Mitä ajattelette, jos äitipuoli ei ota osaa lasten elämää?

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:45"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:37"]  Sanoisinko, että olen elänyt jo yhden lapsiperhe-elämän. Toista kertaa en sitä aio elää. ap [/quote] No silloin ei liitytä perheeseen jossa on pieniä lapsia. Todella itsekeskeistä ajattelua.

[/quote]

Ehkä itsekästä, mutta kyse ei ole pelkästään halusta, vaan jaksamisesta. Mutta mies tiesi mitä minä haluan ja mihin minusta on. Eikö se riitä, että mies tietää mitä saa ja silti ottaa näillä ehdoilla?

ap

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:17"]

Ap kiittää vastauksista. Olen aika yllättänyt. Tiedättekö miksi? Olen joihinkin ketjuihin kommentoinut tätä samaa vain toisilla sanoilla - ja saanut vietävän paljon alapeukutuksia. Ja aina ihmetellyt miksi.

Eli aiemmin olen todennut saman asian niin, että minä katson olevani mieheni kanssa "parisuhteessa". Me emme ole perhe, vaan pariskunta, jonka ympärillä asuu erinäinen joukko lapsia erinäisen ajanjakson. Me emme ole perhe, me emme ole edes uusperhe, vaan me olemme pariskunta, jolla on lapsia. (Yhteisiä ei ole). Ja tällä filosofialla me hoidamme omat lapsemme, toki autamme toisiamme tarvittaessa, mutta sellaista tilannetta tapahtuu harvoin.

Miksi siis minä saan näin asian ilmaistaessa alapeukutuksia ja nyt tänään yläpeukutuksia?

[/quote]

Eri ihmisiä.

Mielestäni noin ei voi olla. Kyllä jokin normaali perhe-elämä pitäisi siinä uusperheessäkin olla. Ei kai ole normaalia, että nainen on omissa oloissaa ja isä lasten kanssa? Epäkohteliasta (vaikka kyseessä olisi kuka vaan ihminen). Miten siinä perheessä tavallisesti eletään. Syödään, tehdään asioita.

Olisi hyvä, jos äitipuoli olisi jopa kiintynyt lapsiin, haluaisi heille hyvää. Teksisi jotain heidän kanssaan. kai sitä kuviota ei voi muuten perheeksi kutsua.

Tietenkin asia on eri, jos äitipuoli on väliaikainen eikä ole sitoutunut.

Minulla ei itselläni ole kokemusta asiasta. Mutta olen sivusta seurannut ihanan äitipuolen eloa. Hän arvostaa niitä lapsia ja touhuaa heidän kanssaan yhdessä lasten isän kanssa. Ei ota liikaa roolia, mutta senverran kuin normaalistikin jokainen ottaa omassa kodissaan.

Mä pidän siitä, kun tyttäreni menee isälleen joka toinen vkl ja isän avopuoliso ottaa kyllä iloisena vastaan ja tulee aina halaamaan lasta kun haen tytön kotiin, mutta muuten ne viikonloput menee omia menojaan. Tyttö saa viettää isänsä kanssa aikaa, käyvät yleensä sukulaisissa, ja se nainen näkee kavereitaan ja harrastaa. On tärkeä siinä mielessä, että hän on aina laittanut ruuan valmiiksi, muuten varmaan isä ja tytär söisivät roskaruokaa vaan.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:44"][quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:38"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:30"][quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:26"] Mielestäni vähän sama kuin ignooraisi osan kaveriporukasta systemaattisesti tai ei ottaisi Mitään kontaktia vaikkapa työkavereihin koska työ ei sitä vaadi. Voihan niin tehdä mutta äärimmäisen tökeröä. Jos asutaan samassa taloudessa (olkoonkin vaikka vain viikonloput) niin on jo lasten psyykkeen kannalta tärkeää että äitipuoleenkin on edes jonkin verran lämpimät välit eikä hän ole vain haamu joka vaeltaa siellä kämpässä ylimääräisenä. Jos liittyy perheeseen äitipuoleksi niin ei vaan voi olettaa että voi olla joku ulkopuolinen uloke siinä perheessä. Ei tarvitse olla ilkeä ja mitätöivä aiheuttaakseen vahinkoa. Se ei myöskään tarkoita että lapsien pitäisi olla äitipuolen vastuulla, voi olla jopa ystävällinen ilman että ottaa vastuuta lasten viihdyttämisestä ja hoitamisesta. Mutta mielestäni huono lähtökohta liittyä perheeseen jos ei halua olla missään tekemisissä kuin vain yhden perheenjäsenen kanssa. Ja jos ottaa puolison, jolla on jo lapsia, niin perheeseenhän sitä liitytään. [/quote] En minä nyt haamuna täällä elele ja kyllä minä lasten kanssa juttelen. Tiedän lasten pitävän minusta ja joskus kyllä istun ja rakentelen palapelejä. [/quote] No tuohan on taas täysin eri asia kuin mitä kerrot aloitusviestissä. Ja olen eri mieltä kanssasi ja todella kurja asenne myös miehelläsi. No, hän päättää millainen isä on lapsilleen mutta kyllä on itsekäs suhtautuminen. Sääli lasten kannalta. Mutta hyvä jos et kuitenkaan ihan haamu ole.

[/quote]

Ok, eli sinä olet sitä mieltä, että et haluaisi lapsillesi tällaista äitipuolta. Miksi et?

(Minä taas en olisi ottanut miestä, joka olisi halunnut minun olevan aktiivisempi.)

ap
[/quote]

Siksi että haluan opettaa lapsilleni tietynlaisia arvoja ja käytöstapoja elämässä. Lähimmäisenrakkautta ja sen sellaista. Läheiset ovat lasten elämässä rikkaus, täysin ulkopuolinen ihminen, joka ei edes ota kontaktia lapsiin mutta joka asuu lasten kotona ei ole hyvä malli ja on varmasti jopa taakka lapsille. Eivät voi olla luontevasti omassa kodissaan. Minusta lasten etua pitäisi ajatella myös erotilanteessa, he eivät ole mikään sivutuote vaan isän perheenjäseniä. Ei se perhe mihinkään katoa vaikka vanhemmat eroaisivat, se vain muuttaa muotoaan.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:34"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:26"]Minä siis sanoin jo heti suhteen alkumetreillä tulevalle miehelleni, että minusta ei ole äitipuoleksi, eli jos hän äitiä lapselleen etsii, niin minä en ole se henkilö. Mies tiesi sen siis alusta asti. Eli siksi tämä ei ole outoa minun eikä miehen mielestä. Lapset nyt eivät nyt muusta tiedä. ap [/quote] Eli teidän mielestä ainoat vaihtoehdot ovat poissaoleva, kämpässä vaeltava haamu tai uusi äiti lapsille? Ei mitään siltä väliltä? Koetko yleensäkin olevasi yhtä kylmä muita ihmisiä kohtaan? Miten tulet toimeen esimerkiksi työyhteisössä muiden ihmisten kanssa? Otatko kontaktia ikinä tuntemattomiin, kuten kassaneiti/joku virkailija/bussikuski?

[/quote]

Ap ilmaisi asian näin:

Eli lasten ollessa isällään äitipuoli harrastaa omiaan, on omassa huoneessa tai jopa poissaoleva. Että lapset ovat täysin isän vastuulla ja hoidossa.  Onko se parempi näin, vai toivoisitteko asian olevan toisin?

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:37"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:34"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:26"]Minä siis sanoin jo heti suhteen alkumetreillä tulevalle miehelleni, että minusta ei ole äitipuoleksi, eli jos hän äitiä lapselleen etsii, niin minä en ole se henkilö. Mies tiesi sen siis alusta asti. Eli siksi tämä ei ole outoa minun eikä miehen mielestä. Lapset nyt eivät nyt muusta tiedä. ap [/quote] Eli teidän mielestä ainoat vaihtoehdot ovat poissaoleva, kämpässä vaeltava haamu tai uusi äiti lapsille? Ei mitään siltä väliltä? Koetko yleensäkin olevasi yhtä kylmä muita ihmisiä kohtaan? Miten tulet toimeen esimerkiksi työyhteisössä muiden ihmisten kanssa? Otatko kontaktia ikinä tuntemattomiin, kuten kassaneiti/joku virkailija/bussikuski?

[/quote]

Vastasin jo viestissä 21, että en ole kylmä heitä kohtaan. Teen ihmisten kanssa töitä ja se on vahvuuteni.

 Sanoisinko, että olen elänyt jo yhden lapsiperhe-elämän. Toista kertaa en sitä aio elää.

ap

[/quote]

Olet elänyt yhden lapsiperhe-elämän. Ainakin osittain. Nyt lapsesi asuvat isänsä kanssa?

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:48"][quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:45"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:37"]  Sanoisinko, että olen elänyt jo yhden lapsiperhe-elämän. Toista kertaa en sitä aio elää. ap [/quote] No silloin ei liitytä perheeseen jossa on pieniä lapsia. Todella itsekeskeistä ajattelua.

[/quote]

Ehkä itsekästä, mutta kyse ei ole pelkästään halusta, vaan jaksamisesta. Mutta mies tiesi mitä minä haluan ja mihin minusta on. Eikö se riitä, että mies tietää mitä saa ja silti ottaa näillä ehdoilla?

ap
[/quote]

Ei se tee miehen arviointikyvystä hyvää, ei miehesi ole automaattisesti hyvä isä :)

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:54"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:37"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:34"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:26"]Minä siis sanoin jo heti suhteen alkumetreillä tulevalle miehelleni, että minusta ei ole äitipuoleksi, eli jos hän äitiä lapselleen etsii, niin minä en ole se henkilö. Mies tiesi sen siis alusta asti. Eli siksi tämä ei ole outoa minun eikä miehen mielestä. Lapset nyt eivät nyt muusta tiedä. ap [/quote] Eli teidän mielestä ainoat vaihtoehdot ovat poissaoleva, kämpässä vaeltava haamu tai uusi äiti lapsille? Ei mitään siltä väliltä? Koetko yleensäkin olevasi yhtä kylmä muita ihmisiä kohtaan? Miten tulet toimeen esimerkiksi työyhteisössä muiden ihmisten kanssa? Otatko kontaktia ikinä tuntemattomiin, kuten kassaneiti/joku virkailija/bussikuski?

[/quote]

Vastasin jo viestissä 21, että en ole kylmä heitä kohtaan. Teen ihmisten kanssa töitä ja se on vahvuuteni.

 Sanoisinko, että olen elänyt jo yhden lapsiperhe-elämän. Toista kertaa en sitä aio elää.

ap

[/quote]

Olet elänyt yhden lapsiperhe-elämän. Ainakin osittain. Nyt lapsesi asuvat isänsä kanssa?

[/quote]

Lapseni ovat teinejä ja vuoroviikkolapsia. Ei tämä enää "lapsiperhe-elämää" ole.

ap

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:24"]

Mitä ajattelette jos äitipuoli on hoitanut miehensä lapsi vuosia fyysisesti ja henkisesti ja silloin kun tää kyseinen lapsi on aikuinen ja tämä äiti pyysi lapselta väliaikaista apua sisaruksien kanssa koska äiti joutuisi mennä sairaalaan ja lapsi vastaa että haluaa olla vapaa ja nautia lomasta ja häneltä vaaditaan liikaa.

[/quote]

Jos apu pyydetään marttyyriasenteella, jossa toista pidetään itsestäänselvyytenä ja vaaditaan vastapalveluksia, veiläpä ihan oman tahdon mukaisella ajalla itsestäänselvästi olettaen ja huomioimatta lapsen oman elämän ja ajankäytön tärkeyttä, silloin voi saada sellaisen reaktion.

Jos taas oikeasti kunnioitat, et vaadi vastapalveluksia marttyyrimaisesti, vaan olet pyyteettä lasta hoitanut (lapset tarvitsevat väistämättä hoitoa, aikuinen voi ja pystyy jo itsekin elämäänsä ohjaamaan) ja vaatimattomasti kysyt sattuisiko lapsella olemaan vapaata juuri nyt. Sitä vapaata ei välttämättä ole, huom. Etkä voi sen takia alkaa marttyyriksi ja vastapalvelusten vaatyijaksi, kun olet lasta hoitanut. Sama asia, jos annat rahaa jollekin lahjaksi. Ei se ole mikään marttyyrimainen pääsylippu, joka oikeuttaa sinut vaatimaan ja määräämään ja syyllistämään, oman elämäsi aikataulun mukaan toista huomioimatta. Lahjat ja apu on yleensä pyytentöntä, täydestä sydämestä ilman vaateita. Vain sillä asenteella se tulee takaisinkin, pyytämättä.

Tuollaisella asenteella pilaat välinne lopullisesti.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:55"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:48"][quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:45"] [quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:37"]  Sanoisinko, että olen elänyt jo yhden lapsiperhe-elämän. Toista kertaa en sitä aio elää. ap [/quote] No silloin ei liitytä perheeseen jossa on pieniä lapsia. Todella itsekeskeistä ajattelua. [/quote]   Ehkä itsekästä, mutta kyse ei ole pelkästään halusta, vaan jaksamisesta. Mutta mies tiesi mitä minä haluan ja mihin minusta on. Eikö se riitä, että mies tietää mitä saa ja silti ottaa näillä ehdoilla? ap [/quote] Ei se tee miehen arviointikyvystä hyvää, ei miehesi ole automaattisesti hyvä isä :)

[/quote]

Ei tuo mies mikkään erinomainen isä olekaan - istuttaa lähinnä lapset telkkarin eteen. Siksi en otakaan vastuuta lasten viihdyttämisestä, koska se viihdyttäminen olisi todellakin kokopäiväistä hommaa, koska isä ei sitä tee.

Mutta parisuhteessa tuo mies on aivan ihana. Isäksi en koskaan häntä itse ottaisi.

ap

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:53"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:34"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:26"]Minä siis sanoin jo heti suhteen alkumetreillä tulevalle miehelleni, että minusta ei ole äitipuoleksi, eli jos hän äitiä lapselleen etsii, niin minä en ole se henkilö. Mies tiesi sen siis alusta asti. Eli siksi tämä ei ole outoa minun eikä miehen mielestä. Lapset nyt eivät nyt muusta tiedä. ap [/quote] Eli teidän mielestä ainoat vaihtoehdot ovat poissaoleva, kämpässä vaeltava haamu tai uusi äiti lapsille? Ei mitään siltä väliltä? Koetko yleensäkin olevasi yhtä kylmä muita ihmisiä kohtaan? Miten tulet toimeen esimerkiksi työyhteisössä muiden ihmisten kanssa? Otatko kontaktia ikinä tuntemattomiin, kuten kassaneiti/joku virkailija/bussikuski?

[/quote]

Ap ilmaisi asian näin:

Eli lasten ollessa isällään äitipuoli harrastaa omiaan, on omassa huoneessa tai jopa poissaoleva. Että lapset ovat täysin isän vastuulla ja hoidossa.  Onko se parempi näin, vai toivoisitteko asian olevan toisin?

[/quote]

Joo. En halua olla samassa huoneessa ihmisen kanssa joka ei minusta pidä.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:21"]Ihan normasleissa perheissä on ihan normaalia että biologinen isä on omissa harrastuksissaan tai poissaoleva ja lapset on äidin vastuulla.
[/quote]

Onneksi meillä on epänormaali perhe, jossa minä naisena olen ollut nalkuttava natsi ja vaatinut mieheni osallistumista alusta lähtien. Lapset ei ole mikään äidin yksinoikeus. Alku oli ymmärrettävästi hankalaa kun vauvan kanssa kontaktin ottaminen oli miehelle haasteellista, mutta alusta lähtien mies on hoitanut lapsen iltapesut ja nukutuksen. Välillä on marinaa kuulunut ja se kuuluu asiaan, mutta kun katson nyt vuoden ikäistä lasta jolla silmät kiiluvat isän kanssa leikkiessä ja hymyä riittää vaikka muille jakaa, tiedän että on ollut oikein vähän nalkuttaakin osallistumisesta lapsen elämään. Olemme myös kuulleet paljon tuttavilta kuinka poikkeuksellisen iloinen/hymyilevä pienokaisemme on.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:53"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:44"][quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:38"] [quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:30"][quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:26"] Mielestäni vähän sama kuin ignooraisi osan kaveriporukasta systemaattisesti tai ei ottaisi Mitään kontaktia vaikkapa työkavereihin koska työ ei sitä vaadi. Voihan niin tehdä mutta äärimmäisen tökeröä. Jos asutaan samassa taloudessa (olkoonkin vaikka vain viikonloput) niin on jo lasten psyykkeen kannalta tärkeää että äitipuoleenkin on edes jonkin verran lämpimät välit eikä hän ole vain haamu joka vaeltaa siellä kämpässä ylimääräisenä. Jos liittyy perheeseen äitipuoleksi niin ei vaan voi olettaa että voi olla joku ulkopuolinen uloke siinä perheessä. Ei tarvitse olla ilkeä ja mitätöivä aiheuttaakseen vahinkoa. Se ei myöskään tarkoita että lapsien pitäisi olla äitipuolen vastuulla, voi olla jopa ystävällinen ilman että ottaa vastuuta lasten viihdyttämisestä ja hoitamisesta. Mutta mielestäni huono lähtökohta liittyä perheeseen jos ei halua olla missään tekemisissä kuin vain yhden perheenjäsenen kanssa. Ja jos ottaa puolison, jolla on jo lapsia, niin perheeseenhän sitä liitytään. [/quote] En minä nyt haamuna täällä elele ja kyllä minä lasten kanssa juttelen. Tiedän lasten pitävän minusta ja joskus kyllä istun ja rakentelen palapelejä. [/quote] No tuohan on taas täysin eri asia kuin mitä kerrot aloitusviestissä. Ja olen eri mieltä kanssasi ja todella kurja asenne myös miehelläsi. No, hän päättää millainen isä on lapsilleen mutta kyllä on itsekäs suhtautuminen. Sääli lasten kannalta. Mutta hyvä jos et kuitenkaan ihan haamu ole. [/quote] Ok, eli sinä olet sitä mieltä, että et haluaisi lapsillesi tällaista äitipuolta. Miksi et? (Minä taas en olisi ottanut miestä, joka olisi halunnut minun olevan aktiivisempi.) ap [/quote] Siksi että haluan opettaa lapsilleni tietynlaisia arvoja ja käytöstapoja elämässä. Lähimmäisenrakkautta ja sen sellaista. Läheiset ovat lasten elämässä rikkaus, täysin ulkopuolinen ihminen, joka ei edes ota kontaktia lapsiin mutta joka asuu lasten kotona ei ole hyvä malli ja on varmasti jopa taakka lapsille. Eivät voi olla luontevasti omassa kodissaan. Minusta lasten etua pitäisi ajatella myös erotilanteessa, he eivät ole mikään sivutuote vaan isän perheenjäseniä. Ei se perhe mihinkään katoa vaikka vanhemmat eroaisivat, se vain muuttaa muotoaan.

[/quote]

Ja höpsis! Jos ap on ystävällinen ja antaa miehen olla paljon lastensa kanssa (korvata sen viikon eron), niin mikä tekee tilanteesta pahan? Ei ne lapset kaipaa isän naisystävää/avovaimoa, ne kaipaa isää. Moni lapsi olisi ikionnellinen siitä, että hänen ei tarvitsisi jakaa isäänsä, mutta tietäisi, että isän avovaimolle tämä on OK ja että avovaimo jopa kannustaa siihen isän ja lasten yhdessäolon tukemiseen. Isä ei tarvitse avovaimon mielipiteitä siihen, että mennäänkö uimahalliin vai ongelle, koska avovaimo antaa isän päättää kaikki tuollaiset asiat ryhtymättä estelemään.

Ap osoittaa aitoa lähimmäisenrakkautta siinä, että ei ryhdy väkisin tunkeutumaan lasten elämään.

Vähän saattaisin ihmetellä. Parempi tietysti tuo, kun hirveä kyykytys ja paikan osoittaminen. Mun lapsilla onneksi on ihana äitipuoli. On osana lasten elämää, mutta ymmärtää, että lasten asioista päätetään lopulta minä ja lasten isä. Hänellä ei ole öapsiin mitään velvollisuuksia, mutta minun puolestani saa olla heidän elämässään mukana niin paljon, kuin tahtoo. Ollaan järjestetty vanhimmalle lapselle (pääsee kuudennelta) yhdessä juhlat.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:44"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:38"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:30"][quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:26"] Mielestäni vähän sama kuin ignooraisi osan kaveriporukasta systemaattisesti tai ei ottaisi Mitään kontaktia vaikkapa työkavereihin koska työ ei sitä vaadi. Voihan niin tehdä mutta äärimmäisen tökeröä. Jos asutaan samassa taloudessa (olkoonkin vaikka vain viikonloput) niin on jo lasten psyykkeen kannalta tärkeää että äitipuoleenkin on edes jonkin verran lämpimät välit eikä hän ole vain haamu joka vaeltaa siellä kämpässä ylimääräisenä. Jos liittyy perheeseen äitipuoleksi niin ei vaan voi olettaa että voi olla joku ulkopuolinen uloke siinä perheessä. Ei tarvitse olla ilkeä ja mitätöivä aiheuttaakseen vahinkoa. Se ei myöskään tarkoita että lapsien pitäisi olla äitipuolen vastuulla, voi olla jopa ystävällinen ilman että ottaa vastuuta lasten viihdyttämisestä ja hoitamisesta. Mutta mielestäni huono lähtökohta liittyä perheeseen jos ei halua olla missään tekemisissä kuin vain yhden perheenjäsenen kanssa. Ja jos ottaa puolison, jolla on jo lapsia, niin perheeseenhän sitä liitytään. [/quote] En minä nyt haamuna täällä elele ja kyllä minä lasten kanssa juttelen. Tiedän lasten pitävän minusta ja joskus kyllä istun ja rakentelen palapelejä. [/quote] No tuohan on taas täysin eri asia kuin mitä kerrot aloitusviestissä. Ja olen eri mieltä kanssasi ja todella kurja asenne myös miehelläsi. No, hän päättää millainen isä on lapsilleen mutta kyllä on itsekäs suhtautuminen. Sääli lasten kannalta. Mutta hyvä jos et kuitenkaan ihan haamu ole.

[/quote]

Ok, eli sinä olet sitä mieltä, että et haluaisi lapsillesi tällaista äitipuolta. Miksi et?

(Minä taas en olisi ottanut miestä, joka olisi halunnut minun olevan aktiivisempi.)

ap

[/quote]

Kuulostaa vain itsekkäältä.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 10:03"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:53"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:44"][quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:38"] [quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:30"][quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:26"] Mielestäni vähän sama kuin ignooraisi osan kaveriporukasta systemaattisesti tai ei ottaisi Mitään kontaktia vaikkapa työkavereihin koska työ ei sitä vaadi. Voihan niin tehdä mutta äärimmäisen tökeröä. Jos asutaan samassa taloudessa (olkoonkin vaikka vain viikonloput) niin on jo lasten psyykkeen kannalta tärkeää että äitipuoleenkin on edes jonkin verran lämpimät välit eikä hän ole vain haamu joka vaeltaa siellä kämpässä ylimääräisenä. Jos liittyy perheeseen äitipuoleksi niin ei vaan voi olettaa että voi olla joku ulkopuolinen uloke siinä perheessä. Ei tarvitse olla ilkeä ja mitätöivä aiheuttaakseen vahinkoa. Se ei myöskään tarkoita että lapsien pitäisi olla äitipuolen vastuulla, voi olla jopa ystävällinen ilman että ottaa vastuuta lasten viihdyttämisestä ja hoitamisesta. Mutta mielestäni huono lähtökohta liittyä perheeseen jos ei halua olla missään tekemisissä kuin vain yhden perheenjäsenen kanssa. Ja jos ottaa puolison, jolla on jo lapsia, niin perheeseenhän sitä liitytään. [/quote] En minä nyt haamuna täällä elele ja kyllä minä lasten kanssa juttelen. Tiedän lasten pitävän minusta ja joskus kyllä istun ja rakentelen palapelejä. [/quote] No tuohan on taas täysin eri asia kuin mitä kerrot aloitusviestissä. Ja olen eri mieltä kanssasi ja todella kurja asenne myös miehelläsi. No, hän päättää millainen isä on lapsilleen mutta kyllä on itsekäs suhtautuminen. Sääli lasten kannalta. Mutta hyvä jos et kuitenkaan ihan haamu ole. [/quote] Ok, eli sinä olet sitä mieltä, että et haluaisi lapsillesi tällaista äitipuolta. Miksi et? (Minä taas en olisi ottanut miestä, joka olisi halunnut minun olevan aktiivisempi.) ap [/quote] Siksi että haluan opettaa lapsilleni tietynlaisia arvoja ja käytöstapoja elämässä. Lähimmäisenrakkautta ja sen sellaista. Läheiset ovat lasten elämässä rikkaus, täysin ulkopuolinen ihminen, joka ei edes ota kontaktia lapsiin mutta joka asuu lasten kotona ei ole hyvä malli ja on varmasti jopa taakka lapsille. Eivät voi olla luontevasti omassa kodissaan. Minusta lasten etua pitäisi ajatella myös erotilanteessa, he eivät ole mikään sivutuote vaan isän perheenjäseniä. Ei se perhe mihinkään katoa vaikka vanhemmat eroaisivat, se vain muuttaa muotoaan.

[/quote]

Ja höpsis! Jos ap on ystävällinen ja antaa miehen olla paljon lastensa kanssa (korvata sen viikon eron), niin mikä tekee tilanteesta pahan? Ei ne lapset kaipaa isän naisystävää/avovaimoa, ne kaipaa isää. Moni lapsi olisi ikionnellinen siitä, että hänen ei tarvitsisi jakaa isäänsä, mutta tietäisi, että isän avovaimolle tämä on OK ja että avovaimo jopa kannustaa siihen isän ja lasten yhdessäolon tukemiseen. Isä ei tarvitse avovaimon mielipiteitä siihen, että mennäänkö uimahalliin vai ongelle, koska avovaimo antaa isän päättää kaikki tuollaiset asiat ryhtymättä estelemään.

Ap osoittaa aitoa lähimmäisenrakkautta siinä, että ei ryhdy väkisin tunkeutumaan lasten elämään.

[/quote]

olen muuten aviovaimo...

ap

Mua kyllä huvittaa tuo äitipuoli sana. Eli jos sulla on suhde miehen kanssa joilla on lapsi/lapsia niin oot samantien äitipuoli miehen lapsille. Itse en kyllä ainakaan aio olla mikään äitipuoli.

Miksi pitäisi, eihän lapset ole hänen. Ei hällä ole mitään velvollisuutta hoittaa toisen lapsia. Jos hän itse haluaa niin voi hoitaa. Yleensä ihmiset valittaa kun äitipuoli uuttuu lasten kasvatukseen. No näin se on tee niin tai näin niin koskaan ei ole hyvä.

Minusta se on ihan ok, ettei ota kasvatusvastuuta vaan on enemmän aikuinen kaveri. Itse asiassa se voi olla jopa parempi kuin ottaa vanhemman rooli. Ja toki omat menot voi olla etusijalla vaikka miehen lapset paikalla. Kunhan lapset kokevat, että ovat tervetulleita ja heistä pidetään. Tätä on vaikea sanoa ap.n kertoman perusteella.
Moni varmaan kaipaa puolisoltaan apua lasten hoivaan ja kasvatukseen, mutta ap.n mieshän ei sitä kaivannut, joten siitä on turha keskustella tässä.
Kuitenkin jonkinlainen hoivavastuu on mielestäni pakko olla. Kärjistetty esimerkki, jos lapsi satuttaa itsensä kun isä on vaikka suihkussa niin toivottavasti ap kuitenkin menee lohduttamaan/laastaroimaan.

Mä en pysty käsittämään näitä teidän vastauksia. Minun perheeseeni kuuluu mies ja hänen lapsensa. Yhteisiä meillä ei ole, eikä tule, eikä minulla ole omia lapsia. Tottakai mä hoidan lapsia, olen heille turvallinen ja välittävä aikuinen, leikin ja teen asioita lasten ja miehen kanssa yhdessä. Minua aidosti kiinnostaa näiden lasten hyvinvointi, ne on ihania pikku veijareita :) Lapsilla on isä ja äiti, ja lisäksi minä. Ikinä on olen itseäni tuputtanut lapsille tms. Ihan luontevasti olen heidän elämäänsä tullut. Mikään perheenrikkoja en todellakaan ole, mitä joku kuitenkin luulee.