Lue keskustelun säännöt.
Perheessä lapsia,joilla täysin erilainen taloudellinen asema kuin muulla perheellä?
29.06.2009 |
Meillä käyvät loma-aikoina ja joskus viikonloppuisin miehen tytöt, jotka asuvat muulloin äitinsä kanssa. Tyttöjen toisessa perheessä (meidän) on minun ja mieheni lisäksi kaksi pientä lasta (6v ja 2v).
Meillä on sellainen rahatilanne kuin nyt normaalisti on, kun toinen on hoitovapaaalla ja toinen käy töissä (ja maksaa palkasta lisäksi reilut elatusmaksut). Isä maksaa tietysti myös mm. lasten matkoja meille (lentomatkat n. 600 euroa 3-4 kertaa vuodessa). Elämme siis aika säästeliäästi.
Tyttöjen äiti ansaitsee hyvin ja haluaa tietysti käyttää rahaa lapsiinsa. He matkustavat noin kerran kuukaudessa johonkin Euroopan kaupunkiin viikonloppumatkalle ja lisäksi 2-4 kertaa vuodessa johonkin kauemmas viikoksi tai pariksi. Tytöt eivät itse asiassa aina jaksaisi matkustaa meille, sillä he ovat kuulemma kyllästyneet jatkuvaan matkusteluun. Ulkomaanmatkoille he kyllä lähtevät mielellään. Mieheni joutuu siksi joskus lentämään tyttöjä tapaamaan ja yöpymään silloin hotellissa, syömään heidän kanssaan ulkona ym (meitä surettaa se, että koko perhe ei pääse silloin tapaamaan tyttöjä).
Tytöt ovat myös tottuneet siihen, että jos he haluavat jotain, he myös saavat sen. Jos uusi kännykkä menee rikki, he saavat heti uuden- ei sitä viedä edes huoltoon. Jos jompikumpi haluaa kannettavan, se käydään ostamassa (ja ei mikään halpa, vaan paras, mikä markkinoilla on), ja toiselle tietysti myös samanlainen. Ja pelejä. Jos peli on huono, käydään seuraavana päivänä ostamassa joku toinen. Elokuvissa tytöt käyvät kerran viikossa, joskus kaksi. Tässä vain pari esimerkkiä. Yhtään valehtelematta siis tyttöjen elämä on sitä, että jos he haluavat jotain, he myös saavat sen, hinnasta riippumatta.
Meille tullesssaan tytöillä on aina reilusti rahaa mukana- viimeksi kummallakin oli viikon reissulle 300 euroa. Tytöt ovat 11v ja 13v. Omia rahojaan he eivät kuitenkaan koskaan käytä, sillä heistä on mukava vain pitää niitä lompakossa. Tai sitten he saattavat ostaa esim. meikkejä tms. Kaikki muut (jäätelöt, karkit, limut, leffat, lehdet, vaatteet) kuuvuvat vanhempien maksettavaksi- siitä 100 euron kuukausirahasta huolimatta.
Mieheni on huolissaan siitä, että lapset eivät opi koskaan rahan arvoa eivätkä rahankäyttöä. Minäkin olen. Mieheni on koettanut jutella asiasta äidin kanssa, mutta hän ei halua kuunnella. Nyt tytöt ovat alkaneet valitella, kun me emme tee "mitään kivaa", kun he ovat meillä. Panostamme yhdessä olemiseen, telttailemme, retkeilemme, käymme uimassa, pyöräilemässä ym ja kerran kesässä huvipuistossa tms. Säästämme sitä varten ja käymme heidän kanssaan välillä myös syömässä ulkona ja jäätelöt ym saavat joka päivä. Mutta he kaipaavat ulkomaanmatkoja, leffoja, huvipuitsoihin ym (käymme leffassa ja huvipuitsossa heidän kanssaan välillä, kun on varaa). He ovat myös alkaneet "leveillä rahoillaan "kyllä MULLA on rahaa"/ "kyllä äiti maksaa" / "vitsit kun teilläkin olisi rahaa niin voitais"/ "mulla on jo kolmas pleikka kolmonen, eiks teillä oo yhtään"... Isompi lapsistani on alkanut jo kysellä, miksi hänellä ei ole sitä ja tätä ja miksi me ei koskaan matkusteta sinne ja tänne, missä siskotkin ovat matkustaneet..
Onko kenelläkään edes hiukan samankaltaista tilannetta?
Mieheni kärsii tilanteesta eniten perheessämme. Hankalaa, kun ei pysty vaikuttaa omien lasten arvomaailmaan.
Kommentit (188)
Miksi olisin kateellinen? Elämässäni on kaikki hyvin. Välitän noista lapsista todella paljon ja minua huolestuttaa, millaisiksi ihmisiksi he kasvavat- ja miten he pärjäävät elämässään muutettuaan pois äitinsä luota.
Mitä se sulle kuuluu miten ja mihin lasten äiti rahansa laittaa, kun sitä kerran on. Ei kai se äidin ja niiden tyttöjen vika ole että teillä säästetään? Ettei vaan olis puhtaasta kateudesta taas kerran kysymys.
Ei munkaan kotona rahasta pihistelty. Ihan normaali ihminen musta on kasvanut. Opiskelu elämä oli oikeastaan ihan kivaa ja oli mukava huomata että pärjäsin omillani kotoa pois muutettuani.
Ja vaikka sain aika paljon kotona asuessani rahaa, niin kyllä me silti vietettiin myös yhdessä aikaa ja annettiin sitä läheisyyttä toisillemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypillistä pienten lasten äitien tekopyhyyttä.
En siis ole kateellinen, en tosiaan. Saan kaiken, mitä tarvitsen ja mitä lapseni tarvitsevat. Minulla on myös säästöjä, joilla voin kyllä hankkia lapsilleni hoitovapaankin aikana mitä haluan. Rahamme riittävät kaikkeen, mitä tällä hetkellä haluamme. Et ehkä ymmärtänyt kirjoituksestani, että vaikka meillä olisi rahaa kuten tyttöjen äidillä, niin EMME haluaisi viedä lapsia kaikkiin paikkoihin, mihin he haluavat EMMEKÄ ostaa heille kaikkea, mitä keksivät pyytää. Emme puoliakaan niistä. Kun menen takaisin töihin (ja kouluttautua en ihan heti aio, sillä ennen lasten syntymää sain väitöskirjani valmiiksi ja koulutustani vastaava työpaikka odottaa ;) ), meillä olisi varaa ostaa lapsillemme ihan mitä haluamme- mutta emme TODELLAKAAN aio! Meille on tärkeää, että lapsemme oppivat rahan arvon ja pärjäävät isoina elämässään.
Toki minusta ja miehestäni on hyvä, että tytöt eivät kärsi nälästä ja huonoista vaatteista (no, mies maksaa tosiaan nytkin kunnon elarit, sillä hänkin on hyvätuloinen) mutta silti olemme hyvin huolissamme tyttöjen maailmankuvan kehittymisestä. Nyt jo he puhuvat halveksivaan sävyyn ihmisistä, joilla ei ole varaa hankkia kaikkea. Vanhempi tyttö ei esim. voi leikkiä erään tytön kanssa, kun sillä ei ole kuin pleikka ykkönen ja ihan huonoja pelejä ja se ei koskaan pääse leffaan (koskaan= vain noin kerran kuussa)..
Käsittämätöntä. Jos ei teillä riitä rahat kaikkeen mitä haluatte, niin menepä vaikka töihin (ehkä kannattaisi kouluttautua ennen sitä). Jos taas rahanne riittävät, niin miksi valitat. Minkä ihmeen takia miehesi edellisen perheen pitäisi elää sinun "arvomaailmasi" mukaan. Olisit iloinen tyttöjen puolesta. Vaikka heillä ei olekaan biologista isää jokapäiväisessä elämässään, niin heillä on taloudellisesti hyvin toimeentuleva äiti. Hyvä niin, on tarpeeksi niitä yh-äitejä, jotka saavat kituuttaa palkkapäivästä toiseen.
Tyttöjen äiti ei suostunut keskustelemaan elareista miehen kanssa, vaan palkkasi asianajajan. Miehelläni (silloin vielä opiskelija) ei silloin ollut varaa kunnon asianajajaan, joten siinä suurin syy. Nyt elareitten maksu sujuu jo helpommin, kun miehellä on melko hyvät tulot.
(Ja ennen kuin joku kysyy, niin mieheni ei alunperin halunnut eroa vaan tyttöjen äiti, koska oli löytänyt uuden miehen.)
Miksi miehesi joutuu maksamaan "reilut" elarit jos kerran näiden tyttöjen äiti tienaa hyvin? Eli ilmeisesti miehesi siis tienaa TODELLA hyvin?
Ensinnäkin: älä väitä noista "sä olet vain kateellinen"-kärisijöistä. Taisi muijilla itsellään mennä herne nenään, kun lukivat miehesi ex-vaimon tulotasosta. Tai sitten kuvailusi yhdessä tekemisestä sai omantunnon kolkuttamaan, ehkä nämä kärisijät ovat näitä "meidän perhe menee viettämään laatuaikaa joka lauantai klo 12-16 Jumboon/Itikseen tms"-tapauksia ;)
Miehesi tehtävänä on sanoa tytöilleen, että teillä eletään toisella tavalla kuin äidin luona. Teillä nautitaan mieluummin yhdessä olemisesta ja tyttäret voivat nauttia toisenlaisesta elämisestä äitinsä kanssa. Teidän ei todellakaan tarvitse muuttaa elämäntyyliänne kahden piloille hemmotellun pikkudiivan takia. Kenenkään lapsen ei tarvitse eikä itse asiassa edes kuulu saada heti kaikkea, minkä haluaa, ja ainakin minusta on todella vastuutonta opettaa lapset siihen, että jos jokin menee rikki tai jokin ei olekaan "hyvä", käydään ostamassa saman tien uusi tilalle. Eipä sitten ihme, että mikään muu ei tunnu hyvältä kuin ostaminen, ostaminen ja ostaminen. Tässä taitaisi olla monella palsta mamalla oikeasti miettimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
reilut elatusmaksut vaikka ex-vaimo ansaitsee tsiljoonan kuussa ??
19, ei kuulosta reilulle tuokaan, jos saa kerran tavata äitiäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tilanne on päässyt jo noin pahaksi, niin syytä on myös itse katsoa peiliin. Ei tollaseen tilanteeseen pääse hetkessä, tota on kestänyt mitä ilmeisimmin kauan. Heti alkujaan tollaseen olisi pitänyt puuttua eikä vasta nyt kun lapset on jo murrosiässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elatusmaksut eivät ole mikään automaatti, vaan kulut jaetaan suhteessa ELATUSKYVYN mukaan - ja rikkaalla äidillä sitä elatuskykyä on rutkasti enemmän.
Eihän tuo ole syy siihen, että nyt elatusavut ovat mitä ovat. Ne voi laskea uudelleen ihan koska tahansa ja eipä siihen miehesi asianajajaa tarvitse. On olemassa ihan viralliset laskukaavat tuota varten, joten jos äiti lähtee asian vuoksi käräjille, niin miehesi voi mennä sinne ilman omaa asianajajaa. Käräjäoikeus tarkistaa elatusavun suuruuden eikä tuohon auta mitään se, että äidin asianajaja koittaa kenties keksiä jotain pikkunäppärää.
Kuinka paljon miehesi maksaa elatusapua, jos se on kerran määrätty hänen ollessa vielä opiskelija??? Tätä voisit valoittaa hieman, niin saisi käsityksen siitä onko ne oikeasti isot vai ei.
Tyttöjen äiti ei suostunut keskustelemaan elareista miehen kanssa, vaan palkkasi asianajajan. Miehelläni (silloin vielä opiskelija) ei silloin ollut varaa kunnon asianajajaan, joten siinä suurin syy. Nyt elareitten maksu sujuu jo helpommin, kun miehellä on melko hyvät tulot. (Ja ennen kuin joku kysyy, niin mieheni ei alunperin halunnut eroa vaan tyttöjen äiti, koska oli löytänyt uuden miehen.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, näin se menee. Älä kysy, miksi.
reilut elatusmaksut vaikka ex-vaimo ansaitsee tsiljoonan kuussa ??
Miehesi siis on tehnyt exänsä kanssa sopimuksen tietyn suuruisista elatusmaksuista?
Sinänsä ihan kiva että maksaa mutta yhteishuoltajuus tarkoittaa asioiden ja pelisääntöjen sopimista molempien vanhempien kesken.
Yksi sovittava asia on juuri rahankäyttö.
Yllättävän monen mielestä ap on kateellinen- kirjoittajat itse taitavat edustaa tätä kansanperinnettä:) ja toinen asia mitä ihmettelen näitä kommentteja ettei pidä hankkia lapsia jos ei pysty elättämään- kyllä lapsia pystyy kasvattamaan erinomiasen hyvin ilman ökyelintasoakin. Itse asiassa paljon paremminkin- lapset saavat elämäänsä oikeita arvoja pelkän ahneuden ja kuluttamisen sijaan.
Mä ymmärrän ap;ta hyvin, musta on aivan kamalaa että lapset pilataan rahalla- joka tunnetusti on ei-läsnäolevien, ulkokultaisten vanhempien tapa lievittää omaa syyllisyyttään. Ja myös silkkaa tymyyttä- kun ei muusta, siitä oikeasta elämästä tiedetä.
Todellinen elämä ja se mitä lapset tarvitsevat ovat ihan muuta kuin kaikenmaailman huvitukset ja ostamiset. Sääli, että näitä tunneköyhiä on NÄIN paljon:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teoriassa se ei tosiaan kuulu minulle yhtään. Mutta olen ottanut tytöt osaksi omaa perhettäni ja välitän heistä lähes kuin omistani, joten en tietenkään osaa antaa asian vain olla ja ajatella että ihan sama, miten heille elämässä käy! Tietenkin haluan, että heistä tulee ONNELLISIA myös aikuisina. Eikä vain sellaisia, että raha on ainoa, joak merkitsee.
Mieheni on yrittänyt puhua asiasta lasten äidin kanssa, mutta äiti ei suostu keskustelemaan asiasta yhtään. Ja tietenkin jaan mieheni kanssa murheet, mehän olemme toistemme tuki tuli mitä tuli.
14, se ei ole sinun ongelmasi yhtään.Miehesi taas kuuluisi keskustella asiasta tyttöjen äidin kanssa, eikä nyyhkiä sinulle.
Ei mullakaan ollut koskaan puutetta rahasta lapsena eikä nykyäänkään ole ja ihan suhteellisen normaali minusta tuli. Ei köyhyys ole mikään hyvän ihmisen tekijäautomaatti
Miksi olisin kateellinen? Elämässäni on kaikki hyvin. Välitän noista lapsista todella paljon ja minua huolestuttaa, millaisiksi ihmisiksi he kasvavat- ja miten he pärjäävät elämässään muutettuaan pois äitinsä luota.
Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
Tyttöjen äiti ei suostunut keskustelemaan elareista miehen kanssa, vaan palkkasi asianajajan. Miehelläni (silloin vielä opiskelija) ei silloin ollut varaa kunnon asianajajaan, joten siinä suurin syy. Nyt elareitten maksu sujuu jo helpommin, kun miehellä on melko hyvät tulot.
(Ja ennen kuin joku kysyy, niin mieheni ei alunperin halunnut eroa vaan tyttöjen äiti, koska oli löytänyt uuden miehen.)Miksi miehesi joutuu maksamaan "reilut" elarit jos kerran näiden tyttöjen äiti tienaa hyvin? Eli ilmeisesti miehesi siis tienaa TODELLA hyvin?
lepattaa ristiriitaisia riekaleita.
Kuinka paljon miehesi maksaa elatusapua, jos se on kerran määrätty hänen ollessa vielä opiskelija??? Tätä voisit valoittaa hieman, niin saisi käsityksen siitä onko ne oikeasti isot vai ei.
Ei köyhäily takaa oikeita arvoja eikä varakkuus tee ihmisestä tunneköyhää.
Yllättävän monen mielestä ap on kateellinen- kirjoittajat itse taitavat edustaa tätä kansanperinnettä:) ja toinen asia mitä ihmettelen näitä kommentteja ettei pidä hankkia lapsia jos ei pysty elättämään- kyllä lapsia pystyy kasvattamaan erinomiasen hyvin ilman ökyelintasoakin. Itse asiassa paljon paremminkin- lapset saavat elämäänsä oikeita arvoja pelkän ahneuden ja kuluttamisen sijaan. Mä ymmärrän ap;ta hyvin, musta on aivan kamalaa että lapset pilataan rahalla- joka tunnetusti on ei-läsnäolevien, ulkokultaisten vanhempien tapa lievittää omaa syyllisyyttään. Ja myös silkkaa tymyyttä- kun ei muusta, siitä oikeasta elämästä tiedetä. Todellinen elämä ja se mitä lapset tarvitsevat ovat ihan muuta kuin kaikenmaailman huvitukset ja ostamiset. Sääli, että näitä tunneköyhiä on NÄIN paljon:(
Vastasinkin jo äsken tuohon elariasiaan. Ja siihen, kumpi eroa halusi (äiti).
Pari kertaa on käynyt niin, etteivät tytöt halua tulla meille, kun ovat juuri makustelleet kaukomatkoja, eivätkä halua taas lentää. Tyttöjen äiti on ehdottomasti sitä mieltä, että pakottaa ei voi, vaan saavat itse päättää. Teki sen selväksi lapsillekin. Mies taas tiesi, että ei näe lapsia pitkään aikaan, jos ei itse mene tapaamaan. Ei halunnut itkettää ja pakottaa lapsia tulemaan meille- se ei olisi ollut kivaa kenellekään. Yleensä siis kuitenkin haluavat tulla.
Yhteishuoltajuus on, mutta sopimuksessa lukee, että äiti saa hoitaa arkeen liittyvät asiat, ei siis ole miehellä esim. mitään sanottavaa ulkomaanmatkoihin, vaan äiti saa matkustaa lasten kanssa niin paljon kuin haluaa. Ja matkathan eivät ole sinänsä se ongelma, kiva se on, että näkevät maailmaa.
En ymmärrä miksi miehesi joutuu maksamaan reilut elatusmaksut?Ja kuinka miehesi alistuu siihen, ettei tytöt tule hänen luokseen, kumpi on muuttanut: miehesi vai exä? Aikuinen käskee ja jos on yhteishuoltajuus, niin vanhemmat neuvottelevat keskenään kuinka monta ulkomaanmatkaa lapset tekevät.
itse muulloin kuin synnyttäessään? Aika typerää arvostella muita tietämättä kunnolla tilannetta.