Mitä ajattelette, jos äitipuoli ei ota osaa lasten elämää?

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:30"][quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:26"]

Mielestäni vähän sama kuin ignooraisi osan kaveriporukasta systemaattisesti tai ei ottaisi Mitään kontaktia vaikkapa työkavereihin koska työ ei sitä vaadi. Voihan niin tehdä mutta äärimmäisen tökeröä. Jos asutaan samassa taloudessa (olkoonkin vaikka vain viikonloput) niin on jo lasten psyykkeen kannalta tärkeää että äitipuoleenkin on edes jonkin verran lämpimät välit eikä hän ole vain haamu joka vaeltaa siellä kämpässä ylimääräisenä. Jos liittyy perheeseen äitipuoleksi niin ei vaan voi olettaa että voi olla joku ulkopuolinen uloke siinä perheessä. Ei tarvitse olla ilkeä ja mitätöivä aiheuttaakseen vahinkoa. Se ei myöskään tarkoita että lapsien pitäisi olla äitipuolen vastuulla, voi olla jopa ystävällinen ilman että ottaa vastuuta lasten viihdyttämisestä ja hoitamisesta. Mutta mielestäni huono lähtökohta liittyä perheeseen jos ei halua olla missään tekemisissä kuin vain yhden perheenjäsenen kanssa. Ja jos ottaa puolison, jolla on jo lapsia, niin perheeseenhän sitä liitytään.

[/quote]

En minä nyt haamuna täällä elele ja kyllä minä lasten kanssa juttelen. Tiedän lasten pitävän minusta ja joskus kyllä istun ja rakentelen palapelejä. [/quote]

No tuohan on taas täysin eri asia kuin mitä kerrot aloitusviestissä. Ja olen eri mieltä kanssasi ja todella kurja asenne myös miehelläsi. No, hän päättää millainen isä on lapsilleen mutta kyllä on itsekäs suhtautuminen. Sääli lasten kannalta. Mutta hyvä jos et kuitenkaan ihan haamu ole.

Onx tää joku vitsi?

Musta ois kummallista olla osallistumatta miehen lasten elämään, mutta ymmärrän, että kaikista ei tähän ole, eikä tarvitsekaan olla.

Meillä tilanne on se, että lapset ovat "vuoroviikoin" meillä ja äidillään, tosin äidillään vain silloin kun äidille sopii (yleensä 2-3 yötä hänen viikollaan). Itse olen hoitovapaalla kotona yhteisen lapsemme kanssa, miehen lapset 6v ja 7v menee tuossa siivellä ihan hyvin koulun ja eskarin jälkeen. Musta on inhottavaa erotella "sun lapset" ja "mun lapset" kun käytännössä noi on kaikki kuitenkin meidän lapsia.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:38"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:30"][quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:26"] Mielestäni vähän sama kuin ignooraisi osan kaveriporukasta systemaattisesti tai ei ottaisi Mitään kontaktia vaikkapa työkavereihin koska työ ei sitä vaadi. Voihan niin tehdä mutta äärimmäisen tökeröä. Jos asutaan samassa taloudessa (olkoonkin vaikka vain viikonloput) niin on jo lasten psyykkeen kannalta tärkeää että äitipuoleenkin on edes jonkin verran lämpimät välit eikä hän ole vain haamu joka vaeltaa siellä kämpässä ylimääräisenä. Jos liittyy perheeseen äitipuoleksi niin ei vaan voi olettaa että voi olla joku ulkopuolinen uloke siinä perheessä. Ei tarvitse olla ilkeä ja mitätöivä aiheuttaakseen vahinkoa. Se ei myöskään tarkoita että lapsien pitäisi olla äitipuolen vastuulla, voi olla jopa ystävällinen ilman että ottaa vastuuta lasten viihdyttämisestä ja hoitamisesta. Mutta mielestäni huono lähtökohta liittyä perheeseen jos ei halua olla missään tekemisissä kuin vain yhden perheenjäsenen kanssa. Ja jos ottaa puolison, jolla on jo lapsia, niin perheeseenhän sitä liitytään. [/quote] En minä nyt haamuna täällä elele ja kyllä minä lasten kanssa juttelen. Tiedän lasten pitävän minusta ja joskus kyllä istun ja rakentelen palapelejä. [/quote] No tuohan on taas täysin eri asia kuin mitä kerrot aloitusviestissä. Ja olen eri mieltä kanssasi ja todella kurja asenne myös miehelläsi. No, hän päättää millainen isä on lapsilleen mutta kyllä on itsekäs suhtautuminen. Sääli lasten kannalta. Mutta hyvä jos et kuitenkaan ihan haamu ole.

[/quote]

Ok, eli sinä olet sitä mieltä, että et haluaisi lapsillesi tällaista äitipuolta. Miksi et?

(Minä taas en olisi ottanut miestä, joka olisi halunnut minun olevan aktiivisempi.)

ap

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:37"]

 Sanoisinko, että olen elänyt jo yhden lapsiperhe-elämän. Toista kertaa en sitä aio elää.

ap
[/quote]

No silloin ei liitytä perheeseen jossa on pieniä lapsia. Todella itsekeskeistä ajattelua.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:43"]

Musta ois kummallista olla osallistumatta miehen lasten elämään, mutta ymmärrän, että kaikista ei tähän ole, eikä tarvitsekaan olla.

Meillä tilanne on se, että lapset ovat "vuoroviikoin" meillä ja äidillään, tosin äidillään vain silloin kun äidille sopii (yleensä 2-3 yötä hänen viikollaan). Itse olen hoitovapaalla kotona yhteisen lapsemme kanssa, miehen lapset 6v ja 7v menee tuossa siivellä ihan hyvin koulun ja eskarin jälkeen. Musta on inhottavaa erotella "sun lapset" ja "mun lapset" kun käytännössä noi on kaikki kuitenkin meidän lapsia.

[/quote]

Minusta taas on keinotekoista sanoa, että nämä ovat "meidän" lapsia -koska ne eivät sitä ole. En ole heidän biologinen äitinsä, enkä edes adoptioäitinsä. En ala feikkaamaan.

ap

Riippuu ihan siitä lapsestakin, mitä se toivoo. Itseään ''äidiksi'' tyrkyttävä vieras nainen on kauhistus.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:26"]

Mielestäni vähän sama kuin ignooraisi osan kaveriporukasta systemaattisesti tai ei ottaisi Mitään kontaktia vaikkapa työkavereihin koska työ ei sitä vaadi. Voihan niin tehdä mutta äärimmäisen tökeröä. Jos asutaan samassa taloudessa (olkoonkin vaikka vain viikonloput) niin on jo lasten psyykkeen kannalta tärkeää että äitipuoleenkin on edes jonkin verran lämpimät välit eikä hän ole vain haamu joka vaeltaa siellä kämpässä ylimääräisenä. Jos liittyy perheeseen äitipuoleksi niin ei vaan voi olettaa että voi olla joku ulkopuolinen uloke siinä perheessä. Ei tarvitse olla ilkeä ja mitätöivä aiheuttaakseen vahinkoa. Se ei myöskään tarkoita että lapsien pitäisi olla äitipuolen vastuulla, voi olla jopa ystävällinen ilman että ottaa vastuuta lasten viihdyttämisestä ja hoitamisesta. Mutta mielestäni huono lähtökohta liittyä perheeseen jos ei halua olla missään tekemisissä kuin vain yhden perheenjäsenen kanssa. Ja jos ottaa puolison, jolla on jo lapsia, niin perheeseenhän sitä liitytään.

[/quote]

Meillä on ydinperhe ja minä äiti haahuilen aika lailla ympäriinsä ottamatta kontaktia. Ei nuo lapset siitä näytä kärsineen.

Eli teen "luovaa työtä", jossa olen ajoittain hyvinkin poissaoleva ja lapset tietävät, että huoneeseeni ei koputtamatta tulla enkä reagoi heidän tarpeisiinsa, jos ja kun isä on paikalla. Vastaavasti mies tietää, että en tee töitä 8-16 vaan työt voivat pyöriä mielessä pari viikkoa ja olen silloin ihan toistaitoinen. Ystävällinen kyllä, mutta en osallistuva.

Jos ap:n miehen lapset ovat paikalla vain joka toinen viikko ja jo ap on heitä kohtaan ystävällinen, mutta ei tuppaudu mukaan, niin minusta tilanne on ihanteellinen! Lapset saavat isänsä 100% ja paikalla on kuitenkin "ihan kiva tyyppi", joka ei komenna ja kiukuttele vaan antaa tilaa lapsille ja näiden isälle.

Vanha ketju, mutta pakko kommentoida. Mitäs sitten sellainen tilanne, että äitipuolta ei haluta kuvioihin mukaan? Eli ns. Äitipuoli olisi halunnut enemmänkin tutustua lapseen ja viettää aikaa lapsen kanssa, mutta lapsen äiti kieltää lasta edes puhumasta äitipuolen kanssa. Ja lapsi ei tosiaan edes moikkaa tälle äitipuolelle. Ja ei kyse perheenrikkojasta tms.