheenjäseniksi, ovathan he mieheni lapsia ja lasteni sisaruksia. Vaikka kävisivät kerran vuodessa, niin perheenjäseniä olisivat.
Olemme markkinoineet tytöille alusta saakka sitä, että arvokkaimmat ja mukavimmat asiat ovat sellaisia, joita ei saa rahalla. Välittäminen, huolenpito, yhdessäolo.. siihen panostamme aina, kun he ovat meillä. Me pyrimme olemaan läsnä myös henkisesti, ei vain niin, että olemme samassa tilassa. Leivomme yhdessä (tosin he eivät jaksa osallistua), käymme eväsretkillä, käymme kävelyillä ja pyöräilemässä, käymme kirjastossa, lainaamme ystävien venettä ja käymme soutelemassa, laitamme yhdessä leppoisasti puutarhaa (toinen tyttö osallistuu, toinen ei pidä siitä), pelaamme yhdessä, keskustelemme paljon, käymme pelaamassa jalkapalloa ja heittelemässä frisbeetä jne jne jne. Pienempänä he pitivät kovasti näistä kaikista, nyt he kaipaavat entistä enemmän leffaan/ huvipuistoon/ shoppailemaan/ hoploppiin/ sightseeingristeilyille/ Tukholman risteilylle/ kylpylään... Yritämme parhaamme mukaan välittää edelleen omia arvojamme lapsille ja uskoa siihen, että he kuitenkin sisimmässään avostavat yhdessäoloa.
Nyt tais tulla aika paksua höpöhöpöä...