Mitä ajattelette, jos äitipuoli ei ota osaa lasten elämää?

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:46"]Riippuu ihan siitä lapsestakin, mitä se toivoo. Itseään ''äidiksi'' tyrkyttävä vieras nainen on kauhistus.
[/quote]

Juuri näin!!

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 11:12"]Mä en pysty käsittämään näitä teidän vastauksia. Minun perheeseeni kuuluu mies ja hänen lapsensa. Yhteisiä meillä ei ole, eikä tule, eikä minulla ole omia lapsia. Tottakai mä hoidan lapsia, olen heille turvallinen ja välittävä aikuinen, leikin ja teen asioita lasten ja miehen kanssa yhdessä. Minua aidosti kiinnostaa näiden lasten hyvinvointi, ne on ihania pikku veijareita :) Lapsilla on isä ja äiti, ja lisäksi minä. Ikinä on olen itseäni tuputtanut lapsille tms. Ihan luontevasti olen heidän elämäänsä tullut. Mikään perheenrikkoja en todellakaan ole, mitä joku kuitenkin luulee.
[/quote]

Viimeinen lause onkin se ratkaiseva ja määrittelee tilannetta hyvin paljon.

Miettikääpä miltä teistä tuntuisi asua vuosikausia puolet tärkeistä kehitysvuosien ajasta saman katon alla jossa maailman tärkeimmän ihmisen (isän) puoliso ei huomioi teitä lainkaan? Olette vain pakollinen paha, ilmaa tai häiriöksi.

Täällä 30-vuotias nainen joka käy terapiassa juurikin ap:n kuvaileman äitipuolen käyttäytymisen takia. Minulla on hyvin syvällä haavoja liittyen hyväksyntään, hyljeksimiseen, rakkaudettomuuteen jne ja suuri osa niistä tulevat äitipuolen kohtelusta.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:46"][quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:43"]

Musta ois kummallista olla osallistumatta miehen lasten elämään, mutta ymmärrän, että kaikista ei tähän ole, eikä tarvitsekaan olla.

Meillä tilanne on se, että lapset ovat "vuoroviikoin" meillä ja äidillään, tosin äidillään vain silloin kun äidille sopii (yleensä 2-3 yötä hänen viikollaan). Itse olen hoitovapaalla kotona yhteisen lapsemme kanssa, miehen lapset 6v ja 7v menee tuossa siivellä ihan hyvin koulun ja eskarin jälkeen. Musta on inhottavaa erotella "sun lapset" ja "mun lapset" kun käytännössä noi on kaikki kuitenkin meidän lapsia.

[/quote]

Minusta taas on keinotekoista sanoa, että nämä ovat "meidän" lapsia -koska ne eivät sitä ole. En ole heidän biologinen äitinsä, enkä edes adoptioäitinsä. En ala feikkaamaan.

ap
[/quote]

Vaikutat aika kylmältä ja laskelmoivalta.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 12:28"]Miettikääpä miltä teistä tuntuisi asua vuosikausia puolet tärkeistä kehitysvuosien ajasta saman katon alla jossa maailman tärkeimmän ihmisen (isän) puoliso ei huomioi teitä lainkaan? Olette vain pakollinen paha, ilmaa tai häiriöksi.

Täällä 30-vuotias nainen joka käy terapiassa juurikin ap:n kuvaileman äitipuolen käyttäytymisen takia. Minulla on hyvin syvällä haavoja liittyen hyväksyntään, hyljeksimiseen, rakkaudettomuuteen jne ja suuri osa niistä tulevat äitipuolen kohtelusta.
[/quote]

No sun kohdalla kyse ihan muusta. Ei siitä, että ei halua vaan puuttua liikaa... Muistakaa harmaansävyt!

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 12:33"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 12:28"]Miettikääpä miltä teistä tuntuisi asua vuosikausia puolet tärkeistä kehitysvuosien ajasta saman katon alla jossa maailman tärkeimmän ihmisen (isän) puoliso ei huomioi teitä lainkaan? Olette vain pakollinen paha, ilmaa tai häiriöksi. Täällä 30-vuotias nainen joka käy terapiassa juurikin ap:n kuvaileman äitipuolen käyttäytymisen takia. Minulla on hyvin syvällä haavoja liittyen hyväksyntään, hyljeksimiseen, rakkaudettomuuteen jne ja suuri osa niistä tulevat äitipuolen kohtelusta. [/quote] No sun kohdalla kyse ihan muusta. Ei siitä, että ei halua vaan puuttua liikaa... Muistakaa harmaansävyt!

[/quote]

Väärin. Ap on sanonut ettei tahdo lähteä enää lapsiarkeen mukaan kun on saanut omat lapsensa teini-ikäisiksi. Kyse on siitä ettei äitipuoli HALUA tai JAKSA. Aivan sama kuin minulla, äitipuoleni on myöhempinä aikoina ihan pokkana sanonut että ei vain jaksanut satsata minuun, että ei hän millään pahalla, pitää minusta kuitenkin ihan ihmisenä.

Lapselle on aivan se ja sama mikä syy sillä etäisellä ja kylmällä äitipuolella on, hän kyllä aistii että asunnossa on ihminen joka haluaisi mielummin olla isän kanssa kahdestaan. Onneksi minun isäni teki töitä sen eteen että rakasti ja huomioi kahta kauheammin. Mutta näköjään ap:n mies valitsee mielummin kivan poikaystävän roolin kuin isän vastuunkantajan, kun heittää lapset telkkarin eteen kuin on aktiivisesti läsnä isänä.

Onhan se helpompaa olla välittämättä ja vaivautumatta kun kyseessä ei ole sellainen pentu, jolla tulevaisuudessa on juridinen oikeus päättää kuolevan vanhuksen hoitomenetelmistä. Itse en aio auttaa äitipuoltani paskan vertaa kun jää yksin, nyt kun isäni sairastaa syöpää ja tekee kuolemaa.

Aika helposti kasvatus luisuu äitipuolelle ja isä hakeutuu sivummalle, mutta vastuun vastapainoksi äitipuoli ei saa mitään oikeuksia. Eli kakkapyllyä voi pestä, mutta jos tulee vaikka huoltajuusriitoja, sos.toimi ja oikeus ovat kiinnostuneita vain oikeista vanhemmista, äitipuoli on ihan mitätön sivuseikka, vaikka viettäisi lasten kanssa tunteja päivässä. Tässä muuten olisi vähän skarppaamista lastensuojelunkin kannalta katsottuna: ei kannata miettiä vain huoltajien kykyä toimia lasten kanssa, pitäisi selvittää, kenen kanssa lapset käytännössä aikansa viettävät.

Mä en pystyis koskaan ajattelemaan miestä täydellisenä kumppanina jos näkisin kuinka huonosti hoitaa isyyttään. Eikä mulla ole lapsia. Mutta meitä on moneen junaan, ap:n vaunuissa painaa varmaan muut arvot kuin solidaarisuus, empatia ja läsnäolo.

Itse en huolisi miestä, joka kohtelisi minun lastani kuin ilmaa. Mutta makunsa kullakin, tai ehkä se on Ihan Eri Asia...

En hoida miehen lapsia koska ei ole minun tehtäväni, mutta muutoin voimme viettää aikaa yhdessä. Mielestäni naurettavaa jos mies näkee lapsiaan joka toinen viikonloppu ja silloinkin äitipuoli hoitaa ja auttaa. Miehen pitää ihan itse hoitaa omat lapsensa, ja tuo joka toinen viikonloppu + lomilla on todella vähän eikä mikään iso vaiva. Eri asia jos lapset asuvat isän luona, silloin voi tarvita apua.

On tää av jännä paikka! Jos ap olisi puhunut ex:än uudesta naisesta niin mielipiteet olisi ollut "hoitakoon isä! Ei uudella ole velvollisuutta viihdyttää" mutta homma olikin, että ap on itse tämä "äitipuoli" niin jäätävä lynkkaus kuinka empatiakyvytyn ap on.. Eipä mulla muuta! Kivaa viikonloppua ap:lle

Av on jännä paikka. Itse kiinnitin huomiota syytöksiin, joissa todetaan ap:n olevan empatiakyvytön ja kylmä. Ihme tulkintoja rivien välistä. Sellainen on av.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 08:57"]

Eli lasten ollessa isällään äitipuoli harrastaa omiaan, on omassa huoneessa tai jopa poissaoleva. Että lapset ovat täysin isän vastuulla ja hoidossa.  Onko se parempi näin, vai toivoisitteko asian olevan toisin?

Huom: äitipuoli EI ole ilkeä tai mitätöitä, hän ei vain ota vastuuta eikä viihdytä.

[/quote]

Ihan OK. Eivät kaikki osaa tehdä itseään lapsille tykö, esimerkiksi minä en osannut. Melkein pelkäsin lapsia, olivat ne sitten kenen tahansa, vaikka siskon lapsia.

Mä en ole vielä edes eronnut, mutta kun yritän tässä nyt kerätä uskallusta eroamiseen ja pohdin omia tunteitani, niin salaa toivoisin että ap:n kuvaama tilanne olisi joskus totta meidän kohdallamme. En vihaa miestäni enkä halua ettei hän koskaan enää rakastuisi tai olisi vakavassa ihmissuhteessa toisen naisen kanssa, mutta jos minä saisin valita (mitä en tietenkään saa) niin ihanne olisi että mieheni uusi parisuhde olisi juurikin sitä, eikä mikään äitipuolikuvio.

Tietenkin haluaisin että mieheni tuleva naisystävä olisi lapsilleni ystävällinen, mutta en kyllä kaipaisi sitä että hän olisi lapsilleni minkään sortin murto-osalla äiti. Enkä tulkitsisi sitä yhtään ikävästi jos hän sillä ajalla kun lapset ovat isänsä kanssa tekisi itse mitä nyt ikinä omia juttuja hänellä onkaan. Ei olisi mielestäni mikään merkki tunnekylmyydestä vaan ihan normaalia suhtautumista tilanteeseen jossa toisella on jotain omaa tärkeää mikä ei häneen erityisemmin liity.

Omasta puolestani en halua enää edes muuttaa kenenkään kanssa yhteen sitten kun olemme eronneet, joten jos mahdollisella tulevalla miesystävälläni on lapsia, varmaan lähinnä moikkaisin niitä ystävällisesti matkallani ulos ovesta.

No entäs minä sitten kun olen töissä ne viikonloput kun miehen lapsi on isällään. Ovat usein paljon mummolassa, myös isän viikonlopputöiden takia. Näen lasta muutaman tunnin kuukaudessa parhaimmillaan, välillä moneen kuukauteen en lainkaan. Sanon päivää ja näkemiin. Olenko tunneköyhä ja paha äitipuoli? Itse koen olevani vaimo miehelle kellä on lapsi. En puutu heidän väleihinsä millään lailla. Jos lapsi asuisi meillä, olisi arki hänen kanssa ihan eri asia. Toivottavasti lapsi ei joudu takiani terapiaan aikuisena.

Aivan fantastinen idea!! Ja olen tosissani!

Ihan oikein, miksi äitipuolen pitäisi viihdyttää miehen lapsia?

Ja miksi pitäisi puuttua asioihin, jos ei oikeasti ymmärrä lasten parasta?

Ja monelle isälle tekee hyvää itse hoitaa hommat, jos lapsiaan näkee esim. vain viikonloppuisin.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:01"]

Ja miksi pitäisi puuttua asioihin, jos ei oikeasti ymmärrä lasten parasta?

[/quote]

Voisitko täsmentää? Eli mistä teet oletuksen, ettei äitipuoli tiedä lasten parasta?