En erota tavallista ystävällisyyttä ystävyydestä tai romanttisesta kiinnostuksesta

Älä tulkitse ihastumiseksi ihmisten katsetta ja keskustelua. Jos joku pyytää yhteystietojasi tai antaa omansa niin pidä ystävällisyytenä ja koe, että hän haluaa tutustua sinuun ystävänä. Älä oleta mitään romanttista ennen kuin sinua pyydetään treffeille tai itse pyydät ja sinulle annetaan suostumus.

Itsellä vähän samaa.  En tiedä osaanko tai kykenenkö enää rakastumaan kehenkään kun liian usein olen saanut huomata, että ihastukseni ja orastava rakastumiseni on ollut vain oman mieleni ja mielikuvitukseni tuotetta ja hän, jonka kanssa on haluttu edetä parisuhteeseen on ollut aina joku toinen kuin minä. - Ei tällainen epävarmuus ole varmastikaan kovin puoleensa vetävää.

- No joo, Yritän karistaa entiset pettymykset harteiltani ja suhtautua jokaiseen hetkeen avoimesti ja ilman liian rakaita ennakkoluuloja ja odotuksia.

Erityisesti harmittaa siksi, että en oikein saa kiinni siitä, että miksi se on juuri oma kohtalo päästä tai joutua elämään sinkkuna. - Olisin varmasti tullut hulluksi, jollen olisi onnistunut ja kyennyt ylläpitämään muutoin merkittäviä ja arvokkaita ihmissuhteita, vaikka se yksi ja erityinen on aina puuttunut rinnalta.

Tässäpä oma vinkkini:

Älä yritä tulkita mitään syvällisempia tarkoituksia kanssaihmisten olemuksesta; nauti vaan hetki kerrallaan hyvästä ystävyydestä/ystävällisyydestä/huumorista jne. Ja sitten kun poistut tilanteesta, ne täytyy osata ikään kuin jättää taakse, odottamaan seuraavaa kertaa. Ei niille hetkille tarvitse alkaa kehittämään merkityksiä, ne on ihmiskohtaamisia sellaisenaan.

Sitten toki seuraavalla kerralla dynamiikka voi jälleen olla erilainen, riippuen ihmisten silloisesta mielentilasta ym., eikä sekään haittaa.

Jos jonkun henkilön kanssa alkaa tunteet syventymään, ja ystävyydestä kehittyy ihastusta, se tapahtuu omalla painollaan. Sen kyllä sitten huomaa keskustelun/tekemisten osalta, mihin ollaan menossa. Toinen voi kautta rantain alkaa kysellä sun parisuhdestatuksesta, millainen koti sulla on, mitä teet vapaa-ajalla jne. Mutta ei siihenkään kannata hötiköiden alkaa reagoimaan; just go with the flow. Aika näyttää.

Kiinnostavalle henkilölle voi tietty ehdottaa kasuaalisti, että haluaisko hän vaikka lähteä johonkin harrastusjuttuun messiin, ja siten tunnustella maaperää. Mutta ei heti! Ei ensimmäisestä hymystä innostuen.

Pelkkä ystävällisyys, eikä flirttailukaan, kerro kiinnostuksesta.

Ota siis rauhassa, hymyile, kun sulle hymyillään, äläkä vedä turhia johtopäätöksiä.

Ajattele se niin, että ethän sinäkään ole kaikista vastaantulevista vanhuksista kiinnostunut siinä mielessä, vaikka heille hymyillä saattaisitkin, ja jopa toivottaa aurinkoista päivää.

Älä ajattele niin minäkeskeisesti, yritä nähdä asiat toisen osapuolen kannalta. Yleensä sen kyllä näkee ja kokee, jos joku on oikeasti kiinnostunut. On todella epämiellyttävää saada osakseen perusteetonta huomiota.

Juu en mäkään varsinkaan saman sukupuolen kohdalla. Kaikki ne on salaa mun perään. Ei vaiskaan. Jos ystävällisesti käyttäytyvälle en enää ole niin ystävällinen, siihen on ihan muita syitä, aika ymmärrrettäviä syitä, jos kertoisin, enkä ystävällisyyttä tällöin erehdy pitämään flirttiä. Saahan toki monet niin luulla. Vähän säpinää elämään, jos näin on.

Vierailija kirjoitti:

Älä ajattele niin minäkeskeisesti, yritä nähdä asiat toisen osapuolen kannalta. Yleensä sen kyllä näkee ja kokee, jos joku on oikeasti kiinnostunut. On todella epämiellyttävää saada osakseen perusteetonta huomiota.

On ja ei. Kyllä minä olen esimerkiksi nauttinut useimmissta treffeistä. - Isoin pettymys on sitten tullut vasta useimpien treffien jälkeen kun toinen on kertonutkin haluavansa jotain muuta kuin edetä kanssani mahd. parisuhteeseen. 

Onneksi kukaan ei ole ghostannut.

Ymmärrän näet itse sen, ettei pakkien antamienn ole aina helppoa.

Ei se (pakkien antaminen) ollut itsellinkään helppoa kun hämmästyksekseni löysin itseni siitä tilanteesta mutta tuossa kohtaa minusta minulla ei ollut muuta vaihtoehtoja.

Up

Vierailija kirjoitti:

Itsellä vähän samaa.  En tiedä osaanko tai kykenenkö enää rakastumaan kehenkään kun liian usein olen saanut huomata, että ihastukseni ja orastava rakastumiseni on ollut vain oman mieleni ja mielikuvitukseni tuotetta ja hän, jonka kanssa on haluttu edetä parisuhteeseen on ollut aina joku toinen kuin minä. - Ei tällainen epävarmuus ole varmastikaan kovin puoleensa vetävää.

- No joo, Yritän karistaa entiset pettymykset harteiltani ja suhtautua jokaiseen hetkeen avoimesti ja ilman liian rakaita ennakkoluuloja ja odotuksia.

Erityisesti harmittaa siksi, että en oikein saa kiinni siitä, että miksi se on juuri oma kohtalo päästä tai joutua elämään sinkkuna. - Olisin varmasti tullut hulluksi, jollen olisi onnistunut ja kyennyt ylläpitämään muutoin merkittäviä ja arvokkaita ihmissuhteita, vaikka se yksi ja erityinen on aina puuttunut rinnalta.

Antaisin teille kummallekin saman ohjeen kuin palstan miehille. Selvittäkää lähialueen harrastuspaikkoja ja järjestöjä. Menkää reippaasti ihmisten ilmoille.

Tässä muutama:

https://www.martat.fi/marttapiirit/

https://www.skjl.net/

https://kansalaisopistot.fi/kurssit/

https://www.harrastushaku.fi/

Miksi haluat tulkita lähestymiset ihastumiseksi? Etsitkö oikeasti parisuhdettä etkä ystävyyttä?

Yritä löytää seurustelukumppani esim. Tinderistä tai muun seuranhakupalvelun kautta tai baarista. Sitten suhtaudu muihin lähestyjiin ystävällisinä.

Ystävyys tarkoittaa yleensä, että haluaa viettää aikaa yhdessä. Yhdessä keskustelu työpaikalla voi olla ystävyyttä, mutta vasta ajan kanssa suhde syvenee niin, että ihmiset tuntevat toisensa.

Mieti, kenet itse haluaisit ystäväksi tai ihastukseksesi mutta oleta, että muut ovat sinua kohtaan ystävällisiä tai uteliaita lähestyessään, kunnes jokin kertoo jostain muusta.

Vierailija kirjoitti:

Älä tulkitse ihastumiseksi ihmisten katsetta ja keskustelua. Jos joku pyytää yhteystietojasi tai antaa omansa niin pidä ystävällisyytenä ja koe, että hän haluaa tutustua sinuun ystävänä. Älä oleta mitään romanttista ennen kuin sinua pyydetään treffeille tai itse pyydät ja sinulle annetaan suostumus.

Eivätkä ne treffitkään ole mikään todiste toisen osapuolen romanttisesta kiinnostuksesta. Itse tapailin pitkään naista, joka oli kuulemma kiinnostunut minusta vain ystävänä.

Ei hajuakaan. Puuttuu kokonaan se vertailukohta. Sekä ihastumisesta että ystävällisyydestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä vähän samaa.  En tiedä osaanko tai kykenenkö enää rakastumaan kehenkään kun liian usein olen saanut huomata, että ihastukseni ja orastava rakastumiseni on ollut vain oman mieleni ja mielikuvitukseni tuotetta ja hän, jonka kanssa on haluttu edetä parisuhteeseen on ollut aina joku toinen kuin minä. - Ei tällainen epävarmuus ole varmastikaan kovin puoleensa vetävää.

- No joo, Yritän karistaa entiset pettymykset harteiltani ja suhtautua jokaiseen hetkeen avoimesti ja ilman liian rakaita ennakkoluuloja ja odotuksia.

Erityisesti harmittaa siksi, että en oikein saa kiinni siitä, että miksi se on juuri oma kohtalo päästä tai joutua elämään sinkkuna. - Olisin varmasti tullut hulluksi, jollen olisi onnistunut ja kyennyt ylläpitämään muutoin merkittäviä ja arvokkaita ihmissuhteita, vaikka se yksi ja erityinen on aina puuttunut rinnalta.

Antaisin teille kummallekin saman ohjeen kuin palstan miehille. Selvittäkää lähialueen harrastuspaikkoja ja järjestöjä. Menkää reippaasti ihmisten ilmoille.

Tässä muutama:

https://www.martat.fi/marttapiirit/

https://www.skjl.net/

https://kansalaisopistot.fi/kurssit/

https://www.harrastushaku.fi/

Ohis on mulla harrastuksia, joissa osassa kohtaan ja tapaan sekä miehiä että naisia. Totta tietysti on, että kukeen ei tule minua (pariskeen) kotoani varmastikkaan hakemaan. - Kyllä minä ymmärrän senkin, että jos on hyvin introvertti ja viihtyy omissa oloissaan tai asuuu ja elää siten ettei paljoa näe ja kohtaa muita niin saattaa sinkkuna pysyä. - Mutta ei se, että esim. ympärillä on paljon muita ihmisiä suoraviivaisesti johda pariutumseen. Suurkaupungeissa elää eniten sinkkiuja. Minä olen yksi heistä.

Tuo on liian vaikea tilanne, jotta siihen olisi jokin helpottavaa ratkaisu.

Nauti kuitenkin niistä onnen tunteista, joita sinulle tulee.

Todennäköisyyksiinkään ei kannata laskea, ihmeitä voi tapahtua, ollaan joka ikinen ihminen omanilaisemme.

Jos itse rakastut johonkuhun, sen voit kyllä kertoa.

Kaikkea hyvää sinulle.

Mulla oli varmaan vähän samanlaisia tunnistamisongelmia aikanaan. Nyt sanoisin nuorelle itselleni, että kysy hyvä mies kysy, mutta älä ole creepy.

Minulla menee niin päin, että ajattelen että kaikki on vaan ystävällisyyttä, enkä näe ihastumista ikinä. Joku on joskus siitä loukkaantunutkin.

I'm a creep, I'm a weirdo, what the hell am I doing here, I don't belong here.