Mitä ajattelette, jos äitipuoli ei ota osaa lasten elämää?

Ihan hyvä, mutta sekin on ok jos äitipuoli haluaa olla enemmän tekemisissä lasten kanssa (kunhan ei niin, että lapset ovat enemmän sen äitipuolensa kuin isänsä kanssa.)

VIERAILIJA 29.05.2015 klo 09:01

Ja miksi pitäisi puuttua asioihin, jos ei oikeasti ymmärrä lasten parasta?

Voisitko täsmentää? Eli mistä teet oletuksen, ettei äitipuoli tiedä lasten parasta?

Siis siinä tapauksessa, jos ei ole tarpeeksi ymmärrystä omasta henkisestä kehitystasosta johtuen. Jos taas on, niin siitä vaan. Silloin voi olla jopa hyödyksi lapsille.

Kun mä kävin pienenä isällä, äitipuoli oli niitten yhteisten lasten kans ja isä oli mun kans. Mun mielestä se oli kiva niin, oli kaks leiriä miehet ja naiset. Joskus pelattiin jotain lautapelejä joukkueina toisiamme vastaan.

Näissä uusioperheissä on kaikki mahdollista.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:11"]

Kun mä kävin pienenä isällä, äitipuoli oli niitten yhteisten lasten kans ja isä oli mun kans. Mun mielestä se oli kiva niin, oli kaks leiriä miehet ja naiset. Joskus pelattiin jotain lautapelejä joukkueina toisiamme vastaan.

[/quote]

Vituttaa tuo sana äitipuoli. Hoitakaa te vanhemmat ihan ne lapsenne, kun olette ne tänne tehneetkin ja sitten eronneet.

Ei kai tossa sinänsä mitään pahaa?

Ap kiittää vastauksista. Olen aika yllättänyt. Tiedättekö miksi? Olen joihinkin ketjuihin kommentoinut tätä samaa vain toisilla sanoilla - ja saanut vietävän paljon alapeukutuksia. Ja aina ihmetellyt miksi.

Eli aiemmin olen todennut saman asian niin, että minä katson olevani mieheni kanssa "parisuhteessa". Me emme ole perhe, vaan pariskunta, jonka ympärillä asuu erinäinen joukko lapsia erinäisen ajanjakson. Me emme ole perhe, me emme ole edes uusperhe, vaan me olemme pariskunta, jolla on lapsia. (Yhteisiä ei ole). Ja tällä filosofialla me hoidamme omat lapsemme, toki autamme toisiamme tarvittaessa, mutta sellaista tilannetta tapahtuu harvoin.

Miksi siis minä saan näin asian ilmaistaessa alapeukutuksia ja nyt tänään yläpeukutuksia?

Minulla samantyylinen tilanne ja ajattelen aivan samoin. Ja siksi haluaisin myös "äitipuolen" kunnioittavan vanhempien kasvatusvastuuta.

Puolison tuntuisi varsin oudolle jos kumpani ei osallistuisi vaan vetäytyisi syrjään aina kun lapset on paikalla, vaikka vastuu niin hoidosta kuin viihdyttämisestä olisikin vanhemmalla.

Ihan normasleissa perheissä on ihan normaalia että biologinen isä on omissa harrastuksissaan tai poissaoleva ja lapset on äidin vastuulla.

Jos tilanne on kaikille ok niin sitten se on ok.
Miehelläni on 7-vuotiaat kaksoset edellisestä suhteestaan. Meillä ei ole yhteisiä lapsia.
Kaksoset ovat täällä joka toinen viikko, joten minusta olisi kummallista, jos en yhtään olisi heidän kanssaan. Niinä viikkoina, kun he ovat täällä, teemme yhdessä paljon kaikkea, mutta mies on kyllä keskenäänkin heidän kanssaan koska meistä se on tärkeää. Ja samalla minä saan viettää sitä omaa aikaa.

Mitä ajattelette jos äitipuoli on hoitanut miehensä lapsi vuosia fyysisesti ja henkisesti ja silloin kun tää kyseinen lapsi on aikuinen ja tämä äiti pyysi lapselta väliaikaista apua sisaruksien kanssa koska äiti joutuisi mennä sairaalaan ja lapsi vastaa että haluaa olla vapaa ja nautia lomasta ja häneltä vaaditaan liikaa.

Mielestäni vähän sama kuin ignooraisi osan kaveriporukasta systemaattisesti tai ei ottaisi Mitään kontaktia vaikkapa työkavereihin koska työ ei sitä vaadi. Voihan niin tehdä mutta äärimmäisen tökeröä. Jos asutaan samassa taloudessa (olkoonkin vaikka vain viikonloput) niin on jo lasten psyykkeen kannalta tärkeää että äitipuoleenkin on edes jonkin verran lämpimät välit eikä hän ole vain haamu joka vaeltaa siellä kämpässä ylimääräisenä. Jos liittyy perheeseen äitipuoleksi niin ei vaan voi olettaa että voi olla joku ulkopuolinen uloke siinä perheessä. Ei tarvitse olla ilkeä ja mitätöivä aiheuttaakseen vahinkoa. Se ei myöskään tarkoita että lapsien pitäisi olla äitipuolen vastuulla, voi olla jopa ystävällinen ilman että ottaa vastuuta lasten viihdyttämisestä ja hoitamisesta. Mutta mielestäni huono lähtökohta liittyä perheeseen jos ei halua olla missään tekemisissä kuin vain yhden perheenjäsenen kanssa. Ja jos ottaa puolison, jolla on jo lapsia, niin perheeseenhän sitä liitytään.

Minä siis sanoin jo heti suhteen alkumetreillä tulevalle miehelleni, että minusta ei ole äitipuoleksi, eli jos hän äitiä lapselleen etsii, niin minä en ole se henkilö. Mies tiesi sen siis alusta asti. Eli siksi tämä ei ole outoa minun eikä miehen mielestä. Lapset nyt eivät nyt muusta tiedä.

ap

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:26"]

Mielestäni vähän sama kuin ignooraisi osan kaveriporukasta systemaattisesti tai ei ottaisi Mitään kontaktia vaikkapa työkavereihin koska työ ei sitä vaadi. Voihan niin tehdä mutta äärimmäisen tökeröä. Jos asutaan samassa taloudessa (olkoonkin vaikka vain viikonloput) niin on jo lasten psyykkeen kannalta tärkeää että äitipuoleenkin on edes jonkin verran lämpimät välit eikä hän ole vain haamu joka vaeltaa siellä kämpässä ylimääräisenä. Jos liittyy perheeseen äitipuoleksi niin ei vaan voi olettaa että voi olla joku ulkopuolinen uloke siinä perheessä. Ei tarvitse olla ilkeä ja mitätöivä aiheuttaakseen vahinkoa. Se ei myöskään tarkoita että lapsien pitäisi olla äitipuolen vastuulla, voi olla jopa ystävällinen ilman että ottaa vastuuta lasten viihdyttämisestä ja hoitamisesta. Mutta mielestäni huono lähtökohta liittyä perheeseen jos ei halua olla missään tekemisissä kuin vain yhden perheenjäsenen kanssa. Ja jos ottaa puolison, jolla on jo lapsia, niin perheeseenhän sitä liitytään.

[/quote]

En minä nyt haamuna täällä elele ja kyllä minä lasten kanssa juttelen. Tiedän lasten pitävän minusta ja joskus kyllä istun ja rakentelen palapelejä. Mutta kyllä katson olevani ylimääräinen uloke siinä isä-lapset - suhteessa. En todellakaan ole liittynyt heidän "perheeseen". Olen liittynyt pelkästään mieheen. Lapset ovat tulleet kylkiäisenä.

Ja samoin mies on liittynyt minuun, ei minun lapsiini. Mieheltä toivon, että hän auttaa minua pyydettäessä ja että hän on kaveri lasteni kanssa. Muuta en pyydä.

(ps. meillä ei siis ole lapsia, jotka asuvat kokoaikaisesti meidän kanssamme).

ap

Enpä käyttäisi lainkaan sanaa äitipuoli. Äitipuoli on nainen, joka asuu yhdessä puolison lasten (ja omienkin tietty, jos niitä on, eivätkä he asu isänsä kanssa) kanssa samassa taloudessa. 

Kun me aloitettiin miehen kanssa suhde, niin oli molemmille automaatio että kyllä miehen on osaa otettava lapsen elämään isäpuolena koska lapsi asuu kanssamme vakituisesti. En tiedä sitten jos lapsi olisi vieraileva tähti..

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:26"]Minä siis sanoin jo heti suhteen alkumetreillä tulevalle miehelleni, että minusta ei ole äitipuoleksi, eli jos hän äitiä lapselleen etsii, niin minä en ole se henkilö. Mies tiesi sen siis alusta asti. Eli siksi tämä ei ole outoa minun eikä miehen mielestä. Lapset nyt eivät nyt muusta tiedä.

ap
[/quote]

Eli teidän mielestä ainoat vaihtoehdot ovat poissaoleva, kämpässä vaeltava haamu tai uusi äiti lapsille? Ei mitään siltä väliltä? Koetko yleensäkin olevasi yhtä kylmä muita ihmisiä kohtaan? Miten tulet toimeen esimerkiksi työyhteisössä muiden ihmisten kanssa? Otatko kontaktia ikinä tuntemattomiin, kuten kassaneiti/joku virkailija/bussikuski?

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:15"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:11"]

Kun mä kävin pienenä isällä, äitipuoli oli niitten yhteisten lasten kans ja isä oli mun kans. Mun mielestä se oli kiva niin, oli kaks leiriä miehet ja naiset. Joskus pelattiin jotain lautapelejä joukkueina toisiamme vastaan.

[/quote]

Vituttaa tuo sana äitipuoli. Hoitakaa te vanhemmat ihan ne lapsenne, kun olette ne tänne tehneetkin ja sitten eronneet.

[/quote]

Mitäsnä mulle huudat, mä olen se lapsi! Eikä mulla ole omia lapsia.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:34"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:26"]Minä siis sanoin jo heti suhteen alkumetreillä tulevalle miehelleni, että minusta ei ole äitipuoleksi, eli jos hän äitiä lapselleen etsii, niin minä en ole se henkilö. Mies tiesi sen siis alusta asti. Eli siksi tämä ei ole outoa minun eikä miehen mielestä. Lapset nyt eivät nyt muusta tiedä. ap [/quote] Eli teidän mielestä ainoat vaihtoehdot ovat poissaoleva, kämpässä vaeltava haamu tai uusi äiti lapsille? Ei mitään siltä väliltä? Koetko yleensäkin olevasi yhtä kylmä muita ihmisiä kohtaan? Miten tulet toimeen esimerkiksi työyhteisössä muiden ihmisten kanssa? Otatko kontaktia ikinä tuntemattomiin, kuten kassaneiti/joku virkailija/bussikuski?

[/quote]

Vastasin jo viestissä 21, että en ole kylmä heitä kohtaan. Teen ihmisten kanssa töitä ja se on vahvuuteni.

 Sanoisinko, että olen elänyt jo yhden lapsiperhe-elämän. Toista kertaa en sitä aio elää.

ap